Matkalaskelmia ja kaikkea muutakin

 Oon nytten viimepäivät käyttänyt ahkerasti karttoja ja nettiä tutkien ja yrittäen saada jotain tolkkua tulevaisuuteen tien päällä. Ja ihan yllättävän hyvin (ottaen huomioon kuinka järjestelmällinen olen) olenkin siinä onnistunut! Apuna on ollut aina loistava Google Maps (nojoo, aina ja aina.. Siis silloin kun se toimii nettiyhteydellämme toimimaan..), iso souvenir map, jossa OZ näkyy kätevästi kokonaisuudessaan, auton mukana tullut karttakirja ja Camps Australia Wide 6, jonka ostin tossaa viimeviikolla.

Campsista kerronkin teille vähän. Se on kallis ($59.95), mutta ne puhuvat siitä mm. "The Traveller's Bible", "Worth its weight in gold - literally".
Okei, noi lainaukset on takakannesta.. Mutta esimerkiksi kun lähdettiin Sydneystä, kaikki kyseli että onhan meillä Camps. "Mitäh? Ei ole vai?! Miten te sitten löydätte mitään yöpymispaikkoja? Meinaatteko hankkia sen?" Löytyyhän niitä totta ilmankin. Mutta nyt kun olen vajaan viikon tota teosta hipelöinyt ja selaillut, voisin väittää, että ei se kuitenkaan ihan turha ole. Helpottaa huomattavasti suunnittelua ja löytyy kaikkia upeita paikkoja, joista ei muuten tietäisi. Siinä on kanssa pientä kuvausta jokaisesta paikasta, kerrotaan mm. onko kenttää, vessoja, vettä, tulipaikkaa.. Ihan siis sellaisia asioita, mitä aina miettii, kun toivoo seuraavan levähdyspaikan löytyvän ennen pimeää..

 Opuksessa on myös selkeät kartat. Melkein voisin väittää, että paremmat kuin karttakirjassamme.. Oikeasti en tiedä vielä, kun tositoimiin ei ole siinämielessä vielä päässyt.

Paitsi siis, että olen tottakai tehnyt Tasmaniasuunnitelmia (no suunnitelmia ja suunnitelmia.. Muutamia suuntaviivoja ja ideoita lähinnä. Tykkään vieläkin tyylistä "katsellaan sitten mitä tapahtuu".), olen myös katsellut vähän sen jälkeistä elämää ja laskeskellut tulevia kilometrejä.. Mitkä vaikuttavat mukavan pyöreiltä, mutta vähän hirvittäviltä; joku 7,000 Swan Hillistä poistumisen jälkeen ja ennen Cairnsia.. Se näillä suunnitelmilla tulee siis olemaan seuraava määränpäämme. Tai Darwin.. Riippuen vähän taloudellisen tilanteen kehittymisestä.. Tai ei se kamalasti varmaan kehity, taantuu lähinnä.. Noh, sitä pitää katsella sitten, kun tietää tarkemmin.

Söpö pikkuinen öttiäinen, eikö. Löydettiin se kadulta märkänä ja lentokyvyttömänä. Voi raukkaa.

Jonne on töissä tällähetkellä. Jo toista päivää. Toissapäivänä K soitti ja kertoi minulle, että Jonnen pitäisi olla maatilalla 8am, sille olisi töitä siellä Pomon isällä (siellä, missä sille piti olla töitä jo pari viikkoa sitten..). Kiva varoitusaika, eikö? Eilen se oli siellä ensimmäistä päivää ja tyyppi, jonka kanssa teki töitä, kertoi, että siellä olisi töitä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.. Joo, hyvähän se nyt sitten on kertoa, kun ollaan lähdössä parin päivän päästä! Tyypillistä tälle paikalle? Noh, mutta on parikin päivää parempi kuin ei mitään.

 Nyt kun ollaan kohta (huomenna?) lähdössä pois Swan Hillistä ja hiiristä on ollut paljon puhetta tänä aikana, päivitellään vähän lisää sitä asiaa. Joo, täällä on vieläkin hiiriä, paljon. Eivät ole hävinneet minnekään. Tuntuu lähinnä että päinvastoin. Taisiis.. Että ennen niitä oli kai vain talossa ja pihalla, ei autossa! Kun tyhjentelin paksia rengashuoltoa varten, oli siellä ties kuinka paljon hiiren syömiä muovipussinjämiä ja ties mitä.. Meillä oli kai jotain ruuanmurusia siis sinne jäänyt. Plus, että hansikaslokeroon oli jäänyt pari sulanutta salmiakkikarkkia pussiinsa.. Hyvin oli maistunut. Ihan en ymmärrä, että mitä pitkin ja miten ne siellä autossa vaeltavat, mutta ihan tehokkaita ovat!

Ja vielä ne täällä kotonakin ovat ihan kotonaan. Millon vipeltävät sohvassa, säikyttelevät ihmisiä kiipeilemällä sänkyyn ja muutenvain vipeltävät lattialla. Myrkkyjä tai ei.

Tänään olin vihdoin ahkera ja kävin viemässä rahaa pankkiin! Ei ehkä ole terveellistä kuljetella miljoonaa (..toiveajattelua..?) käteisenä rinkassaan.. Ei nyt silleen, että välttämättä uskoisin kenenkään arvaavan sitä varusteistamme ja välttämättä haluavan murtautua autoomme.. Mutta kun ei sitä ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan!

Pankkireissulla avasin itselleni kanssa säästötilin. Voi LMAO! Olen täällä matkustelemassa ja elän suhteellisen pitkälle kädestä suuhun.. No ainakin pidemmänpäälle. Ja saivat minut ylipuhumaan avaamaan säästötilin! Nojoo, toisaalta.. Ei se mitään maksanut, ensimmäiset kolme kuukautta korkoprosentti on yli 5% ja  se korko maksetaan kuukausittain. Ei siitä suoranaisesti kai mitään haittaakaan siis ole.. Toisaalta paljoa hyötyäkään?

Ostin tänään kanssa takin! Red Crossin kirpparilta $12! Se on jotain tekonahkan tyyppistä, siinä on karvaa kauluksessa ja hihansuissa (ööh..niinpä..) ja siinä on pörröinen vuori! Pitäisi ainakin olla lämmin. Varsinkin verrattuna muihin, mitä siellä oli: ei vuorta ollenkaan! Eikä se oikeasti niin pahan näköinenkään ole. Tottumista ne karvat ehkä vähän kyllä tarvitsevat.. Oih, ihanaa, nyt voi turvallisin mielin ja ilman paniikkihäiriötä lähteä Tasmaniaan, eiköhän riitä vaikkei ihan untuvatakkia olekaan. :D

 Eilen käytiin tosiaan syömässä paikallisessa Thai ravintolassa Java Spicessä lähtemisemme kunniaksi. Oli hyvää ruokaa, söin red curryä. Omn. Ja ainakin sai rahoilleen vastinetta, ruokaa oli niin paljon, ettei kaikkea jaksanut syödä! ..mikä on minulle harvinaista vaikka pikkunen olenkin :D
(Huomatkaa pipo päässä! Toinen niistä omatekemistäni..)

 

Tehtiin varaus aiemmin päivällä ja oltiin varattu ihana Hut meidän ruokailulle! Älyttömän siistiä ja silleen! Ulkona oli joo kylmä.. Mutta niillä oli sellaiset lämmitinjutut noissa, niin ei liikaa haitannut. Ja itse olin tosiaan pipo päässä ja kaulahuivi kaulassa fleecen kanssa liikenteessä.. Plus hyvä ruoka lämmitti <3

Tänään ohjelmassa vielä:
- lisää matkasuunnittelua, budjettilaskelmailua
- ruokaa kun Jonne palaa kotiin (oih, ostettiin Garlic Bread tossa pari päivää sitten. Nam.)
- pakkailua, josko huomen vihdoin lähdettäisiin
- yleistä hengailua, jos ne väkisin vaativat Jonnen vielä huomennakin töihin.

Huomenna ohjelmassa:
- auto jarrujenlaittoon
- auton pakkaus, jos lähdetään huomenna
- nokka kohti seikkailuja!
- pakkailua ja yleistä hengausta, jos poistutaan vasta perjantaina.

Lisäksi voisin tietysti vähän selailla pientä mustaa kirjaani tai käyttää hyväksi 24/7 nettiyhteyttä nyt kun meillä sellainen vielä on ja etsiä jotain kivojen kappaleiden sointuja.. Tiedättehän kuitenkin, että ikinä ei tule mitään mieleen, kun kerrankin voisi kappaleita etsiä.. Viime yönä niitä oli mielessä vaikka kuinka paljon, en vain enään jaksanut nousta sängystä kirjaamaan niitä ylös..x)

Kärpäspaperiloukkuja..

Hyvin alkanut päivä tänään.. Tai päivä sinänsä alkoi hyvin, heräsin suhteellisen pirteänä, kävin suihkussa, söin aamupalaa ja meikkailin ja valmistauduin töihin. Löysin kuolleen hiiren takaeteisestä ja heitin sen roskikseen. Hiirenmyrkyt alkavat pikkuhiljaa tuottaa toivottua tulosta, ehkä kohta ei ole enään yhtään järsijää tuhoamassa omaisuutta.. Kunhan vaan eivät sitten jäisi seinien sisälle haisemaan vaan osaisivat ulos, tai näkyvälle, että ne tajuaa sitten korjata pois. Hiirenmyrkyt <3

Tavallaan siis olen enemmän hiirenloukkujen kannattaja kuin myrkkyjen. Myrkyissään hiiret kuolevat minne sattuu, joku viaton kissa raukka saattaa syödä ne ja saada osansa myrkyistä.. Ja loukut yleensä (kun mietitään perinteistä Tomista ja Jerrystä tuttua juustosyöttistä hiirenloukkua) kai tappavat hiiren välittömästi. Meillä ravintolassa on käytössä hiirenloukkuja. Ymmärrän, että ne haluavat vielä enemmän päästä siimahännistä eroon ja vielä vähemmän haluavat niitä nurkkiin haisemaan.. Mutta herranen aika, mitä ovat sellaiset hiirenloukut, joihin hiiri tarttuu kiinni!

Kaikki tietävät kärpäspaperin? Se on tahmeaa ja kärpästen on tarkoitus jäädä siihen kiinni: niistä pääsee kätevästi eroon niin. Mutta hiirenloukku toimien samalla periaatteella? Nyt jo kahteen kertaan olen töissä saanut korjata hiiriä roskikseen sellaisesta loukusta.. Toinen oli muutama viikko sitten, se oli kuollut, luultavasti nääntynyt nälkään tai kuollut pelkoon tai johonkin.. Ei kuitenkaan ihan nopeasti tai kivuttomasti, mitä päättelin siitä, että oli koittanut nylkeä itseään elävältä yrittäessään repiä itseään irti liimasta. Ja toiseen törmäsin tänään, se ei ollut vielä edes kuollut, rimpuili ja katsoi anovasti nappisilmillään, turkki silläkin osittain irti ruumiista kiinni liimassa. Voih, vähänkö sattui sydämeen! En mä kuitenkaan sitä tappaa pystynyt kaikesta huolimatta.. Voisi kuvitella olevan inhimillisempiäkin tapoja päästä eroon hiiristä?

Nojoo, jätetään ne hiiret nyt oman onnensa nojaan, toivotaan niille kuitenkin parasta ja että tajuavat pysyä kaukana ikävistä jutuista.

Töissä oli taas vaihteeksi kuollutta. On ollut nyt joka päivä lauantain lounasajan jälkeen. Olen ollut töissä bistrossa sunnuntain ja maanantain ja siellä hiljaisuus oli syynä lähinnä siitä, että töissä oli vain liikaa ihmisiä. Vähemmälläkin olisi todellakin pärjännyt, oli vain jokin public holida ja pitkä viikonloppu, niin olivat kai luulleet ihmisten tulevan ulos ruokailemaan todennäköisemmin kuin normaalisti.

"Yksin" elely täällä kimppakämpässä on sujunut hyvin. Ihanaa saada välillä omaa aikaa ilman, että tarvitsee ottaa toista huomioon tai muuta. Heh, itse olen ainakin niitä ihmisiä, jotka viihtyvät loistavasti vain ihan omassakin seurassa! Ja tosiaan, "yksin", kun ottaa huomioon, että kämpässä pyörii kuitenkin kolme muutakin ihmistä. Korjaan: kämpässä pyörii neljä muutakin ihmistä. Saatiin tänään uusi kämppis.

Hämppy eestä..alta?

Toinen hämppy takaa..päältä?

Ja vielä yksi hämppykuva. Bongasin niitä yksi ilta takapihalta, kun käytiin tutkimassa outoja ääniä.. Oudon äänen lähde oli katolta valuva vesi.. Sitä tuli kuin saavista kaataen, ei mitään hajua kuitenkaan mistä. (Ja ei, ulkona ei satanut.)

Haluan kanssa esitellä meidän ihanan kylppärimmme <3

Suihkussa on ihanat.. nupit? Miksi noita sanotaan? Mulla on kotona samaa sarjaa imukupilliset pyyhekoukut. Siihen noi ovat kätevät, veden lämmön säätelyyn yms. ei. En vieläkään voi ymmärtää, miksi täkäläiset niin rakastavat hot 'n cold hanoja.

Kuva suihkusta itsestään.. Kuuletteko tekin sen huutavan kosteusvauriota? Nooh, parempi kuin ei mitään ja tuleehan siitä kuitenkin lämmintä vettä! Wohoo.

Saa nukkua pitkään -päivä

The Giant Murray Cod.
Kävin tekemässä vähän sight seeingiä kaupungilla tänään.

 Jee, tänään sai nukkua pitkään. Rankan työpäivän jälkeen kunnon yöunet ovatkin ehkä parasta. Toisaalta, työpäivä ei ollut rankka, pääsin pois taas monta tuntia ennen aikojani, kun oli niin hiljaista ja yöunetkin jäivät vajaiksi. Kerrankin kun saa rauhassa nukkua niin pitkää kun haluaa - ja kaiken lisäksi haluaisikin nukkua niin pitkään kuin mahdollista - pomo soittaa aamulla ja herättää puhelullaan. Olisi soittanut edes töihin, mutta "kunhan soittelin, että herättäisit C:n, mutta se onkin jo hereillä". Ja samalla alkaa kuulua järkyttävä "OMG, I'm late at work!" kailotus. Dodiin, se siitä uudelleen nukahtamisesta.

Yksi niitä kuvia, mitä en saanut lisättyä piuhan katoamisen takia. Yllätys, yllätys, löytyi sitten jostain rojukasan alta.

 Nojoo, eipä se aikainen herätys mitään, tänään kuitenkin kaikella todennäköisyydellä pääsee taas aikaisin nukkumaan. Vaikka illalla on töitä, en jaksa uskoa, että tulisin siellä koko iltaa olemaan. En vain ymmärrä, miksi siellä pitää olla niin kamalasti työntekijöitä vuorossa, koska paikka on ihan kuollut ja pistävät jonkun kuitenkin aina kotiin. Jonkun, eli yleensä minut. Vähän ikävä Sooloon, kun siellä ainakin riitti asiakkaita ja tekemistä yleensä aina.

