Uudessa kodissa

Joo, vihdoin vähän aikaa sitten pääsin uuteen kotiini Woolloomoolooseen. Asustelen siis City Resortissa. Netti sivujen mukaan vaikutti aivan loistavalta paikalta ja lupasivat parkkitilaa autollekin. Ensisilmällä ihastumista ei kyllä ole tapahtunut.

Tulin hostellille vähän ennen 12, kuten olin puhelimessa luvannut, kun eilen tein varausta. Noh, näillä oli täällä huoneiden siivous kesken. "Tule parin tunnin päästä uudelleen." Jes. Kysyin sitten paikan autolleni ja lähdin viemään sitä sinne. Kapealla kujalla tolpan ja citypakun väliin parkkiin.. Tuotaah, en ole varma, olisinko pientä Relluanikaan sinne saanut helposti. Saatikka Falconia. Joku paikallinen spurgu kyllä koitti kovasti auttaa, mutta aivan päin mäntyä. "Joo, tilaa löytyy tule vaan", kun peilit hipoivat tolppaa ja nokka pakua. Päätin luovuttaa ja antaa kivan respapojan parkkeerata sen puolestani. Omaksi puolustukseksi pitää sanoa, että ei se helposti silläkään mennyt.

 Kun tulin parin tunnin päästä takaisin kirjoittautumaan sisälle, oli respatyyppi vaihtunut ja sain taas uudelleen selittää yksityiskohdat varauksestani. Kysyin kanssa, missä oikea autoparkki on. Dodiin, eli se kahden pienen auton mentävä kuja on se autoparkki, josta maksan $140 neljässä viikossa. Vaikka se onkin 50% normaalista, on se minun mielestä pikkuisen suolainen. Ottaen huomioon kuitenkin, etten ole mestariparkkeeraaja ja autoa kuitenkin pitää käyttää lähes päivittäin. Surullista minusta. Pankkitilistä ainakin. Lupasi kuitenkin jutella pomonsa kanssa, jos jostain löytyisi kivempi paikka, voi kumpa!

Terveisiä täältä aurinkoisesta Sydneystä!

Lintukaveri puistosta, kun venailin hostelliin pääsyä.

 Myös avainten kanssa oli jotain ongelmaa, samoin peittojen ja lakanoiden.. Jotkut lakanat ja tyynyliina olivat sängyssä jo valmiiksi, mutta.. onkohan ne sitten koska vaihdettu? Respasta tosiaan kun sain vain pussilakanan ja peiton (ja nekin tosiaan venailun jälkeen). Hmm. Huoneen jaan ainakin kolmen kiinalaisen(?) äijän kanssa. Kaksi punkkaa ovat toistaiseksi vielä tyhjillään, mutta kuulemma hostelli on tämän yön ihan täynnä. (Onneksi varasin jo eilen!) Pah, huoneissa ei ole edes lukollisia säilytyslokeroita, mitä tämäkinn muka on?! Onneksi mulla on auto, niin sinne saa piilotettua kaikkea mukavaa.

Ruokaa tein keittiössä(?) äskettäin. Varustelua voisi melkein kutsua puutteelliseksi, tilasta puhumattakaan. Heh, melkein voisi luulla, että vanhassa luukussa itselläni oli hulppea ravintolakeittiö (siellä oli sentään uunikin).  Tyttöjen vessa/suihku on epäilyttävä ja pimeä ja vaatteidenpesukone on rikki. Onneksi pesin pyykkiä jo Parramattassa. Uuden koneen pitäisi tulla "pian". Jaa, enpä sitten tiedä, mikä täälläpäin on pian. Respatyyppi kun ei osannut varmasti sanoa, tuleeko se minun täälläoloni aikana (olenhan täällä vain neljä viikkoa), toivoo kuitenkin kovasti niin. Nice. Nurkan takana on kuitenkin kuulemma pesula. Lohdullista.

On täällä hyviäkin asioita, vaikka en tiedä pidemmänpäälle, kummat painavat enemmän. Vaikka toki kaikki riippuu siitäkin, mihin vertaa.

Ensimmäiseksi, jos lähdetään siitä autosta ylöspäin, täällä on katto päänpäällä, tilaa liikkua, muita ihmisiä, oikea sänky ja suihku ihan käytävän toisella puolella. Autolle on edes jotain parkkitilaa (eikä sitä tarvitse viedä parkkitaloon, huh!) ja sijainti on hyvä. Keskellä kaupunkia, mutta silti syrjässä.

Täällä on myös ilmainen langaton netti (mikä ilmeisesti toimii kuitenkin vähän silloin kun sitä itseään huvittaa..), kattoterassi on kivan näköinen (jos ei sataisi, varmasiti myös viihtyisä), sieltä on hyvät näkymät ja täältä saa ilmaista teetä ja kahvia (vaikkakin instanttia, yllätyskö), leipää ja riisiä ympäri vuorokauden ja paikka muutenkin vaikuttaa ihan suhteellisen viihtyisältä. Yleiset tilat eivät ole ihmeelliset, aika pienet ja silleen, mutta onpahan. Henkilökunta on kyllä mukavaa ja loistavaa, siitä en valita. Vaikkakaan en ihan ymmärrä, miten check in voi olla monta tuntia myöhässä! Yleensähän sen pitäisi olla mahdollista heti kymmeneltä? Kaksi aikaisempaa, missä ollaan oltu (Billabong Perthissä ja Sydney Backpackers, missä Jaskan kanssa viihdyttiin yö ja Jaska sen jälkeen pidempäänkin) ovat kyllä olleet mukavampia.

Kattoterassi

Toisaalta, en raaski kyllä valittaa liikaa. Nytpähän on ainakin kotii joksikin aikaa. Ja osoite, saa pyydellä kaikki mahdolliset paperit, lippuset, lappuset ja numerot tänne lähetettäväksi, eikä tarvitse itse juosta ties missä George st.n postikonttoreissa kuuntelemassa eioota. Enkä vielä mene sanomaan, että rahat menevät täällä ihan hukkaan. Saa nyt nähdä, ehkä keksin vielä paljonkin valitettavaa, tai sitten en. Eilen soitin kolmeen kertaan varauksesta ja tänään on ollut jotain sanomista joka kerta, kun olen respatyypin nähnyt. Heh, mutta kai sitä saa kysellä ja vaatia?

Ja aurinkoisia näkymiä Roof Topilta.

 Matka Parramattasta tänne oli melkoinen seikkailu sekin. Tai Parramattasta tänne Sydneyn keskustaan pääsi helposti, vaikkakin aivan eri kautta, kun olin eilen Google mapsista katsonut ajo-ohjeet. Jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin pääsin jossain vaiheessa samalle aaltopituudelle ylös kirjoittamieni ajo-ohjeiden kanssa, eli pääsin Broadwaylle ja sieltä George streetille. Mutta sen jälkeen pyörin ympyrää, kun jotenkin onnistuin aina hukkaamaan Georgen, sitten vähän edestakaisin, kun en tiennyt mihin suuntaan piti lähteä ja vähän lisää ympyrää vielä. Yhtäkkiä olinkin mennyt jo ohi siitä risteyksestä, missä piti kääntyä ja takaisin. Hah, lopulta kuitenkin pääsin perille. Kartan ja ajo-ohjeiden lukeminen tuo vähän haastetta liikenteen aktiiviseen seuraamiseen ja ajamiseen.

 Parkkeerasin sitten auton no-parking -kyltin eteen hostellin viereen siksi aikaa, kun odotin, että jono respassa liikkuisi edes johonkin suuntaan ja saisin tietää, minne auton saa parkkeerata. Ja sitten siitä eteenpäin jo tiedättekin.

Saanko esitellä, hyvä ystäväni Pingviini.

Poliisikin pysäytti Sydneyssä, kun olin taas yhdellä harhapolulla oikealta reitiltäni. Kysyivät ajokortin ja puhalluttivat. Täälläpäin on laite, mihin pitää laskea. :D Jäin monttu auki tuijottamaan poliisia, kun se vakavalla naamalla pitää vempelettä naamani edessä kuin mikkiä ja käskee laskemaan.. Liian monimutkaista minulle. Nollat oli ja toivottivat hyvää matkaa ja lomaa. Hihuu.

Sitten esittelen vielä Pingviinikaverini, jonka olen tyystin unohtanut esitellä. Se on pieni ja se on pingviini. Se on kanssa pehmoinen ja sen vieressä voi nukkua. Siinä on sisällä pumpulin lisäksi jotain helisevää ainetta.

Pingviinikaverin ostin siis jo Perthistä, ehkä ensimmäisenä tai toisena päivänämme siellä. Se on ollut hyvä kaveri. Ja on vieläkin kunhan (älkää väittäkö että olisin kova hukkaamaan tavaroita!) taas löydän sen. Todennäköisesti rinkasta tai autosta (toivottavasti).