Heh, mulla ei siis tosiaan ole tarpeeksi asiaa näin moneen Tasmaniamerkintään. Lähinnä päivät kun siis kuluivat luontoa ihaillessa ja autossa istuessa, mitään ihmeellistä ei tapahtunut sen jälkeen, kun pingviinejä nähtiin. Vaikka monta kertaa uhmattiin onneamme pimeällä ajaessakin, silti harvemmin näkyi mitään elävää. Mutta nyt kuitenkin kun on kuvia, niin postaan niiden takia näin paljon. Kiinnostakoon ketään tai eikö. :)
Tänään eletään siis keskiviikossa, 20.4, ja edellisenä yönä oltiin jääty hiilikaivosten viereen yöksi. ..silläkin uhalla, että jos Port Arthurissa - joka kuitenkin oli vain vankila - kummitteli, niin epäilemättä hiilikaivoksillakin, minkä kuitenkin kerrotaan olleen maanpäällinen helvetti vangeille. Yllätys, yllätys.
Kummituksia ei kuitenkaan näkynyt, joku riivattu omituinen lintu kuitenkin, joka oli kovin kiintynyt omaan peilikuvaansa kuskinpuoleisessa sivupeilissä. Heräsin siihen aamulla (nukuttiin kai lähemmäs 12h! ..toisaalta joo, mentiin aikaisin nukkumaankin.) ja luulin, että meillä on hiiri autossa. Onneksi selvisi sitten kun aamupalaa syötiin, että otus oli auton ulkopuolella.
En enää muista mikä rakennus tuo oli olevinaan.. Kai jotain perus asumuksia.
Sellainen aikajanajuttu kävelyn alussa, jossa selitettiin isoimpia tapahtumia lyhyesti hiilikaivoksen historiasta. Hiilikaivoskierros siis oli ihan täysin ilmainen ja vapaa - ei mitään turhanpäiväisiä oppaita tai muita hössötyksiä.
Reitin varrelle oli muutenkin levitelty infolaattoja kustakin paikasta, mielenkiintoisimmista henkilöistä ja muusta vastaavasta.
Suurin osa rakennuksista siis melkoisen raunioina. (Olen huono ihminen, enkä muista mitään vuosilukuja milloin laitos otettu käyttöön/poistettu käytöstä, mutta eiköhän googlesta löydy tietoa kiinnostuneille.)
Maisemissa ei kylläkään ole mitään valittamista. Tietysti tulkinta voi vähän riippua kontekstista - ei välttämättä ole kovinkaan rohkaisevaa nähdä lähin turva-/pakopaikka horisonttina.
Eristysselli. Ei niin kovin tilava.
Reissu oli mielenkiintoinen ja sinänsä ei ehkä olisi opaskaan haitannut.. Tarinat meinaan olivat mielenkiintoisia. Kaikki henkilöt ja tapahtumat mystisistä kuolemista, varastelevasta mallivangista ilkeisiin vanginvartioihin ja vankienkeskeiseen homosteluun. Ihme, ettei aiheesta ole tehty leffaa.. Tai jos on, en vain tiedä? ..saattaisi kyllä vain hukkua vankilaleffamassaan.
Hiilikaivosten jälkeen jatkettiin matkaa, ensin kohti lounaspaikkaa ja sitten yöpaikkaan. Yöpaikassa tehtiin vaihteeksi nuotiokin ja paistateltiin sen lämmössä ja istuttiin iltaa normaalia pidempään.
Reissu alkoi olla jo lopussa, enään yksi kokonainen päivä. Yö vietettiin jossain st Helensin lähellä, en muista tarkalleen, kun kartat on autossa ja tyttö itse kirjastossa.. Seliseli. Kokoajan kuitenkin hivuttauduttiin lähemmäs Devonportia nappaamaan lautta takaisin mantereelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti