Hei vaan täältä Swan Hillistä vielä. Tänään tosiaan oli auton huollatus ($129!! Pelkkä huollatus.) ja huoltajasetä kertoi, että mulla on etujarrupalat ihan lopussa. Ja että ne ois parempi vaihtaa samantien, muuten edessä isompi remontti. Buukkasin niille seuraavan mahdollisen ajan ja se on vasta torstaina. Eli lähdetäänkin täältä vasta torstaina.
(Ja mokoma toimenpide maksaa öbaut $170! Musta tuntuu, että joku huijaa mua noissa hinnoissa ja repii öbaut kolminkertasta hintaa multa..)
Eilen juhlittiin läksiäisiä kun tänään kuitenkin tosiaan oli tarkoitus lähteä. Huomenna mennään paikalliseen thaikkuravintolaan syömään lähtemisemme kunniaksi.. Heh, katsoo mitä sitten keskiviikkona keksisi, kun oikeasti lähdetään :D
Töissä kaikki on sekaisin ja perseestä. Jos en olisi jo lopettanut siellä ja lähdössä, lähtisin ihan itse. Naurettavaa toimintaa! Palkkoja ei makseta nyt maanantaina, kun Pomo on muualla. C ei saa olla enään töissä D:n kanssa, kun juttelevat liikaa töissä! Siis wut, ihan kun siellä pitäisi sitten olla hiljaa ja mitään tekemättä jos muutenkaan ei ole mtn tekemistä. Niin ja että ensin kerrotaan, että yhdellä on töitä ja seuraavaksi soitetaan toiselle, että sen vuoro. Ja yhdellä ei sitten olekaan töitä. Naurettavaa! Uskomatonta oikeasti.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinetys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vinetys. Näytä kaikki tekstit
maanantai 11. huhtikuuta 2011
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Kärpäspaperiloukkuja..
Hyvin alkanut päivä tänään.. Tai päivä sinänsä alkoi hyvin, heräsin suhteellisen pirteänä, kävin suihkussa, söin aamupalaa ja meikkailin ja valmistauduin töihin. Löysin kuolleen hiiren takaeteisestä ja heitin sen roskikseen. Hiirenmyrkyt alkavat pikkuhiljaa tuottaa toivottua tulosta, ehkä kohta ei ole enään yhtään järsijää tuhoamassa omaisuutta.. Kunhan vaan eivät sitten jäisi seinien sisälle haisemaan vaan osaisivat ulos, tai näkyvälle, että ne tajuaa sitten korjata pois. Hiirenmyrkyt <3
Tavallaan siis olen enemmän hiirenloukkujen kannattaja kuin myrkkyjen. Myrkyissään hiiret kuolevat minne sattuu, joku viaton kissa raukka saattaa syödä ne ja saada osansa myrkyistä.. Ja loukut yleensä (kun mietitään perinteistä Tomista ja Jerrystä tuttua juustosyöttistä hiirenloukkua) kai tappavat hiiren välittömästi. Meillä ravintolassa on käytössä hiirenloukkuja. Ymmärrän, että ne haluavat vielä enemmän päästä siimahännistä eroon ja vielä vähemmän haluavat niitä nurkkiin haisemaan.. Mutta herranen aika, mitä ovat sellaiset hiirenloukut, joihin hiiri tarttuu kiinni!
Kaikki tietävät kärpäspaperin? Se on tahmeaa ja kärpästen on tarkoitus jäädä siihen kiinni: niistä pääsee kätevästi eroon niin. Mutta hiirenloukku toimien samalla periaatteella? Nyt jo kahteen kertaan olen töissä saanut korjata hiiriä roskikseen sellaisesta loukusta.. Toinen oli muutama viikko sitten, se oli kuollut, luultavasti nääntynyt nälkään tai kuollut pelkoon tai johonkin.. Ei kuitenkaan ihan nopeasti tai kivuttomasti, mitä päättelin siitä, että oli koittanut nylkeä itseään elävältä yrittäessään repiä itseään irti liimasta. Ja toiseen törmäsin tänään, se ei ollut vielä edes kuollut, rimpuili ja katsoi anovasti nappisilmillään, turkki silläkin osittain irti ruumiista kiinni liimassa. Voih, vähänkö sattui sydämeen! En mä kuitenkaan sitä tappaa pystynyt kaikesta huolimatta.. Voisi kuvitella olevan inhimillisempiäkin tapoja päästä eroon hiiristä?
Nojoo, jätetään ne hiiret nyt oman onnensa nojaan, toivotaan niille kuitenkin parasta ja että tajuavat pysyä kaukana ikävistä jutuista.
Töissä oli taas vaihteeksi kuollutta. On ollut nyt joka päivä lauantain lounasajan jälkeen. Olen ollut töissä bistrossa sunnuntain ja maanantain ja siellä hiljaisuus oli syynä lähinnä siitä, että töissä oli vain liikaa ihmisiä. Vähemmälläkin olisi todellakin pärjännyt, oli vain jokin public holida ja pitkä viikonloppu, niin olivat kai luulleet ihmisten tulevan ulos ruokailemaan todennäköisemmin kuin normaalisti.
"Yksin" elely täällä kimppakämpässä on sujunut hyvin. Ihanaa saada välillä omaa aikaa ilman, että tarvitsee ottaa toista huomioon tai muuta. Heh, itse olen ainakin niitä ihmisiä, jotka viihtyvät loistavasti vain ihan omassakin seurassa! Ja tosiaan, "yksin", kun ottaa huomioon, että kämpässä pyörii kuitenkin kolme muutakin ihmistä. Korjaan: kämpässä pyörii neljä muutakin ihmistä. Saatiin tänään uusi kämppis.
Haluan kanssa esitellä meidän ihanan kylppärimmme <3
Suihkussa on ihanat.. nupit? Miksi noita sanotaan? Mulla on kotona samaa sarjaa imukupilliset pyyhekoukut. Siihen noi ovat kätevät, veden lämmön säätelyyn yms. ei. En vieläkään voi ymmärtää, miksi täkäläiset niin rakastavat hot 'n cold hanoja.
Kuva suihkusta itsestään.. Kuuletteko tekin sen huutavan kosteusvauriota? Nooh, parempi kuin ei mitään ja tuleehan siitä kuitenkin lämmintä vettä! Wohoo.
Tavallaan siis olen enemmän hiirenloukkujen kannattaja kuin myrkkyjen. Myrkyissään hiiret kuolevat minne sattuu, joku viaton kissa raukka saattaa syödä ne ja saada osansa myrkyistä.. Ja loukut yleensä (kun mietitään perinteistä Tomista ja Jerrystä tuttua juustosyöttistä hiirenloukkua) kai tappavat hiiren välittömästi. Meillä ravintolassa on käytössä hiirenloukkuja. Ymmärrän, että ne haluavat vielä enemmän päästä siimahännistä eroon ja vielä vähemmän haluavat niitä nurkkiin haisemaan.. Mutta herranen aika, mitä ovat sellaiset hiirenloukut, joihin hiiri tarttuu kiinni!
Kaikki tietävät kärpäspaperin? Se on tahmeaa ja kärpästen on tarkoitus jäädä siihen kiinni: niistä pääsee kätevästi eroon niin. Mutta hiirenloukku toimien samalla periaatteella? Nyt jo kahteen kertaan olen töissä saanut korjata hiiriä roskikseen sellaisesta loukusta.. Toinen oli muutama viikko sitten, se oli kuollut, luultavasti nääntynyt nälkään tai kuollut pelkoon tai johonkin.. Ei kuitenkaan ihan nopeasti tai kivuttomasti, mitä päättelin siitä, että oli koittanut nylkeä itseään elävältä yrittäessään repiä itseään irti liimasta. Ja toiseen törmäsin tänään, se ei ollut vielä edes kuollut, rimpuili ja katsoi anovasti nappisilmillään, turkki silläkin osittain irti ruumiista kiinni liimassa. Voih, vähänkö sattui sydämeen! En mä kuitenkaan sitä tappaa pystynyt kaikesta huolimatta.. Voisi kuvitella olevan inhimillisempiäkin tapoja päästä eroon hiiristä?
Nojoo, jätetään ne hiiret nyt oman onnensa nojaan, toivotaan niille kuitenkin parasta ja että tajuavat pysyä kaukana ikävistä jutuista.
Töissä oli taas vaihteeksi kuollutta. On ollut nyt joka päivä lauantain lounasajan jälkeen. Olen ollut töissä bistrossa sunnuntain ja maanantain ja siellä hiljaisuus oli syynä lähinnä siitä, että töissä oli vain liikaa ihmisiä. Vähemmälläkin olisi todellakin pärjännyt, oli vain jokin public holida ja pitkä viikonloppu, niin olivat kai luulleet ihmisten tulevan ulos ruokailemaan todennäköisemmin kuin normaalisti.
"Yksin" elely täällä kimppakämpässä on sujunut hyvin. Ihanaa saada välillä omaa aikaa ilman, että tarvitsee ottaa toista huomioon tai muuta. Heh, itse olen ainakin niitä ihmisiä, jotka viihtyvät loistavasti vain ihan omassakin seurassa! Ja tosiaan, "yksin", kun ottaa huomioon, että kämpässä pyörii kuitenkin kolme muutakin ihmistä. Korjaan: kämpässä pyörii neljä muutakin ihmistä. Saatiin tänään uusi kämppis.
 |
| Hämppy eestä..alta? |
 |
| Toinen hämppy takaa..päältä? |
 |
| Ja vielä yksi hämppykuva. Bongasin niitä yksi ilta takapihalta, kun käytiin tutkimassa outoja ääniä.. Oudon äänen lähde oli katolta valuva vesi.. Sitä tuli kuin saavista kaataen, ei mitään hajua kuitenkaan mistä. (Ja ei, ulkona ei satanut.) |
 |
perjantai 4. maaliskuuta 2011
arrgh
Kun välillä on niitä hetkiä kun vaan ärsyttää ja masentaa.. Jokainen kai tietää niitä? Kun ei ole oikein mitään varsinaista syytä, keksii syyn ihan mistä vaan. Yleensä sitten vain kaikesta. No nyt on yksi niistä hetkistä.
Palailen linjoille kun on kivempi kirjoitusfiilis.
Swan Hillissä ollaan nyt oltu kuukausi. Jossain vaiheessa kai pitäisi siis päättää, että ollaanko täällä kaksi vai kolme kuukautta.. Tämän hetken mielipide? - Lähdetään vaikka heti.
Eilen olin duunailemassa, samoin kun alkuviikolla muutenkin. Paitsi keskiviikkona. Tähän mennessä tunteja kasassa lähes 18.. Enään reilu 20 to go siihen maagiseen "we can guarantee 38h/week". Täysin odotettavissa tämän illan ja huomisen aikana, sunnuntai taas vapaa. Yhtenä viikkona saanut 38 tuntia täyteen.
Töissä on kyllä ihan kivaa jengiä. Vaikka tosiaan puhunkin tosi hassusti (olenko siitä jo joskus sanonut?), olen kai asiakkaiden mielestä ainakin tosi cool. Eli sinänsä ei ole mitään valittamista.
Palailen linjoille kun on kivempi kirjoitusfiilis.
Swan Hillissä ollaan nyt oltu kuukausi. Jossain vaiheessa kai pitäisi siis päättää, että ollaanko täällä kaksi vai kolme kuukautta.. Tämän hetken mielipide? - Lähdetään vaikka heti.
Eilen olin duunailemassa, samoin kun alkuviikolla muutenkin. Paitsi keskiviikkona. Tähän mennessä tunteja kasassa lähes 18.. Enään reilu 20 to go siihen maagiseen "we can guarantee 38h/week". Täysin odotettavissa tämän illan ja huomisen aikana, sunnuntai taas vapaa. Yhtenä viikkona saanut 38 tuntia täyteen.
