Kirjastokammo

Päivitelläänkö vaihteeksi ihan normaaleita kuulumisia pelkän haasteilun sijaan. Toisaalta, eipä ne kuulumiset ole ihan hirveästi viimekertaisesta muuttuneet, mutta jos vaikka muodon vuoksi?

Olen ollut kamalan laiska viimeaikoina, enkä ole edes kirjastolla jaksanut käydä moneen päivään. Olen vain lözzinyt hostellilla lueskellen Philip Pullmanin The Amber Spyglass, His Dark Material trilogian viimeistä osaa. (Universumin tomu, Maaginen kaukoputki) Kirjan olen lukenut jo Suomessa, ekan kerran joskus ihan kakarana ja parhautta vieläkin <3 Kirjasuosituksia niille, jotka tykkää fantasiasta, filosofiasta ja maailmankatsomuksista.. Tai jotain sellaista. Ei siis ole pelkkä fantasiaromaani.

Tykkään näistä täkäläisten postilaatikoista ulkonäöllisesti ihan kamalan paljon. Mutta en vain voi lakata ihmettelemästä niiden epäkäytännöllisyyttä! C'moon, entä jos sulle olisi tulossa vaikka joku isompi kirje? Tai useampi lehti?

Oikeasti syy siihen, etten ole kirjastossa pitkään aikaan viihtynyt, on ehkä:

Thieves operate in the library. Suoraan sanottu. Surullista on ehkä se, että asia vain todetaan.. Varkaat toimivat kirjastossa. Ei mitään lievennyksiä tai poikkeuksia tyyliin "Kirjastossakin saattaa olla pitkäkyntisiä", "Tilaisuus tekee varkaan", "Kirjasto ei vastaa kadonneista tavaroista". Mutta ei! Täällä selvästi on joku järjestäytynyt kirjastovarasmafia, jotka toimivat ainoastaan kirjastoissa..

Vielä ei ole merkkejä varkaista näkynyt.

Vähän alkaa olla haikeita fiiliksiä taas. Enään kaksi yötä Home Traveller'sissa. Huoh, niin se aika rientää, eikä enään ole kuin pari kuukautta Australiaa jäljellä. Ja taas on tutustunut ihmisiin, joita tulee tulemaan ikävä. Tänään on ohjelmassa jonkinnäköistä Partyilyä: on Harrisonin viimeinen ilta ja jollain on synttäritkin (Minullakin neljän päivän päästä!). Varmaan samalla juhlistetaan omaakin poistumistamme päivää aikaisemmassa vain..

Ihan hyvä olisi ehkä se oikeasti viimeinen ilta olla vähän vähemmän kosteissa tunnelmissa, kun lauantaina pitäisi kuitenkin saada auto ajokuntoon ja lähteä ajelemaan. Ja koska olen ainoa ajotaitoinen, pitää olla ajokunnossa itsekin.

Hups..

Tänään piti olla pyykkipäivä ja yleinen lähtöönvalmistautumispäivä.. Heräsin viiden jälkeen ja ulkona näyttää että alkaisi sataa. Autokin pitäisi Fediltä kaydä hakemassa.. Arvaatteko miksi nukutti myöhään?

Tänään pitäisi illalla lähteä Barrellssiin (paikallinen night club) duunikavereiden kanssa.. Ja huomenna ottaa kuppia kämpillä lähtemiseni kunniaksi.. Huh, rankkaa tämä tällainen! Onneksi sitten pääsee kämppimään autoon, venailemaan lauantaita ja Tasmaniaa..Toivottavasti ei olisi kamalan kylmä..

"Läksiäiset"(?)

 Eilen sain kasaan muutaman lisätunnin, yhteensä jopa neljä, eli ylitin maagisen kolmenkymmenen tunnin rajan. Kokonaiset 31 tuntia siis viimeviikolta, jippii! Pitänee toivoa jotain parannusta tällä viikolla - näyttää ainakin ihan positiiviselta. T lähtee farmihommiin täksi viikoksi (on muuten viimeinen viikkonsa, jes!) ja teen hänen bistrovuoronsa. Ihan mukavaa ja vaihtelua!

Eilen oli A:n viimeinen päivä Swan Hillissä. Gonna miss that monkey! Töiden jälkeen hipsittiin J:n luokse nauttimaan barbequen rippeistä ja nauttimaan pari alkoholiannosta. Oliko vähän kivaa! Ja mitä upein talo.. Voih.

 A ja C. Ilmeet kohdillaan 8)

Ilme "mä lähen tästä karkuun nyt ihan heti, mitä täällä oikein tapahtuu! Hymyilen kuitenkin, ettei muut pitäisi outona.."

Kämppistytöt.

Jee, ryhmä kuva! Olenko itse vähän huono niiden kanssa, mutta kun toinen järjestää poseeraussession ovelasti tungen omankin kamerani aina mukaan. Hähää.

(Sillon jos olen sattumoisin muistanut ottaa kameran mukaan..Onneksi nytten!)

Olin sosiaalinen loppuillasta. ;) Vähän turhankin, pitihän sitä nyt muunkin maailman kanssa chattailla, eikä vain muutaman hassun kämppäämme eksyneen.. Selittelyä?

 Jonne väittää ettei siitä muka saa hyviä kuvia..

 Itse olen ihan toista mieltä! Loistaviahan nämä ovat :D

Pakollinen pusukuva.

On muuten sadas ja ensimmäinen merkintäni. Olisikohan edellistä merkintää pitänyt juhlistaa jotenkin, tuli kuitenkin pyöreitä täyteen.. Tai kehittää edes jotain muutakin sepostettavaa siihen kuin "ei ole mitään oikeaa asiaa". Hehe. Noh, niinhän käy joskus.

Hyvää pyhän Patin päivää!

Tänään on siis st. Patric's day ja toivottavasti baarissa olisi kiirettä ja vilskettä. Ei haittaisi yhtään vaihteeksi. Illalla tarkoitus itsekin juhlistaa sitä vähän töiden jälkeen, huh! Mitähän siitäkin tulee? Huomenna kun pitäisi kuitenkin herätä reippaasti siivoilemaan.. Töihin kyllä muuten vasta 5:30, eli ehtii nukkua sitten vaikka kolmet päikkärit välissä, jee!

Jonne on vieläkin Melbournessa, tulee huomenna takaisin. Ihan hyvä juttu, että töitä olikin koko viikoksi vain kolmen päivän sijaan, saattaapi olla vielä ensiviikoksikin. Se ei kuitenkaan ole vielä ihan varmaa. Sunnuntaina olisi taas pienimuotoiset Partyt, kun A lähtee Thaikkuihin. Varmasti tulee ikävä! Nooh, jääpähän tänne vielä C ja saksalainen.

