Tasmania - Platypusaamupalapiknikki

Nyt ollaan siis päivää kaksi Tasmaniassa, maanantai 18.4. Ohjelmassa aamupalapicnikki platypuspaikassa ja autossa istumista.

Viereinen kuva yöpaikasta  Burniessa. Ei se oikeasti ollut nätti paikka, toisella puolella (kuvanottajan takana) pauhasi valtatie ja vasemmalla puolella oli joku tehdas. Tohon suuntaan näytti kyllä ihan nätiltä ja auringonnousu.

Herättiin aika aikasin.. Tai itse heräsin, Jonne heräili joskus yhdeksän maissa. Suunnattiin kohti platypuspaikkaa, joka tosiaan oli vain vähän matkan päässä. Tehtiin aamupalapuuroa (olihan se kuitenkin aamupalapicnikki) ja lähdettiin kävelemään jokea pitkin eteenpäin tähystellen veteen mahdollisia nokkaeläimiä.

Nättiä? Niin minustakin. Olisin varmaan ottanut muistikortin täyteen valokuvia, mutta siitä loppui tila.. Nojoo, eli oikeastaan siis täytin muistikortin kuvilla sieltä. Piti autossa harrastaa muistikortin tietokoneellesiirtosessiota käppäilyreissun jälkeen.

 Ainoat vesinokkaeläimet mitä bongattiin oli tosiaan sorsia.. Mitä nyt tavallaan näkee ihan tarpeeksi Sapokassakin.. Odotukset oli ehkä vähän turhan korkealla onnistuneen piingviininbongauksen jälkeen, mutta oli se jokatapauksessa ihan mukavaa kävellä nätissä metsässä edestakaisin. Ja venytellä jalkoja - lähinnä kun on tullut istuttua autossa ja liikuttua sen kanssa. Liian vähän jalan.

Platypuspaikasta lähdettiin koti Queenstownia. Seuraavan yöpaikan piti olla ihan sen jälkeen, mutta telttapaikka olikin poistettu käytöstä. Ihan kiva Camps, ei olekaan kuin tämän vuoden painos..

Tiet Tasmaniassa ovat pelkkää mutkaa ja ylä ja alamäkeä. En sano, etteikö olisi kaunista! Tottakai on. Menetin sydämeni Tasmanialle juuri siksi! Ja että muistuttaa Suomea, Lappia lähinnä.. Mutta joka tapauksessa tietä ovat kapeita ja mutkaisia ja nopeusrajoitus muka 100km/h!? Itse uskalsin yleensä ajella jotain 60-70km/h paikkeilla.. Hehe.

Sille yöpaikalle, mille oli tarkoitus päästä, mutta mikä olikin suljettu, päästiin hämärän aikaan. Jouduttiin vielä jatkamaan matkaa edemmäs ja edemmäs.. Joten oli jo melkoisen pimeää kun vihdoin saavuttiin paikalle, joka kelpuutettiin. Sinänsä ihan hyvä, että jouduttiin jatkamaan matkaa, oltiinhan näin lähempänä Hobartia, jossa seuraava päivä oli tarkoitus viettää.. Tai siellä ja Port Arthurissa. Yöpaikka oli kaunis ja upea - tottakai huomattiin se vasta aamulla, mutta kosken pystyi kuulemaan pimeässäkin.

Kuva jostain matkan varrelta, ajalta kun ei ollut vielä pimeää, mutta vettä vähän ripotteli.