Töissä on kyllä ihan kivaa jengiä. Vaikka tosiaan puhunkin tosi hassusti (olenko siitä jo joskus sanonut?), olen kai asiakkaiden mielestä ainakin tosi cool. Eli sinänsä ei ole mitään valittamista.
perjantai 25. helmikuuta 2011
Hyvää siivouspäivää
Edessä on siivouspäivä. Argh! Väsyttää ihan kamalasti, miksen ollut fiksu ja mennyt takaisin nukkumaan siivottuani? Nyt olen "reippaasti ylhäällä ja valmiina aloittamaan siivousurakan". Valmiina aloittamaan sen roudaamalla jengin Colesiin ostamaan vähän siivoustavaraa, hiirenloukkuja ja muita. Plaah!
Ainiin, hiirenloukuista tulikin mieleen..
Meillä on täällä nykyään yksi hiiri vähemmän! Toisaalta, eipä ole enää leivänpaahdintakaan. Meillä oli ilmeisesti hiiri mennyt leivänpaahtimeen, joku paahtanut onnessaan leipää ja samalla paistanut hiiren. Oli palanut kiinni ritilöihin ja puoliksi ihan musta. Nam. Ei olla saatu hiirtä pois paahtimesta, toisaalta, en tiedä olisiko sillä niin väliäkään. Tuskinpa ketään enää huvittaa leipää sillä paahtaa.
Ainiin, hiirenloukuista tulikin mieleen..
Meillä on täällä nykyään yksi hiiri vähemmän! Toisaalta, eipä ole enää leivänpaahdintakaan. Meillä oli ilmeisesti hiiri mennyt leivänpaahtimeen, joku paahtanut onnessaan leipää ja samalla paistanut hiiren. Oli palanut kiinni ritilöihin ja puoliksi ihan musta. Nam. Ei olla saatu hiirtä pois paahtimesta, toisaalta, en tiedä olisiko sillä niin väliäkään. Tuskinpa ketään enää huvittaa leipää sillä paahtaa.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Vapaapäivää vapaapäivän perään
(Olen mystisesti hävittänyt kamerani piuhan tähän sekamelskaan, mitä kodiksikin voisi kutsua. Toiset voisivat väittää sen olevan tekosyy sille, miksei tässä tekstissä ole yhtään kuvaa, mutta voin kertoa, että kerrankin kameralla olisi muutama kuva, jotka vain odottavat koneelle pääsyä! Kunhan minä sen piuhan löydän..)
Kuten otsikkokin kertoo, ei niitä tunteja ainakaan töistä tipu. Eilen oli vapaapäivä ja juuri saamani puhelun mukaan niin myös tänään! Voi miten mahtavaa! Noh, kävinhän minä siivoamassa tänään.. Tippuihan siitä 1¾h, mikä on todella mukavasti koko päiväksi. Hahahaa. Alkaa kohta piikkuhiljaa ärsyttämään. Onneksi kävin rsa ja rcg kurssit ja tuhlasin niihin $190. Palkkioksi tästä saan enemmän vapaa-aikaa. Tarkoitus kun ei olisi tehdä mahdollisimman paljon töitä ja saada rahaa säästöön..
Nojoo, kannattaa vinettää nytten, voi olla, että jossain vaiheessa niitä tunteja sitten taas onkin enemmän kuin tarpeeksi ja vinetän, kun koskaan ei ole vapaata. R meinaan lähtee tällä viikolla pois, eli baarissa on ainakin yksi ihminen vähemmän.. Ehkä niitä tuntejakin sitten tulee kaikille kivasti. (Ei minua muut kyllä kiinnosta, kunhan itse saisin!)
Meillä on täällä tosiaan hiiriongelma ja muitakin on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää. Hiiriä löytyy muun muassa muropaketeista ja leivänpaahtimesta ja olen ihan varma, että ne on kohta syönyt reiän rinkkaani, kun jokin niitä vetää sen alle.. Päätettiin siis, että kohta tehdään asialle jotain. Jonkun pitäisi vaan saada aikaiseksi käydä kaupasta hiirenmyrkkyä/loukkuja. Hrr.
Eikä hiiriongelma suinkaan ole ainoa, meillä on myös sotkuongelma ja kamalasti kärpäsiä. Toisaalta, jos ihmiset keskittyisivät asiasta valittamisen sijaan siivoamaan omat jälkensä ja pistämään vähintään ulko-oven verkko-oven kiinni, voisivat ongelmat olla huomattavasti pienemmät. En väitä itsekään olevani maailman järjestelmällisin ihminen, mitä tavaroiden säilytykseen tulee, mutta herranen aika! Jos meitä asuu tässä huushollissa monta, olisiko ihan kamalasti pyydetty jos vaikka tiskit ja roskat korjaisi ihan itse edes öbaut samantien, eikä jättäisi pitkin lojumaan.
Kuten otsikkokin kertoo, ei niitä tunteja ainakaan töistä tipu. Eilen oli vapaapäivä ja juuri saamani puhelun mukaan niin myös tänään! Voi miten mahtavaa! Noh, kävinhän minä siivoamassa tänään.. Tippuihan siitä 1¾h, mikä on todella mukavasti koko päiväksi. Hahahaa. Alkaa kohta piikkuhiljaa ärsyttämään. Onneksi kävin rsa ja rcg kurssit ja tuhlasin niihin $190. Palkkioksi tästä saan enemmän vapaa-aikaa. Tarkoitus kun ei olisi tehdä mahdollisimman paljon töitä ja saada rahaa säästöön..
Nojoo, kannattaa vinettää nytten, voi olla, että jossain vaiheessa niitä tunteja sitten taas onkin enemmän kuin tarpeeksi ja vinetän, kun koskaan ei ole vapaata. R meinaan lähtee tällä viikolla pois, eli baarissa on ainakin yksi ihminen vähemmän.. Ehkä niitä tuntejakin sitten tulee kaikille kivasti. (Ei minua muut kyllä kiinnosta, kunhan itse saisin!)
Meillä on täällä tosiaan hiiriongelma ja muitakin on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää. Hiiriä löytyy muun muassa muropaketeista ja leivänpaahtimesta ja olen ihan varma, että ne on kohta syönyt reiän rinkkaani, kun jokin niitä vetää sen alle.. Päätettiin siis, että kohta tehdään asialle jotain. Jonkun pitäisi vaan saada aikaiseksi käydä kaupasta hiirenmyrkkyä/loukkuja. Hrr.
Eikä hiiriongelma suinkaan ole ainoa, meillä on myös sotkuongelma ja kamalasti kärpäsiä. Toisaalta, jos ihmiset keskittyisivät asiasta valittamisen sijaan siivoamaan omat jälkensä ja pistämään vähintään ulko-oven verkko-oven kiinni, voisivat ongelmat olla huomattavasti pienemmät. En väitä itsekään olevani maailman järjestelmällisin ihminen, mitä tavaroiden säilytykseen tulee, mutta herranen aika! Jos meitä asuu tässä huushollissa monta, olisiko ihan kamalasti pyydetty jos vaikka tiskit ja roskat korjaisi ihan itse edes öbaut samantien, eikä jättäisi pitkin lojumaan.
perjantai 28. tammikuuta 2011
Lenkkeilystä ja kotiutumisesta
Heipähei kaikki.
Tytöllä on nytten paremmat fiilikset, eli kehtaa vähän kirjoitellakin jotain. Olisi varmaan jo eilenkin voinut, mutta tyttö kävi vähän lenkillä, eikä illalla enää jaksanut tehdä muuta kuin nuudeleita ja painua nukkumaan.
Sain siis mahti-idean lähteä vähän kävelemään ja mikäpä siinä kävellessä. Päädyin st.Kildaan asti tarkoituksena vähän tarkastella ravintoloiden ikkunoita, josko siellä olisi Help Wanted meininkiä. Ja olihan siellä, mutta minulla tietenkään cv:tä mukana, "Drop your cv in and come to say hello to *keitä siellä nyt ikinä sattuikaan olemaan vastaavina*". Pitänee ehkä toiseenkin kertaan lähteä sinne pyörimään, silläkertaa tramilla ja muutama cv:n kopio taskussa.
Tosiaan, mikäpä siinä oli kävellessä. Ilma oli loistava, maisemat kauniita! Ja kerrankin otin jopa iPodin mukaan, melkein voisi todeta että Goon is the answer. Eli kun vähän aikaa kävelee kauniissa ilmassa, kauniissa maisemissa ja kuuntelee pirteää ska-rokkia Karhulasta, ei siinä voi tulla kuin hyvä mieli! Harvinaisen loistavaa.
Nojoo, paluumatkalla sitten alkoivat kengät hiertää, olla aika kuuma ja muuta kurjaa. Onnistuin kävellessäni polttamaan itseni kauniin ravun punaiseksi rintakehästä ja naamasta ja tämä onkin hyvä päivä viettää kirjastossa viileässä koneella istuen. Sattuu kyllä vähän sieluun, koska ulkona on ehkä vielä upeampi päivä kuin eilen oli!
Nojoo, huomenna on viikonloppu (ihan kun joka päivä ei olisi viikonloppu minulle) ja Jonnellakaan ei todennäköisesti ole töitä. Voidaan ehkä ihan repäisä ja lähteä rannalle!
 |
| Beach rd. Port Melbourne. |
 |
| Rantaa st.Kildassa ja Kitesurffareiden varjoja tuolla kaukana. |
Kotiutumisesta puheenollen.
Toissapäiväisen hajoamisen syy oli juuri kotiutuminen, se kun pääsen/joudun takaisin Suomeen. Ehdinkin jossain vaiheessa jo mainita, että olisin Suomessa 2.9.2011, johtuen siitä, että lentoliput ovat vain vuoden voimassa.
Noh, eihän siinä olisi ollut mitään, siinä nyt olisi tullut ainakin vuosi reissua täyteen. Mutta toissapäivänä saamiemme tietojen mukaan, lennot ovat voimassa vuoden alkuperäisestä lähtöpäivästä. Ja meidänhän oli tarkoitus lähteä matkaan 13.8.2010, mutta koska alkuperäisellä matkakaverillani oli jotain työjuttuja, siirrettiin lähtöä kolmella viikolla. Että kiitos tämän episodin, on minun siis oltava takaisin Suomessa 13.8.2011. Että terveisiä vaan Arskalle, jos tätä joskus eksyy lukemaan, en olekaan Ausseissa, en edes reissussa, vuotta.
Älä enään ikinä, ikinä lähde reissaamaan muuta kuin yksin. Vituiksi se menee kuitenkin.
Hoida aina kaikki lentoihin, matkaan, yhtään mihinkään tärkeään, liittyvät asiat itse, että varmasti tiedät, mitä kaikkia lisäehtoja, muutoksia asiat tuovat tullessaan. Säästyy todennäköisemmin ikäviltä yllätyksiltä ja harmailta hiuksilta.
Episodin seurauksena ja lähinnä sen nostattaman vitutuksen ja turhautumisen takia olin samantien suuntaamassa kolmeksi kuukaudeksi farmille, vaikka vapaaehtoistyöhön, että saan 2nd year visan hankittua. Kaikki tuntui kaatuvan siihen kolmeen viikkoon, eihän minulla ole enää kuin reilu puoli vuotta aikaa olla täällä! Ja mitä tämä tähän mennessä on ollut, stressaamista, odottelua, jotain kaikkea sitä, mitä en odottanut tai tullut hakemaan täältä. Haluan uuden mahdollisuuden!Nojoo, eihän elämä tietenkään siihen kaadu. Ja come on onhan täällä ollut ihan sikanaan hyviä hetkiä. Ja niinkuin niitä ei muka tulisi mahtumaan tuohon tulevaankin aikaan. Lähinnä mielen muutos kuitenkin johtui konsultaatiopuhelusta, jonka jouduin tekemään emolle. Se kertoi, että vuosi lisää täällä on vuosi pois kaikesta muusta. Nojoo, onhan se vain vuosi. Mutta se on kuitenkin vuosi. En nyt väittäisi, että mulla ihan hirveä ikävä olisi takaisin Suomeen, mutta en mä väitä, ettei olisi ollenkaan ikävä. Ja kaikkea sitä siistiä, mitä siellä sitten mahdollisesti odottaisi. Ja kaikkia muita reissuja mitä vielä voi tehdä.
Ehkä mä vain tyydyn kohtalooni, lakkaan turhia murehtimasta ja hyväksyn tosiasiaksi sen, että olen 13.8.11 takaisin Suomessa.
En kuitenkaan väitä, että asian hyväksyminen tarkoittaisi, etten katkeroituisi loppu elämäkseni ja pitäisi varalla pientä vitutuksen poikasta asiasta.. No, ehkä ajan kanssa pääsen tästä oikeasti yli.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
tadaa
Moi.
Ei ole ollut oikein fiilistä koko päivänä ja kun tulin koneelle ja luin sähköpostia meni loputkin. Että wippii, siksi en nyt jaksa liiemmälti mitään kirjailla.
Kerrotaan nyt kuitenkin, että ollaan taas Melbournessa, tälläkertaa asustetaan Hotel Discoveryssä, mikä on viereisessä korttelissa Internationalista. Jonne sai öbaut viikoksi töitä täältä ja tulimme siis takaisin Great Ocean Roadiltamme, mikä oli vienyt meidät jo vajaat 100km sitä oikeaa kohti.
Ohjelmassa siis:
Yrittää etsiä töitä täältä.
Yrittää etsiä töitä jostain farmilta.
Yrittää etsiä töitä Adelaidesta.
Löytää kadonnut fiilis!
Rakkain terveisin
ch.
Ei ole ollut oikein fiilistä koko päivänä ja kun tulin koneelle ja luin sähköpostia meni loputkin. Että wippii, siksi en nyt jaksa liiemmälti mitään kirjailla.
Kerrotaan nyt kuitenkin, että ollaan taas Melbournessa, tälläkertaa asustetaan Hotel Discoveryssä, mikä on viereisessä korttelissa Internationalista. Jonne sai öbaut viikoksi töitä täältä ja tulimme siis takaisin Great Ocean Roadiltamme, mikä oli vienyt meidät jo vajaat 100km sitä oikeaa kohti.
Ohjelmassa siis:
Yrittää etsiä töitä täältä.
Yrittää etsiä töitä jostain farmilta.
Yrittää etsiä töitä Adelaidesta.
Löytää kadonnut fiilis!
Rakkain terveisin
ch.
maanantai 17. tammikuuta 2011
16.1.11
10:53am.
Tyttöä vähän vituttaa, harmittaa, väsyttää ja paha olotuttaa. Mun pitäisi vieläkin olla keräämässä.. Ei edes tiedetä, mitä kerätään! Päärynöitä ne ei kuitenkaan ole ja ovat ihan perseestä. Binistä saa $30, mutta ei kahdestaankaan saatu kolmessa tunnissa kerättyä yhtäkään biniä. Kirsikoita kuitenkin sai kaksi lagillista yksin kolmessa tunnissa: huonoimmillaankin siis sen $30.
(C: Onko tämä aina tällaista? Puissa ei ole yhtään hedelmää, vähän hankala kerätä..
G: Nojoo, niinhän se vähän on, mutta kuulitteko kuinka paljon saatte palkkaa sen takia?)
Mur. Nojoo, lähdin pois siis vaan sen takia, että olen kipeä, eikä vähän ajan päästä tuntunutkaan niin hyvältä ajatukselta kerätä siellä puolikuntoisena niitä jotain.
Hedelmät ovat ihan isoja, että silleen voisi kuvitella binin täyttyvän nopeasti.. Puissa vaan ei ole yhtään hedelmiä! Yhdestä puusta saa keskimäärin ehkä jotain kymmenisen kunnollista hedelmää (ja nyt veikataan reippaasti yläkanttiin!), loput ovat jonkun taudin peitossa, niitä ei luonnollisesti saa kerätä. Yläoksille on turha edes yrittää kurkotella, ei siellä kuitenkaan mitään ole. Tikkaita saa siirtää puulta toiselle, kiivetä ylöös ja palata tyhjän laukun kanssa alas, uudestaan sama ja uudestaan.. Turhauttavaa?
Plus meidän gängeri on juuri aloittanut hommansa: ei tiedä mistään mitään. Ei mitään hajua, paljon ihmiset yleensä päivässä poimivat, onko toimisto tänään auki. Koska toimisto ei ollut auki, kysyin siltä sitten majoituksesta, suihkuista.. ”En minä vaan tiedä, olen juuri aloittanut.” Justkoo, kahdentoista aikaan takaisin siis kyselemään vähän lisää juttuja. Ja viemään Jonnelle ruokaa. Tosiaan luultiin, että tänään olisi joku ”koulutuspäivä” ja huomenna vasta aloitettaisiin hommat.. Turha toivo. Samoin kuin ilmeisesti olisi, että pääsisi sänkyyn nukkumaan, jonnekin viileään.. Ei auton takapenkille: vähän kun tulee kuuma jos yrittää ennen keskiyötä tai 5am. jälkeen koisata. Kunnon yöunet olisivat sinänsä nääs ihan kivat.. Tai se suihku.
Tyttö on kanssa ihan itikansyömiä täynnä! Eilen nukuttiin Mooroopnan vieressä autossa yö ja son ilmeisesti itikoiden suosimaa aluetta.. Käsivarret ihan paukamilla ja kutisee, jalat ja nilkat samoin. Toisaalta, ei varmaan edesauttanut sekään, että tänään lähdin töihin shortseissa, sielläkin kun on muutama inistelijä.
Mutta pitää katsoa nyt, mitä tässä tekee.. Jos tämä pysyy tälläisenä, tänne ei ainakaan jäädä – ei siinä ole mitään järkeä. Asuminen maksaa vain $51, mutta sitä varten pitää kerätä kaksi biniä per naama. Tällä vauhdilla se ei vaikuta kamalan todennäköiseltä. Jos ajateltaisiin hypoteettisesti, oltaisiin ehkä tänään saatu kaksi biniä kerättyä, jos olisin itsekin pysynyt vielä tikkailla. _Ehkä_. Joten toinen vuokra maksettu. Huomenna seuraava. Neljä työpäivää lisää ja kaksi biniä/päivä = 8biniä = $240 (Oletuksella, että palkka pysyy näin hyvänä, normaalisti maksavat $20/bin.) ja se jaettuna kahdelle on huimat $120! Mielummin etsin jotain kivempaa vapaaehtoistyötä.
(Nyt loppuu akku, kerrankin voisin kirjoitella vielä lisää, mutta nyt kävi näin. Ja enpä tiedä, missä voisi konetta tai muita ladata, kun gängerikin on niin avuton!)
Tyttöä vähän vituttaa, harmittaa, väsyttää ja paha olotuttaa. Mun pitäisi vieläkin olla keräämässä.. Ei edes tiedetä, mitä kerätään! Päärynöitä ne ei kuitenkaan ole ja ovat ihan perseestä. Binistä saa $30, mutta ei kahdestaankaan saatu kolmessa tunnissa kerättyä yhtäkään biniä. Kirsikoita kuitenkin sai kaksi lagillista yksin kolmessa tunnissa: huonoimmillaankin siis sen $30.
(C: Onko tämä aina tällaista? Puissa ei ole yhtään hedelmää, vähän hankala kerätä..
G: Nojoo, niinhän se vähän on, mutta kuulitteko kuinka paljon saatte palkkaa sen takia?)
Mur. Nojoo, lähdin pois siis vaan sen takia, että olen kipeä, eikä vähän ajan päästä tuntunutkaan niin hyvältä ajatukselta kerätä siellä puolikuntoisena niitä jotain.
Hedelmät ovat ihan isoja, että silleen voisi kuvitella binin täyttyvän nopeasti.. Puissa vaan ei ole yhtään hedelmiä! Yhdestä puusta saa keskimäärin ehkä jotain kymmenisen kunnollista hedelmää (ja nyt veikataan reippaasti yläkanttiin!), loput ovat jonkun taudin peitossa, niitä ei luonnollisesti saa kerätä. Yläoksille on turha edes yrittää kurkotella, ei siellä kuitenkaan mitään ole. Tikkaita saa siirtää puulta toiselle, kiivetä ylöös ja palata tyhjän laukun kanssa alas, uudestaan sama ja uudestaan.. Turhauttavaa?
Plus meidän gängeri on juuri aloittanut hommansa: ei tiedä mistään mitään. Ei mitään hajua, paljon ihmiset yleensä päivässä poimivat, onko toimisto tänään auki. Koska toimisto ei ollut auki, kysyin siltä sitten majoituksesta, suihkuista.. ”En minä vaan tiedä, olen juuri aloittanut.” Justkoo, kahdentoista aikaan takaisin siis kyselemään vähän lisää juttuja. Ja viemään Jonnelle ruokaa. Tosiaan luultiin, että tänään olisi joku ”koulutuspäivä” ja huomenna vasta aloitettaisiin hommat.. Turha toivo. Samoin kuin ilmeisesti olisi, että pääsisi sänkyyn nukkumaan, jonnekin viileään.. Ei auton takapenkille: vähän kun tulee kuuma jos yrittää ennen keskiyötä tai 5am. jälkeen koisata. Kunnon yöunet olisivat sinänsä nääs ihan kivat.. Tai se suihku.
Tyttö on kanssa ihan itikansyömiä täynnä! Eilen nukuttiin Mooroopnan vieressä autossa yö ja son ilmeisesti itikoiden suosimaa aluetta.. Käsivarret ihan paukamilla ja kutisee, jalat ja nilkat samoin. Toisaalta, ei varmaan edesauttanut sekään, että tänään lähdin töihin shortseissa, sielläkin kun on muutama inistelijä.
Mutta pitää katsoa nyt, mitä tässä tekee.. Jos tämä pysyy tälläisenä, tänne ei ainakaan jäädä – ei siinä ole mitään järkeä. Asuminen maksaa vain $51, mutta sitä varten pitää kerätä kaksi biniä per naama. Tällä vauhdilla se ei vaikuta kamalan todennäköiseltä. Jos ajateltaisiin hypoteettisesti, oltaisiin ehkä tänään saatu kaksi biniä kerättyä, jos olisin itsekin pysynyt vielä tikkailla. _Ehkä_. Joten toinen vuokra maksettu. Huomenna seuraava. Neljä työpäivää lisää ja kaksi biniä/päivä = 8biniä = $240 (Oletuksella, että palkka pysyy näin hyvänä, normaalisti maksavat $20/bin.) ja se jaettuna kahdelle on huimat $120! Mielummin etsin jotain kivempaa vapaaehtoistyötä.
(Nyt loppuu akku, kerrankin voisin kirjoitella vielä lisää, mutta nyt kävi näin. Ja enpä tiedä, missä voisi konetta tai muita ladata, kun gängerikin on niin avuton!)
lauantai 15. tammikuuta 2011
15.1.11
10:16am.
Meillä on check outti 45minuutin päästä. Pitäisi pakata ja kaikkea, valmistautua henkisesti lähtemään pois täältä ja varsinkin Mebournesta. Vielä kun ei ole henkisesti ihan perillä siitäkään, että on Melburnessa.
Säälittävän vähän ollaan täällä mitään tehty. Illat ja ovat ihan liiaksi kuluneet hostellilla chillaten ja Goon, sen seurauksena aamutkin siis venyvät helposti suhteellisen myöhäksi ja ennen kun on reippaana lähdössä liikenteeseen, kello ehtii tulla viisi. Ja viimeaikoina sekin aika on kulunut sitten kirjastossa Wi-Fiä hyödyntäen. Sitä ainakin tulee taas ikävä, tervetuloa mäkkinetit.<3
Lähdetään siis tosiaan tänään pois täältä, sunnuntaiksi suunnataan Moroopnaan Turnbull Brothersien tialle poimimaan päärynöitä. (Kyllä, aivan oikeasti, palaamme sinne, minne vannoimme, ettemme palaa enää koskaan! Mutta ainahan sieltä pääsee pois, jos siltä tuntuu.) Edessä autoyö ja sitten taas omaa kämppäilyä (ehkä ainoa asia, mitä sieltä ikävöin). Autoiluyötä odotan oikein innoissani, joko kerroin, että löydettiin torakkavauvoja autosta? <3 Olo on muutenkin aika huono ja kipeä. Kaikki näyttää iskevän aina samaan aikaan. Ei riitä, että potee flunssaa, kurkkukivut, yskät ja nuhat, eilen iski kanssa silmätulehdus! Jee. Korvat tuntuvat tukkoisilta kanssa ja aamulla luulin, että kohta pitää hammaslääkäriinkin lähteä, kun takahammasta jomotti niin. Nyt se on ihan ok. (Itsehän en ole ikinä hammassärkyä reikäisen hampaan takia potenut, mutta olen ymmärtänyt, ettei siitä voi erehtyä?)
On elämässä paljon kivaakin pelkän vinetyksen lisäksi. Eilen käytiin suomalaisten kanssa syömässä thai ruokaa viimeisen illan kunniaksi. Tytöt lähtevät siis myös jo tänään, suuntaavat kai Byron Bayhin. Eipä ollut mitään ihmeellistä sapuskaa ja riisi oli suorastaan pahaa. Eilen sain myös hiusten parturoinnin siksarilla. Meillä kun täällä hostllilla hengaa kaiken näköistä porukkaa, joukkoon on eksynyt parturikin. Hiukset ovat nyt kuosissaan, hienot ja silleen. Vielä kun osaisi niitä jotenkin laittaa (olisipa edes mömmöjä tai syy laittaa hiuksia). Tänään huomasin vain, että edestä ne ovat ainakin ärsyttävän pituiset – menevät suoraan suuhun kun eivät pysy korvantakana. Mutta myötäilevät kai posken tai jotain kaarta?
Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin olla aika herätellä Jonnea pakkaamaan ja silleen. 30min check outtiin. Päärynöistä lupaan yrittää kirjoittaa ahkerammin kuin kirsikoista tai Melbournesta!
Meillä on check outti 45minuutin päästä. Pitäisi pakata ja kaikkea, valmistautua henkisesti lähtemään pois täältä ja varsinkin Mebournesta. Vielä kun ei ole henkisesti ihan perillä siitäkään, että on Melburnessa.
Säälittävän vähän ollaan täällä mitään tehty. Illat ja ovat ihan liiaksi kuluneet hostellilla chillaten ja Goon, sen seurauksena aamutkin siis venyvät helposti suhteellisen myöhäksi ja ennen kun on reippaana lähdössä liikenteeseen, kello ehtii tulla viisi. Ja viimeaikoina sekin aika on kulunut sitten kirjastossa Wi-Fiä hyödyntäen. Sitä ainakin tulee taas ikävä, tervetuloa mäkkinetit.<3
Lähdetään siis tosiaan tänään pois täältä, sunnuntaiksi suunnataan Moroopnaan Turnbull Brothersien tialle poimimaan päärynöitä. (Kyllä, aivan oikeasti, palaamme sinne, minne vannoimme, ettemme palaa enää koskaan! Mutta ainahan sieltä pääsee pois, jos siltä tuntuu.) Edessä autoyö ja sitten taas omaa kämppäilyä (ehkä ainoa asia, mitä sieltä ikävöin). Autoiluyötä odotan oikein innoissani, joko kerroin, että löydettiin torakkavauvoja autosta? <3 Olo on muutenkin aika huono ja kipeä. Kaikki näyttää iskevän aina samaan aikaan. Ei riitä, että potee flunssaa, kurkkukivut, yskät ja nuhat, eilen iski kanssa silmätulehdus! Jee. Korvat tuntuvat tukkoisilta kanssa ja aamulla luulin, että kohta pitää hammaslääkäriinkin lähteä, kun takahammasta jomotti niin. Nyt se on ihan ok. (Itsehän en ole ikinä hammassärkyä reikäisen hampaan takia potenut, mutta olen ymmärtänyt, ettei siitä voi erehtyä?)
On elämässä paljon kivaakin pelkän vinetyksen lisäksi. Eilen käytiin suomalaisten kanssa syömässä thai ruokaa viimeisen illan kunniaksi. Tytöt lähtevät siis myös jo tänään, suuntaavat kai Byron Bayhin. Eipä ollut mitään ihmeellistä sapuskaa ja riisi oli suorastaan pahaa. Eilen sain myös hiusten parturoinnin siksarilla. Meillä kun täällä hostllilla hengaa kaiken näköistä porukkaa, joukkoon on eksynyt parturikin. Hiukset ovat nyt kuosissaan, hienot ja silleen. Vielä kun osaisi niitä jotenkin laittaa (olisipa edes mömmöjä tai syy laittaa hiuksia). Tänään huomasin vain, että edestä ne ovat ainakin ärsyttävän pituiset – menevät suoraan suuhun kun eivät pysy korvantakana. Mutta myötäilevät kai posken tai jotain kaarta?
Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin olla aika herätellä Jonnea pakkaamaan ja silleen. 30min check outtiin. Päärynöistä lupaan yrittää kirjoittaa ahkerammin kuin kirsikoista tai Melbournesta!
torstai 23. joulukuuta 2010
21.12.10
6:18pm.
Josko nyt vihdoin sitten voisi oikeasti kirjoittaa viimeisestä työpäivästä.. Tai edes ensimmäisestä neljän päivän vapaan jälkeen. Kaikesta on pitänyt kirjoittaa joka päivä, mutta ei ole vaan huvittanut/jaksanut. Töiden jälkeen on paljon kivempi vain hengata ja jauhaa kirsikoista.
(Huolestuttavaa tosiaan, että paljoon mitään muuta puhuttavaa ei ole kenelläkään. Mutta olemmehan me Cherry Pickereitä!)
Viime viikon torstaina tosiaan oli toinen työpäivä ensimmäisen lauantain jälkeen. Pää meinasi hajota siihen kaikkeen turhaan vapaa aikaan, kumpa vain olisi päässyt poimimaan kirsikoita ja ansaitsemaan niitä hurjia rahoja! Heh, totuus on tarua karumpaa tai jotain. Oli ehkä odotettavaakin, että nopeasti se pää hajoaa niihin kirsikoihinkin. I didn’t pick the cherries, I got picked by cherries. Eli välttämättä tulevaisuuden Australian matkaajille en suosittele kirsikan poimintaa lagi palkalla.. Tuntiliksa olisi jees.
Fiilikset viikon aikana ovat heitelleet melko laidasta laitaan. Kirsikkamaalla joka päivä mietin, kuinka kirjailen jotain oikein adjektiivirikasta kaunokirjoitusta kirsikanpoiminnan romanttisesta puolesta. Kuinka herää auringonnousun aikaan kylmään Aussikesään, vetää aamukahvit (instant -.-) naamariin ja ajaa kirsikkamaalle peltojen huurutessa ympärillä. Kirjautuu sisään, nappaa valmiiksi mutaiset tikkaat kainaloon ja lähtee liukastelemaan kuraista peltoa jonnekin toiselle laidalle välillä upoten puoleen sääreen mutaan.. Kohmeisin sormin nyppii kirsikoita irti puusta vain huomatakseen niiden olevan huonoja ja tietäen, ettei lag tule ikinä täyttymään. Kaunista ja runollista tosiaan. Haha.
Toisina hetkinä ajattelin, että oli ihan hyvä, että kirsikat poimivatkin minut. Se tuntui lähes kutsumusammatilta, oksat notkuivat meheviä punaisia marjoja/hedelmiä (ei vieläkään Jonnen kanssa olla ihan varmoja, ollaanko sittenkin marjanpoimijoita..) ja ämpäri tuntui täyttyvän hetkissä. Tikkaita ei tarvinut siirtää läheskään niin usein, kuin ämpäriä tyjnentää lagiin. Ne olivat niitä hetkiä. Parin puun jälkeen tuli taas paskoja rypäleitä. (En ymmärrä, miksi _meidän_ pitää hoitaa lajittelutyö.. Kuka hullu tekee tällaisena kautena ei tuntipalkallista lajittelukeräystä, kun sato on vielä huonompi kuin palkka!)
Joka ilta on kuitenkin ollut kiva palata kotiin, kerääntyä pöydän ääreen ja puhua kirsikoista. Vaikka on ollut parempiakin kokemuksia, en kuitenkaan tätä vaihtaisi mihinkään ihan vain näiden iltojen takia. Ja kokemus sinänsä, huonojen jälkeen hyvät tuntuvat entistä paremmilta.
Viimeisestä työpäivästä on tosiaan pitänyt kanssa kirjoittaa monet kerrat.. Tai lähinnä siitä, kuinka viimeisen työpäivän jälkeen on aina kuitenkin ollut vielä yksi päivä lisää. Alun perin sunnuntain piti olla viimeinen, sitten maanantain. Maanantaita kukaan ei oikein uskonut viimeiseksi, mutta tänään luultiin, että vihdoin olisi oikeasti viimeinen päivä.. Ja huomenna töihin! On ollut totta, että paljon on sateiden syytä. Täällä siis tosiaan satoi lauantaina ja sunnuntaina. Maanantainakin aamulla. Hiphei, paitsi, että on muutenkin kohmeessa, on myös märkä. Sunnuntaina lopetettiin työt kokonaan jo kahdentoista aikaan, kun vettä tuli niin rankasti. Ja ihan hyvä niin, kun päästiin kotiin, satoi rakeita.
Välillä mietin, että tavan paljon huonoa karmaa minulle on ehtinyt kertyä, että matka on alkanut näin.. Vaikka en valita, on ollut mahtavaa, mutta olisi voinut olla helpompaakin. Säät eivät ole olleet kovinkaan suotuisia, varsinkaan viime aikoina tai matkan alussa. Plus, että tosiaan heti parin päivän sisällä tuli isoja muutoksia, mitkä ovat vaikuttaneet tämänkin hetken taloudelliseen tilanteeseeni.. Ja työt ”Australiassa saa ihan mieletöntä liksaa.” No, kai se vähän riippuu. Postinjakohommasta on turha ehkä edes sanoa mitään. Kahvilasta sain $12 käteen (”Baari ja kahvilahommista saa vähintään $15”), mutta sekin vaikuttaa ruhtinaalliselta verrattuna tähän! Ensimmäisenä päivänä per lagi sai kai $15. Tehtiin Jonnen kanssa viisi. Tänään per lagi sai $18. Tehtiin yhteensä kahdeksan.. Noh, aina se on parempi kuin ei mitään.
Toivottavasti oikeasti viimeistä päivää odotellessa. Lupailtiin, että kahdentoista aikaan oltaisiin valmiita.. Niin meidän piti lauantaina olla yhdentoista aikaan lopetettu toisen alueen puiden latvaosat ja tehtiin niitä vielä sunnuntainakin. Kohta on Joulukin ja pitäisi päästä Melbourneen. Ehkä ei huomennakaan vaan huvita mennä.
Josko nyt vihdoin sitten voisi oikeasti kirjoittaa viimeisestä työpäivästä.. Tai edes ensimmäisestä neljän päivän vapaan jälkeen. Kaikesta on pitänyt kirjoittaa joka päivä, mutta ei ole vaan huvittanut/jaksanut. Töiden jälkeen on paljon kivempi vain hengata ja jauhaa kirsikoista.
(Huolestuttavaa tosiaan, että paljoon mitään muuta puhuttavaa ei ole kenelläkään. Mutta olemmehan me Cherry Pickereitä!)
Viime viikon torstaina tosiaan oli toinen työpäivä ensimmäisen lauantain jälkeen. Pää meinasi hajota siihen kaikkeen turhaan vapaa aikaan, kumpa vain olisi päässyt poimimaan kirsikoita ja ansaitsemaan niitä hurjia rahoja! Heh, totuus on tarua karumpaa tai jotain. Oli ehkä odotettavaakin, että nopeasti se pää hajoaa niihin kirsikoihinkin. I didn’t pick the cherries, I got picked by cherries. Eli välttämättä tulevaisuuden Australian matkaajille en suosittele kirsikan poimintaa lagi palkalla.. Tuntiliksa olisi jees.
Joka ilta on kuitenkin ollut kiva palata kotiin, kerääntyä pöydän ääreen ja puhua kirsikoista. Vaikka on ollut parempiakin kokemuksia, en kuitenkaan tätä vaihtaisi mihinkään ihan vain näiden iltojen takia. Ja kokemus sinänsä, huonojen jälkeen hyvät tuntuvat entistä paremmilta.
 |
| Masentunut kirsikanpoimija. "Ja sinä luulit, että tänään olisi ollut viimeinen työpäivä." |
Välillä mietin, että tavan paljon huonoa karmaa minulle on ehtinyt kertyä, että matka on alkanut näin.. Vaikka en valita, on ollut mahtavaa, mutta olisi voinut olla helpompaakin. Säät eivät ole olleet kovinkaan suotuisia, varsinkaan viime aikoina tai matkan alussa. Plus, että tosiaan heti parin päivän sisällä tuli isoja muutoksia, mitkä ovat vaikuttaneet tämänkin hetken taloudelliseen tilanteeseeni.. Ja työt ”Australiassa saa ihan mieletöntä liksaa.” No, kai se vähän riippuu. Postinjakohommasta on turha ehkä edes sanoa mitään. Kahvilasta sain $12 käteen (”Baari ja kahvilahommista saa vähintään $15”), mutta sekin vaikuttaa ruhtinaalliselta verrattuna tähän! Ensimmäisenä päivänä per lagi sai kai $15. Tehtiin Jonnen kanssa viisi. Tänään per lagi sai $18. Tehtiin yhteensä kahdeksan.. Noh, aina se on parempi kuin ei mitään.
Toivottavasti oikeasti viimeistä päivää odotellessa. Lupailtiin, että kahdentoista aikaan oltaisiin valmiita.. Niin meidän piti lauantaina olla yhdentoista aikaan lopetettu toisen alueen puiden latvaosat ja tehtiin niitä vielä sunnuntainakin. Kohta on Joulukin ja pitäisi päästä Melbourneen. Ehkä ei huomennakaan vaan huvita mennä.
Joulu on taas..
14.12.10
3:15pm.
Pöh, vai joulu? Kymmenen päivän päästä? Vaikea uskoa. Täällä sen kuin vain lämpenee, shortseissa varjossa tuntuu liian kuumalta! Vähän on ikävä Suomeen ihan vain sen Joulun takia. Vähän kun on tottunut viettämään sitä, jos nyt ei lumessa niin ainakin kylmässä. Ja lunta kanssa – huonoon aikaan ollaan tänne tultu, kun Suomessa on lunta ja täällä vesisadetta (=ei farmitöitä). Ja pikkujoulut ja perhe ja kaikki muu sellainen joulumeininki.. Ei ihan ole kuin täällä. Eikä mulla ole tonttulakkiakaan mukana!
3:15pm.
Pöh, vai joulu? Kymmenen päivän päästä? Vaikea uskoa. Täällä sen kuin vain lämpenee, shortseissa varjossa tuntuu liian kuumalta! Vähän on ikävä Suomeen ihan vain sen Joulun takia. Vähän kun on tottunut viettämään sitä, jos nyt ei lumessa niin ainakin kylmässä. Ja lunta kanssa – huonoon aikaan ollaan tänne tultu, kun Suomessa on lunta ja täällä vesisadetta (=ei farmitöitä). Ja pikkujoulut ja perhe ja kaikki muu sellainen joulumeininki.. Ei ihan ole kuin täällä. Eikä mulla ole tonttulakkiakaan mukana!
lauantai 9. lokakuuta 2010
Kuulen Victorian kutsun
..se huhuilee: "Christa, Chriiistaa.. Nyt heti vittu tänne tai joudut pulittamaan sikanaan kaikenmaailman slipeistä".
Soittelin siis tänään Vicroadille. Ja ne sanoivat, että auto ei ole vieläkään minun nimissäni. Voihanvitun kökkö sanon minä ja saatanan Fabian. Olisiko se muka ollut niin vaikeaa silloin toimittaa ne paperit sinne, että olisin saanut autoni omiin nimiini. Suorastaan masentavaa. Nyt tosiaan siis pitää lähteä Victoriaan henkkareiden, siirtopapereiden ja osoitetodisteen kanssa. Eli mun pitää sielläkin kirjoittautua johonkin hostelliin tai jotain, että saan todisteen siitä, että asun oikeasti Victoriassa. Mikähän ei siis oikeasti pidä paikkansa.
Asian saa siis kuitenkin hoidettua niinkin helposti. Katselin netistä, että Wangarattaan (mikä siis silmämääräisesti on lähin kaupunki, jossa Vicroadilla on toimisto) on vain vaivaiset 628km. Siitä tulee siis noin kolmen päivän reissu.
Toivottavasti ainakaan ei sen pidempi.. Toisaalta sitten ei tiedä niistä osoitejutuista, paperisodista.. Jokatapauksessa sinne todennäköisesti pitää tehdä kaksi reissua.. Tai hengata siellä pitkään. En vaan ole kovinkaan luottavainen noiden papereiden nopeassa hoidossa, eli todennäköisesti pitkä reissu nyt ja uusi vähän ajan päästä.
Olisipa kätevää, jos rego menisi kuukautta myöhemmin umpeen. Ollaan kuitenkin Jonnen kanssa jossain vaiheessa lähdössä sinne suuntaan, Melbourneen ja silleen. Olisiko vähän kätevä samalla hoitaa sitten noita juttuja. Mutta ei, tottakai rego menee umpeen samana päivänä kun Jonne tulee. Eli hommat pitää hoitaa ennen sitä tai maksaa myöhästymismaksua sitten (ja hyvällä säkällä vielä slippejä, jos ne katsoo sen kokonaan uudeksi rekisteröitymiseksi. Vaikka en kyllä vieläkään tiedä Victorian slippikäytännöstä. Toisaalta, en kyllä halua ottaa selvääkään niin kauan, kun se ei minua koske!)
Hieno juttu tässä on ainoastaan se, että mulla on hostelli varattu ja maksettu (ainakin suurimmaksi osaksi, dippadii) täällä Sydneyssä 30.10. asti. Tuntuu vähän turhalta lähteä siis Viciin.. Kun muuten ei ollenkaan tunnu kolmen, neljän päivän takia. Toisaalta, jos leikittäisiin, että auto söisi puoli tankillista bensaa reilulla 200kilometrilla (pyöristetään vaikka 250km), syö se tankillisen 500km. (Plus että suurin osa matkasta on tasaista maantieajoa.) Matkaa yhteensä tulee 1256km. Missä on siis reilu kaksi tankillista. Bensoihin ei siis kulu edes kahtasataa (oletetaan, että tankillisen saa $70), öbaut $170 näin karkeasti heittäen. Hostelli(?) ja jotain sapuskaa, muutamia kymppejä? Kuulostaa se halvemmalta kuin $1100 ja $650 Green slip siihen päälle. Rego tottakai pitää sinnekin maksaa, mutta niin se pitäisi täälläkin.
(Nojoo, en kanssa tiedä, mitä kaikkia ajoneuvon siirtämiskuluja ja myöhästymismaksuja Vicroadikin keksii, mutta tuskin ne satoja ovat.)
Eiköhän tästä selvitä, hieman hankalaa ja turhan monimutkaista ehkä, mutta johan mä olen ollut monta viikkoa (lähes) Sydneyssä (tai sen ympäristössä), eli eiköhän se muutenkin ole taas aika lähteä tien päälle. Voi Jeesusta vaan.
Ne miun kivat uudet kuulokkeet mitkä eilen ostin :) Toimii hyvin, eilen ekaa kertaa juttelin Skypessäkin, Hii. Mummin ja Kassun kanssa. 8) Hii. Pitää kokeilla videopuhelua seuraavalla kerralla.
Hii!
(Kuvan laatu? Hii..)
Iltapalaa yleltä illalta..Terveellistä? Toki.
En ennen edes tiennyt tykkääväni valkosuklaasta. Täällä oon jotenkin sitten löytänyt sen. 8) Omnomn.
Ja toi snacksipussi oli muutenvaan kamalan hyvää pieneen hyvän nälkään. Yllättävän hyvää oikeastaan, miksei tollasia ole Suomessa?
Paikallinen postilaatikko. Voi jeesus, kun ei tohon mahdu kirjekään sisälle taittamatta, niin entä jos niitä on useampi?! No, sitten ne jätetään kivasti aidan päälle tai yritetään väkisin rytätä sisälle.
Etana, etana näytä sarves, onhan pouta sillon ko postia jaetaan..
Aamupalameininkejä. :D LoL.
Joo, puuroo, kahvii ja Kingii. Hyvä korvike Kymen Sanomille!
Olohuonemeininkejä hostellista. Näyttääkö kivalta? No niin mustakin! Ja edellisessä hostellissa yleiset tilat käsittivät siis pienen huoneen.
Täällä on kaksi olohuone/ keittiöviritelmää (tällaista) ja kaksi parveketta (alla tai yllä, miten nämä kuvat nyt suostuvat menemään.. Kuvanjärjestelyohjelmalla on taas jotain ongelmia). Ja tietokonekoppi.
Jes, elikkä parveke (toinen niistä). Hihuu, oikein mukava, tilava ja suojainen. Me likes.
Ja keittiötäkin vähän. Ei ehkä mikään übergurmee tämäkään, mutta huomattavasti parempi kuin edellisessä! Ja isompikin ja siistimpi! Siistiä tosiaan. Siistiä, siistiä, niicu Coolia.
Tykkään tästä paikasta kyllä.
Ja yritän vähän keventää tunnelmaa välillä ainaisen vinetyksen sijaan. En yhtään ihmettele, ettei blogilla ole yhtään lukijoita, kukapa sitä jaksaisi ainaista vinetystä kuunnella! No, odottakaa vain muutama viikko, eiköhän tämä tästä iloksikin muutu. 8)
Soittelin siis tänään Vicroadille. Ja ne sanoivat, että auto ei ole vieläkään minun nimissäni. Voihan
Asian saa siis kuitenkin hoidettua niinkin helposti. Katselin netistä, että Wangarattaan (mikä siis silmämääräisesti on lähin kaupunki, jossa Vicroadilla on toimisto) on vain vaivaiset 628km. Siitä tulee siis noin kolmen päivän reissu.
Toivottavasti ainakaan ei sen pidempi.. Toisaalta sitten ei tiedä niistä osoitejutuista, paperisodista.. Jokatapauksessa sinne todennäköisesti pitää tehdä kaksi reissua.. Tai hengata siellä pitkään. En vaan ole kovinkaan luottavainen noiden papereiden nopeassa hoidossa, eli todennäköisesti pitkä reissu nyt ja uusi vähän ajan päästä.
Olisipa kätevää, jos rego menisi kuukautta myöhemmin umpeen. Ollaan kuitenkin Jonnen kanssa jossain vaiheessa lähdössä sinne suuntaan, Melbourneen ja silleen. Olisiko vähän kätevä samalla hoitaa sitten noita juttuja. Mutta ei, tottakai rego menee umpeen samana päivänä kun Jonne tulee. Eli hommat pitää hoitaa ennen sitä tai maksaa myöhästymismaksua sitten (ja hyvällä säkällä vielä slippejä, jos ne katsoo sen kokonaan uudeksi rekisteröitymiseksi. Vaikka en kyllä vieläkään tiedä Victorian slippikäytännöstä. Toisaalta, en kyllä halua ottaa selvääkään niin kauan, kun se ei minua koske!)
Hieno juttu tässä on ainoastaan se, että mulla on hostelli varattu ja maksettu (ainakin suurimmaksi osaksi, dippadii) täällä Sydneyssä 30.10. asti. Tuntuu vähän turhalta lähteä siis Viciin.. Kun muuten ei ollenkaan tunnu kolmen, neljän päivän takia. Toisaalta, jos leikittäisiin, että auto söisi puoli tankillista bensaa reilulla 200kilometrilla (pyöristetään vaikka 250km), syö se tankillisen 500km. (Plus että suurin osa matkasta on tasaista maantieajoa.) Matkaa yhteensä tulee 1256km. Missä on siis reilu kaksi tankillista. Bensoihin ei siis kulu edes kahtasataa (oletetaan, että tankillisen saa $70), öbaut $170 näin karkeasti heittäen. Hostelli(?) ja jotain sapuskaa, muutamia kymppejä? Kuulostaa se halvemmalta kuin $1100 ja $650 Green slip siihen päälle. Rego tottakai pitää sinnekin maksaa, mutta niin se pitäisi täälläkin.
(Nojoo, en kanssa tiedä, mitä kaikkia ajoneuvon siirtämiskuluja ja myöhästymismaksuja Vicroadikin keksii, mutta tuskin ne satoja ovat.)
Eiköhän tästä selvitä, hieman hankalaa ja turhan monimutkaista ehkä, mutta johan mä olen ollut monta viikkoa (lähes) Sydneyssä (tai sen ympäristössä), eli eiköhän se muutenkin ole taas aika lähteä tien päälle. Voi Jeesusta vaan.
Hii!
(Kuvan laatu? Hii..)
En ennen edes tiennyt tykkääväni valkosuklaasta. Täällä oon jotenkin sitten löytänyt sen. 8) Omnomn.
Ja toi snacksipussi oli muutenvaan kamalan hyvää pieneen hyvän nälkään. Yllättävän hyvää oikeastaan, miksei tollasia ole Suomessa?
Etana, etana näytä sarves, onhan pouta sillon ko postia jaetaan..
Joo, puuroo, kahvii ja Kingii. Hyvä korvike Kymen Sanomille!
Täällä on kaksi olohuone/ keittiöviritelmää (tällaista) ja kaksi parveketta (alla tai yllä, miten nämä kuvat nyt suostuvat menemään.. Kuvanjärjestelyohjelmalla on taas jotain ongelmia). Ja tietokonekoppi.
Tykkään tästä paikasta kyllä.
Ja yritän vähän keventää tunnelmaa välillä ainaisen vinetyksen sijaan. En yhtään ihmettele, ettei blogilla ole yhtään lukijoita, kukapa sitä jaksaisi ainaista vinetystä kuunnella! No, odottakaa vain muutama viikko, eiköhän tämä tästä iloksikin muutu. 8)
perjantai 8. lokakuuta 2010
Heute ich hasse alles!
Huomaatteko, mikä kielellinen lahjakkuus olen ärsyyntyneenä? Huoltsikkapojallekin jaksoin avautua huonosta päivästäni kun kävin ostamassa surusuklaata, musta tulee ehkä sosiaalinenkin vielä, jos sama meno jatkuu. Toivottavasti ei.
Heräilin tänään yhdentoista jälkeen, keittelin puurot, hengasin vähän. Kävin netissä katsomassa CommonWealth pankkitilin katteen ja koska se oli plussalla, päätin lähteä etsimään inspectoria Bondi Junctionista. Olin katsonut sen valmiiksi jo eilen. (Ja taas vertailematta muihin, päätynyt ensimmäiseen, minkä löysin edes vähän läheltä. En kyllä uskalla tehdä jälkivertailuakaan.)
Eksyin taas kerran matkalla, mutta jotenkin ihmeen kaupalla taas kuitenkin löysin oikeaan paikkaan. Googlemapsin reittiohjeet ovat kyllä mainioita. Not. Jotenkin aina onnistun hukkaamaan itseni pois reitiltä, mutta myöhemmin löytämään takaisin reitin puolenvälin jälkeen. Tarkoituksena selvästi on vain oikaista, muuten reitti olisi pitkä ja mielenkiinnoton.
Jätin auton huoltomiehen huomiin ja lähdin itse tutkimaan kauppoja. Ostin kuulokemikkisysteemin, jotta nyt sitten ehkä joskus oikeasti voin jutella sillä Skypellä. Kuulokkeet tosin ovat muutenkin hajonneet, että olisin kuitenkin tarvinnut uudet. Nyt hoitui kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja sain niistä $6 alennustakin! Maksoivat näinollen vain $23! Hihuu, selvää säästöä. Löysin toisesta kaupasta kivan pienen suoristusraudankin vain $19 ja päätin, että ostan sen, jos auto läpäisee testin. Parina päivänä olen muutenkin miettinyt, että hitto suoristusrauta olisi kätevä! Jäi suoristin kuitenkin ostamatta.
Pääsin takaisin tarkastajamiehen luokse ja se näytti kamalan iloiselta. Petollista: voi joko tarkoittaa hyvää minulle (hymyilee asiakkaan puolesta) tai hyvää hänelle (lisää rahaa, hähää).
Tällä kertaa se oli kai sekä että.
Auto oli paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä hän oli olettanut, selviän siis todella vähällä. Ainoastaan kaikki renkaat pitää vaihtaa (nojoo, voi olla, että niistä alkaa olla vähän jokaisesta urat hävinnyt), jarru korjata (se tärisyttää typerästi, kun kovemmalla vauhdilla painaa jarrua), pyyhkijänsulat vaihtaa (siis siksi ne vinkuvat inhottavasti!) ja töötti korjata (hyvä! Pääsenpähän vihdoin tööttäilemään takaisin kaikille törpöille).
Tiedän, tiedän, kaikki vaikuttavat ajoturvallisuuteen ja pitää korjauttaa. Mutta se tulee maksamaan ~$1100! Riippuen siitä töötistä. Huoltomies kun ei osannut sanoa, mikä siinä on vikana. Nice. Plus sitten Green slip (blue slipiä ei enää tarvitse maksaa, kun tarkastus on jo tehty. Kunhan korjauttaa kaikki huomautetut viat. Se oli $70.) ~$650 ja rego itsessään kai jotain kuudensadan paikkeilla sekin. Eli dodiin, senverran lisähintaa $1900 ostohinnan päälle! Eipä tässä kai auta kun keksiä kikkailukeinoja.
1.) Suunnittelin, että pitää tutkia Victorian käytäntö. Nyt kun auto on valmiiksi jo vicin kilvissä, tarvitsisi vain vaihtaa osoite Victoriaan, maksaa rego ja käydä hakemassa paperit ja tarrat sieltä (toivottavasti jostain lähellä rajaa sijaitsevasta postista tai jostain. Pitää etsiä myös potentiaalisia osoitteenvaihtopaikkoja). Toivottavasti. En siis oikeasti tiedä, miten se käytännössä menee, pitää huomenna tai viimeistään maanantaina ottaa selvää.
2.) Männynkävyt - mun lempiruokaa -suunnitelma. Eli maksaa koko vitun hoito ja stressata sitten loppureissu siitä, kuinka on ajanut itsensä ja vanhempansa mierontielle, elää kävyillä ja havunneulasille ja toivoa, että kesälläkin sataa, ettei tarvitse merivettä juoda.
3.) Myydä auto. Totta, kukapa sen huolisi.
3.) Jättää auto sinne missä se on, pakata tavarat ja siirtää paluulento huomiselle.
Vähän tulee koti-ikävä kaiken tämän säädön takia! Ihan tällaiseksi en osannut alkureissua suunnitella. Ehkä kohta jossainvaiheessa voi aloittaa oikean reissun: tehdä töitä, chillata (chillata, ei stressata!), kierrellä, katsella maailmaa, kokea ja pitää hauskaa.
Ja tällaisilla heikoilla hetkillä sortuu helposti jossitteluunkin, vaikka se turhaa onkin.
Jos olisin tiennyt, että tulen lähtemään yksin, olisin voinut lähteä vaikka aubairiksi.
Jos olisin tiennyt, että Jaska ei tule olemaan täällä kuin reilu kolme viikkoa, olisin voinut siirtää omaa matkaani ja vaihtaa matkakaverin Jonneen jo Suomessa.
Jos olisin tiennyt, että auto tulee olemaan vitunmoinen riesa, olisin jättänyt sen ostamatta.
Jos olisin tiennyt, että auto muutenkin jää kokonaan minun vastuulleni kaikkine riesoineen ja kustannuksineen (oletuksella siis, että olisin tiennyt, että siitä tulee moinen riesa) olisin satavarmasti jättänyt sen ostamatta.
Älkää pelätkö, en mä ketään ole tappamassa..Vielä. Ärsyttää vaan. Ja älkää käsittäkö väärin, rakastan syvästi autoani. Se on paras ystäväni. Mutta voi jeesus, että se osaa olla rasittava! Murrosikä. 14v, -96. Siitä sen on pakko johtua.
Ja älkää myöskään pelätkö, on mulla täällä välillä ihan kivaakin. Nautin omalla masokistisella tavalla tästä kaikesta. Ja siitä, että pärjää ja selviää. Jos ajattelen positiivisesti, ainakin opin joka asiasta jotain. Ja loppureissusta ei tarvitse tulla kuin kohtalainen, että se minun silmissäni on täydellinen. Heh. Hyvä siitä tulee tulemaan. Ja sunnuntaina Joshua lupasi esitellä minulle kaupunkia. Hihuu. Jätän ehkä auton suosiolla Balmainiin ja siirryn kaupunkiin bussilla, tänäänkin sai odotella puolitoista tuntia ruuhkassa, että pääsi Bondista Balmainiin. (Miinus se aika, minkä taas vietin eksyksissä.)
Heräilin tänään yhdentoista jälkeen, keittelin puurot, hengasin vähän. Kävin netissä katsomassa CommonWealth pankkitilin katteen ja koska se oli plussalla, päätin lähteä etsimään inspectoria Bondi Junctionista. Olin katsonut sen valmiiksi jo eilen. (Ja taas vertailematta muihin, päätynyt ensimmäiseen, minkä löysin edes vähän läheltä. En kyllä uskalla tehdä jälkivertailuakaan.)
Eksyin taas kerran matkalla, mutta jotenkin ihmeen kaupalla taas kuitenkin löysin oikeaan paikkaan. Googlemapsin reittiohjeet ovat kyllä mainioita. Not. Jotenkin aina onnistun hukkaamaan itseni pois reitiltä, mutta myöhemmin löytämään takaisin reitin puolenvälin jälkeen. Tarkoituksena selvästi on vain oikaista, muuten reitti olisi pitkä ja mielenkiinnoton.
Jätin auton huoltomiehen huomiin ja lähdin itse tutkimaan kauppoja. Ostin kuulokemikkisysteemin, jotta nyt sitten ehkä joskus oikeasti voin jutella sillä Skypellä. Kuulokkeet tosin ovat muutenkin hajonneet, että olisin kuitenkin tarvinnut uudet. Nyt hoitui kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja sain niistä $6 alennustakin! Maksoivat näinollen vain $23! Hihuu, selvää säästöä. Löysin toisesta kaupasta kivan pienen suoristusraudankin vain $19 ja päätin, että ostan sen, jos auto läpäisee testin. Parina päivänä olen muutenkin miettinyt, että hitto suoristusrauta olisi kätevä! Jäi suoristin kuitenkin ostamatta.
Pääsin takaisin tarkastajamiehen luokse ja se näytti kamalan iloiselta. Petollista: voi joko tarkoittaa hyvää minulle (hymyilee asiakkaan puolesta) tai hyvää hänelle (lisää rahaa, hähää).
Tällä kertaa se oli kai sekä että.
Auto oli paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä hän oli olettanut, selviän siis todella vähällä. Ainoastaan kaikki renkaat pitää vaihtaa (nojoo, voi olla, että niistä alkaa olla vähän jokaisesta urat hävinnyt), jarru korjata (se tärisyttää typerästi, kun kovemmalla vauhdilla painaa jarrua), pyyhkijänsulat vaihtaa (siis siksi ne vinkuvat inhottavasti!) ja töötti korjata (hyvä! Pääsenpähän vihdoin tööttäilemään takaisin kaikille törpöille).
Tiedän, tiedän, kaikki vaikuttavat ajoturvallisuuteen ja pitää korjauttaa. Mutta se tulee maksamaan ~$1100! Riippuen siitä töötistä. Huoltomies kun ei osannut sanoa, mikä siinä on vikana. Nice. Plus sitten Green slip (blue slipiä ei enää tarvitse maksaa, kun tarkastus on jo tehty. Kunhan korjauttaa kaikki huomautetut viat. Se oli $70.) ~$650 ja rego itsessään kai jotain kuudensadan paikkeilla sekin. Eli dodiin, senverran lisähintaa $1900 ostohinnan päälle! Eipä tässä kai auta kun keksiä kikkailukeinoja.
1.) Suunnittelin, että pitää tutkia Victorian käytäntö. Nyt kun auto on valmiiksi jo vicin kilvissä, tarvitsisi vain vaihtaa osoite Victoriaan, maksaa rego ja käydä hakemassa paperit ja tarrat sieltä (toivottavasti jostain lähellä rajaa sijaitsevasta postista tai jostain. Pitää etsiä myös potentiaalisia osoitteenvaihtopaikkoja). Toivottavasti. En siis oikeasti tiedä, miten se käytännössä menee, pitää huomenna tai viimeistään maanantaina ottaa selvää.
2.) Männynkävyt - mun lempiruokaa -suunnitelma. Eli maksaa koko vitun hoito ja stressata sitten loppureissu siitä, kuinka on ajanut itsensä ja vanhempansa mierontielle, elää kävyillä ja havunneulasille ja toivoa, että kesälläkin sataa, ettei tarvitse merivettä juoda.
3.) Jättää auto sinne missä se on, pakata tavarat ja siirtää paluulento huomiselle.
Vähän tulee koti-ikävä kaiken tämän säädön takia! Ihan tällaiseksi en osannut alkureissua suunnitella. Ehkä kohta jossainvaiheessa voi aloittaa oikean reissun: tehdä töitä, chillata (chillata, ei stressata!), kierrellä, katsella maailmaa, kokea ja pitää hauskaa.
Ja tällaisilla heikoilla hetkillä sortuu helposti jossitteluunkin, vaikka se turhaa onkin.
Jos olisin tiennyt, että tulen lähtemään yksin, olisin voinut lähteä vaikka aubairiksi.
Jos olisin tiennyt, että Jaska ei tule olemaan täällä kuin reilu kolme viikkoa, olisin voinut siirtää omaa matkaani ja vaihtaa matkakaverin Jonneen jo Suomessa.
Jos olisin tiennyt, että auto tulee olemaan vitunmoinen riesa, olisin jättänyt sen ostamatta.
Jos olisin tiennyt, että auto muutenkin jää kokonaan minun vastuulleni kaikkine riesoineen ja kustannuksineen (oletuksella siis, että olisin tiennyt, että siitä tulee moinen riesa) olisin satavarmasti jättänyt sen ostamatta.
Älkää pelätkö, en mä ketään ole tappamassa..Vielä. Ärsyttää vaan. Ja älkää käsittäkö väärin, rakastan syvästi autoani. Se on paras ystäväni. Mutta voi jeesus, että se osaa olla rasittava! Murrosikä. 14v, -96. Siitä sen on pakko johtua.
Ja älkää myöskään pelätkö, on mulla täällä välillä ihan kivaakin. Nautin omalla masokistisella tavalla tästä kaikesta. Ja siitä, että pärjää ja selviää. Jos ajattelen positiivisesti, ainakin opin joka asiasta jotain. Ja loppureissusta ei tarvitse tulla kuin kohtalainen, että se minun silmissäni on täydellinen. Heh. Hyvä siitä tulee tulemaan. Ja sunnuntaina Joshua lupasi esitellä minulle kaupunkia. Hihuu. Jätän ehkä auton suosiolla Balmainiin ja siirryn kaupunkiin bussilla, tänäänkin sai odotella puolitoista tuntia ruuhkassa, että pääsi Bondista Balmainiin. (Miinus se aika, minkä taas vietin eksyksissä.)
Elän itselleni
Lueskelin tossa vähän aikaa sitten joitain matkablogeja, lähinnä Australiaan liittyen ja muutamia muita sieltä täältä. Melkein tuli paha mieli, kun kaikilla tuntui olevan niin hyvä, helppo ja kokemusrikas reissu.
Eipä, onhan tässä minunkin reissussani kokemuksia ollut, paljonkin. Sekä hyviä että huonoja on ehtinyt näkemään näinkin alussa matkaa. Paska työpaikka ja rottahostelli olivat ehkä huonoja. Samoin kylmät yöt autossa ja paperiasioiden hoitelu. Kaikki nekin vaikuttavat ihan arvokkailta näin vähän ajan päästä katsottuna. Samba edellisen hostellin katolla, leireily auton kanssa, opiskelijabileet Perthissä, HongKongin kuuman hiostavat yöt ulkona kaljan kanssa.. Vain esimerkkejä niistä kaikista hyvistä, mitä on ollut. Ja olen ollut reissussa vasta kuukauden!
Tällä hetkellä mieltä painavat kuitenkin kaikki asiat, mille en voi mitään. Se, kuinka rahojen siirtymisessä maasta toiseen kestää kauan, kuinka autoasia osoittautuikin hankalammaksi ja kalliimmaksi, kuin mitä oli odottanut..Tänään tosiaan piti pyytää sen takia Suomesta vähän avustusta. Budjetti ei ihan pitänytkään niin hyvin, kuin oli kuvitellut. Siihenkin tosin vaikuttivat monet minusta riippumattomatkin seikat.
Esimerkiksi en ollut osannut odottaa, että lähdettäisiin samantien Perthistä Sydneyyn ilman, että tehdään ensin yhtään töitä. Samoin se, että auto olisi kokonaan minun, että ostaisin sen yksin ja olisin vastuussa kaikista sen kuluista alkumatkan bensoja lukuunottamatta tuli vähän ennakoimatta. Olen yrittänyt elää kamalan säästeeliäästi, mutta mässäilypäiviä (mässäiltiin sitten kirja- tai karkkikaupassa) oli kuitenkin vähän turhan monta, samoin mäkkärissä tuli syötyä ehkä turhan monta ateriaa "koska siinä säästää, kun voi nettiä käyttää sitten ilmaiseksi". Sai sitä nettiä käyttää pelkän kahvinkin ostettua.
En myöskään ollut osannut ennakoida, että töiden haku olisi näin hankalaa. Toisaalta, jos englanti vielä vähän tökkii, on sitä kaupungista ehkä hankala saada mitään kamalan hyvää työtä. Varsinkin kun autoasioiden järjestely vie kamalan paljon aikaa. Ehkä pitää siis nyt lakata vaan stressaamasta kaikkea muuta samaan aikaan.
Venailua ja odottelua inhoan ehkä kaikkein eniten. Milloin pitää odotella vastausta jostain, milloin virastossa, koska rahojen siirtymisissä.. Tuntuu, että se kaikki on vain turhaa aikaa, mutta jos osaisi elää vaikka hetkessä, ehkä siitä ajasta kun ei voi tehdä mitään, pitäisikin tehdä aikaa, milloin ei saa tehdä mitään. Jos se sitten olisi vähän enemmän lomaa, eikä vain stressaavaa aikaa, jolloin odottelee kolmannen osapuolen hoitavan asioita. Ei saa tehdä mitään sisältää myös, ettei saa stressata.
Tästä lähin lupaan (yrittää) olla stressaamatta sellaisista asioista joille en voi mitään. Sisältäen myös stressaamisen siitä, millainen tämän matkan pitäisi olla. Koska eihän tämän pidä olla mitään. Tämä on juuri sellainen, kuin tästä teen (hieman muiden tahojen avustuksella/häirinnällä). Ihan sama, millaisia muiden matkabloggaajien matkat ovat olleet. Minä olen ch ja tämä on minun matkani. Ja huomenna lähden ehkä Newtowniin juomaan kaljan sen kunniaksi. Ehkä jopa ensimmäisen itseostaman baarikaljan koko reissun aikana.
Eipä, onhan tässä minunkin reissussani kokemuksia ollut, paljonkin. Sekä hyviä että huonoja on ehtinyt näkemään näinkin alussa matkaa. Paska työpaikka ja rottahostelli olivat ehkä huonoja. Samoin kylmät yöt autossa ja paperiasioiden hoitelu. Kaikki nekin vaikuttavat ihan arvokkailta näin vähän ajan päästä katsottuna. Samba edellisen hostellin katolla, leireily auton kanssa, opiskelijabileet Perthissä, HongKongin kuuman hiostavat yöt ulkona kaljan kanssa.. Vain esimerkkejä niistä kaikista hyvistä, mitä on ollut. Ja olen ollut reissussa vasta kuukauden!
Tällä hetkellä mieltä painavat kuitenkin kaikki asiat, mille en voi mitään. Se, kuinka rahojen siirtymisessä maasta toiseen kestää kauan, kuinka autoasia osoittautuikin hankalammaksi ja kalliimmaksi, kuin mitä oli odottanut..Tänään tosiaan piti pyytää sen takia Suomesta vähän avustusta. Budjetti ei ihan pitänytkään niin hyvin, kuin oli kuvitellut. Siihenkin tosin vaikuttivat monet minusta riippumattomatkin seikat.
Esimerkiksi en ollut osannut odottaa, että lähdettäisiin samantien Perthistä Sydneyyn ilman, että tehdään ensin yhtään töitä. Samoin se, että auto olisi kokonaan minun, että ostaisin sen yksin ja olisin vastuussa kaikista sen kuluista alkumatkan bensoja lukuunottamatta tuli vähän ennakoimatta. Olen yrittänyt elää kamalan säästeeliäästi, mutta mässäilypäiviä (mässäiltiin sitten kirja- tai karkkikaupassa) oli kuitenkin vähän turhan monta, samoin mäkkärissä tuli syötyä ehkä turhan monta ateriaa "koska siinä säästää, kun voi nettiä käyttää sitten ilmaiseksi". Sai sitä nettiä käyttää pelkän kahvinkin ostettua.
En myöskään ollut osannut ennakoida, että töiden haku olisi näin hankalaa. Toisaalta, jos englanti vielä vähän tökkii, on sitä kaupungista ehkä hankala saada mitään kamalan hyvää työtä. Varsinkin kun autoasioiden järjestely vie kamalan paljon aikaa. Ehkä pitää siis nyt lakata vaan stressaamasta kaikkea muuta samaan aikaan.
Venailua ja odottelua inhoan ehkä kaikkein eniten. Milloin pitää odotella vastausta jostain, milloin virastossa, koska rahojen siirtymisissä.. Tuntuu, että se kaikki on vain turhaa aikaa, mutta jos osaisi elää vaikka hetkessä, ehkä siitä ajasta kun ei voi tehdä mitään, pitäisikin tehdä aikaa, milloin ei saa tehdä mitään. Jos se sitten olisi vähän enemmän lomaa, eikä vain stressaavaa aikaa, jolloin odottelee kolmannen osapuolen hoitavan asioita. Ei saa tehdä mitään sisältää myös, ettei saa stressata.
Tästä lähin lupaan (yrittää) olla stressaamatta sellaisista asioista joille en voi mitään. Sisältäen myös stressaamisen siitä, millainen tämän matkan pitäisi olla. Koska eihän tämän pidä olla mitään. Tämä on juuri sellainen, kuin tästä teen (hieman muiden tahojen avustuksella/häirinnällä). Ihan sama, millaisia muiden matkabloggaajien matkat ovat olleet. Minä olen ch ja tämä on minun matkani. Ja huomenna lähden ehkä Newtowniin juomaan kaljan sen kunniaksi. Ehkä jopa ensimmäisen itseostaman baarikaljan koko reissun aikana.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Uudessa kodissa
Joo, vihdoin vähän aikaa sitten pääsin uuteen kotiini Woolloomoolooseen. Asustelen siis City Resortissa. Netti sivujen mukaan vaikutti aivan loistavalta paikalta ja lupasivat parkkitilaa autollekin. Ensisilmällä ihastumista ei kyllä ole tapahtunut.