Uusi tyttö lähti pois jo eilen ilman, että kukaan oli edes huomannut.. Oli kuulemma sanonut, että tulisi loppuviikosta takaisin, mutta tiedä sitten. Hah, ehkä nopein! Yksi ilta kanssamme - ei me nyt niin kamalia olla!

Hyödynsin eilisen vapaapäiväni pelaamalla Miinaharavaa ehkä sikamonta tuntia. Pesin kyllä pyykkiäkin, mutta mihinkään muuhun eivät energiat sitten riittäneetkään. Lözzäilin vaan. Illalla aloin lukemaan Liseyn tarinaa taas <3 Straubin Koko on kesken vielä, mutta Kingiä ei vain voi vastustaa! Ja Liseyn tarina <3 Ehkä parhain, vähintään yksi parhaista. Jonne sai sen joululahjaksi Jouluna. Heh, itse oon lukenut sen jo kahdesti, mutta ei siihen vain kyllästy. Taidankin tästä seuraavaksi tehdä jotain syötävää itselleni ja lähteä katsomaan, mitä Liseylle kuuluu.

Kingistä muuten (en ole siitä niin kamalasti kai tänne kertonutkaan..), se on parhaimmillaan henkilöhahmojen kanssa. Mulla on vieläkin kamala ikävä Under the Domea, jonka typeränä jätin Mooroopnaan motelliin. :( En minä ikinä unohda kirjoja minnekään! Mutta siis, kirjaa on ikävä ja tottakai haluaa tietää loppuratkaisun ja mistä jutut johtuvat jne.. Enemmän ikävä mulla on kuitenkin niitä hahmoja! Haluan tietää miten Barbin käy, mitä toimittajalle kuuluu ja poliisipäällikön leskelle.. Että miten ne pärjäävät Big Jimiä vastaan ja että saahan se lopun, jonka ansaitsee! Sama on Kingin muissakin kirjoissa. Henkilöistä tulee kavereita ja tuttuja - se vaan osaa rakentaa ne niin hyvin! Ja kirjoihin jää koukkuun, kun haluaa tietää miten hahmojen käy, ei niihin tapahtumiin niinkään. Straubin Kokossa esimerkiksi olen sen eron huomannut, henkilöt ovat ihan kivoja, mutta ei minua oikeastaan kiinnosta mitä niille tapahtuu. Tottakai varmasti on perseestä jos huomaa sarjamurhaajan olevan kannoilla, mutta..Mitä se minua liikuttaa? Nojoo, hyvä kirja sekin on, mutta haluan nyt tässä välissä kulkea vähän matkaa Liseyn kanssa. Keski-ikäinen kirjailijanleski on mielenkiintoisempi.

Ystävänpäiväistä

 Heihou ja hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Itselläni on ollut tänään(kin) vapaapäivä ja päivä on kulunut rauhallisesti ja laiskasti. Kauppaan jaksettiin raahautua ja vähän pesin nyrkkipyykkiä, mutta mitään sen kehittävämpää ei ole tapahtunut. Äsken nautittiin ystävänpäiväateria (Omn!) ja ilta jatkuu yhtä rauhallisesti kuin alkoikin.

Kengurupihviä ja kasvista.

Blogi ei viimepäivinä ole kamalasti muistuttanut matkablogia, mutta menköön tämä merkintä vielä ruoka/käsityöblogina.

Lohkoperunoita, kasviksia ja kengurupihvejä. Ehkä parasta.

Eilinen päivä meni vielä enemmän lözziessä kuin tämä päivä. Ensinnäkin heräsin vasta kolmen jälkeen oikeasti. Välissä kävin siivoamassa vähän (joo, vaikka oli vapaapäivä). Käytiin lauantaina nauttimassa muutamat alkoholiannokset paikallisessa yöelämässä ja koska itselläni oli vapaapäivä, tein ystävänpalveluksen ja kävin siivoamassa, koska pääsin samantien nukkumaan takaisin. Yllättävän rattoisasti meni siivoukset!

Sukat sain tehtyä valmiiksi jo eilen, mutta ensimmäisellä koekäytöllä (onneksi en ollut ehtinyt vielä päätellä) totesin, että kantalaput ovat auttamatta liian pienet ja jalka ehkä muutenkin. Harmittelin vähän aikaa, mutta päätin kuitenkin, että purkaminen on kätevämpi, kuin joskus myöhemmin sitten tehdä kokonaan uudet, oikeankokoiset sukat.

Oikeanpuoleinen on siis alkuperäinen sukka, vasemmanpuoleinen uudelleen neulottu, oikeankokoiseksi  muokattu.

Nytten minulla on siis vieläkin sukkaprojekti vähän kesken, mutta eipähän vielä tarvitse miettiä, että mitä sitä sitten seuraavaksi näpertäisi. Eikä tällähetkellä villasukkien valmiiksisaamisellakaan kamala kiire ole, lämpötilat ovat taas korkeat.

Sitten taas asiasta kukkaruukkuun.

Hui, huomisen ohjelma muuttui osaltani työpäivästä kurssipäiväksi. Menen siis Tooleybuciin RSA (responsible service of alcohol) kurssille huomiseksi. HUI! Ne meinaavat pistää minut siis kaatamaan viinaakin! Ihanaahan se, mutta kun ihmiset selvinpäinkin nauravat/eivät ymmärrä mitä puhun, niin entäpä sitten hiprakassa?

Nojoo, tämä on kyllä taas niitä asioita, mitä etukäteen stressaan kamalasti, mutta kun joutuu itse tilanteeseen, huomaa, että kaikki oli ihan turhaa. Kaikesta selviää hengissä paitsi itse elämästä. (Eipä ollut kamalan lohduttavasti sanottu kyllä..O.O)

Naurettavaa on, että kurssi järjestetään Tooleybucissa, mikä on naurettavan paljon pienempi kylä, kuin mitä Swan Hill. Todennäköisesti (asia on siis aivan omaa järkeilyäni, eli todenperäisyydestä en mene täyteen takuuseen) seikka on se, että Tooleybuc on New South Walesin puolella, toisin kuin Swan Hill, joka on Victorian puolella. Ja vaikka asun Swan Hillissä ja duunipaikkakin on Swan Hillissa, ovat ne kuitenkin eri puolilla jokea. New South Walesin ja Victorian raja kun kulkee (ainakin täällä kohtaa) Murray riverissä ja Federal Hotel on joen rannalla, toisella puolella. Käyn siis töissä toisessa osavaltiossa.

Ja koska täällä kaikki pelaa osavaltioittain, on rsa:kin eri joka osavaltiossa (tiedä sitten kuinkako paljon, mutta omat rsa:nsa jokaisella osavaltiolla kuitenkin on). Ja (omaa järkeilyäni tosiaan) Tooleybuc on sitten kai lähin kylä New South Walesissa, jossa rsa kursseja järjestetään. Koska Federal pelaa New South Walesin sääntöjen mukaan.

