Dodiin, ihanaa, nyt on kansainvälinen ajokortti kai pikkuhiljaa matkalla kotiin. Tilasin sen jo toissa viikolla ja kun siitä ei ollut kuulunut mitään, päätin sitten tänään rohkaistua ja soitella vähän sen perään. Olen mielettömän huono hoitamaan asioita puhelimessa, mutta kun niitä ei ajattele, vaan vain soittaa, onnistuu saamaan itseään niskasta kiinni ja puhelimeen.
Mulla oli siis itsellään ollut jotain väärinymmärrystä niiden maksuasioiden kanssa, joten kortti odotteli siellä valmiina sitä, että maksaisin sen. Heh. Sen siitä saa, kun koheltaa ja olettaa kaikkea aivan omaa ilman, että kunnolla ottaa selville asioita.
Pitäisi tehdä jonkinnäköistä listaa tarpeellisista, mukaan otettavista tavaroista. Vaikka toisaalta, olisihan siinä oma viehätyksensä, että taas viimisenä iltana raapisi kamalalla kiireellä kasaan jotain matkaromppeita, matkalla panikoisi siitä, onko passi mukana ja kentällä tajuaa, että koko kassi jäi eteiseen. :) Nojoo, tuskinpa ihan noin radikaalisti, mutta ainakin stressiltä ja paniikilta säästyisi. Ja perillä ei sitten tarvitsisi miettiä "ainiin, sitä ja tätä ja tota ois voinu kanssa ottaa mukaan." (Tommille pitää muistaa ainakin lakua ja jallua..todennäköisesti myös itselle, salmiakkia ja jallua..ja minttua ja salmaria..)
Matkavakuutusasia ei ole vieläkään edennyt..Tarvitsen vapaapäivän, mun ja Jaskan työt kun menevät kivasti ristiin. Toisaalta, osaanhan minä yksinkin puhua puhelimessa, mutta jotenkin tuntuisi typerältä hoitaa kaikki itse, omavaltaisesti. Plääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti