Kamalan kivaa tämä lentely

2.9.10
13:19

Vihdoinkin ollaan matkalla. Tai vihdoin ja vihdoin, kun kuitenkin tuntui siltä, että matka tuli aivan yht’äkkiä. Toukokuusta asti tätä on kuitenkin odotettu. Nojoo, eli nyt siis venaillaan Amsterdamin kentällä, että kone, Boarding Passin mukaan lähtisi 13:05 (paikallista aikaa. Itse merkintöineni olen vielä Suomen ajassa.) lähteekin tunnin myöhemmin. Odottelua siis vielä pari tuntia. Muutenhan se on ihan mukavaa, mutta kun ei yöllä nukkunut, alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan sitä yöunien mittaista lentoa.

Okei, kumpikin kyllä nukkui Daminkin koneessa, mutta koneessa nukkuminen on perseestä (niin kuin se Hong Kongiin olisi sitten vähemmän perseestä) ja lento oli lyhyt. Aina kun luuli nukahtavansa, joku tuli tuomaan sämpylää tai kuulutteli jotain turvavöistä ja perille saapumisesta. Törkeää häirintää sellainen väsyneelle ihmiselle.

Pakolliset ”olen turisti ja kuvaan maisemia lentokoneen ikkunasta” –kuvat tuli onneksi kuitenkin otettua. Suomi näyttää onneksi erilaiselle, kuin viivoittimen kanssa kaavoitettu Hollanti.

Rääpäle oli myös huolissaan turvaohjeista. Onneksi selvisi, että pelastusliivien valot/heijastimet/mitänytikinäovatkaan toimivat sukupuolesta riippumatta.

Se on hienoa se, maailmassa on sittenkin tasa-arvoa.

Olen ehkä maailman huonoin kameran kanssa..Vaikka kuinka yrittää antaa itselleen luvan olla turisti ja näpsiä kuvia kaikesta, ei silti kykene. EVO.
(Joo, näillä kahdella lentokentällä ja kenttien välisellä matkalla on ollut aivan mielettömästi kuvattavaa, ei ehkä uskoisi, mutta oikeat turistit (japanilaiset) ainakin uskovat. No ehkä vähän kärjistäen.)
Mutta lupaan yrittää parantaa tapani sitten, kun jotain oikeasti mielenkiintoista ja upeaa tulee vastaan..Tai loppumatkasta ehkä jo kaiken vähemmän mielenkiintoisen ja upean kohdalla.
(Kuten esimerkiksi aivan mahtava ”HAHAHA, HIHIHI” taideteos täällä kentällä.

Vielä lopuksi todistukseksi siitä, että kaikki ovat vielä mukana matkassa ja enemmän (tai vähemmän) hengissä ja hyvillä mielin ja odotusta täynnä ja jotain muita vastaavia kliseitä ja adjektiiveja, kuva meistä matkalaisista. 8)

(Kuten saatatte ehkä huomata, muotoilutyökalu ei ollut yhteistyökykyinen kanssani kuvia asetellessa, yrittäkää kestää. Mutta ajatushan on tärkein, vai?)

2.9.10 20:38
(Vieläkin liikutaan siis Suomen ajassa. Hong Kongissa kello on viisi tuntia edellä, matkasta on kulunut ehkä kuusi ja jäljellä ainakin viisi!)

Inhoanko vai inhoanko lentämistä?! Keskikäytävän keskipaikka, mihinkään ei saa nojattua, käsimatkatavaroita ei saa edellisen penkin alle (Joku neropää on päättänyt laittaa tuolinjalan keskelle penkkiä. Fiksua, älykästä suorastaan. Varsinkin, kun tavarat kuitenkin käsketään sijoittamaan edellisen tuolinjalan läpi.), jalkatilaakaan ei siis ole. Kummallakin puolella on ihmisiä (vasemmat solkkaa saksranskaa kokoajan), kaikennäköinen asennonvaihto on tuskaa (eli turhauttavaa ja hyödytöntä).

 Kamalan parasta lennossa on kuitenkin jokaisen matkustajan oma kaukosäätimellinen/peliohjaimellinen näyttö. Paljon musaa, pelejä, leffoja, sarjoja..Masentaa kun tietää, että herätys on muutaman tunnin päästä ja kello on silloin 7am ja koko päivä edessä.
Väsyttää.