Hankalaa ja naurettavaa, mutta eipähän huomenna tarvitse tehdä lounasvuoroa bistrossa..

Huh hellettä

Eipä voi kamalasti ainakaan huonoista säistä valittaa nyt tulevina aikoina.. Onko väärin valittaa sitten liian hyvistä?

Vietetään laatuaikaa kirjastolla taas, tälläkertaa ihan vain muutenvaan ilman mitään suurempia tavoitteita. Täällä on ainakin ilmastointi! Ranta ja meri olivat ihan houkuttelevat vaihtoehdot kanssa, mutta tyttö heräsi joskus kolmen jälkeen ja ennen kun oli aamupalat ym. hoidettu, oli kello jo neljä. Ja ulkona oli tukalan kuuma.

Eilen illalla ei pitänyt oikeastaan tehdä mitään, käytiin Taco Billissä syömässä juhlan kunniaksi (ei ollut mitään ihmeellistä sapuskaa. Vähän pettymys suorastaan.) ja tultiin pullokaupan kautta hostellille. Ostettiinhan me Goonia, mutta lähinnä muodon vuoksi. Istuttiin katolla pitkän aikaa ("järjestyksenvalvoja" tms. turva mies ei heittänyt meitä pois, vaikka juominen katolla oli kiellettyä. Riitti, että piilotettiin juomat, eikä sanottu muille mitään (järjestysmies siis itse käske tehdä edellämainitun). Haha, muut joutuivat kyllä lähtemään.)

Kun roof top sitten oikeasti meni kiinni, siirryttiin alas ja ulos ja Jonne rämpytteli kitaraa. Yhtäkkiä sillä oli kamala fanilauma ympärillä ja loppuilta meni hoilatessa porukalla lähinnä Wonderwallia ja muita yhtä harvinaisia kappaleita. Öbaut neljään kertaan jouduttiin siirtymään ja yhtä monta kertaa tuli respatyyppi kertomaan, kuinka naapurit ovat soittamassa poliiseja.. Noh, bileet jatkuivat kuitenkin häiriöittä lähemmäs viiteen.. Ehkä siksi tänään väsyttikin isosti.

Tänään on Melbournessa Big Day Out..Mikä oli jo joulukuun alussa myyty loppuun. Noh, eihän siellä olisikaan ollut kuin jotain Rammsteinia ja Toolia. Kummankin eniten lempparit. Adelaideen olisi kai lippuja vielä jäljellä, mutta ei taideta päästä sinnekään, kun suunnataan Swan Hilliin öbaut keskiviikkona.

Ei pahoja ilmoja sielläkään. Hajotkaa te Suomessa pakkaseen. :)

ch. on siis saanut töitä. Sen takia juhlittiinkin eilen syömällä ulkona ainaisten nuudeleiden sijaan. Jotain tarjoiluasiaa country pub henkisessä hotellissa Swan Hillissä.

Based on evidence from Coobool Creek and Kow Swamp, it appears that Aboriginal people have lived in the area for the last 13,000 - 9,000 years.[2][3] The area is inhabited by the Wemba-Wemba and Wati-Wati people. Swan Hill was called "Matakupaat" or "place of the Platypus" by the Wemba Wemba people.

 (Wikipedia. Lähinnä noiden heimonimien ja "place of the Platypus" takia. Ehkä siis sieltä saisin vesinokkaeläimen bongattua..8) )

Siirrytään Swan Hilliin, kunhan Jonne saa tehtyä työnsä Melbournessa, eli joskus keskiviikkona tai torstaina. Pitää silloin soittaa vielä pomolle ja kertoa tarkemmin, koska olen tulossa. Jos minulla nyt on siellä töitä..

Puhelu oli vähän ihmeellinen, kaikki oli vain great ja awesome, ainoa, mitä se kysyi, oli että olenko tehnyt tarjoiluhommia aikaisemmin. En edes ole, mutta silti sekin oli ihan todella hyvä. Melkein olisin voinut luulla, että työnhakijat haastatellaan edes muodon vuoksi.. Kai siellä kuitenkin sitten jotain on, vähän lupaili, että Jonnellekin saattaisi hommia löytyä. No, selvinnee tarkemmin huomenna tai tiistaina kun soitan ja kerron tarkemmin, että koska tulen.

Olen vähän todella innoissani menossa sinne! Ihan vain muunkin takia, että saisi vähän rahaa. Tykkäilen enemmän pienemmistä paikoista, vaikka olen ihan rakastunut tähänkin kaupunkiin, en kamalasti välitä hostelleista. Ainakaan nykyisestämme. Swan Hillissä asuminen on halvempaa ja sielläkin on joo share house, mutta oma huone kuitenkin. Ja todennäköisesti (toivottavasti!!) edes vähän isompi keittiö, ei vain kolmea hellaa monelle sadalle (ei mitään hajua montako ihmistä Discoveryyn mahtuu, mutta huoneita on ainakin neljässä kerroksessa ja hostelli on iso) ihmiselle.

15.1.11

10:16am.

Meillä on check outti 45minuutin päästä. Pitäisi pakata ja kaikkea, valmistautua henkisesti lähtemään pois täältä ja varsinkin Mebournesta. Vielä kun ei ole henkisesti ihan perillä siitäkään, että on Melburnessa.

Säälittävän vähän ollaan täällä mitään tehty. Illat ja ovat ihan liiaksi kuluneet hostellilla chillaten ja Goon, sen seurauksena aamutkin siis venyvät helposti suhteellisen myöhäksi ja ennen kun on reippaana lähdössä liikenteeseen, kello ehtii tulla viisi. Ja viimeaikoina sekin aika on kulunut sitten kirjastossa Wi-Fiä hyödyntäen. Sitä ainakin tulee taas ikävä, tervetuloa mäkkinetit.<3

Lähdetään siis tosiaan tänään pois täältä, sunnuntaiksi suunnataan Moroopnaan Turnbull Brothersien tialle poimimaan päärynöitä. (Kyllä, aivan oikeasti, palaamme sinne, minne vannoimme, ettemme palaa enää koskaan! Mutta ainahan sieltä pääsee pois, jos siltä tuntuu.) Edessä autoyö ja sitten taas omaa kämppäilyä (ehkä ainoa asia, mitä sieltä ikävöin). Autoiluyötä odotan oikein innoissani, joko kerroin, että löydettiin torakkavauvoja autosta? <3 Olo on muutenkin aika huono ja kipeä. Kaikki näyttää iskevän aina samaan aikaan. Ei riitä, että potee flunssaa, kurkkukivut, yskät ja nuhat, eilen iski kanssa silmätulehdus! Jee. Korvat tuntuvat tukkoisilta kanssa ja aamulla luulin, että kohta pitää hammaslääkäriinkin lähteä, kun takahammasta jomotti niin. Nyt se on ihan ok. (Itsehän en ole ikinä hammassärkyä reikäisen hampaan takia potenut, mutta olen ymmärtänyt, ettei siitä voi erehtyä?)

On elämässä paljon kivaakin pelkän vinetyksen lisäksi. Eilen käytiin suomalaisten kanssa syömässä thai ruokaa viimeisen illan kunniaksi. Tytöt lähtevät siis myös jo tänään, suuntaavat kai Byron Bayhin. Eipä ollut mitään ihmeellistä sapuskaa ja riisi oli suorastaan pahaa. Eilen sain myös hiusten parturoinnin siksarilla. Meillä kun täällä hostllilla hengaa kaiken näköistä porukkaa, joukkoon on eksynyt parturikin.  Hiukset ovat nyt kuosissaan, hienot ja silleen. Vielä kun osaisi niitä jotenkin laittaa (olisipa edes mömmöjä tai syy laittaa hiuksia). Tänään huomasin vain, että edestä ne ovat ainakin ärsyttävän pituiset – menevät suoraan suuhun kun eivät pysy korvantakana. Mutta myötäilevät kai posken tai jotain kaarta?

Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin olla aika herätellä Jonnea pakkaamaan ja silleen. 30min check outtiin. Päärynöistä lupaan yrittää kirjoittaa ahkerammin kuin kirsikoista tai Melbournesta!

10.1.11

12:16 pm.

Rakkas päiväkirja, tyttö on kipeä. Justjoo, pari lämmintä päivää ja ajelemassa Mornington Peninsulassa suomalaisten kanssa.. Ja nyt tämä kärsii kolmatta päivää flunssasta! Kurkku on kipeä ja nokka vuotaa, eikä saa nukuttuakaan. Nami. Mutta koska asiat ovat niin kurjasti, eikä oikein tee mieli tehdä mitään, kirjailen tänne sitten! Jotain hyvää siis.

Aloitetaanko mistä? Tässä kun on uudetvuodet ja kaikki kertomatta. Voi minua säälittävää bloginpitäjää.
(Kerrotaan siis vaikka käänteisen kronologisesti.)

Eilen tultiin tosiaan takaisin Mornington Peninsulasta, minne lähdettiin perjantaina. Laitettiin hostelli jäätymään, me Jonnen kanssa lähdettiin omalla autolla ja muut neljä vuokrasivat auton. No, reissu oli hupaisa ja kaikkea, pientä säätöä ja turhautumista ehkä.. Jos olisi tiennyt, että siellä ei tapahdu muuta kuin palloilua ja edestakaisin ajelua, olisin ehkä jättänyt välistä. Autolla kun ollaan palloiltu ihan tarpeeksi pakostakin. Ja lauantaina vielä alkoi satamaan illalla (päivä oli kyllä upea ja lämmin ja vietettiin se rannalla! Nam!), osa muista ei ollut täysin varautunut telttailu/”eräily” meininkeihin, vaikka sitä meidän suurimman osan käsityksen mukaan piti toteuttaa.. (Siis asiaan?) Lauantaina alkoi satamaan ja koska suurin osa oli ilman makuupussia tai vastaavia plus meidän telttamme kanssa (epäilyttävä), päättivät ne etsiä katon päänsä päälle. Me Jonnen kanssa suunnattiin Frankstoniin, mikä oli kivasti kotimatkamme lähellä ja jossa oltiin jo ennen Philipp Islandia ”viihdytty”. Ja eilen tosiaan saavuttiin reissulta hostellille, soitettiin aamulla että ollaan tulossa ja saatiin huone edellisen tilalle.

Myöhemmin eilen illalla kipeän jumittelun jälkeen mentiin Jamesin luokse syömään kengurua! Oli vähän hyvää, omn. Jonnekin tykkäsi, jee. (Ihmekös sinänsä, kenguru kun on hyvää.)

Päivät täällä uudenvuoden jälkeen ovat menneet lähinnä chillaillen ja jumittaen. Kamalasti suomalaisia, hengailtu niiden ja muiden hostellissa olevien kanssa. Mukava hostelli, kamalan iso vain ja ilman oleskelutilaa.. Niin, paitsi tietenkin tämä ruokala, mikä on keittiön yhteydessä..

Uusi vuosi taas! (Vihdoin.) Uutena vuotena hengailtiin ensin hostellilla, tavattiin suomalainen pari, hengailtiin niiden kanssa. Kuunneltiin kamalan pitkään, kun ne puhuivat ruotsia keskenään: ”Toi kuulostaa ihan suomalaisten puhumalta ruotsilta, ei yhtään ruotsalaiselta..” Mietittiin asiaa pitkään ja ilmenivät tosiaan suomalaisiksi.

Alkuilta meni siis hostellissa hengaillen, loppuillasta siirryttiin Federation Squerille katsomaan ilotulitusta. Kamalasti oli ihmisiä ja hurjan hauskaakin. Itselläni ilta loppui melko lyhyeen, ilotulituksen jälkeen palasin suoraan hostellille (kuulemma ensin olin lähtenyt kokonaan väärään suuntaan) ja painuin nukkumaan.

Suunnilleen seuraavana iltana pidettiin suomibileet kun löydettiin kaksi suomalaista lisää. Toinen oli Loviisasta ja toisen oli ollut tarkoituskin tulla edellisten seuraksi tänne. Juotiin Goonin lisäksi Jalluskumppaa. Oli melkoisen hyvää! Puhuttiin suomea ja oltiin varmasti ärsyttäviä.

Viime tiistaina taas (paljon mulla on mainitsemisen arvoisia asioita) (4.1.) mentiin laulamaan ja kuuntelemaan karaokea, sekä katsomaan komediaa. Hyvällä säkällä oltiin juuri koomikoiden edessä ja päästiin vähän osallistumaankin meininkeihin. Ollaan siis Suomesta, ei puhuta englantia ja tultiin kanoottien kanssa tänne, koska meillä Suomessa ei ole lentokenttiä.

Ja sitten? Niin, sitten loput illat ovat kai vain menneet hostellilla lähinnä hengaillen. Tuskin mitään erikoisen mainitsemisen arvoista, kaikki illat ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Nyt poden kipeyttä, mikä toivottavasti lähtee nopeasti pois, ehkä sitten saisi vähän nukuttuakin, eikä olisi vain väsynyt kokoajan. Kitaraa en ole soittanut ikuisuuteen, en varmaan osaa enään niin yhtään mitään! Surkeaa. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni senkin asian kanssa, ei vain tämän kirjoittelun. Ehkä jos taas saisi jotain rytmiä elämään, eikä vain hengailua.. Niinpäniin.