Tulin hostellille vähän ennen 12, kuten olin puhelimessa luvannut, kun eilen tein varausta. Noh, näillä oli täällä huoneiden siivous kesken. "Tule parin tunnin päästä uudelleen." Jes. Kysyin sitten paikan autolleni ja lähdin viemään sitä sinne. Kapealla kujalla tolpan ja citypakun väliin parkkiin.. Tuotaah, en ole varma, olisinko pientä Relluanikaan sinne saanut helposti. Saatikka Falconia. Joku paikallinen spurgu kyllä koitti kovasti auttaa, mutta aivan päin mäntyä. "Joo, tilaa löytyy tule vaan", kun peilit hipoivat tolppaa ja nokka pakua. Päätin luovuttaa ja antaa kivan respapojan parkkeerata sen puolestani. Omaksi puolustukseksi pitää sanoa, että ei se helposti silläkään mennyt.
Kun tulin parin tunnin päästä takaisin kirjoittautumaan sisälle, oli respatyyppi vaihtunut ja sain taas uudelleen selittää yksityiskohdat varauksestani. Kysyin kanssa, missä oikea autoparkki on. Dodiin, eli se kahden pienen auton mentävä kuja on se autoparkki, josta maksan $140 neljässä viikossa. Vaikka se onkin 50% normaalista, on se minun mielestä pikkuisen suolainen. Ottaen huomioon kuitenkin, etten ole mestariparkkeeraaja ja autoa kuitenkin pitää käyttää lähes päivittäin. Surullista minusta. Pankkitilistä ainakin. Lupasi kuitenkin jutella pomonsa kanssa, jos jostain löytyisi kivempi paikka, voi kumpa!
Myös avainten kanssa oli jotain ongelmaa, samoin peittojen ja lakanoiden.. Jotkut lakanat ja tyynyliina olivat sängyssä jo valmiiksi, mutta.. onkohan ne sitten koska vaihdettu? Respasta tosiaan kun sain vain pussilakanan ja peiton (ja nekin tosiaan venailun jälkeen). Hmm. Huoneen jaan ainakin kolmen kiinalaisen(?) äijän kanssa. Kaksi punkkaa ovat toistaiseksi vielä tyhjillään, mutta kuulemma hostelli on tämän yön ihan täynnä. (Onneksi varasin jo eilen!) Pah, huoneissa ei ole edes lukollisia säilytyslokeroita, mitä tämäkinn muka on?! Onneksi mulla on auto, niin sinne saa piilotettua kaikkea mukavaa.
Ruokaa tein keittiössä(?) äskettäin. Varustelua voisi melkein kutsua puutteelliseksi, tilasta puhumattakaan. Heh, melkein voisi luulla, että vanhassa luukussa itselläni oli hulppea ravintolakeittiö (siellä oli sentään uunikin). Tyttöjen vessa/suihku on epäilyttävä ja pimeä ja vaatteidenpesukone on rikki. Onneksi pesin pyykkiä jo Parramattassa. Uuden koneen pitäisi tulla "pian". Jaa, enpä sitten tiedä, mikä täälläpäin on pian. Respatyyppi kun ei osannut varmasti sanoa, tuleeko se minun täälläoloni aikana (olenhan täällä vain neljä viikkoa), toivoo kuitenkin kovasti niin. Nice. Nurkan takana on kuitenkin kuulemma pesula. Lohdullista.
On täällä hyviäkin asioita, vaikka en tiedä pidemmänpäälle, kummat painavat enemmän. Vaikka toki kaikki riippuu siitäkin, mihin vertaa.
Ensimmäiseksi, jos lähdetään siitä autosta ylöspäin, täällä on katto päänpäällä, tilaa liikkua, muita ihmisiä, oikea sänky ja suihku ihan käytävän toisella puolella. Autolle on edes jotain parkkitilaa (eikä sitä tarvitse viedä parkkitaloon, huh!) ja sijainti on hyvä. Keskellä kaupunkia, mutta silti syrjässä.
Täällä on myös ilmainen langaton netti (mikä ilmeisesti toimii kuitenkin vähän silloin kun sitä itseään huvittaa..), kattoterassi on kivan näköinen (jos ei sataisi, varmasiti myös viihtyisä), sieltä on hyvät näkymät ja täältä saa ilmaista teetä ja kahvia (vaikkakin instanttia, yllätyskö), leipää ja riisiä ympäri vuorokauden ja paikka muutenkin vaikuttaa ihan suhteellisen viihtyisältä. Yleiset tilat eivät ole ihmeelliset, aika pienet ja silleen, mutta onpahan. Henkilökunta on kyllä mukavaa ja loistavaa, siitä en valita. Vaikkakaan en ihan ymmärrä, miten check in voi olla monta tuntia myöhässä! Yleensähän sen pitäisi olla mahdollista heti kymmeneltä? Kaksi aikaisempaa, missä ollaan oltu (Billabong Perthissä ja Sydney Backpackers, missä Jaskan kanssa viihdyttiin yö ja Jaska sen jälkeen pidempäänkin) ovat kyllä olleet mukavampia.
Toisaalta, en raaski kyllä valittaa liikaa. Nytpähän on ainakin kotii joksikin aikaa. Ja osoite, saa pyydellä kaikki mahdolliset paperit, lippuset, lappuset ja numerot tänne lähetettäväksi, eikä tarvitse itse juosta ties missä George st.n postikonttoreissa kuuntelemassa eioota. Enkä vielä mene sanomaan, että rahat menevät täällä ihan hukkaan. Saa nyt nähdä, ehkä keksin vielä paljonkin valitettavaa, tai sitten en. Eilen soitin kolmeen kertaan varauksesta ja tänään on ollut jotain sanomista joka kerta, kun olen respatyypin nähnyt. Heh, mutta kai sitä saa kysellä ja vaatia?
Matka Parramattasta tänne oli melkoinen seikkailu sekin. Tai Parramattasta tänne Sydneyn keskustaan pääsi helposti, vaikkakin aivan eri kautta, kun olin eilen Google mapsista katsonut ajo-ohjeet. Jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin pääsin jossain vaiheessa samalle aaltopituudelle ylös kirjoittamieni ajo-ohjeiden kanssa, eli pääsin Broadwaylle ja sieltä George streetille. Mutta sen jälkeen pyörin ympyrää, kun jotenkin onnistuin aina hukkaamaan Georgen, sitten vähän edestakaisin, kun en tiennyt mihin suuntaan piti lähteä ja vähän lisää ympyrää vielä. Yhtäkkiä olinkin mennyt jo ohi siitä risteyksestä, missä piti kääntyä ja takaisin. Hah, lopulta kuitenkin pääsin perille. Kartan ja ajo-ohjeiden lukeminen tuo vähän haastetta liikenteen aktiiviseen seuraamiseen ja ajamiseen.
Parkkeerasin sitten auton no-parking -kyltin eteen hostellin viereen siksi aikaa, kun odotin, että jono respassa liikkuisi edes johonkin suuntaan ja saisin tietää, minne auton saa parkkeerata. Ja sitten siitä eteenpäin jo tiedättekin.
Poliisikin pysäytti Sydneyssä, kun olin taas yhdellä harhapolulla oikealta reitiltäni. Kysyivät ajokortin ja puhalluttivat. Täälläpäin on laite, mihin pitää laskea. :D Jäin monttu auki tuijottamaan poliisia, kun se vakavalla naamalla pitää vempelettä naamani edessä kuin mikkiä ja käskee laskemaan.. Liian monimutkaista minulle. Nollat oli ja toivottivat hyvää matkaa ja lomaa. Hihuu.
Sitten esittelen vielä Pingviinikaverini, jonka olen tyystin unohtanut esitellä. Se on pieni ja se on pingviini. Se on kanssa pehmoinen ja sen vieressä voi nukkua. Siinä on sisällä pumpulin lisäksi jotain helisevää ainetta.
Pingviinikaverin ostin siis jo Perthistä, ehkä ensimmäisenä tai toisena päivänämme siellä. Se on ollut hyvä kaveri. Ja on vieläkin kunhan (älkää väittäkö että olisin kova hukkaamaan tavaroita!) taas löydän sen. Todennäköisesti rinkasta tai autosta (toivottavasti).
 |
| Terveisiä täältä aurinkoisesta Sydneystä! |
 |
| Lintukaveri puistosta, kun venailin hostelliin pääsyä. |
On täällä hyviäkin asioita, vaikka en tiedä pidemmänpäälle, kummat painavat enemmän. Vaikka toki kaikki riippuu siitäkin, mihin vertaa.
Ensimmäiseksi, jos lähdetään siitä autosta ylöspäin, täällä on katto päänpäällä, tilaa liikkua, muita ihmisiä, oikea sänky ja suihku ihan käytävän toisella puolella. Autolle on edes jotain parkkitilaa (eikä sitä tarvitse viedä parkkitaloon, huh!) ja sijainti on hyvä. Keskellä kaupunkia, mutta silti syrjässä.
Täällä on myös ilmainen langaton netti (mikä ilmeisesti toimii kuitenkin vähän silloin kun sitä itseään huvittaa..), kattoterassi on kivan näköinen (jos ei sataisi, varmasiti myös viihtyisä), sieltä on hyvät näkymät ja täältä saa ilmaista teetä ja kahvia (vaikkakin instanttia, yllätyskö), leipää ja riisiä ympäri vuorokauden ja paikka muutenkin vaikuttaa ihan suhteellisen viihtyisältä. Yleiset tilat eivät ole ihmeelliset, aika pienet ja silleen, mutta onpahan. Henkilökunta on kyllä mukavaa ja loistavaa, siitä en valita. Vaikkakaan en ihan ymmärrä, miten check in voi olla monta tuntia myöhässä! Yleensähän sen pitäisi olla mahdollista heti kymmeneltä? Kaksi aikaisempaa, missä ollaan oltu (Billabong Perthissä ja Sydney Backpackers, missä Jaskan kanssa viihdyttiin yö ja Jaska sen jälkeen pidempäänkin) ovat kyllä olleet mukavampia.
 |
| Kattoterassi |
Toisaalta, en raaski kyllä valittaa liikaa. Nytpähän on ainakin kotii joksikin aikaa. Ja osoite, saa pyydellä kaikki mahdolliset paperit, lippuset, lappuset ja numerot tänne lähetettäväksi, eikä tarvitse itse juosta ties missä George st.n postikonttoreissa kuuntelemassa eioota. Enkä vielä mene sanomaan, että rahat menevät täällä ihan hukkaan. Saa nyt nähdä, ehkä keksin vielä paljonkin valitettavaa, tai sitten en. Eilen soitin kolmeen kertaan varauksesta ja tänään on ollut jotain sanomista joka kerta, kun olen respatyypin nähnyt. Heh, mutta kai sitä saa kysellä ja vaatia?
 | |
| Ja aurinkoisia näkymiä Roof Topilta. |
Parkkeerasin sitten auton no-parking -kyltin eteen hostellin viereen siksi aikaa, kun odotin, että jono respassa liikkuisi edes johonkin suuntaan ja saisin tietää, minne auton saa parkkeerata. Ja sitten siitä eteenpäin jo tiedättekin.
 | |
| Saanko esitellä, hyvä ystäväni Pingviini. |
Sitten esittelen vielä Pingviinikaverini, jonka olen tyystin unohtanut esitellä. Se on pieni ja se on pingviini. Se on kanssa pehmoinen ja sen vieressä voi nukkua. Siinä on sisällä pumpulin lisäksi jotain helisevää ainetta.
Pingviinikaverin ostin siis jo Perthistä, ehkä ensimmäisenä tai toisena päivänämme siellä. Se on ollut hyvä kaveri. Ja on vieläkin kunhan (älkää väittäkö että olisin kova hukkaamaan tavaroita!) taas löydän sen. Todennäköisesti rinkasta tai autosta (toivottavasti).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)