jum.

sat 11/6/11
11:35pm
Väsyttää! Ihan kamalasti! Mutta ei sinänsä kai ihme, ei ole tottunut valvomaan näin myöhään. Toista iltaa putkeen ja välissä heräämään kuitenkin 7 aikaan. Unirytmille tapahtunut jotain, ehkä pysyvää.. Ehkä ihan hyvä vaihteeksi.

Ulkona satelee vieläkin. Satanut enempi vähempi koko päivän. Eilen sain viikonlopputöistä (juuri täksi vkl:ksi) vihiä parilta tyypiltä hostellissa. Markkinoilla (tms.) naapurikaupungissa Yeppoonissa, mutta koska sade niin ei. Tuuri! Toisaalta, tänään oli vähän väsymystä ilmassa, eli ehkä ihan hyvä.

Eilen oli eka oikea päivä täällä, heräilin aikaisin, kirjailin blogijuttuja, hengailin. Aamupalan jälkeen lähdettiin Jonnen kanssa käppäilemään ja käymään kaupassa. Ei mikään hurjan iso kaupunki! Ruuaksi tehtiin lihaa lasinuudelien(?) kanssa, lounaaksi joskus yhdeltä kai. Oli hyvää.

Illalla oli bbq ja kalamaistajaiset. Kala oli hyvää, bbq perus nakki leivän välissä. Sen grillaili paikan omistaja! (Sama tyyppi, jolta eilen aamulla kyselin hostellihommista - ei. Hiljaista. Ja lämpötila 6°C normaalia alempi.. Tuuri! Toisaalta onneksi eksyttiin tänne täksi ajaksi eikä olla tienpäällä, keskiviikkona (ei siis sittenkään jo sunnuntain jälkeen) pitäisi kuitenkin taas lämmetä.)

Omistajamies aivan loistava! Täällä baari kanssa, tyyppi joi kanssamme ja tarjoili shotteja. Jees! Muutenkin hinnat ihan jees. Ilta oli kiva, juteltiin ja naurettiin.

Aamulla heräsin heti 7 jälkeen herätykseen, jonka olin pistänyt töiden metsästelyn varalle, mutta sade. Heräsin silti, menin olkkariin lukemaan ja jumittamaan. Päivä meni vähän niin. Jonne teki aamupalaa, kävi kaupassa. Jumitettiin, pelattiin tammea ja shakkia. Suuri osa porukasta lähti steak dinnerille katsomaan rodeoa. Tehtiin ruokaa, kanatortilloja. katsottiin telkkarista Arthur and the Invisibles (leikattu versio!! LoL. contains mold violence and adult themes. Vaikka suurin osa leffasta leikattu!) ja hengailtiin. Juotiin pari kaljaa, pelattiin huojuvaa tornia ja Trivial Pursuitia.. Ja nyt ollaan tässä.

Kehittävää. Voisin huomenna käydä vaikka suihkussa. (Näin mielenkiintoisesti täällä.)

Melbourne again and again

Hei vaan kaikki. Josko se olisi pikkuhiljaa tauon jälkeen taas aika päivitellä vähän kuulumisia tänne, kun nyt on mahdollisuuskin.. Hävettää vähän myöntää, että on tässä ollut mahdollisuus jo monta päivää mutta.. (Vähän tosiaan hävettää myöntää..) pari päivää sitten erehdyin ostamaan yhden kirjan, kun oli niin halpa ja nyt olen vain lueskellut sitä pari päivää..

Mutta kun kerran oli halpa! ..huono asia on vain, että en kehtaa pitää tuota esillä missään julkisesti! :D Unohdan sen sängynpäälle hostellissa tai se pilkistää ulos laukusta kun kävelen ulkona; kamala paniikki heittää jotain sen päälle ja piilottaa opus! Naurettavaa? No kyllä minustakin. Ja tällähetkellä suunnittelen kuitenkin, että ostaisin sen neljännen osan(?) kun sekin olisi kirpparilla vajaan kolmen dollarin hintaan.. Siellä kun olisi sellainen kokomusta vähemmän tunnistettavissa oleva.. (jonka kansi on kylläkin liimailtu täyteen "Love sucks when you're in love with a vampire", "sorry I only date vampires" ym tarroja..) Hmm, ehkä mun pitäisi palata takaisin todellisuuteen ja lukea Kingiltä jotain realistista.

Sitten josko vaikka siihen asiaan ja kuulumisiin. Siis oikeisiin ja vähemmän omituisiin. Tasmaniasta kerron joskus myöhemmin, ehkä useammassakin postauksessa.. Tylsiä luontokuvia on ainakin miljoonaan postaukseen.

Ollaan taas Melbournessa. En tiedä pitäisikö sen oikeastaan yllättää, ei me vain tunnuta pääsevän täältä edemmäs. Vikana päivänä Tasmaniassa, kun päästiin kentälliselle alueelle, Jonne sai viestiä Johnilta, joka pyysi sitä töihin. Ja nyt suunnitelmissa on tosiaan ainakin kaksi viikkoa taas täällä. Viime keskiviikosta alkaen siis. Töitä todennäköisesti tulee olemaan taas vähän pidemmäksikin aikaa, minkä takia olen tänään ahkerasti lähetellyt työhakemuksia ja keskiviikkona jo kiertelin cv kourassa ympäri st Kildaa.

Tälläkertaa asutaan siis st Kildassa. Ja hostelli on aivan loistava! Tai se muistuttaa Balmain Backpackersia, mikä on ehdoton lempihostellini, niin pelkästään se jo riittää. Asustellaan Home Travellers Motellissa ja valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa sieltä. Pitänee ehkä korjata tilanne. Hostelli on pieni, kun vertaa CBD:n jättiläisiin MIB ja Discovery. Se on kanssa motellimainen, niinkuin nimikin antaa ymmärtää, eli huoneet aukeavat isolle sisäpihalle, keittiö ja olohuone on tehty entisiin "parkkilokeroihin" rakentamalla niihin seiniä ja jokaisessa huoneessa on oma kylppäri. Autokin saatiin pihalle! Mikä on ehdoton plussa.

Mitään erikoisen ihmeellistä tänne ei siis kuulu.. Suhteellisen isoja suunnitelmia on suunnitteilla, mutta koska ei ole mitään varmaa, niin en kerro niistä. Hähää! Ehkä sitten kun asiat varmistuvat.

Kohti ääretöntä

Nojoo, vieläkin on vähän  mieli maassa ja ärsyttää ja turhauttaa.. Mutta ei kamalasti auta mitään jäädä rypemään itsesäälissä tai muuta. Elämä on ja joka tapauksessa olin lähdössä ihan kohta. Viimeistään ehkä ensiviikon jälkeen.. En tiedä, kun ei ollut suunnitelmia.

Nyt kun on tarkkaan siis tiedossa, koska täältä lähdetään, pitää ne suunnitelmat kehittää viimeistään nyt. Tänään olen ollut reipas ja varannut meille lautan Tasmaniaan lauantaina 16.4. Aikaisemminkin oltaisiin voitu lähteä, mutta lautalla ei ollut tilaa. Nyt tulee siis olemaan muutama päivä turhaa aikaa ja ehkä Melbourneen (taas) hetkeksi. Victoria markets ainakin vähän himottaisi, nyt kun on rahaa.. Toisaalta, ehkä pitää vähän hillitä itseään, että sitä rahaa olisi vielä tulevaisuudessakin. :)

Edestakainen lautta Tasmaniaan maksoi kahdelta henkilöltä ja yhdeltä autolta $546. Melko suolaista kyllä, lennot olisivat halvemmat per henkilö.. Mutta sitten ei olisi autoa ja sellainen pitäisi ehkä vuokrata jostain. Eli suhteessa ihan ok. Mantereelta Tasmaniaan on 240km.

Varasin autolle kanssa huollatuksen. Se olisi sitten ensi maanantaina, tuskinpa meillä niin kamala kiire on pois täältä, ettei voisi lähteä vaikka vasta iltapäivällä. Sielläkään ei ollut vapaita aikoja aiemmin. (Kiitti pomo hyvästä varotusajasta!) Vähän pelottaa, että mitä huoltajasetä sanoo autosta.. Toivottavasti kaikki olisi ok tai vain pientä laittoa vaille. Kilometrejä autolla kun on aika paljon vielä edessä!

Tasmaniasta tullaan takaisin 22.4. ja sen jälkeen olisi tarkoitus suunnata Great Ocean Roadin ja Adelaiden kautta Alice Springsiin, sieltä kai Darviniin, Cairnsiin ja pikkuhiljaa rannikkoa pitkin Sydneyyn. Ostin tänään ison "tuliaiskartan" mihin värittelin reittiä, mitä pitkin olen jo kulkenut. Ja sen jälkeen kun Perthistä ajettiin Sydneyyn, ei ole kilometrejä kamalasti kertynyt! Suurin osa ajasta ollaan pyöritty päättömästi! Vajaa puoli vuotta jäljellä enään ja siihen pitäisi mahduttaa ihan kamalasti kaikkea! Ja todennäköisesti töihinkin pitäisi taas joskus pysähtyä.. Valitettavasti kun raha ei kasva puussa.

No, se on nyt kuitenkin vasta sen ajan murhe. Nyt on aikaa suunnitella Tasmaniaan jotain siistiä ja vähäksi aikaa eteenpäinkin. Töitä kun ei ilmeisesti tosiaan ole sen kahden vuoron lisäksi yhtään, vaikka pomo kertoikin että olisi.. Lupasi eilen illalla ilmoitella, eipä ole kuulunut ja eipä vastaa puhelimeen. <3

Huh hellettä

Eipä voi kamalasti ainakaan huonoista säistä valittaa nyt tulevina aikoina.. Onko väärin valittaa sitten liian hyvistä?

Vietetään laatuaikaa kirjastolla taas, tälläkertaa ihan vain muutenvaan ilman mitään suurempia tavoitteita. Täällä on ainakin ilmastointi! Ranta ja meri olivat ihan houkuttelevat vaihtoehdot kanssa, mutta tyttö heräsi joskus kolmen jälkeen ja ennen kun oli aamupalat ym. hoidettu, oli kello jo neljä. Ja ulkona oli tukalan kuuma.

Eilen illalla ei pitänyt oikeastaan tehdä mitään, käytiin Taco Billissä syömässä juhlan kunniaksi (ei ollut mitään ihmeellistä sapuskaa. Vähän pettymys suorastaan.) ja tultiin pullokaupan kautta hostellille. Ostettiinhan me Goonia, mutta lähinnä muodon vuoksi. Istuttiin katolla pitkän aikaa ("järjestyksenvalvoja" tms. turva mies ei heittänyt meitä pois, vaikka juominen katolla oli kiellettyä. Riitti, että piilotettiin juomat, eikä sanottu muille mitään (järjestysmies siis itse käske tehdä edellämainitun). Haha, muut joutuivat kyllä lähtemään.)

Kun roof top sitten oikeasti meni kiinni, siirryttiin alas ja ulos ja Jonne rämpytteli kitaraa. Yhtäkkiä sillä oli kamala fanilauma ympärillä ja loppuilta meni hoilatessa porukalla lähinnä Wonderwallia ja muita yhtä harvinaisia kappaleita. Öbaut neljään kertaan jouduttiin siirtymään ja yhtä monta kertaa tuli respatyyppi kertomaan, kuinka naapurit ovat soittamassa poliiseja.. Noh, bileet jatkuivat kuitenkin häiriöittä lähemmäs viiteen.. Ehkä siksi tänään väsyttikin isosti.

Tänään on Melbournessa Big Day Out..Mikä oli jo joulukuun alussa myyty loppuun. Noh, eihän siellä olisikaan ollut kuin jotain Rammsteinia ja Toolia. Kummankin eniten lempparit. Adelaideen olisi kai lippuja vielä jäljellä, mutta ei taideta päästä sinnekään, kun suunnataan Swan Hilliin öbaut keskiviikkona.

Ei pahoja ilmoja sielläkään. Hajotkaa te Suomessa pakkaseen. :)

ch. on siis saanut töitä. Sen takia juhlittiinkin eilen syömällä ulkona ainaisten nuudeleiden sijaan. Jotain tarjoiluasiaa country pub henkisessä hotellissa Swan Hillissä.

Based on evidence from Coobool Creek and Kow Swamp, it appears that Aboriginal people have lived in the area for the last 13,000 - 9,000 years.[2][3] The area is inhabited by the Wemba-Wemba and Wati-Wati people. Swan Hill was called "Matakupaat" or "place of the Platypus" by the Wemba Wemba people.

 (Wikipedia. Lähinnä noiden heimonimien ja "place of the Platypus" takia. Ehkä siis sieltä saisin vesinokkaeläimen bongattua..8) )

Siirrytään Swan Hilliin, kunhan Jonne saa tehtyä työnsä Melbournessa, eli joskus keskiviikkona tai torstaina. Pitää silloin soittaa vielä pomolle ja kertoa tarkemmin, koska olen tulossa. Jos minulla nyt on siellä töitä..

Puhelu oli vähän ihmeellinen, kaikki oli vain great ja awesome, ainoa, mitä se kysyi, oli että olenko tehnyt tarjoiluhommia aikaisemmin. En edes ole, mutta silti sekin oli ihan todella hyvä. Melkein olisin voinut luulla, että työnhakijat haastatellaan edes muodon vuoksi.. Kai siellä kuitenkin sitten jotain on, vähän lupaili, että Jonnellekin saattaisi hommia löytyä. No, selvinnee tarkemmin huomenna tai tiistaina kun soitan ja kerron tarkemmin, että koska tulen.

Olen vähän todella innoissani menossa sinne! Ihan vain muunkin takia, että saisi vähän rahaa. Tykkäilen enemmän pienemmistä paikoista, vaikka olen ihan rakastunut tähänkin kaupunkiin, en kamalasti välitä hostelleista. Ainakaan nykyisestämme. Swan Hillissä asuminen on halvempaa ja sielläkin on joo share house, mutta oma huone kuitenkin. Ja todennäköisesti (toivottavasti!!) edes vähän isompi keittiö, ei vain kolmea hellaa monelle sadalle (ei mitään hajua montako ihmistä Discoveryyn mahtuu, mutta huoneita on ainakin neljässä kerroksessa ja hostelli on iso) ihmiselle.

Lenkkeilystä ja kotiutumisesta

 Heipähei kaikki.

Tytöllä on nytten paremmat fiilikset, eli kehtaa vähän kirjoitellakin jotain. Olisi varmaan jo eilenkin voinut, mutta tyttö kävi vähän lenkillä, eikä illalla enää jaksanut tehdä muuta kuin nuudeleita ja painua nukkumaan.

Sain siis mahti-idean lähteä vähän kävelemään ja mikäpä siinä kävellessä. Päädyin st.Kildaan asti tarkoituksena vähän tarkastella ravintoloiden ikkunoita, josko siellä olisi Help Wanted meininkiä. Ja olihan siellä, mutta minulla tietenkään cv:tä mukana, "Drop your cv in and come to say hello to *keitä siellä nyt ikinä sattuikaan olemaan vastaavina*". Pitänee ehkä toiseenkin kertaan lähteä sinne pyörimään, silläkertaa tramilla ja muutama cv:n kopio taskussa.

Tosiaan, mikäpä siinä oli kävellessä. Ilma oli loistava, maisemat kauniita! Ja kerrankin otin jopa iPodin mukaan, melkein voisi todeta että Goon is the answer. Eli kun vähän aikaa kävelee kauniissa ilmassa, kauniissa maisemissa ja kuuntelee pirteää ska-rokkia Karhulasta, ei siinä voi tulla kuin hyvä mieli! Harvinaisen loistavaa.

Nojoo, paluumatkalla sitten alkoivat kengät hiertää, olla aika kuuma ja muuta kurjaa. Onnistuin kävellessäni polttamaan itseni kauniin ravun punaiseksi rintakehästä ja naamasta ja tämä onkin hyvä päivä viettää kirjastossa viileässä koneella istuen. Sattuu kyllä vähän sieluun, koska ulkona on ehkä vielä upeampi päivä kuin eilen oli!

Nojoo, huomenna on viikonloppu (ihan kun joka päivä ei olisi viikonloppu minulle) ja Jonnellakaan ei todennäköisesti ole töitä. Voidaan ehkä ihan repäisä ja lähteä rannalle!

 Suunnitelmia meillä ei vieläkään ole. Hostelli on nyt varattu kai ensi keskiviikkoon asti (checkauduttiin sisään toissapäivänä ja maksettiin viikosta..Tuleeko siitä seuraavaan keskiviikkoon asti?) ja tarkoitus olisi (ylläripylläri) sillä aikaa etsiä vähän töitä. Ja vähän siitä riippuen sitten jäädään joko tänne tekemään töitä tai suunnataan kauemmas tekemään töitä.

Beach rd. Port Melbourne.

(Positiivinen ajattelu! Mehän siis tullaan löytämään töitä, kun tähänkin mennessä on ollut niin helppoa..Dippaduu!)

Rantaa st.Kildassa ja Kitesurffareiden varjoja tuolla kaukana.

Melkein toivoisin kyllä että löytyisi töitä täältä, on ehkä todella kaunis ja ihana mesta. Melkein voisin kotiutua tänne!




Kotiutumisesta puheenollen.

Toissapäiväisen hajoamisen syy oli juuri kotiutuminen, se kun pääsen/joudun takaisin Suomeen. Ehdinkin jossain vaiheessa jo mainita, että olisin Suomessa 2.9.2011, johtuen siitä, että lentoliput ovat vain vuoden voimassa.

Noh, eihän siinä olisi ollut mitään, siinä nyt olisi tullut ainakin vuosi reissua täyteen. Mutta toissapäivänä saamiemme tietojen mukaan, lennot ovat voimassa vuoden alkuperäisestä lähtöpäivästä. Ja meidänhän oli tarkoitus lähteä matkaan 13.8.2010, mutta koska alkuperäisellä matkakaverillani oli jotain työjuttuja, siirrettiin lähtöä kolmella viikolla. Että kiitos tämän episodin, on minun siis oltava takaisin Suomessa 13.8.2011. Että terveisiä vaan Arskalle, jos tätä joskus eksyy lukemaan, en olekaan Ausseissa, en edes reissussa, vuotta.

Nojoo, mutta asian valoisa puoli: mitä tästä opimme - osio.

Älä enään ikinä, ikinä lähde reissaamaan muuta kuin yksin. Vituiksi se menee kuitenkin.

Hoida aina kaikki lentoihin, matkaan, yhtään mihinkään tärkeään, liittyvät asiat itse, että varmasti tiedät, mitä kaikkia lisäehtoja, muutoksia asiat tuovat tullessaan. Säästyy todennäköisemmin ikäviltä yllätyksiltä ja harmailta hiuksilta.

Episodin seurauksena ja lähinnä sen nostattaman vitutuksen ja turhautumisen takia olin samantien suuntaamassa kolmeksi kuukaudeksi farmille, vaikka vapaaehtoistyöhön, että saan 2nd year visan hankittua. Kaikki tuntui kaatuvan siihen kolmeen viikkoon, eihän minulla ole enää kuin reilu puoli vuotta aikaa olla täällä! Ja mitä tämä tähän mennessä on ollut, stressaamista, odottelua, jotain kaikkea sitä, mitä en odottanut tai tullut hakemaan täältä. Haluan uuden mahdollisuuden!

Nojoo, eihän elämä tietenkään siihen kaadu. Ja come on onhan täällä ollut ihan sikanaan hyviä hetkiä. Ja niinkuin niitä ei muka tulisi mahtumaan tuohon tulevaankin aikaan. Lähinnä mielen muutos kuitenkin johtui konsultaatiopuhelusta, jonka jouduin tekemään emolle. Se kertoi, että vuosi lisää täällä on vuosi pois kaikesta muusta. Nojoo, onhan se vain vuosi. Mutta se on kuitenkin vuosi. En nyt väittäisi, että mulla ihan hirveä ikävä olisi takaisin Suomeen, mutta en mä väitä, ettei olisi ollenkaan ikävä. Ja kaikkea sitä siistiä, mitä siellä sitten mahdollisesti odottaisi. Ja kaikkia muita reissuja mitä vielä voi tehdä.

Ehkä mä vain tyydyn kohtalooni, lakkaan turhia murehtimasta ja hyväksyn tosiasiaksi sen, että olen 13.8.11 takaisin Suomessa.

En kuitenkaan väitä, että asian hyväksyminen tarkoittaisi, etten katkeroituisi loppu elämäkseni ja pitäisi varalla pientä vitutuksen poikasta asiasta.. No, ehkä ajan kanssa pääsen tästä oikeasti yli.

tadaa

Moi.
Ei ole ollut oikein fiilistä koko päivänä ja kun tulin koneelle ja luin sähköpostia meni loputkin. Että wippii, siksi en nyt jaksa liiemmälti mitään kirjailla.

Kerrotaan nyt kuitenkin, että ollaan taas Melbournessa, tälläkertaa asustetaan Hotel Discoveryssä, mikä on viereisessä korttelissa Internationalista. Jonne sai öbaut viikoksi töitä täältä ja tulimme siis takaisin Great Ocean Roadiltamme, mikä oli vienyt meidät jo vajaat 100km sitä oikeaa kohti.

Ohjelmassa siis:
Yrittää etsiä töitä täältä.
Yrittää etsiä töitä jostain farmilta.
Yrittää etsiä töitä Adelaidesta.
Löytää kadonnut fiilis!


Rakkain terveisin
ch.

Suunnaksi Great Ocean Road

Aika siirtyä taas Melbournesta eteenpäin. Odotetaan, että pyykit vähän kuivuvat, hypätään autoon ja suunnataan kohti Geelongia. Sieltä Torquaihin (olin Englannin vastaavassa kielikurssilla 2006. Pitää katsoa jos on yhtään kaimansa näköinen.), josta Great ocean roadin väitetään alkavan.

Reissulta lähinnä odotetaan koaloita, kauniita merenrantamaisemia on ollut aikaisemminkin, eikä siis uskota, että ne kamalasti olisivat tuollakaan ihmeellisiä. Mutta ainakin kun sen on ajanut läpi, tietää, mitä siellä sitten oikeasti on ollut. Ja koaloita siellä on kuulemma paljon! Plus, että se on kivasti matkanvarrella kohti Adelaidea, voi siis olla, että suunnataan sinne seuraavaksi. Töitä pitää kuuloilla vähän, nyt on ollut hiljaista. Toivottavasti se vähän jossain vaiheessa muuttuisi.

Suunnitelmia siis on nyt, mutta onneksi niissä on vähän joustovaraa, kuten aina.

Ps. Eilen oli kamalat olot kiitos illan suomijengin kanssa. Ei silleen, hauskaa oli. Toivottavasti enään ei "tarvitse" vähään aikaan törmätä suomalaisiin, muuten taas jumittuu niiden seuraan. Kamalasti ei englantia kehitä tai muutakaan kulttuuritietämystä.

19.1.11

3:19pm.

Noniin, eletään siis taas kulkurielämää; nukutaan autossa, hengataan puistoissa, keitetään kahvit kaasukeittimellä ja metsästetään ilmaisia nettejä mäkkäreistä ja kirjastoista. (Nettien kanssa homma ei siis kamalasti eroa siitä, jos asuttaisiinkin jossain pysyvämmin.) Tällähetkellä ollaan siis Ballaratissa, mikä on Melbournesta hiukan north-westiin (oon parempi englannin koilinen kaakoissa kun suomen. Mikä on siis nätisti sanottuna, että entisenä partiolaisena ja mantun kirjoittaneena ylioppilaana en vieläkään ole varma miten väli-ilmansuunnat menivät).

Toissayö, eli Mooroopnasta lähdön jälkeinen yö, oltiin Daylesfordissa. Oli kamalan suloinen länkkärityylinen pieni kylä! Olisi tehnyt mieli jäädä sinne ja vaikka etsiä töitäkin sieltä, mutta paikassa ei ollut kenttää yhtään (ihmejuttu! Oli kuitenkin suhteellisen iso pieni kylä) ja piti hoitaa kaikennäköisiä puhelinjuttuja. Jatkettiin siis matkaa ja päädyttiin tänne. Ja jäätiin tänne, koska täällä oli kiva pistorasiallinen mäkkäri ja kirjastokin Wi-Fin kanssa.

Daylesfordissa löydettiin uudelleen vanha peli: laivanupotus. Vähän kiroan itseäni, kun menin lainaamaan mukaan ottamani ison ruutuvihkon Jaskalle, joka otti sen mukanaan takaisin Suomeen. Joudutaan siis piirtelemään ruudukot viivapaperille, ei kiva. Pitänee jossain vaiheessa investoida ruutupaperiin, että voi pelailla kaikkia muitakin kivoja ruutupaperipelejä, mökkiä ja ristinollaa ainakin. (Joo, kyllä, tultiin Australiaan asti pelaamaan laivanupotusta ^^. On se toisaalta ainakin sosiaalisempi kuin miinaharava, mihin olen onnistunut täysin koukuttamaan itseni..)

Daylesfordissa yöpymispaikkamme vieressä oli myös kiva second hand book store, mistä oli pakko ostaa korvaava romaani hävitetyn Under the Domen tilalle. Vihdoin löysin siis kauan etsimääni Peter Straubia, joten olihan se sitten pakko lunastaa itselleen.. Jonne tosin on vähän ominut sitä ja lukenut jo paljon pidemmälle kuin itse. Pöh. Meinasi ostaa sieltä jonkun öbaut tuhat sivuisen tiiliskiven, missä kerrottiin avaruudesta ja universumista ylipäätään, mutta kun se osoittautuikin tietosanakirjaksi se jäi hyllyyn. Kevyttä iltalukemista tosiaan.. Olisi siellä ollut kanssa Kingiä <3 Mutta ainoa kirja, mikä kummaltakin oli lukematta oli Christine tappaja-auto (mikä ei kuulosta kovinkaan kiehtovalta) päätetin hillitä himoni ja olla ostamatta jo kerran lukemiani kirjoja. Ja Pedon Sydämestäkään en ole varma, löytyykö se kirjahyllystä Suomessa..

Ja kaikkia kiinnostaa taas? Ihanaa, arvasin!

Eilen oli lintubongauspäivä:
(Että saadaan vähän kuviakin tähän merkintään.)

Vietettiin eilen Mäkkärissä varmaan neljä tuntia, hoidettiin kaikkia juoksevia asioita (fb) ja etsittiin töitä. Lähetettiin hakemuksiakin moneen paikkaan, mutta nyt Luukulla on huoltokatko, eikä päästä tarkistamaan onko mistään vastattu sähköpostiin.
(Tällähetkellä siis ollaan kuitenkin ulkona puistossa järven rannalla. Aurinko paistaa ja tuulee kivasti. Jonne soittaa kitaraa ja minä kirjoittelen minkä miinaharavan pelaamiselta ehdin. Aamupala ja –kahvi nautittiin myöskin täällä. Kohta takaisin kirjastolle, kunhan jaksaa.)
Itse sain eilen illalla jo tekstiviestin jostain työpaikasta, missä kyseltiin rsa:n (Responsible service of alcohol) perään ja vastasin siihen tänään. Cranbournessa olisi siis ilmeisesti baarityötä tarjolla, maksaisivat pimeästi ja palkkakin olisi parempi kuin kahvilassa oli. Ainoa vaan, että se on Cranbourne.

Cranbourne siis on vähänmatkaa itään/north-eastiin Melbournesta ja ollaan oltu siellä muutamia öitä ennen kuin päädyttiin Melbourneen tai edes Frankstoniin ja Philipp Islandille. Jamesin mukaan se on huonoa aluetta ja itsekin tavallaan saatiin vihiä siitä, kun poliisit kävivät useaan kertaan koputtelemassa ikkunaa ja kyselivät olimmeko nähneet sitä tai tätä, minkä jälkeen paikallisia nuoria täynnä oleva auto tulee kyselemään siitä, mitä poliisit kyselivät. Siellä myös saatiin hämähäkkitartunta autoomme (Hämähämähäkki..).
Pitää nyt siis katsella, että mitä vastaa ja mitä lupailee. Toivotaan vielä, että joku olisi sähköpostiin vastannut jotain muista mahdollisista työpaikoista.

Suunnitelia ei tällähetkellä ole minkään laisia, koska Cranbournet ja muutkin ovat vähän auki. Viikonlopuksi saatetaan palata Melbourneen, Jamesin nurkkiin, kun sen kämppis lähtee viikonlopuksi pois. Mooroopnasta kun lähdettiin, suunniteltiin, että ajeltaisiin Great Ocean Road ja siirryttäisiin South Australiaan Adelaiden nurkille, mutta nyt pitää tosiaan ottaa huomioon mahdolliset työpaikat ja muut mahdollisuudet.
Mitään ihmeellisyyksiä siis ei ole ehtinyt tapahtumaan, eikä näillähetkillä ole tiedossakaan. Mutta kuten aiemminkin, suunnitelmia tulee ja suunnitelmat saattavat muuttua hyvinkin äkisti. Katsoo siis, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (Onpas kaunokirjallista.)

Tulvista muuten vielä vähän, kun aika moni tuntuu tietävän, että täällä suunnalla on sellaisia liikenteessä.. Pahimmat kriisit siis ovat Queenslandissa, mikä on suhteellisen paljon pohjoiseen Victoriasta. Juuri (pari päivää sitten) saamani tiedon mukaan Victoriassakin on kuitenkin jonkinnäköistä tulvakriisiä, varsinkin pohjoisemmissa osissa. Ja eilen luin lehdestä, kuinka jossain pikkukaupungissa Sheppartonin lähellä oli pikkupoika kadonnut tulvavesien mukana, kuinka kaupunkeja on täälläkin jouduttu evakuoimaan ja kaikki on kurjasti. En tiedä, onko tiedotuksessa puutetta, vai olenko itse uutispimennossa, mutta luulin, ettei täällä ole hätiä. Meillä on kuitenkin ollut todella hyvä tuuri, eikä olla itse törmätty tulviin tai tulvavesien takia suljettuihin teihin. Toivottavasti sama tulee jatkumaankin.

Paskoja Nektariineja.

3rd day off

14.12.10
2:53pm

Onko vähän turhauttavaa vai turhauttavaa? Saatiin töitä Sheppartonin läheltä kirsikoiden poimijoina. Työnvälitystoimiston tyyppi lupasi töitä viikosta kolmeen.. Aloitettiin lauantaina ja.. onhan meillä ollut jo yhdelle päivälle poimittavaa. Ollaan siis ehkä saatu asuminen täällä maksettua, wipii. Torstaina saattaa olla töitä, tai ei. Nämä täällä eivät paljoa näytä itsekään tietävän asioista.

Sateiden takia kirsikkasato on ilmeisen huono ja siksi ei riitä poimittavaa, niin kuin pitäisi olla. Kuitenkin, jos olisi tiennyt, että töitä ei ole kuin päiväksi, oltaisiin kenties vain jatkettu etsimistä tai oltaisiin tehty se yksi päivä töitä ja jatkettu matkaa, ei buukattu asumistakin täältä.

Uljas Campbell's Campimme! Huomatkaa parakkityyppiset kylpyhuoneratkaisut ja vesitankki talojen välissä. Oli muuten tyhjä koko pysymisemme ajan, vaihtoivat kyllä vanhan ja reiällisen uuteen ja reiättömään. Eivät vaivautuneet täyttämään kuitenkaan.