We picked the cherries

 Eilen oli kuin olikin viimeinen kirsikanpoiminta päivä. Ja päästiin pois ennen kahtatoista, jo yhdentoista aikaan. Tosin, rakkaat gängerimme olivat kai erimielisiä asiasta, kun kerrankin tekivät yhteistyötä. Vic ja hänen traktorinsa ja Ron the haahuilija. Ronin antoi minulle luvan lähteä kolmannen lagin tultua täyteen, Victor koitti saada meitä kumpaakin jäämään vielä. "Ette halua enään yhtään tehdä? Fine, tulkaa sitten vain allekirjoittamaan kirjoihin keräämänne laatikot."

Sniikattiin toimiston kautta kämpille, käytiin kyselemässä uloskirjautumisista ja hakemassa palkkakuitit. Ne eivät ole ottaneet minulta ollenkaan  vuokraa pois! Haha, asuttiin kotonamme siis käytännössä puoleen hintaan, mikäs sen mukavampaa. Olen vaan sellainen ihminen, jota ei ole. "Älkää minusta välittäkö, minähän se vain olen."

Kotona odotti Shane ja Helen, BBQ, muutama olunen, Goon, vodka.. Mur, oli kyllä mukavaa! Ja kaiken sen vaivan arvoista. Kirsikat ovat ihan mukavia, kunhan tietää, että ne joskus loppuvat. Tai ovat jo loppuneet! Cherry Christmas sinne vaan.

Voi olla, että kaikki palataan takaisin päärynöitä ja aprikooseja varten. (Jonne lupasi kyllä tuhota kaikki aprikoosit, se inhoaa niitä. Maistuvat mummolle. :D) Halutaan tottakai sitten Campbell's Campiin, samat huoneet ja samat numerot. Two-four-five, two-four-six, two-four-seven and two-four-eight. "What number? One-zero-three-six?" Vic ja hänen traktorinsa. <3

Tänään piti siis lähteä pois kotoonta, haikeaa, tulee ehkä ikävä sitä paikkaa. Ellei sitten päätetä palata päärynöitä varten. Mietittiin moneen kertaan kirsikoiden tarkoitusta, kukaan ei tiedä kenenkään niitä ostavan, eikä niissä mitään suuria rahoja liiku. Syy niiden poimimiseen täytyy siis olla vain se, että pääsee valmiiksi kirjoille päärynöitä ja aprikooseja varten! Niissä täytyy olla isot rahat liikenteessä! ..luulen niin. Shane on siitä varma. Ja asiasta on tosiaan keskusteltu monet, monet kerrat.

Nyt ollaan matkalla Melbourneen viettämään Joulua. Jonnella on siellä tosiaan tavallaan sukulaisia ja linnoittaudumme sinne nurkkiin ainakin vähäksi aikaa. Sitten on maailma taas totaalisen auki. Ehkä etsitään Melbournesta jotain tuntipalkallista!! työtä ja pysytään siellä vähän aikaa (mieli ainakin tekisi viihtyä siellä hetki kauempaakin). Tai sitten palataan Moroopnaan (Fruitsalad city, population 7203) poimimaan päärynöitä.. Tai etsitään muuta farmityötä.. Tai jotain muuta.

(Tällähetkellä ollaan parkissa paikallisen ABC:n pihalla ja suunniteltiin jäävämme yöksikin tänne. Haha, elämä on ihanaa. Toivottavasti ei ole kamalaa ihmisvilinäruuhkaa heti aamulla..)

Have a Cherry Christmas. (Jos olen huomenna laiska, tai ylihuomenna. Yritän kuitenkin olla ahkera. Mutta mahdollista on kyllä ihan, että vain unohdan Joulun. Jos en ole vielä sanonut, täällä ei oikein tunnu Joululta yhtään.)

Stresh..

Tänään on viimeinen ilta Balmain Backpackerissa. Ikävää. Haikeaa. On täällä kuitenkin ollut jo pitkään ja tuntee paljon ihmisiä. Kohta kai parvekkeelle nauttimaan muutamasta kaljasta, sitä ennen vähän ABN applyä.

Tänään pomo tykkäsi vielä vähemmän siitä, että olin lähdössä. Kovasti koitti saada minua vielä yhdeksi viikoksi. En kuitenkaan halua, eikä täälläkään ole huoneita vapaana. Moottoritie kutsuu ja kovaa! Varsinkin nyt kun sitä on saanut ajatella. Ja leirielämä kiinnostaa.

Pienenä vietin kaikki viikonloput metsässä. Tai pienenä ja pienenä, teininä, silloin samaan aikaan, kun normaalit ihmiset ryyppäsivät puistoissa. Yritin kai itsenäistyä pysymällä lapsena, muut etsivät oikopolkuja aikuisten maailmaan. Nyt tuntuu, että musta on tullut aikuinen itse. Enää ei ole oikeastaan missään sitä samaa huoletonta fiilistä, kuin puskassa aina oli. Ei ollut mitään väliä, mitä kaikkea oikeassa maailmassa tapahtui, puskiko kymmenet kokeet päälle tai oli jotain muuta aihetta olla stressaantunut. Kun pääsi puskaan, oli vain puskassa, eikä tarvinut huolehtia muusta. Kännykän ja siviilielämän pystyi unohtamaan täysin.

Tavoitteena seuraavalle jollekin ajalle, on löytää se pienipoika - Risto - taas sisältäni ja oppia nauttimaan kaikista pienistä asioista, ja yrittää unohtaa kaikki ikävät. Ainakin aina silloin tällöin. Elämää on ihan liian vähän, että se kannattaisi tuhlata vain kaiken ikävän stressaamiseen. Ja maailmassa on ihan liikaa kaikkea ihmeellistä, että siitä voisi huomata edes pienen murto-osan, jos kokoajan elää kiireessä ja ajatellen muita asoita.

Tämä tyttö yrittää vastaisuudessakin tulla tänne kirjoittelemaan, mutta tuskin näin ahkerasti. Autoelämä kutsuu. Ja BottleShop, parveke ja viimeinen ilta Backpackerissa.

vätystystä

Jaa, että oliko eilen pitkä ja raskas päivä.. Ihan vähän vaan. Paljon kyllä sai aikaankin ja oli ihan mukavaa.

Perjantai ilta meni taas hostellin parvekkeella istuskellen ja muutaman lasin Goonia nauttien. Tosiaan vain muutaman, koska aamulla oltiin sovittu Joshin kanssa, että olen sen kämpillä North Sydneyssä joskus kahdeksan aikaan aamulla. Ja viikolla ei ole tullut paljon nukuttua, myöhäsiä iltoja ja aikasia aamuja, joten pikkuista ch.ta vähän väsytti. (Väsyttää kyllä vieläkin.)

Aamulla heräsin kuitenkin aikaisin, seitsemältä, siihen, että J soittelee, että pitäisi herätä ja lähteä liikenteeseen mahdollisimman nopeasti, että ehtii kaiken hoitaa. Voi paah: onko mitään kamalampaa, kuin aikaiset herätykset viikonloppuisin? No ei minusta ainakaan.

Lähdettiin mekaanikon luokse ja auto läpäisikin Blue Slipin ilman, että jarrupaloja tarvitsi vaihtaa. Niissä on vielä 50% jäljellä, eli jos nätisti ajelee, niitä ei tarvitse vuoteen vaihtaa. Tärisyttää vielä kuitenkin..Tuskinpa haittaa.

Mekaanikolla hengaillessa J soitti mulle kanssa Green Slipin ja se tarvitsi sitten myöhemmin käydä tulostamassa - siinä kaikki. Maksunkin hoidin puhelimitse. J:n välityksellä, elämä on ihmeellistä.

Mekaanikon jälkeen lähdettiin tulostamaan Green Slip paperia jostain virastosta, odotettiin siellä vuoronumeron kanssa. Green Slip toimiston jälkeen lähdettiin etsimään autopaikkaa, jossa autoasiat hoidetaan. Löydettiin se ja odotettiin siellä vuorolapun kanssa. Päästiin tiskille ja saatiin kuulla, että kaikki on muuten kunnossa, mutta tarvitsen vielä todistuksen osoitteestani. Lähdettiin pankkiin vaihtamaan mun osoitetta pankin papereihin ja siellä oli kanssa jono! (Yllättävääkö?) Vaihdettiin osoite ja tulostettiin jokin paperi, ei kuitenkaan kelvannut. Aika loppui ja jonotus oli ollut turhaa. Toivottavasti ensiviikolla on aikaa.

No okei, ei nyt kuitenkaan ihan turhaa, nyt tosiaan on kaikki muu hoidossa, paitsi pitää vielä todistus osoitteesta (tälläkertaa oikeanlainen) saada jossain tulostettua ja mentyä Five Dockin autopaikkaan keskiviikkona, toivottavasti ennen (paitsi että on töitä). Kaikki muu on nyt iloisesti hoidettu.

Myöhemmin mentiin jonnekin paikkaan kaupoille, oli kivoja ja halpoja kauppoja! Kivaa. Enpä oikein mitään shoppaillut kuitenkaan. Mieli olisi kyllä tehnyt vaikka mitä ja sitä.

Ja myöhemmin myöhemmin lähdettiin J:n kaverin yllärisynttäripileisiin Rydeen. Oli kivaa sielläkin, vaikka jossain vaiheessa alkoi väsyttää _aivan sikanaan_ ja nukuinkin kai jonkun aikaa. Osa jengistä lähti kaupunkiin ja samalla taksilla tipahdettiin sitten Balmainille, mentiin hakemaan kepappia ja kävin nukkumaan.

Vieläkin väsyttää. Ehkä tänään käyn hyvissä ajoin nukkumaan, kun huomenna kuitenkin taas töitä.

Huomaatte varmaan, kuinka kukkiva runosuoneni tänään on. Säälittävää suorastaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin jotain kirjailla. Parempi sekin kai kuin ei mitään.

Jonne tulee jo keskiviikkona. Enään muutama yö. Maanantaina ja tiistaina on töitä, suurella todennäköisyydellä keskiviikko on vapaa ja torstai ja perjantai ovat vapaat varmasti. Ehkä siisteintä! Malttaisi ollenkaan odottaa, mutta kaipa aika kuluu nopeasti. On se suhteellisen äkkiä tähänkin viuhahtanut.

Stealing one of the Tree Sisters?

Nyt on ollut mukavaa viimeaikoina. Taas. Ja todella mukavaa. Vapaat viikonloput on mahtavia, varsinkin jos pysyy tälläisena! Arkena voi hyvin tehdäkin töitä, mutta parasta on vain hengata.

Lauantaina käytiin vaihtamassa Joshin kanssa renkaita autoon. Sain ne yhteensä töineen kaikkineen siis vajaalla $140. Oli ihan hyvä diili minusta. Eihän ne uudet toki ole, mutta paremmat kuin vanhat. Yhdestä vanhasta renkaasta sain kumin itselleni, pitää vielä virittää se renkaaseen, että saan ehjän vararenkaan. Kaiken varalle. Eihän sitä koskaan tiedä ja vanhassa vararenkaassa on reikä. Tai siis, että vararenkaan paikalla tällähetkellä on reikäinen kumi, minkä tilalle oikea vararengas asennettiin. Paksi vaikuttaa melko täydeltä, kun siellä on sängyn, kaasukeittimien, astioiden, retkituolien, telttojen ja pressujen lisäksi nyt myös auton rengas.. Huh! Mekaanikonkin ilme oli näkemisen arvoinen, kun puoliksi kurkkasi paksiin, kun arvottiin, minne kumi saadaan mahtumaan.

Renkaan vaihdon jälkeen mentiin Jellybean Poolille Blue Mountainilla. Oli upeaa, lämmintä, kaunista! Kuin jonkun paratiisin laguuni! Käytiin uimassa ja vesi oli kirkasta ja lämmintä. Aivan mahtavaa. Tuuli oli kyllä melko kova, ei tappava vielä siinä vaiheessa päivää, mutta kylmä jokatapauksessa, kun nousi vedestä ja silleen.

Löydettiin kallion seinästä myös alkuperäistä aborginaalitaidetta. Heha, siistiä, hä?

ellybean Poolin jälkeen lähdettiin moikkaamaan kolmea siskosta Katoombaan. Aborginaalistoorin mukaan siskokset siis kuuluivat yhteen heimoon ja olisivat halunneet naida miehen toisesta heimosta. Soli kuitenkin kiellettyä, niin kylän vanhin muutti heidät kiveksi estääkseen häähömpötykset.

Kuvaaja valittelee kuvien huonoa laatua (värit päin peppua), mutta ei osaa käyttää kameraansa kunnolla. Annetaan siis kaikki ch.lle anteeksi hänen osaamattomuutensa ja yritetään kuvitella kuvat oikeissa väreissä.

Maisemat olivat muutenkin ihan jepa.

Ennen kun päästiin siskosten luokse, pysähdyttiin kahvilassa syömässä. Hiottiin siellä myös suunnitelmaa siskosten varastamiseksi.. Keskimmäinen oli meidän valintamme ja ajattelimme sitoa sen auton katolle.. Tarjoilijatar oli ehkä kuolla nauruun. Safkattiin, juotiin kahvit ja ostettiin pari palaa suklaata. Oli niin mukavaa.

Maisema oli uskomaton! Ja ilma myös. Oli niin jäätävä tuuli, että ei voitu kuin juosta katsomaan mesta, ottaa muutamat kuvat ja juosta takaisin autolle ja laittaa lämmöt täysille. Jotkut olivat nähneet lumisadettakin Blue Mountainsilla eilen. Huh, onneksi ei me.. Mutta se tuuli jokatapauksessa! Tappava.

Pitää ehkä lähteä joku toinenkin kerta Blue Mountainin suuntaan. Siellä on kamalasti kävelyreittejä ja luolia ja juttuja ja varmasti olisi näkemisen arvoista. Tälläkertaa sää ei ollut kaikkein suotuisin, tai sitten allekirjoittanut oli vain alipukeutunut.. Normaalisti kun "keväällä" edellisten päivien oltua lämpimiä kuljen kyllä toppavaatteet päällä, tälläkertaa sattui unohtumaan..

Lähdettiin takaisin Sydneyyn kiireesti, kun oli siskokset nähty. Reilu 100km matka btw. Päästiin hostellille ja päädyttiin jäämään sinne. Tarkoitus oli ensin lähteä muualle, kaupungille tai North Sydneyyn. Lähdin vaihtamaan lämpimämpää vaatetta päälle huoneeseeni ja Josh jäi keittiöön venailemaan. Kun tulin takaisin, se istui siellä kolmen suomalaisen tytön kanssa! Hostelliin on tullut lisää suomalaisia mun lisäksi, hihuu! (Se saattoi osittaan olla osasyy siihen, että mekin sinne jäätiin.. Kaikki muutkin olivat siellä ja siellä oli uusia suomalaisia tyttöjä!) Oli monikansallinen iltama, ranskalaisia, namibialainen, uusiseelantilainen, suomalaisia, aussi, saksalaisia..ainakin. Mahtavaa oli kyllä. Ja uusia tansseja, Typewriter. Jepjep.

Seuraavana päivänä (sunnuntaina) lähdettiin suomalaisten kanssa Joshin mukaan rannalle Manleyyn. Oli leppoisaa, vaikka vieläkin oli vähän tuulista ja pilvistä. (Aamu oli ollut nätti ilma, mutta rannalle saavuttiin vasta kolmen jälkeen. Osasyynä oma hitautemme ja osasyynä Joshin suunnistustaidot. "Seuraavasta oikealle.. Käänny ympäri, se onki seuraavasta.. Käänny ympäri, son ehkä seuraava" kun piti mennä Jump Rockille ensin. Loppujen lopuksi kuitenkin päästiin rantaankin asti. :) )

Ei me kamalan kauaa rannalla jaksettu lözziä, kun kelikään ei enään ollut paras. Joshin kaveri otti meidät mukaan  niiden yhteisen kaverin BBQ kekkereihin. Ihan normaali sunnuntai siis, mulla on ollut tapana aina etsiä jostain ökytalo (vähintään viisi kerrosta, kolme parveketta, valkoiset kokolattiamatot ja desing huonekalut..) ja mennä sinne syömään hyvää lihaa, upeaa salaattia, hedelmäsalaattia ja jätskiä jälkkäriksi.. Niin ja sen jälkeen kävelymatkan päähän uimarannalle nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä.

Vähän kun Suomessa ois?

Auringonlasku oli upeaa katsottavaa, samoin kuin maisemat. Vähän on toisennäköistä täällä, kuin Suomessa. Ihan hyvällä tavalla.. Vaikka Suomea ja saunaa on vähän ikävä.. Paikalliset kun eivät kai saunakulttuuria ole ihan sisäistäneet.. Toisaalta, eipä täällä ole tarvekaan, kun yleensä kuitenkin on ihan lämmin.

(Neljättä kertaa ehkä jatkan tekstin kirjoittamista tänään.. Älkää siis ihmetelkö, jos aikamääreet (muunmuassa "eilen") eivät enää ole ihan ajan tasalla. Kuvien ja internetin kanssa on vain ollut ongelmia. Samoin ajan, jotenkin tuntuu typerältä lähteä työpäivän jälkeen koneelle istumaan, kun muut hengaavat kimpassa jossain. Mielummin liittyy seuraan.

Maanantaina käytiin tanssimassa Salsaa Darling Harbourissa jollain salsaclubilla. Oli mukavaa, vaikkei itse osaakaan tanssia. Ja muut näyttivät jostain tanssikilpailusta karanneilta: olivat ihan vähän hyviä tanssijoita siis. Kivaa oli kuitenkin, olisi ehkä mielellään ottanut muutamat tanssitunnit, ennen kuin hyppää jonkun kiinalaisen pyöriteltäväksi sinne..O.o Suomalaisena ei ole tottunut siihen, että tanssi olisi kamalan suosittua tai että pojat osaisivat tanssia.. Heh.

Eilinen meni chillisti tekemättä muuta kuin töitä ja tänään on tarkoitus mennä fiksaamaan auton jarrut ja honkki. (Hah, montahan kertaa Josh on mulle nauranut siitä, kun sanoin tööttiä honkiksi. Ihan täysin looginen sana minusta "Yeah, I need to fix my honk, after that I'll take my wuf out and give milk to my miau.." Why not?) Tänään on viikon ainoa lyhyt päivä, muut tulee venymään taas viiteen. Hah, helppo kahdeksasta kahteentoista työ..Jepjep. Mutta en valita. Ja siis, koska tänään on lyhyt päivä, pitää saada auto fiksattua tänään. Viikon päästä se kuitenkin pitää olla uudelleen regottu ja vaihdettu NSW kilpiin ja kaikkea.

Kamalaa ajatusvirtaa tällähetkellä vain teksti. Ehkä lopetan päivityksen tähän ja lupaan yrittää päivitellä tulevaisuudessa ahkerammin. 8)

No worries

Tässä on nyt parikin mukavaa päivää takanapäin. Ilman huolia ja kaikki melkoisen jees. Voisi tottua vaikka 8) Tämä reissaaminenhan on ihan kivaa!

Täkäläisissä ihmisissä en ymmärrä sitä, että baariin lähdetään aina kamalan aikasin. Eilen lähdin kahdeksan aikaan common roomiin etsimään ihmisiä, jos vaikka saisin lyöttäydyttyä johonkin porukkaan, mutta paikka oli autio! Kaikki olivat lähteneet jo. Melko masentavaa silloin, kun itsellään on bilefiilis. No pöh. Päätin sitten toimeliaana lähteä yksin baariin. Josko siellä sitten törmäisi ihmisiin.