Huomatkaa telkkarimme väritys. Hieman häröä katsoa siitä yhtään mitään ohjelmaa, kun värit eivät välttämättä ihan ole kohdallaan.

 Aikaisesta herätyksestä oli tosin hyötyäkin. Olin reipas ja lähdin kaupungille käppäilemään ja päädyin lankakauppaan. Ostin sieltä mustaa lankaa ja pyöröpuikot (kuinkahan monet nro4 pyöröpuikot ja sukkapuikot omistan jo valmiiksi) ja nyt on tekeillä musta ruutupipo kolmella letillä ja yhdellä reiällä. Saatan repäistä ja tehdä siihen korvaläpätkin! Tai sitten siitä tulee vaan löysä hopparipipo. En tiedä vielä.

Kauniisti koristeltu kattomme ja tuuletinropelli.

 Kamalasti järkeä täällä mitään pipoja väsäillä? Kuumahan täällä on! Toisaalta, tein ne villasukatkin ja niillekin on käyttöä ollut. Ja pipoista nyt tykkään ihan muutenvaan, plus niitä on kiva tehdä! ..Toisaalta, tiedä mitä tästä tulee tulemaan kun siinä tosiaan on muutamia uusia juttuja, mitä en ennen ole kokeillut.. Päästä löytyy kaikkein parhaat ohjeet!

Kuvan tarkoitus ei ole esitellä rojunurkkaa, vaan kauniisti yhteen sointuvia tapettia ja mattoa! Ihanaa!

 Meillä tosiaan vietettiin siivouspäivääkin äskettäin. Lainasin imurin Fedistä ja saatiin imuroitua huusholli! Ostettiin myös hiirenmyrkkyä ripoteltavaksi vähän sinne ja tänne, josko päästäisiin piipittäjistä eroon. Tiedä sitten kuinkako tehokasta tavaraa on muka olevinaan.. Kamalasti kun en aiemmin ole myrkkyihin perehtynyt.

Huomatkaa siisti olohuone!

 Nojoo, ei siitä siivouspäivästä kai muuta hyötyä ollutkaan, kun että lattia on nyt vähän aikaa vähän siistimpi. Ja kämpässä haisee paremmalle (ostettiin jotain pulveria, mitä ripotellaan matolle ennen imurointia, että jää tuoksumaan kivalle?). Jengi ei kuitenkaan ole vieläkään tajunnut, että sitä siisteyttä on helpompi pitää yllä, kuin tehdä isoja siivouksia silloin tällöin. Keittiössä on taas järkyttävä tiskivuori ja rojua alkaa kerääntyä vähän sinne ja tänne tiedä keiden toimesta. Pöh ja pah.

Hiirenmyrkkyjä! Tollasia pusseja vaan, onko hiiret sitten muka oikeasti niin tyhmiä, että syö reiän tuollaiseen ja sieltä ne myrkytkin?

 Kävin tänään kanssa vähän kuvailemassa Murrayta. Onhan se jo pikkuhiljaa laskenut paljon, kun ei ole mitään suurempia sateita ollut viimeaikoina. Mutta on se kuitenkin vielä vähän yli auraidensa. Nätti se on kuitenkin joka tapauksessa.

Hyvää siivouspäivää

Edessä on siivouspäivä. Argh! Väsyttää ihan kamalasti, miksen ollut fiksu ja mennyt takaisin nukkumaan siivottuani? Nyt olen "reippaasti ylhäällä ja valmiina aloittamaan siivousurakan". Valmiina aloittamaan sen roudaamalla jengin Colesiin ostamaan vähän siivoustavaraa, hiirenloukkuja ja muita. Plaah!

Ainiin, hiirenloukuista tulikin mieleen..
Meillä on täällä nykyään yksi hiiri vähemmän! Toisaalta, eipä ole enää leivänpaahdintakaan. Meillä oli ilmeisesti hiiri mennyt leivänpaahtimeen, joku paahtanut onnessaan leipää ja samalla paistanut hiiren. Oli palanut kiinni ritilöihin ja puoliksi ihan musta. Nam. Ei olla saatu hiirtä pois paahtimesta, toisaalta, en tiedä olisiko sillä niin väliäkään. Tuskinpa ketään enää huvittaa leipää sillä paahtaa.