Toisaalta, en valita. Ei asuminen täällä ole kuin $49/vko/hlö. Eli $7/päivä. Aika halpa, sanoisin. Varsinkin, jos töitä olisi suhteellisen säännöllisesti, että siitä jäisi jotain käteenkin.. Ihmiset täällä ovat kanssa mukavia. Ainakin ne kaksi, joiden kanssa asutaan täällä meidän campissa. Aussipariskunta, kiertelemässä Australiaa autolla, vähän kuin mekin. Ihan viihtyisää ja rauhallista ja kaikkea mukavaa. Toisaalta, vähän huolettaa se työttömyys, tiedä sitten, jos torstain jälkeen eivät taas osaa sanoa onko töitä vai ei (jos silloin torstainakaan on) jatketaan todennäköisesti vain matkaa. Turha täälläkään on aikaa kuluttaa, muualla voisi olla fiksumpaa loppureissuakin ajatellen.

Kirsikoiden poimiminen itsessään ei ollut niin kamalaa, kuin olisi voinut kuvitella. Tietysti vähän pikkuisen ärsytti, kun sekin homma oli suhteellisen epäorganisoitua. Meille näytettiin alueet, mitkä piti poimia, mutta jos sen sai tehtyä, kukaan ei oikein tiennyt mihin mennä ja mitä tehdä. Taukoja tai mitään ei ollut – ne olisi pitänyt tajuta pitää itsekseen. Työ ei ole tuntipalkkaista, vaan maksetaan sen mukaan, kuinka monta laatikollista kirsikoita saa poimittua. Niin, ja kukaan meistä täällä ei tiedä edes, kuinka paljon laatikollisesta maksetaan.. Toivottavasti siis ollaan poimittu tarpeeksi edes sen vuokran kattamiseksi – kumpikin meistä poimi ainoastaan viisi laatikollista siinä kymmenen tunnin aikana, mitä tehtiin poimintaa. Ei mitään hajua, onko se hyvin vai huonosti ensimmäiseksi päiväksi, siellä kuitenkin oli jengiä, jotka poimivat päivän aikana 20 laatikollista tai jotain.. Hehe.

Ei siinä sinänsä mitään – vapaa-aika on aina mukavaa, mutta jos tänne on tullut poimimaan kirsikoita, eikä viettämään vapaa-aikaa.. Ja jos vähän kuin sen rahan perässä.. Paah, tavallaan hieman ärsyttää.

Oltiin Pakenhamissa suihkuilemassa, kun saatiin puhelu takaisin työnvälitystoimistosta torstaina. Sanoivat vain, että työtä olisi, tulkaa tänne. No mehän mentiin, seuraavana päivänä (perjantaina) kirjoiteltiin papereita ja lauantaina aloitettiin työt. Ja tosiaan kun lopetettiin, kaveri sanoi vain, että sunnuntaina ei sitten tarvitse tulla, soittakaa maanantaina toimistolle ja kysykää, jos silloin on poimittavaa. Sunnuntaina mentiin aikaisin nukkumaan ja maanantaina herättiin innostusta täynnä taas viideltä, että ollaan kuudelta toimistolla – ihan vain varmuuden vuoksi, jos niitä töitä olisi. Toimisto oli (yllätys) autio siihen aikaan ja hengailtiin kämpillä kahdeksaan, jolloin sitten soitettiin toimistolle sen auettua. Ja tosiaan, ei töitä, lupasi soitella takaisin sitten jos niitä on. Soittelikin ja ehkä torstaina.. Tiedä sitten, meinaavatko ne soittaa meille, onko niitä töitä, vai pitääkö meidän taas päivystää.. Ihanaa! Pitänee huomenna vähän kysellä, jos ne torstaista tietäisivät silloin enemmän.

Ainiin ja totta, kummallakaan meistä ei vieläkään ole TFN numeroita, vastahan itsekin tilasin sen silloin, kun Sydneystä lähdettiin. Ihanan nopeaa toimintaa nämä kaikki paperiasiat. Ja totta, tämä on verollista tuloa, eli maksetaan sitten sikakorkeaa veroprosenttia tuosta yhdestä päivästä. I love.

Asumuksesta vähän – se ilmeisesti ei ole ainoastaan meidän asuttama. Viereisessä  huoneessa on joku, joka kovalla rapinalla haluaa meidän listasta läpi. Ehkä hiiri? Ja seinissä/katon alla asuu kanssa joku, ehkä possumi? Jippii ja jee.

Sadesäätä..

Hei, vähänkö loistavuutta. Täällä sataa kaatamalla vettä ja ilmeisesti ympäri Australiaa on viimeaikoina satanut sikanaan. Ainakin Victoriassa ja New South Walesissa. Ja koska me ollaan etsimässä jotain farmityötä tai vastaavaa, se on hankalaa.

Ollaan koitettu soitella vaikka minne ja kelle, mutta kaikki sanovat vain eioota ja kertovat kuinka epävarmaa kaikki on. Kertovat, kuinka viiteenkymmeneen vuoteen ei ole satanut tähän aikaan vuodesta näin paljoa ja kuinka kaverin hevoset on sateen takia jouduttu evakuoimaan, voi raukkoja. :c Mutta itseä se harmittaa lähinnä itsekkäistä syistä, auringonpaiste on kivempaa kuin vesisade! Ja työtä olisi kiva saada.. Mutta tottakai minun tuurillani..

Mutta ei mulla muuta, terveisiä täältä vetisestä, sateisesta ja märästä Australiasta vaan sinne. :) Hengissä ollaan vielä, ellei suleta pois sateen takia.

1.12.10

9:40pm.

 Hei taas kaikki pitkästä aikaa. Ja joo, olen samaa mieltä; minun ei pitäisi lupailla mitään tiheämmästä päivitystahdista, kun se ei kuitenkaan tunnu onnistuvan. Unohdetaan turhat lupaukset ja tyydytään siihen, mitä tulee olemaan. Yritän vieläkin olla suunnilleen säännöllinen ja kaikkea muuta mukavaa, mutta jos ei, niin yritän myös olla potematta siitä huonoa omaatuntoa. Kiitos ja kumarrus ja synninpäästöt ja silleen.
(Nykyään minulla tosin _saattaisi_ olla mahdollisuuksiakin siihen, luin Tukikohdan loppuun (Kingiä – yllätys, hyvä – yllättävää?). Enkä aloita seuraavaa kirjaa vielä johonkin aikaan. Vasta ylivoimaisen tylsistymisen uhatessa! Rakastan lukemista ja rakastan Kingiä (seuraavaksi vuorossa olisi Under the Dome), mutta se on kamalan rasittavaa, miten niihin sitten jää koukkuun. Tiedättehän, sitä kun on vaan aina pakko lukea eteenpäin ja päivät kuluvat siihen. Toistaiseksi yritän keskittyä ympärillä olevaan maailmaan, kun ei ole mitään syytä paeta Maineen tai muualle vieraisiin maailmoihin. (Huomaatteko, miten yritän yrittää kamalasti kaikkea.. Hienoa, yrittäminen on suhteellisen avoin käsite, Haha, ei siis lupauksia. Asiaan vihdoin?))

Viimeksi kun kirjoittelin, suunnittelimme lähtöä Walhallaan. Ja sinne tosiaan lähdimmekin samana iltana, tuskin edes tunnin päästä kirjoituksen julkaisemisesta. Ja huonon onnemme tai karman tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua seurauksena alkoi satamaan samalla hetkellä, kun auto käynnistyi. Ja sitä satoi sitten seuraavat kolmisen päivää, hiphei ja huraa.

Walhalla oli herttainen ja _pieni_ lähkkärikaupunki keskellä sademetsää. Joskus sata vuotta sitten, kaupungin kulta-aikana, siellä oli paljon kaivoksia ja asukkaitakin. Kultaa ne siellä kai kaivoivat. Ympäristö oli rehevää ja viidakkoa, sen näköistä, että ei olisi yllättynyt yhtään, vaikka jonkun mutkan takana olisi törmännyt dinosaurukseen. Kaunista siis – harmi vain, että kelit sattuivat huonoiksi. ’Kaupunki’ on solassa ja metsät kohoavat sen ympärillä joka suuntaan. (Niin, mutta siellä oli koivujakin?! En edes tiennyt, että koivuja on muuallakin kuin Suomessa.)

Viivyttiin siellä yö ja seuraava päivä. Suunnitelmissa oli tavallaan jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta koska satoi ja oli kylmä, siellä ei ollut kamalasti tekemistä. Eivätkä maisematkaan olleet niin kuvauksellisia ja siistejä, kuin mitä auringonpaisteessa olisi voinut olla. Kurjaa. Lueskeltiin ja soiteltiin siis lähinnä – todella kehittävää ja hyödyllinen reissu.

Walhallasta ajeltiin eteenpäin – kunhan jonnekin, missä voidaan viettää yö ihmisten ilmoilla. Päädyttiin kai Darnumiin (kartan mukaan päättelen nyt jälkeenpäin niin). Siellä oli Musical Village lähellä (mökkerö, missä oli kyltin mukaan kaikkea siistiä musiikin historiaan liittyvää. Jee..) ja pubi vieressä. Soli herttainen pikku pubi avotakkoineen ja biljardipöytineen. Ehkä isona ja rikkaana perustan sitten samantyylisen. Juotiin kaljat siellä ja mentiin aikaisin nukkumaan. Viereisellä niityllä oli vuohia, joita suunnittelin syöttäväni, mutta unohdin sen. Höh. Tie jylisi vieressä, eikä aamullakaan jaksettu siihen pitkäksi aikaa jäädä – tehtiin aamupalat ja –kahvit, pakattiin sänky ja jatkettiin matkaa.

Seuraavana päivänä huomattiin olevamme huolestuttavan lähellä Melbournea. Pysähdyttiin Mäkkärihuoltoasemalla nettiin pitkäksi aikaa – töitä, töitä (Ei mitään..-.-) ja päädyttiin Frankstoniin yöksi (vajaa viisikymmentä kilometria Melbourneen!!). Melbourneen ei kuitenkaan vieläkään haluta mennä. Siellä tarvitsisi hostellin ja vähän tietoa kaupungista (parkkipaikkamahdollisuuksista) ja muista jutuista. Eli töitä ennen sitä.

Frankstonissa oltiin kaksi yötä. Se oli..omituinen kaupunki. Tai se, mitä kaupunkia nyt nähtiin – rantoja ja pieni kävelyretki kaupunkiin – ei vakuuttanut kovinkaan mieleenpainuvasti. Ranta oli kyllä kaunis ja aurinko laski mereen nätisti..Niemen taakse tosin, mutta värjäsi taivaan ja meren kivasti. ch:lla oli pahasti Tukikohta kesken, elikkäs hän perehtyi kaupungissa olon aikana lähinnä siihen. Hyi minua. Mäkkärissä tosin käytiin pakolliset nettailut, töitä, töitä.

Tänään päätettiin jättää Frankston oman onnensa nojaan ja suunnata kohti etelää, Phillip Islandia ja pingviinejä! Toistaiseksi vain kohti, mennään sinne oikeasti ehkä huomenna tai ylihuomenna. Mutta jee! Tyttö pääsee vihdoin näkemään pingviinejä!

(Älkääkä yrittäkökään muistuttaa minun tuuristani eläinten suhteen.. Tiedän itsekin, että jos kaikki menee normaalin kaavan mukaan, saan viettää saarella kolmesta viiteen viikkoa, että näen pingviinistä edes pyrstön. Mutta kuitenkin! ..vähänkö olisi kiva pingviini lemmikkinä!)

Tänään nähtiin merta. Oikeita aaltoja ja oikeaa rannikkoa. Upeaa! Zippailtiin kallioilla tutkimusmatkalla ja kerättiin simpukoita. Nähtiin paljon rapuja ja merikasveja laskuvesialtaissa (miten sellasia hiidenkirnuja nyt kutsutaankaan, mitkä laskuveden aikana jäävät kuivalle, mutta ovat kuitenkin täynnä vettä..?) ja seikkailtiin kallioilla muuten vaan. Tottakai jätin kameran autoon, mutta toisaalta ihan hyvä. Eivät mitkään kuvat olisi tehneet mitään oikeutta millekään.

Seisottiin kauan nilkat uponneina hiekkaan vain katsellen aaltoja. Se on vähän sama kuin tuli, ehkä massiivisempana vain. Kun välillä aallot eivät yllä lähellekään varpaitasi ja välillä taas joutuu perääntymään, ettei kastuisi paidanhelmoja myöten. Välillä meri on vain vellovaa massaa ja välillä jokainen aalto särkyy vaahtopäiksi jo kaukana merellä niin, että rantaa kohti on tulossa pelkkää valkoista. Toisinaan seisot hiekalla ja vähän ajan päästä tuntuu, että oletkin jossain merenpinnan alapuolella aaltojen kohotessa edessäsi peittäen horisontin.. Ja seuraavaksi seisot meren pinnan päällä, veden ympäröidessä sinua joka puolelta ja houkutellessa syvemmälle nilkkoja kutitellen. Aikaisemmin näkemäni aallot joka puolella ovat kai olleet pelkkää liplatusta.

Nojoo, asiaan taas. Yöksi ollaan nyt päädytty Cape Patersoniin Wonthaggin Inverlochin ja Wonthaggin kautta. Paikasta en juurikaan osaa sanoa, täällä on pimeää. Mutta meri on selän takana (tämä on jonkinlainen Beach) ja paikka muuten on kai suhteellisen pieni. Tänne tavallaan pyrittiinkin, mutta päädyttiin vahigossa.. Ei niin, ettäkö oltaisiin eksytty välillä, mutta jotain vikaa tällä pallonpuoliskolla on teiden viitotuksien kanssa!
(Voih, pakko sanoa sananen tai toinen asiasta! Tienviitotuksista ja opasteista siis. Opaskylttejä on yleensä hyvissä ajoin, jee – tiedän olevani menossa oikeaan suuntaan. Mutta sitten jos tulee risteys, on kyltit unohdettu kokonaan. Mitä hyötyä on kylteistä suoralla tiellä? Jos olet sattunut arvaamaan oikein risteyksessä, saattaa vähän matkan päästä taas olla kyltti, missä kerrotaan, että olet oikeilla jäljillä. Ja juuri ennen paikkaa itseään (ainakin Sydneyssä) kylttejä on joka risteyksessä ja vähän muutenkin siellä täällä. Ihan hyvä – ei ainakaan viime metreillä eksy, jos on sattunut sinne asti selviytymään.
Kadun nimet sitten? Noh, yleisesti ottaen, kyltti saattaa olla olemassa tai saattaa olla olematta. Jos kadun kulmauksessa on tienviitta, se saattaa olla millä puolella katua vain ja osoittaa oikeastaan mihin suuntaan vain. Viitta ei siis automaattisesti ole sillä puolella, millä katu itsessään alkaa tai edes kadun suuntaisesti.
Ja liikennemerkit yleisesti sitten? Pääsääntöisesti niitä on ihan loogisesti ja ymmärrettävästi. Yleensä kummallakin puolella tietä, että ne varmasti huomaa (varsinkin, jos kyse on nopeusrajoituksista). Nopeusrajoituksien kanssa on olemassa tiettyä (minunmielestäni) epäloogisuutta.. Esimerkiksi: Tielle ilmoitetaan yléisnopeusrajoitus, metrin päästä siitä kerrotaan mutkasta, jossa toivotaan, että ajetaan 20-30km/h alle nopeusrajoituksen, sen jälkeen on toinen mutka mahdollisesti alemmallakin nopeussuosituksella ja sen jälkeen alkaa taajama ja nopeusrajoitus muuttuu jälleen.. Miksi pitää esittää sitä ensimmäistä nopeusrajoitusta ollenkaan, jos sitä ei kuitenkaan pysty ajamaan koko pätkällä?
Ja vielä yksi huvittavuus (anteeksi kaikki, lupaan, että unohdan liikennemerkit sen jälkeen piiiiitkäksi aikaa). Minusta on todella loistavaa, että täällä on tuhlattu energiaa vilkkuviin ’trafficlights ahead’ varoituskyltteihin. _Vähän_ on kuitenkin pakko ihmetellä niiden hyödyllisyyttä, jos pystyt näkemään itse liikennevalotkin koko sen ajan, kuin kyseisen varoituksen..
Olisi vielä muutama ’ärsyttää’/ihmetyttää –kohta, mutta ehkä jätän aiheen tällä kertaa. (Joo, ja aion pitää lupaukseni siitä, että unohdan aiheen piiiitkäksi aikaa, mutta sitten..!))

(Nojaa – eli  missähän aiheessa oikeasti oltiin?)

Nykyisessä yöpaikassa – aivan. Joo, joku saattaa ihmetellä edestakaisin sahaavaa reittiämme, mutta en oikeasti edes halua kertoa, mistä se johtuu. Asiaan liittyy kuitenkin vahvasti kaasukeittimemme ja sen ilmeisen tyhjä sisusta. Ja haluttomuus koetella onnea, jos siellä _ehkä_riittäisi vielä poweria ruuan lämmitykseen ja haluttomuus syödä kylmää ruokaa. Ja lopputulos tällähetkellä tuon kaiken seurauksena on lievä ällötyksen tunne, taas astetta tukkeutuneemmat verisuonet ja päätös: ei enään Family McDinnerBoxeja! Ja nettailun tulos oli: ei, töistä ei ole vieläkään kuulunut mitään.

(Ja kaikille tiedoksi: nyt kello on 10:43pm.)

Ja vielä minulla on asiaa.
(Eikö minun puhetulvani lopu ikinä? Ei tänään, vihdoinkin tuntuu siltä, että on aikaa vaikka kaikille maailmassa (eli ei ole kirjaa luettavana, eikä nettiä hengailuun. Mitäpä sitä muutakaan tekisi Jonnen lueskellessa vierellä pelkääjän paikalla. Ei olla vielä jaksettu levittää edes sänkyä), mutta lupaan tämän (todennäköisesti) olevan viimeinen asia..Se vain on niin pakollinen näin uuden kuukauden kunniaksi:)

Että tiesittekö, että Joulu on kohta? No en minäkään sitä oikein tajua. Joulukoristeita on joka puolella ja hyvän joulun toivotuksia, mutta haloo.. Nythän on lämmintä! Ja kesä! Tiedoksi vain, että Joulua juhlitaan talvella, Joulupukki liikkuu reellä paksuissa talvivaatteissa.. Ei shortseissa ja aurinkolasit päässä. Täällä näkee kanssa überövereitä jouluvaloja talojen koristeena – miksi? Täällähän on valoisaa, valothan menevät suurimmaksi osaksi hukkaan..

Nojoo, ehkä mulla on jotain sopeutumisongelmia jouluineni tänne.. Tai, että eihän Joulu täällä tunnu miltään Joululta. Mutta, eihän se näiden vika ole, että täällä sattuvat vuodenajat menemään eri tahtiin, kuin toisella pallonpuoliskolla. Tuntuu se silti pikkuisen oudolta minusta.. Saattaapi olla tai saattaapi olla olematta, eihän sitä tiedä, millaisen rantajoulufiiliksen ehdin tässä vielä kerätä. Enäänhän jouluun on muutama päivä (nojoo, 23 tai jotain). Pitää ehkä hankkia kalenteri alkajaisiksi.

Ja nyt ch. kiittää ja kumartaa ja lopettaa tekstiripuloinnin tähän. (Ja jos jotain vielä kiinnostaa, nyt kello on 10:53pm.)

24.11.10

Istun tällähetkellä mäkkärissä. Jee, vihdoin mäkkäri, mistä löytyy kanssa pistorasiapaikkoja. Jonnella tosin hajoaa kai pää, kun tyttö päätti ruveta lataamaan miljoonia kuvia edellisiin merkintöihin ja kirjoittelemaan lisääkin. Heh, voi raukkaa. :( Toisaalta, löydettiin kyllä musiikkikauppa täältä ja se lähti sinne soittelemaan sähkökitaroita - tai jotain. Ehkä tämä menikin ihan hyvin näin.

Taas ollaan hypätty pari päivää eteenpäin. Turhaudun aina menneiden muisteluun ja siihen, kuinka se menee vain mekaaniseksi, sieluttomaksi "ja sitten, ja sitten", mutta ilmeisesti en kuitenkaan osaa parantaa tapojani. Aina mietin, että otan tavaksi joka ilta kirjoittaa hetken, koska ei siinä tosiaan kuin hetki aina päivittäin menisi.. Mutta ei vain saa aikaiseksi. Ja taas huomaa muutaman päivän vierähtäneen ja sitten on taas kamalasti muisteltavaa ja kirjoitettavaa. Ehkä tämä tästä vielä joskus. Onneksi ei mitään ihmeellisiä ehdi tapahtuakaan.

Edellinen kirjoitus kuitenkin loppui toiseen iltaan "uimapaikoilla". Sillä ensimmäisellä, missä oltiin toinen yö ja missä oli Rock Pooli:

Aikainen nukkumaan meno ei jotenkin taaskaan onnistunut. Mestassa oli lämmin, hyvä nuotiopaikka, paljon puuta, eikä itikoita! Ei siis mitään syytä mennä aikaisin nukkumaan.
(Ei kyllä soitettu kitaraa tälläkertaa.. Minua alkaa vähän huolestuttaa, en ole moneen päivään rämpyttänyt yhtään! Voiei! Kohta olen taas ihan yhtä surkea kuin viikko sitten!)
Aikainen herääminenkin oli siis suhteellisen vaikeaa. Herättiin kai kolmelta iltapäivällä, mikä on ihme, koska autossa on himppaisen kuuma nukkua! Aamulla kuitenkin avattiin jokainen ikkuna ja luukku ja kivasti kun läpiveti, pysyi koppi viileänä.

Jatkettiin samantien kuin herättiin matkaa, eikä matkanvarrella oikein mitään ollut. Victorian raja tosin, eli nykyisin seikkaillaan siis Victoriassa ja saadaan taas lueskella väsymyksen tappavuudesta ja powernapsien tärkeydestä. LoL.

Jossain pienessä kylässä pysähdyttiin kaupassa ja ostettiin kaikkea hyvää grillattavaksi: sieniä ja pekonia ja maustevoite. Ja kasviksia nyytteihin pistettäväksi. Oli suhteellisen taivaallista nuudelikuurin jälkeen! Valmistettiin niitä nuotiopaikallisella levähdyspaikalla ja loppuillasta hengattiin ranskalaisten backpackereitten kanssa, jotka pakuillaan tulivat siihen viereen. Soiteltiin kitaraa ja sellaista, ei mitään kovinkaan ihmeellistä. Kaikki mentiin aikaisin nukkumaan.

Meillä on Jonnen kanssa puolivuotisseurustelupäivä 22. tai 23.11. Eli juhlittiin sitä tekemällä hyvää ruokaa ja seuraavana päivänä mentiin majataloon yöksi Orbostissa. Orbost oli todella pieni ja todella herttainen pieni kylä. Siellä ei oikeastaan siis ollut mitään, mutta ihan varmasti joskus sinne vielä hyökkää avaruusolioita tai jotain muuta Kingimäistä. Isona ehkä muutan sellaiseen paikkaan povaamaan maailmanloppua. "Loppu on lähellä, sanokaa minun sanoneen. Kyllä te nyt nauratte, mutta minä vielä näytän.."

Syötiin majatalon alakerrassa ja katseltiin telkkaria yläkerrassa. Hengattiin ja vietettiin hvyää aikaa. Taas oli ihan yhtä mukavaa nukkua katon alla oikeassa sängyssä pitkästä aikaa! Majatalon alakerran ravintola oli jännä. Sieltä sai aussiruokaa (joo, ruokalistassa oli sivullisen verran niitä) ja kiinalaista (jota sitten oli jotain viitisen sivua?). Yleensä sellaisista paikoista kun kuvittelisi saavansa ainoastaan burgereita ja pihvejä. Hyvää oli kuitenkin. :) Jee.

Tänään lähdettiin kymmenen maissa ajelemaan eteenpäin ja saavuttiin tänne Lakes Entranceen, jossa syötiin aamupalaa ja tultiin mäkkäriin netteilemään. (Ja netin nopeudesta päätellen tullaan olemaan täällä varmaan ainakin ikuisuus..-.-) Melbourneen on enään jotain parisen sataa kilometriä ja tarkoitus olisi ruveta pikkuhiljaa katselemaan jotain duunin tyylistä ja muita juttuja.. Hii, vähän odotan jo sitä, että pääsee isoon kaupunkiin ja elelemään siellä sitten ilman kiertelyä. Vaikka on tämäkin upeaa.

Välillä kaipaa vain jotain hostellimaista asutusta, jossa toisten ihmisten kanssa sosialisointi sujuu sujuvasti. Ei siinä, ei Jonnen naama vielä ainakaan ole alkanut tympiä, päin vastoin, mutta tavallaan tänne tuli oppimaan englantia, hankkimaan uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Se on helpompaa, kun on enemmän ihmisiä ympärillä.

Pikku-Ristoa on löytynyt vähän. Vaikka se ei ole enää ihan samanlainen kuin ennen vanhaan, on sitä kuitenkin vielä olemassa. Stressillisyys on kuitenkin huomattavasti vähentynyt, mikä on aivan loistavaa! Toivottavasti sama jatkuu.

Kiertelen ympäri maailmaa

..taskussa leipää ja ruokaa vaan..(?)
Ei siis mitään hajua, miten toi jatkuu. Mutta kuitenkin.

Tämä on siis kai viimeinen viikkoni töissä aim cafessa. Hahaa, sitten lähdetään vaan kiertelemään maailmaa. Nojoo, eli tarkoitus on etsiä lisää työtä sitten kyllä. Ja se vähän ehkä huolestuttaakin. Mutta toisaalta mietittiin, ei ole mitään järkeä pysyä Sydneyssä, jossa asuminen syö kaiken palkan. Viiden viikon päästä oltaisiin todennäköisesti suunnilleen samassa tilanteessa, ainoastaan viisi viikkoa myöhemmin ja ilman sitä, että töistä pitää irtisanoutua.

Pomo ei luonnollisesti tykännyt. Oli kuitenkin arvannut tämän koittavan, mutta ei näin pian. Jos olisin itse työnantaja, ehkä vihaisin backpackereita. Vähän turhan liikkuvaa porukkaa. Mutta toisaalta, itse backpackerina.. Elämä on, enkä mä täällä ole uraa luomassa. Parempi mennä jonnein muualle, josta löytyy sitten töitä kummallekin. Ehkä nyt vihdoin jotain fruit pickingiä tai harvestingia. Ja koska on auto, ei ole paikalla väliä! Tai sitten lähdetään Melbourneen. Se olkoon meidän turvasatama.
(Jonnella siis on perhetuttuja siellä. Jee.)

Eipä tässä oikein muuta sen mullistavampaa ole tapahtunut. ABN ja TFN on vieläkin saamatta (ja hakematta uudestaan, meinasin tänään ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta en muistakaan Joshin osoitetta ulkoa. Hyvä minä. Huomenna sitten.), muuten on ehkä kaikki paperiasiat hoidettu. Hostellia pitää ehkä jatkaa vielä parilla päivällä (perjantaihin tai lauantaihin), että saan työt hoidettua täällä. Vaikka mikäpä sitä autossa asuessakaan.. Vähän ikävä autoaikoja. Pikkuhiljaa olen asunut yli puolet aussiajasta kuitenkin taas hostellissa, kun siitä ajasta, mitä Jaskan kanssa matkasin ja jonkun aikaa vielä sen jälkeenkin, hostelliöitä oli vain viisi.

Smelly soap shop

Vihdoin sain siirrettyä nämä kuvat. Tänäänkin yritin vain kolmeen kertaan ennen tätä, ja nyt vasta toimii. Hyvä netti täällä vai hä? Mutta sitten asiaan, eli siihen postaukseen, mikä piti saada ulos jo eilen. Eli tässä samassa joutuu siis kertomaan myös tästä päivästä. Voi nyyh. Kamalaa, kun on joka päivä jotain mukavaa tekemistä, eikä ehdi vain kokoaika istua koneella ja postailla.

(Koneella istuminen ei toisaalta kyllä haittaa. Juuri löysin uuden bändin. (Eli vanhan, koska emo ja pikkuveli ovat kuunnelleet sitä jo ikuisuuden. (Pelottavaa omata sama musiikkimaku kuin äidillä?) Avenged Sevenfold on jotain ihanuutta, eikä mulla ole sitä yhtään koneella! Tai iPodilla. Joutuu siis istumaan YouTubessa kuunnellakseen sitä.. Kind of depressing, mutta toisaalta, on se kyllä sen arvoista.)

Mutta siis eli siihen asiaan:

Eilen oli melkoisen mukava päivä aamusta iltaan. Kaikenlaisia hyviä juttuja, eikä tarvinnut ajatella autoa tai muuta. Autoonkin saattoi löytyä ratkaisu, pikkuapulainen ainakin.

Aamulla oli mukava herätä, kun oli ilmaista bbq toisella parvekkeella. Vaikka se käsittikin vain makkaraa ja leipää (hodareita), oli se kuitenkin ehkä maailman herkullisinta. En edes tiennyt juoneeni eilen paljoa, mutta tänään on kuitenkin koko päivän ollut vähän heikko olo.. Ei pitäisi pitää niin paljoa taukoa. Bbq oli kuitenkin ehkä päivän pelastus. Niin teki mieli jotain ei terveellistä ja se suhteellisen hyvin käsitti asian. Ja oli kaikenlisäksi mukavaakin.

Joshuan kanssa oltiin sovittu, että nähdään kaupungilla 'about lunch time'. Jaa, mihinköhän aikaan sellainen on? 1pm. aampala, 6pm..? Nooh, olin kaupungilla kuitenkin joskus yhden aikaan ja se oli passeli. Eksyin matkalla, vaikka Joshua puhelimessa koitti opastaa. Venailin siis Woolworthsin edessä, että se tuli poimimaan mut matkaan mukaan.

Suunnattiin satamaan, Darling Harbouriin ja siellä Sydney Aquariumiin. Vähän kuin Maretarium, mutta.. Noh, värikkäiden kalojen, haiden ja pingviinien kanssa. Eli ei kuitenkaan sinne päinkään. Siellä oli vaikka mitä ja kaikkea.. Vaikka itsestä kaikki kalat pidemmänpäälle näyttävät aika samoilta.. Oli siellä kanssa kilpikonnia ja merimursuja(?). Ja pingviinijä!

Pitkäkaulakilpikonna

Merumursu. Söi salaattia.

Hai. On hoitanut hampaidenpesun, kunnon pepsodent hymy. ;) (Vai salamavalo..)

Ja pinguja!

Jokatapauksessa oli todella mukavaa. Ja sai jonkinnäköisen katsauksen Sydneyn ja Australian vesimaailmaan.. Kaikkien tuttavuuksien jälkeen en olekaan ihan niin varma, että haluan lähteä uimaan tai surffaamaan.. Koukun ottaminen ahvenen suusta ei tunnu oikeastaan miltään, kun täällä on kuitenkin kaiken maailman mustekaloja ja kalmareita ja ihme piikkikaloja. O.O

Hyvin edustava kuva miusta ja Joshuasta. Hah. (Oikeasti son mua lyhyempi! Oikeasti, vaikka ehkä vaikea kuvitella, kun itse olen kuitenkin melkoinen hujoppi.)

Akvaarion jälkeen mentiin casinolle. Eka kerta, kuin missään kävin minkäänlaisella casinolla. Ja eipä tehnyt niin isoa vaikutusta, että toistekaan haluaisin lähteä käymään. Jengi istuu yksikseen koneiden/pelien ääressä ja koittaa voittaa muutaman roposen. Omalla tuurilla kuitenkin aina häviän, niin en pidä sitä niin mielenkiintoisena. Enemmän arvostan iltoja kavereiden kanssa pubissa istuen. Ei silleen, ei mekään hävitty sinne kuin $20 yhteensä, mutta kuitenkin. Kokemus - ei siis valittamista. Ja Coronat limellä maistuivat samalle kuin Suomessa. Hauskaa oli kuitenkin..Ja muka puhun hyvää englantia - en usko. Mutta ehkä se tästä vielä ehtii parantua.