Ja törmäsihän siellä, kahteen paikalliseen "pikkupoikaan".
(Joo, luulin niitä aluksi korkeintaan 18vuotiaiksi, mutta toinen oli 25 ja sen serkku 20.. Dippaduu, sellaista silläkertaa. Mun jos kenen pitäisi ymmärtää nuoren näköisiä ihmisiä.)
Hengasin niiden kanssa siinä baarissa Balmaissa, lähdettiin toiseen baariin Balmaissa ja loppuillasta päädyttiin kaupunkiin niiden kaverin kyydillä. Huonona ihmisenä, en muista yhdenkään paikan nimeä. Mutta oli ihan mukavaa. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin ikinä tavannut suomalaisia täällä.. Toisaalta, onhan meitä suhteessa aika vähän tavattavaksi. Baarista tultiin taksin kanssa kotinurkille. Niin, ja pojat tottakai maksoivat kaiken.. Dippadii, siipeilijä? Minäkö?
Paikalliset kossukarpalot eivät ole yhtä hyviä kuin Suomessa. :(

Ilta oli siis kamalan kiva ja silleen. Aussipuhetta on aika hankala seurata, silloin kun ne puhuvat toisilleen.. Kamalan nopeaa ja vähän omituista. (Tottakai, kukapa Suomessakaan puhuisi hitaasti ja selkeästi keskenään.) Harmi, kun en muista niiden baarien nimiä missä oltiin.. Tai lähinnä sitä keskustan mestaa, se oli nice! Muualla oli vähän kuollutta.

Mulla on ongelmia kuvien latailun kanssa, eli postailen tätä päivää myöhemmin. 8) Käytiin akvaariossa ja juttuja, eli kuvia haluan mukaan! Mur. (Pingviinejäkin, hii!)

Väsy fiilis

Tänään oli aika kiva päivä töissä. Suhteellista joo, mutta ei ollut ihan kamalaakaan. Oli ihan piristävääkin kävellä. Ja silleen. Kävin myös katsomassa uuden hostellin (olen ehkä kiusa kaikille respatyypeille!), joten piti taas lähteä vähän aiemmin. Ärsyttää, kun töitä ei saa aloitettua samantien! Muuten olisi taas ehtinyt loppuun asti.

Huomisesta eteenpäin olisi tarkoitus kai muuttaa työtaktiikkaa, että pääsisin tosiaan aloittamaan heti kun haluan. Kuulostaa suunnitelmalta minusta. Kuvat on lähinnä tän päivän reitin varrelta. :) Oli lämmintä ja mukavaa, liskoja oli paljon ja siilipuu.

Eilen päädyin katolle hengailemaan brasilialaisten kanssa. Oli mukavaa ja kaikkea. Tarjosivat lasin pari oikein hyvää brasilialaista viiniä. (Mainostivat itse kovasti, kuinka se on hyvää ja brasilialaista.) Mutta oli se oikeasti ihan hyvää. Vähän kun mehua olisi juonut.

Huoneessa olevat japanilaiset taas tiesivät Suomesta Räikkösen ja Hyypiän! Ihmettelen miten jossain Japanissa tiedetään mitään suomalaisista futispelaajista.. Itsekään kun en tiedä. Vaikka hostelli itsessään on vähän epäilyttävä, on täällä hyviä tyyppejä kuitenkin. Ja henkilökunta on mukavaa. Sinänsä siis pidän paikasta.

Uusi hostelli vaikuttaa kanssa tarpeeksi hyvälle. Pohjaratkaisu oli mielenkiintoinen, mutta autoparkki oli loistava. Samoin muutenkin vaikutti paremmalta  kuin tämä, mihin ei tietenkään hirveästi vaadita. Tykästyin siihen paikkaan vähän jo valmiiksi. Noh, enää kaksi yötä täällä. Ja sitten enää 21 ilman Jonnea. Kumpa se olisi täällä jo. Vähän pikkusen kova ikävä.

 Huoneesta otettu kuva med minä itse. Hiukset näyttää kuin olisi sliipattu, mutta ne on vaan laitettu ponnareilla ja klipsuilla kiinni, koska muuten ovat silmässä.

Autoasiaa

9.9.10
4:01pm

Be ware of cat! (Bambi). Soli siis hostellikissa.

Hostellin takapiha.

Kenguru steak.

..ja ylipäätään kaikkea muutakin asiaa. Tänään on ollut suhteellisen kehittävä päivä verrattuna muutamaan viime päivään, mitkä ovat lähinnä kuluneet chillaillessa. Tänään siis saatiin puhelin käteen ja soiteltua eri puolille maailmaa (eli lähinnä pallon tälle puolelle Perthiin).

Netistä ja ilmoitustaulusta katsottiin muutama mielenkiintoinen auto numero, työnumeroita ollaan ehditty vasta pari, eivätkä nekään ole suurempia tuloksia tuottaneet. Samoin autonumerot vaikuttivat aluksi tuloksettomilta, mutta ystävällinen Ford Falcon kuski oli kiinnostunut myymään autoaan meille (ei siis ollut ehtinyt aiemmin tänään myydä sitä vielä kellekään, kuten eräässä numerossa..). Lisää autojuttua siis jos saamme sen itsellemme. Hihuu. (Jos ihan vaan nettipankkisekoiluidenkin takia..Minun piti paikalliseen pankkiin saada nettitunnukset, salasana annettiin puhelimessa ja kuulin sen väärin. Pankki tätimme sanoi, ettei hätää, senkun soitan hänelle myöhemmin uudelleen, niin hän lähettää salasanan minulle sms. No eipä ole pankkitätiä saanut sen koommin kiinni, ei eilen, eikä tänään, vaikka jätin soittopyynnönkin. Mur.)

Sitten vähän eilistäkin kuulumista:
Eli eilen hengailtiin Tommin mukana paikallisissa opiskelijabileissä Fremantlessa. Oli melkosen mukavaa, paljon porukkaa (vaikka kuulemma aika vähän), musiikki soi kovalla ja kaljaa sai kannuissa. Just kiva. Ja varsinkin junamatka Fremantleen, siinäpä vasta matka. Ei ole Kotka - Kouvola enää mitään sen matkan jälkeen! Huhhuh.

Eilenkin satoi vielä. Ja aika paljonkin taas loppuillasta. Pyörin päivän yksin kaupungilla, kun Jaska nukkui pitkään. Kävin kauppojen (lähinnä didgeridoo kauppojen (kuolailin siellä sellaisen perään aina, jos joku uskaltautui puhaltelemaan siihen)) lisäksi myös taidenäyttelyssä. Siellä oli siistejä juttuja ja myös vähemmän siistejä. Kuvia ei saanut ottaa.

Siellä oli muös jonkun aborginaalin tekemä taidevideo lähinnä rasismiin liittyvistä kysymyksistä ja ennakkoluuloista. Oli ihan ajattelemaan pistävä video. Jännä, että kaikki vitsit, mitä meillä on neekereistä tai jutkuista, täällä on aboista.

Suomeen alkaa olla tavallaan vähän ikävä. Lähinnä kai johtuu huonosta ilmasta ja tekemisen puutteesta. Kunhan saadaan se auto jaa työ, mahdollistuu taas niin moni uusi asia. Lähinnä auton myötä, päästään oikeasti kiertelemään. Työtä pitäisi kai saada ihan vaan sen rahoittamiseksi..:) Mutta kyllä tämä tästä.

Matkamuistokaupassa oli kenguru poikineen. (Ja didgeridoo)