Vapaapäivää vapaapäivän perään

(Olen mystisesti hävittänyt kamerani piuhan tähän sekamelskaan, mitä kodiksikin voisi kutsua. Toiset voisivat väittää sen olevan tekosyy sille, miksei tässä tekstissä ole yhtään kuvaa, mutta voin kertoa, että kerrankin kameralla olisi muutama kuva, jotka vain odottavat koneelle pääsyä! Kunhan minä sen piuhan löydän..)

Kuten otsikkokin kertoo, ei niitä tunteja ainakaan töistä tipu. Eilen oli vapaapäivä ja juuri saamani puhelun mukaan niin myös tänään! Voi miten mahtavaa! Noh, kävinhän minä siivoamassa tänään.. Tippuihan siitä 1¾h, mikä on todella mukavasti koko päiväksi. Hahahaa. Alkaa kohta piikkuhiljaa ärsyttämään. Onneksi kävin rsa ja rcg kurssit ja tuhlasin niihin $190. Palkkioksi tästä saan enemmän vapaa-aikaa. Tarkoitus kun ei olisi tehdä mahdollisimman paljon töitä ja saada rahaa säästöön..


Nojoo, kannattaa vinettää nytten, voi olla, että jossain vaiheessa niitä tunteja sitten taas onkin enemmän kuin tarpeeksi ja vinetän, kun koskaan ei ole vapaata. R meinaan lähtee tällä viikolla pois, eli baarissa on ainakin yksi ihminen vähemmän.. Ehkä niitä tuntejakin sitten tulee kaikille kivasti. (Ei minua muut kyllä kiinnosta, kunhan itse saisin!)


Meillä on täällä tosiaan hiiriongelma ja muitakin on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää. Hiiriä löytyy muun muassa muropaketeista ja leivänpaahtimesta ja olen ihan varma, että ne on kohta syönyt reiän rinkkaani, kun jokin niitä vetää sen alle.. Päätettiin siis, että kohta tehdään asialle jotain. Jonkun pitäisi vaan saada aikaiseksi käydä kaupasta hiirenmyrkkyä/loukkuja. Hrr.


Eikä hiiriongelma suinkaan ole ainoa, meillä on myös sotkuongelma ja kamalasti kärpäsiä. Toisaalta, jos ihmiset keskittyisivät asiasta valittamisen sijaan siivoamaan omat jälkensä ja pistämään vähintään ulko-oven verkko-oven kiinni, voisivat ongelmat olla huomattavasti pienemmät. En väitä itsekään olevani maailman järjestelmällisin ihminen, mitä tavaroiden säilytykseen tulee, mutta herranen aika! Jos meitä asuu tässä huushollissa monta, olisiko ihan kamalasti pyydetty jos vaikka tiskit ja roskat korjaisi ihan itse edes öbaut samantien, eikä jättäisi pitkin lojumaan.

Hiirimetsälle!

Mur! Molen yrittänyt olla suvaitsevainen ja ystävällinen kaikkia talossamme asuvia hiirikavereita kohtaan, mutta kohta mulla melkein voisi alkaa mennä hermo ja tulla hermoromahdus. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole. Ovat suloisia ja eivät toivottavasti mitään kovin vaarallisia tauteja kanna. Ei haittaa, vaikka niitä silloin tällöin näkeekin - mutta! Kun niitä on nyt viimeaikoina näkynyt kokoajan, päivittäin. Ja meidän huoneessa ainakin näyttää yksi viihtyvän erityisen hyvin.

Kohta alan olla Jonnen kanssa samaa mieltä: Hiiri vangiksi! Ellei ihan hengiltäkin. Meillä on huoneessa säilytystilaa suhteellisen rajallisesti ja se kaikki on kummasti lattialla, tasoja ei siis ole yhtään. Yksi huojuva, hajoamispisteessä oleva rekki ja lipasto, josta puuttuvat laatikot ja joka toimii telkkaritasona.

Meillä siis kivasti kaikki tavarat lattialla hiirten armoilla ja kohta sillä on varmaan pesä mun rinkassa! Tai Jonnen. En kamalasti tykkäisi ihan reikäisistä vaatteista, vaikka nyt mitään huippuhienoja tai kalliita vaatteita en omistakaan. Reiättömiä ja ihan kivoja ne kuitenkin tähän mennessä ovat olleet.

Mur!

Nojoo, se siitä, asiasta kukkaruukkuun.

Mulla on tänään vapaapäivä. Taas! Plääh. Eipä ole kamalasti tunteja tällä viikolla kertynyt, kun maanantai oli vapaa ja tiistai ja keskiviikko meni koulutuksissa, että tein vain illat. Eilen olin ensimmäistä vuoroa baarissa (meinaavat pistää minut nyt sinne kokonaan, ei siis enään bistroa) ja pistivät minut kotiin sieltä jo kymmenen aikoihin, kun oli niin hiljaista. Pöh ja pah!

Baarissa oli kyllä kivaa, kuten baariduunissa nyt yleensäkin. Melkein olin jo unohtanut kuinka paljon siitä tykkään! Vaikka Schnoozerit, potit ja midit ovat vähän vieraita käsitteitä vielä.. Kyllä se siitä nopeasti alkaa kuitenkin sujumaan.. Ainakin uskoisin niin.

Ei ole mummoa puikkoihin katsominen

Oma huone! Telkkari ja kaikki, wohoo!

 Enpä ole pitkään aikaan tänne mitään ajankohtaista kirjoitellut, joten nyt päätin tehdä muutoksen. Vasta olen tänään tuhlannut vajaat viisi tuntia töissä ja vasta kuudeksi takaisin.. Eli nyt on kivasti aikaa kirjoitella jotain.

Ollaan siis tosiaan täällä Swan Hillissä, päästiin perille hyvin (vaikkakin vähän myöhässä) tulvista, kiertoteistä ja kiertoteiltä eksymisistä huolimatta. Mutta eipä se tuntunut menoa liiemmälti haittaavan. Ensimmäinen työpäivä oli heti seuraavana päivänä, perjantaina (olisin joutunut töihin jo torstaina, jos olisin saapunut niihin aikoihin, kun annoin ymmärtää mahdollisesti olevani perillä). Ja perjantaista lähtien on töitä ollutkin jokaiselle päivälle, aamuvuoro ja iltavuoro. Välissä muutama tunti vapaata ja välillä aamuisin vähän siivoiluakin. Suhteellisen laiska olen siis ollut vapaa-aikani.

Rakas kotitalomme.

 Jaetaan kämppämme kahden muun reissaajan kanssa täällä. Ei ole mikään huipputalo, saatikka liian siisti tai vähäötökkäinen, mutta ihan vaihtelua hostelleihin tai autoon. Meillä on täällä oma huone ja tilaa! Keittiötäkään ei tarvitse jakaa 300 muun ihmisen kanssa! Eikä tämä liikaa maksakaan, mikä on sekin ihan vaihtelua hostelliin.

Mäkkärin kyltti pilkottaa puiden takaa pihalle. LoL.

 Asutaan ihan mäkkärin vieressä, joten päästään kivasti surffailemaan macca's Wi-Fillä omalta kotisohvalta. Mukavaa vaihtelua tämäkin!