Siinä oli eilinen, tiivistäen ja lyhentäen. En jaksa kirjoittaa enää kamalasti. Olen huono kertomaan päivän takaisesta menneestä: mielummin kerron tästä päivästä! (Vaikka tästä päivästä ei olekaan sitten yhtään kuvaa, joudutte tyytymään pelkkään tekstiin.)

Eilen oli Steve Sanwich hand jobista soittanut mulle kesken casinoillan. Soitin sille takaisin vasta hostellista, koska huomasin sen vasta vähän ennen hostelliin pääsyä. Luulin, että se soitti työhaastattelua varten, mutta kun tänään menin paikalle, jouduin (pääsin) hommiin samantien. Ja oli mukavaa. Son musiikkiopiston kahvila ja tosiaan teen siellä vain sanwichejä. Mutta oli ihan himppasen paljon kivempaa kuin postin jako. Ja vaikka palkka ei päätä huimaa ($12/h, 4h/arkipäivä) on se kuitenkin lähes sama kuin flaijerien jaossa ($50/päivä - tunneista riippumatta! (Eli oli öbaut 8h päiviä matkat mukaanlukien, kahvilaan kestää ~6min bussilla.).) Ei paljoa haittaa että lopetti postihommat. Ja koska duuni kestää 8.30-12.30, on sitä aikaa tehdä vaikka muitakin töitä. Ja jos olen hyvä, palkka nousee ja tunnit lisääntyy. Ja minähän olen hyvä, kuten tiedätte. ;)

Tässäpä siis kaikki tältä erää. Sen kummempia muutoksia ei ole tapahtunut, kuin että olen saanut töitä ja viihdyn täällä todella hyvin.

Koska haluan kertoa vielä muutaman jutun, vaikken osaa tällähetkellä sovittaa niitä sulavasti osaksi tekstiä, kerron ne vaikka ranskalaisilla viivoilla tähän tekstin loppuun:

- Eilen lähdettiin parin tyypin kanssa "kaupoille". Eli yksi oli löytänyt kadun vierestä ilmaista kamaa, se siis oli vain jätetty sinne. Tarkoituksena oli, että jengi kerää talteen siitä kaiken mitä haluaa ja muu kai päätyy roskikseen. Oli löytänyt sieltä jo radion ja polkupyörän muunmuassa. Kerättiin sieltä ihan sikanaan astioita hostelliin, muutaman otin myös omaan käyttöön autoon jne, tuleville road trip hetkille. Pari syvää lautasta ja lusikkaa jne. (Yksi muovinen lusikka on jo tuhoutunut kiitos liian kuuman puuron. Ja syviä lautasia en aiemmin edes omistanut.) Siellä oli myös sohvia, tuoleja.. Oikeastaan vähän kaikkea. Omituista, mitä kaikkea ihmiset heittävätkään pois!

- Tänään tein vähän shoppingia. Tekisi mieli olla muotibloggari ja esitellä kaikki vaatteet hengarissa ja päällä, mutta en ole kovin hyvä siinä. Ostin kutienkin pari paitaa ja farkkuleggingsit. Hihuu, ei enää pelkkiä spurgupaitoja. Ostin kanssa kivan "puolihihaisen" pitkän neuleen. todennäköisesti tulevaisuudessa ihan tarpeeksi lämmin iltaisin ulkona.

- Rakastan tätä hostellia, niin mukavia ihmisiä ja helppo hengata porukassa. Eilen, tänään.. Joka päivä ollaan hengattu porukalla ulkona parvekkeella tai sisällä olohuoneessa. Välillä ehkä kaipaa suomalaista juttukaveria, koska kaikilla muillakin on vähintään yksi samasta maasta, jonka kanssa voi puhua omaa kieltään. Toisaalta taas..Eipähän vahingossakaan tule käytettyä muuta kieltä kuin englantia. Mulla on kyllä kuulemma joku sh-ongelma (omien sanojeni mukaan). Ranskalaisen Miken mielestä se on tosi söpöä. Tänäänkin luuli, että olin got a shop enkä job..x) Voihan lol. Mutta suurimmaksi osaksi (kai) tulen ihan ymmärretyksi.

- Niin ja parasta kaikessa on ehkä Josh, jonka sattumalta tapasin edellisen hostellin takapihalla, kun olin parkkeeraamassa autoa. Lupasi selvittää mulle kaikki mahdolliset käytetyistä autonrenkaista jarrupaloihin! Siis, että saa realistisen arvion auton korjauksen hinnasta ja silleen. Ehkä upeinta, ei tarvitse itse kahlata nettisivuja ja soitella liikkeitä läpi.. Pitää nyt sitten katsoa, mitä tulee tapahtumaan. Kuulostaa ainakin upealta ja helpolta (minulle) ja silleen. Mistähän mä näitä kaikkia edes löydän.

- Lisäksi joka päivä on vähemmän aikaa siihen, että Jonne tulee tänne! Odotan sitäkin ihan sikanaan. "Joudutaan" ehkä pysymään Sydneyssä joulukuuhun asti, mulla ainakin löytyisi töitä sinne asti. Pitää nyt katsoa. Ihan sama, mitä sitten tulee tapahtumaan, niin siistiä vaa, että se edes tulee tänne. :) Malttaisi odottaa enää näitä kuuttatoista yötäkään! :)

Elän itselleni

Lueskelin tossa vähän aikaa sitten joitain matkablogeja, lähinnä Australiaan liittyen ja muutamia muita sieltä täältä. Melkein tuli paha mieli, kun kaikilla tuntui olevan niin hyvä, helppo ja kokemusrikas reissu.

Eipä, onhan tässä minunkin reissussani kokemuksia ollut, paljonkin. Sekä hyviä että huonoja on ehtinyt näkemään näinkin alussa matkaa. Paska työpaikka ja rottahostelli olivat ehkä huonoja. Samoin kylmät yöt autossa ja paperiasioiden hoitelu. Kaikki nekin vaikuttavat ihan arvokkailta näin vähän ajan päästä katsottuna. Samba edellisen hostellin katolla, leireily auton kanssa, opiskelijabileet Perthissä, HongKongin kuuman hiostavat yöt ulkona kaljan kanssa.. Vain esimerkkejä niistä kaikista hyvistä, mitä on ollut. Ja olen ollut reissussa vasta kuukauden!

Tällä hetkellä mieltä painavat kuitenkin kaikki asiat, mille en voi mitään. Se, kuinka rahojen siirtymisessä maasta toiseen kestää kauan, kuinka autoasia osoittautuikin hankalammaksi ja kalliimmaksi, kuin mitä oli odottanut..Tänään tosiaan piti pyytää sen takia Suomesta vähän avustusta. Budjetti ei ihan pitänytkään niin hyvin, kuin oli kuvitellut. Siihenkin tosin vaikuttivat monet minusta riippumattomatkin seikat.

Esimerkiksi en ollut osannut odottaa, että lähdettäisiin samantien Perthistä Sydneyyn ilman, että tehdään ensin yhtään töitä. Samoin se, että auto olisi kokonaan minun, että ostaisin sen yksin ja olisin vastuussa kaikista sen kuluista alkumatkan bensoja lukuunottamatta tuli vähän ennakoimatta. Olen yrittänyt elää kamalan säästeeliäästi, mutta mässäilypäiviä (mässäiltiin sitten kirja- tai karkkikaupassa) oli kuitenkin vähän turhan monta, samoin mäkkärissä tuli syötyä ehkä turhan monta ateriaa "koska siinä säästää, kun voi nettiä käyttää sitten ilmaiseksi". Sai sitä nettiä käyttää pelkän kahvinkin ostettua.

En myöskään ollut osannut ennakoida, että töiden haku olisi näin hankalaa. Toisaalta, jos englanti vielä vähän tökkii, on sitä kaupungista ehkä hankala saada mitään kamalan hyvää työtä. Varsinkin kun autoasioiden järjestely vie kamalan paljon aikaa. Ehkä pitää siis nyt lakata vaan stressaamasta kaikkea muuta samaan aikaan.

Venailua ja odottelua inhoan ehkä kaikkein eniten. Milloin pitää odotella vastausta jostain, milloin virastossa, koska rahojen siirtymisissä.. Tuntuu, että se kaikki on vain turhaa aikaa, mutta jos osaisi elää vaikka hetkessä, ehkä siitä ajasta kun ei voi tehdä mitään, pitäisikin tehdä aikaa, milloin ei saa tehdä mitään. Jos se sitten olisi vähän enemmän lomaa, eikä vain stressaavaa aikaa, jolloin odottelee kolmannen osapuolen hoitavan asioita. Ei saa tehdä mitään sisältää myös, ettei saa stressata.

Tästä lähin lupaan (yrittää) olla stressaamatta sellaisista asioista joille en voi mitään. Sisältäen myös stressaamisen siitä, millainen tämän matkan pitäisi olla. Koska eihän tämän pidä olla mitään. Tämä on juuri sellainen, kuin tästä teen (hieman muiden tahojen avustuksella/häirinnällä). Ihan sama, millaisia muiden matkabloggaajien matkat ovat olleet. Minä olen ch ja tämä on minun matkani. Ja huomenna lähden ehkä Newtowniin juomaan kaljan sen kunniaksi. Ehkä jopa ensimmäisen itseostaman baarikaljan koko reissun aikana.

Hyväpäivä

No voi huhhuh! Soitin juuri Vicroadille autosta, mutta ilmeisesti soitin ihan väärään paikkaan. Mun pitää rekisteröidäkin auto kokonaan uudestaan nyt tänne! Ja ilmeisesti olen vähintään viikon myöhässä asian kanssa. Pitänee huomenna ensi töikseen lähteä jonnekin autorekisteröintikeskukseen(?). Voi pah, niin kuin näistä asioista muka mitään tietäisi ja silti pitää osata hoitaa. Vallan ärsyttävää suorastaan.

Mutta anyways, tänään on hyvä päivä. Tykästyin vallan hostelliin ja ympäristökin vaikuttaa kivalta. Ja auton kanssa on helpompaa (mitä nyt vähän rekisteröintiongelmia ja silleen..-.-). Päätin pitää tänään vapaapäivää vähän kaikesta ja ottaa vaan rennosti. Hyvä että autostakaan muistin soittaa.

Ostin ne flipflopitkin 8) Kun ne nyt käveli vastaan $3,50, niin mitä muutakaan muka pystyi tehdä? (Ja eikö ole söpöjä kipeänpehmentimiä.) :) Vaativat kyllä vähän totuttelua, viimeksi varvassandaaleja kun käyttänyt '07. Kaipa niihin taas tottuu, ovat kuitenkin helpot! ja rennot. Eipähän tarvitse jalkojen enää muhia vagabondeissa (vaikka suuresti muuten rakastankin kyseisiä übermukavia 'lenkkareita').

Täällä on muutenkin kamalan kivan näköisiä kauppoja (sen halpissekatavarakaupan lisäksi :D). Tai siis lähinnä, täällä on kirppareita paljon, missä on paljon kivannäköistä tavaraa. Ja merkkikirpparikin ihan erikseen. Meinasin ostaa sieltä ehkä kolme laukkua, mutta jätin ne sinne. Sääli. Rupeen ehkä muotibloggariksi ja kiertelen vaan kameran kanssa kirppiksillä täällä, kerron ostovinkkejä sitten siltä varalta, jos joskus satutte Balmainille eksymään. Heha, knappast. Muotibloggarina olisinkin hyvä. 'Päivän asu on sama kuin eilen, toppi vaan on vaihtunut. Vieläkin vaatteet on ostettu samasta kaupasta kuin eilenkin olivat.'

Hostelliin olen tosiaan melko tykästynyt. Tunnelma on loistava ja vaikuttaa muutenkin ihanalle. Jo nyt tuntuu, että täällä voisi viihtyä pidempäänkin (enhän mä täällä tule pysymäänkään kuin 24 yötä). Staff on kivaa ja paikka on siisti. Ei haise omituiselle tai ole ahdas ja tunkkainen. Huone on 10hengen dorm, eikä se tällähetkellä ainakaan minua haittaa.. Katsoo sitten vähän ajan päästä, että hyppiikö seinät silmille ja löytyykö peiton alta torakoita yökaverina.
(Nukun taas yläsängyssä, mutta ystävällisesti Jonne muistutti, että torakat pystyvät kiipeämään seiniä pitkin ja osa lentämäänkin. Heti tuli parempi fiilis nukkua viimeinen yö edellisessä paikassa.)

Tämän päivän ohjelmassa on kai sitten selailla Gumtreetä ja toivoa, että kivannäköinen työpaikka sattuisi silmään.
(Tai edes lempeästi hipaisisi, satuttaa ei välttämättä tarvitse.)
Pelkään, että musta on tullut laiska, tyhmä ja saamaton töiden kanssa. Oon ehkä Suomessa joutunut työskentelemään liian kivoissa paikoissa, missä oikeasti on nauttinut töistään.. Ehkä mä olenkin vaan nirso töiden suhteen nykyään? Toivottavasti ei näin, muutenhan mä en voi tehdä enää ikinä mitään! Muutenkin ihan tapojen vastaista irtisanoutua paikasta, jossa kuitenkin maksetaan palkkaa, varsinkin kun rahaa ei suorastaan liikaa ole (voi kun joskus olisikin!). Mutta eiköhän tämä tästä. Ei minua omasta puolestani huolestuta, nyt huolestuttaa lähinnä auto.. Sekin selviää sitten huomenna. (Toivottavasti)

Työtön työnhakija Australiassa part.2

Dodiin, tänään on ollut huono päivä ja päivän päätteeksi sanoin itseni irti. Hah, siitäpähän saivat. Jotenkin tuntui turhan turhauttavalta ja vähän liian epäpalkitsevalta ensin nousta ennen seitsemää, seitsemältä lähteä ajamaan Parramattaan, että ehtii kahdeksaksi työpaikalla ja venailla siellä sitten joka aamu neljäkymmentä viisi minuuttia, ennen kun töitä aletaan edes jakaa.

Tänään aamulla taas ensin meinasin nukkua pommiin, kamalalla kiireellä siis puurot naamaan (jep, hyvä tapa, olen terveellinen) ja kiireellä Parraan. Ja Deep saapuu paikalle vasta 8:25. 'Just 10 more minutes..' ja katoaa yläkertaan kahdeksikymmeneksi. Yhteensä, kun kaiken venailun ja työmatkat laskee mukaan, töissä kuluu aikaa öbaut kahdeksan tuntia. Ja siitä saa palkkaa $50. 'Australiassa on ihan sikakovat palkat joka hommassa..' vai miten se meni? Syönkö jonkun pään? Nojoo, tottahan se on. Poikkeuksia löytyy joka maasta ja mainostenjakaja ei välttämättä ole ihan huippupalkoilla missään maassa.

Kuvassa on siis undulaatteja (olihan undulaatti valkoinen keltatöyhtöinen?), kuten kaikki näkevät?

Nyt etsiskelen siis uutta työtä. Ja chillailen aktiivisesti. Yritän elää stressivapaata elämää nyt toistaiseksi, ilman turhia paineita siis töidenkään kanssa. Tottakai olisi mukavaa, jos joku hyvä työ kävelisi vastaan. Toisaalta, on hengailukin ihan kivaa. Toivottavasti uudessa hostellissa on mukavia ihmisiä, huomenna olisi edessä muutto sinne.

Ja chillailua ja zillailua tää munki elämä nyt tulee olemaan pelkästään.. Pitää mun jotain verojuttuja ja autoasioita vielä hoidella. Plääh, sanon minä. Venailua ja odotusta edessä siis pelkästään. Joka ikisestä suunnasta. Mutta elämä on. Ja eikös se olekin se hyvä, mikä aina odotuttaa itseään kamalan kauan?

Tänään oli melkoisen huono päivä noin yleisesti. Ikävää ja ahdistusta. Se, joka niin inhottavat asiat on keksinyt, sietäisi joutua hirteen! Onneksi lämmin suihku auttoi, huuhtoi ikävät fiilikset pois ja silleen. Nojoo, tiedä siis, onko paikallisessa vedessä jotain liuoittavia kemikaaleja, vai aika aikaansa kutakin. Huomenna voisi olla parempi ja toimeliaampi päivä. Sitä odotellessa, päivä kerrallaan.

Tänään olin myös reipas ja latasin Skypen itselleni! Pitää vielä opetella käyttämään moista. On mulla ehkä joskus aikaisemminkin ollut koneella kyseinen soitin (sillähän soitellaan, right?), mutta en ole ikinä vaivautunut käyttämään sitä. Vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta vastahan minä olen kolmannellakymmenennellä ja haukun vain jos haukututtaa.
(Haha, ollaanpas sitä hauskoja tänään.)
Uudet kuulokkeet pitäisi kyllä hommata. :c Nykyiset rätisevät. Yök. Rahan menoa ei voi estää <3 Onneksi irtisanouduin töistäkin ja Nordealla on jotain minua vastaan.

Muokkailin vähän blogin ulkoasua, ette toki varmaankaan sitä huomaa. Edellinen oli niin kiireessä väsätty. Tänään taas puuttui inspiraatio. Tekstilaatikkojakin pitäisi vähän modailla. Niiden vaan kun olettaisi kertovan jotain matkasta, mistä en vielä itsekään tiedä mitään. Pitää etsiä joku, joka kehittäisi minulle hyvät introt. Noh, kunhan löydän inspiraation.

Ps.
Kerroinko ikinä, että samana päivänä kun näin täällä rotan, näin myös vauvatorakan? Täällähän on oikea eläintarha! Siistiä, eikä tarvitse maksaa kuin reilu parikymppiä päivä, pitäisiköhän sittenkin jäädä pidemmäksi aikaa? ;)

28.9.10

5:14pm. Oisko tänään kuvien vuoro? No tottakai! Kuvia on siis Cänbrasta (Canberra) ja Liverpoolista. Olen ollut himppasen huono kameran kanssa ilmeisesti Sydneyssä ja nyt täällä jossain, missä nyt ikinä olenkaan. Suloisesta tyhjästä renkaastakin (voi, se oli niin parka!) piti ottaa kuva, mutta enpä muistanut. Hyi minua.

Olipa kerran HongKong

HongKongissa oli pinkkejä muovirahoja.

Tosiaan, nyysin siis muutaman kuvan Jaskan kamerasta. Hähää 8)

Kun hengailtiin Kenin kanssa drinkkibaarissa.

Olin tuomari Cänbrassa.

Gumly Gumly oli vähän Wagga Waggasta eteenpäin.

Tirpunen vanhan eduskuntatalon edessä.

Jaska haastatteli jotain tyyppiä..O.o

Liverpool kyltin kanssa 8)

Renkaat ovat ehkä ok tällähetkellä toistaiseksi..En siis ole ihan varma, kaikkien renkaiden paineet "tsekkasin", mutta koska ilmalaite oli ihme automaattihärveli, en oikeastaan tiedä, puuttuiko vai oliko niissä liikaa painetta. Nyt niissä kuitenkin pitäisi olla oikean verran. Seuraavalla kerralla kai pitää etsiä sellainen, mitä osaa itsekin käyttää. Ihan vaan, että pystyy seuraamaan vaikka, josko niissä paineet pysyvät, eikä vaan korjata.

Tänään on ollut taas työnhakupäivä (niin pitkään kun jaksoin). Mitään ei ole oikein kuulunut mistään, mutta ei se oikeastaan haittaa. Tänään on ollut loistava ilma ja olen vain makoillut nurmikolla ja lueskellut. Yöpaikka löytyi koirien- ja vanhusten ulkoilutuspuiston vierestä..Tai välistä. Ihme aamuvirkkua porukkaa täällä! :) Kaikki liikkeellä ennen kahdeksaa. Toisaalta, tänään on lämmin päivä, niin autossa olisikin ollut turhan lämmin muutenkin sen jälkeen.

Tässä koirapuiston vieressä chillaillessa ensin ihmettelin selänrapsuttimilta näyttäviä tikkuja, joita koiranulkoiluttajat puistoon raahasivat. Myöhemmin selvisi, että siinä onkin "koura", mihin saa pallon, eli se onkin kätevä pallonheittolaite! Ei tarvitse kumartua nostelemaan kuolaisia palloja, saatikka muuten käpälöidä niitä. Kunhan heiluttelee tikkua. Vähänkö kätevää.

Voisin ehkä tottuakin pelkkään chillailuun. Nyt ei yksinolokaan masenna, saapahan reilusti vaan olla..Ja odotella puhelinsoittoja, joita ei koskaan tulekaan. Mutta muuten on juuri rentoa. Toisaalta, kai sitä kohta jotain aktiviteettiakin kaipaisi..Mörön karkoitusta näin iltaisin. 8) Ei ihan vielä.

Fiilis on kuitenkin suhteellisen loistava. (Mitään ei siis oikeastaan ole tapahtunut, niin päätän jaaritella kaikkia turhuuksia.) Kesä tulee, eikä sitten enää ole kurjaa. Eikä muutenkaan, vajaa kuukausi niin Jonnekin pääsee tänne. Hihuu.

Ja koska, vaikka kirjoitettavaa piti olla kuinka, en ilmeisesti keksikään yhtään mitään järkevää, päätän jaaritella vielä viimeisen jaarittelukappaleen, vaikkapa epilogin. The End.