Töissä on ollut kivaa, tykkään työkavereista ja työstä ylipäätään. Olen siis Federal Hotellissa bistrotarjoilijana. Ihan helppoa ja leppoista hommaa, tekemistäkin riittää yleensä. Vähän olin parin päivän tarjoilun jälkeen paniikissa, kun piti ruvetakin ottamaan tilauksiakin, kun tiistaina jo pistivät yksin vuoroon, mutta - yllätys, yllätys - ei se ollutkaan yhtään niin kamalaa, kuin mitä panikoin. Vaikka kaikki nauravatkin ja ihmettelevät aksenttiani. Ehkäpä se siitä kehittyy..

Olohuoneemme.

 Heh, monta kertaa olen tämän Oz matkani aikana ehtinyt nauraa säälittävälle sanavarastolleni.. Siitä ei ainakaan hyötyä ole, voin kertoa! Vinkiksi siis kaikille, jotka lukevat pakkoenglantia, eivätkä pidä siitä, eivät jaksa lukea sanastoa tai keskittyä kielioppiin.. Kannattaa niitä kuitenkin opiskella ja yrittää painaa mieleen, ainakin jotain. Joo, ymmärtäminen on helppoa, koska sanan merkityksen saa yleensä kontekstista selvitettyä, mutta jos itse joutuu jotain puhumaan.. :D Nimimerkillä: en jaksanut opiskella englantia, koska se oli vaikeaa (mikä mahtava tekosyy jättää opiskelematta jotain).

Keittiötä. Pieni, mutta eipä tarvitse jakaa kuin kahden muun kanssa!

Takapiha.

Bongasinpa hiiren yksi jos toinenkin aamu. Jonne päätti, että otetaan toi poliittiseksi vangiksi: Varastaa meidän ruuat.

 Ihan kamalasti ei ole mitään mainitsemisen arvoista ehtinyt tapahtua. Omalta osaltani päivät ovat lähinnä kuluneet töissä tai vain lözzien väliaikaa. Telkkarikin on omassa huoneessa - ja olohuoneessa, eli sitäkin tulee vaihteeksi tuijotettua ihan urakalla. Hyväkö vai pahako sitten..

Pari päivää sitten kävelin kuitenkin kaupungilla sillä välin, kun odotin pyykkien valmistumista pesulassa. Ja törmäsin mielettömän moniin söpöihin pikkutavaraa myyviin kauppoihin.. Ja törmäsin eräässä kaupassa kamalan kivan värisiin lankakeriin ja puikkojakin siellä myytiin!

 Ette arvaakaan, kuinka pahoja vieroitusoireita tämä varhaismummo on kokenut, kun ei ole saanut tehdä käsillään mitään koko aikana! Varsinkin, kun Suomessakin on talvi ja talvisin, mikä voi olla parempaa vapaapäivätekemistä, kuin tuijottaa telkkaria/sarjaa/elokuvaa.. ja tehdä villasukkia/lapasia/kaulahuiveja/pipoja.. Nojoo, ketä minua tuntevatkin niin tietävät..

Ainoa omituisuus ja iso eroavaisuus Suomeen oli välineitä ostaessa, että sukkapuikkoja per pakkaus oli vain neljä. Neljä? Viisihän niitä kuuluisi olla! Miksi niitä Suomessa muka tarvittaisiin yksi enemmän? Miksi Australialaiset muka tarvitsevat yhden vähemmän? Elämän suuria kysymyksiä tosiaan, omituiselta kuitenkin tuntuu. Mutta, saahan sitä jotain aikaiseksi vain neljälläkin puikolla..

Liian monta kertaa on ollut ikävä villasukkia. Eipä enää kohta! Eipä kyllä ihan heti muutenkaan, jos ilmat taas pysyvät tällaisina.. Ilmastoinnit ja kattoropellituulettimet täysillä ja hikoilee ihan sikanaan, ulos menemisestä ei puhettakaan! meinaa ihan tulla kuuma. En kuitenkaan valita. Vaikka tänäänkin aamulla siivotessa hien määrästä olisi voinut päätellä minun treenanneeni kolme saliohjelmaa, eikä vain harrastaneen imuroimista.. Niin ja kello oli alle 10am.