Saa nukkua pitkään -päivä

The Giant Murray Cod.
Kävin tekemässä vähän sight seeingiä kaupungilla tänään.

 Jee, tänään sai nukkua pitkään. Rankan työpäivän jälkeen kunnon yöunet ovatkin ehkä parasta. Toisaalta, työpäivä ei ollut rankka, pääsin pois taas monta tuntia ennen aikojani, kun oli niin hiljaista ja yöunetkin jäivät vajaiksi. Kerrankin kun saa rauhassa nukkua niin pitkää kun haluaa - ja kaiken lisäksi haluaisikin nukkua niin pitkään kuin mahdollista - pomo soittaa aamulla ja herättää puhelullaan. Olisi soittanut edes töihin, mutta "kunhan soittelin, että herättäisit C:n, mutta se onkin jo hereillä". Ja samalla alkaa kuulua järkyttävä "OMG, I'm late at work!" kailotus. Dodiin, se siitä uudelleen nukahtamisesta.

Yksi niitä kuvia, mitä en saanut lisättyä piuhan katoamisen takia. Yllätys, yllätys, löytyi sitten jostain rojukasan alta.

 Nojoo, eipä se aikainen herätys mitään, tänään kuitenkin kaikella todennäköisyydellä pääsee taas aikaisin nukkumaan. Vaikka illalla on töitä, en jaksa uskoa, että tulisin siellä koko iltaa olemaan. En vain ymmärrä, miksi siellä pitää olla niin kamalasti työntekijöitä vuorossa, koska paikka on ihan kuollut ja pistävät jonkun kuitenkin aina kotiin. Jonkun, eli yleensä minut. Vähän ikävä Sooloon, kun siellä ainakin riitti asiakkaita ja tekemistä yleensä aina.

Huomatkaa telkkarimme väritys. Hieman häröä katsoa siitä yhtään mitään ohjelmaa, kun värit eivät välttämättä ihan ole kohdallaan.

 Aikaisesta herätyksestä oli tosin hyötyäkin. Olin reipas ja lähdin kaupungille käppäilemään ja päädyin lankakauppaan. Ostin sieltä mustaa lankaa ja pyöröpuikot (kuinkahan monet nro4 pyöröpuikot ja sukkapuikot omistan jo valmiiksi) ja nyt on tekeillä musta ruutupipo kolmella letillä ja yhdellä reiällä. Saatan repäistä ja tehdä siihen korvaläpätkin! Tai sitten siitä tulee vaan löysä hopparipipo. En tiedä vielä.

Kauniisti koristeltu kattomme ja tuuletinropelli.

 Kamalasti järkeä täällä mitään pipoja väsäillä? Kuumahan täällä on! Toisaalta, tein ne villasukatkin ja niillekin on käyttöä ollut. Ja pipoista nyt tykkään ihan muutenvaan, plus niitä on kiva tehdä! ..Toisaalta, tiedä mitä tästä tulee tulemaan kun siinä tosiaan on muutamia uusia juttuja, mitä en ennen ole kokeillut.. Päästä löytyy kaikkein parhaat ohjeet!

Kuvan tarkoitus ei ole esitellä rojunurkkaa, vaan kauniisti yhteen sointuvia tapettia ja mattoa! Ihanaa!

 Meillä tosiaan vietettiin siivouspäivääkin äskettäin. Lainasin imurin Fedistä ja saatiin imuroitua huusholli! Ostettiin myös hiirenmyrkkyä ripoteltavaksi vähän sinne ja tänne, josko päästäisiin piipittäjistä eroon. Tiedä sitten kuinkako tehokasta tavaraa on muka olevinaan.. Kamalasti kun en aiemmin ole myrkkyihin perehtynyt.

Huomatkaa siisti olohuone!

 Nojoo, ei siitä siivouspäivästä kai muuta hyötyä ollutkaan, kun että lattia on nyt vähän aikaa vähän siistimpi. Ja kämpässä haisee paremmalle (ostettiin jotain pulveria, mitä ripotellaan matolle ennen imurointia, että jää tuoksumaan kivalle?). Jengi ei kuitenkaan ole vieläkään tajunnut, että sitä siisteyttä on helpompi pitää yllä, kuin tehdä isoja siivouksia silloin tällöin. Keittiössä on taas järkyttävä tiskivuori ja rojua alkaa kerääntyä vähän sinne ja tänne tiedä keiden toimesta. Pöh ja pah.

Hiirenmyrkkyjä! Tollasia pusseja vaan, onko hiiret sitten muka oikeasti niin tyhmiä, että syö reiän tuollaiseen ja sieltä ne myrkytkin?

 Kävin tänään kanssa vähän kuvailemassa Murrayta. Onhan se jo pikkuhiljaa laskenut paljon, kun ei ole mitään suurempia sateita ollut viimeaikoina. Mutta on se kuitenkin vielä vähän yli auraidensa. Nätti se on kuitenkin joka tapauksessa.

Hyvää siivouspäivää

Edessä on siivouspäivä. Argh! Väsyttää ihan kamalasti, miksen ollut fiksu ja mennyt takaisin nukkumaan siivottuani? Nyt olen "reippaasti ylhäällä ja valmiina aloittamaan siivousurakan". Valmiina aloittamaan sen roudaamalla jengin Colesiin ostamaan vähän siivoustavaraa, hiirenloukkuja ja muita. Plaah!

Ainiin, hiirenloukuista tulikin mieleen..
Meillä on täällä nykyään yksi hiiri vähemmän! Toisaalta, eipä ole enää leivänpaahdintakaan. Meillä oli ilmeisesti hiiri mennyt leivänpaahtimeen, joku paahtanut onnessaan leipää ja samalla paistanut hiiren. Oli palanut kiinni ritilöihin ja puoliksi ihan musta. Nam. Ei olla saatu hiirtä pois paahtimesta, toisaalta, en tiedä olisiko sillä niin väliäkään. Tuskinpa ketään enää huvittaa leipää sillä paahtaa.

Tättärää!

Ihan vaan jos ette muuten huomaisi, ajattelin nyt vähän mainostaa. Elikkä ei mitään suurta ja ihanaa ja ihmeellistä, mutta itse olen vähän innoissani!

Päätin lisätä interaktiivisuutta kanssanne, vaikka kommenttejakin tulee päivittäin kymmeniä, samoin sähköposteja ja fb-kutsuja.. (KöhKöh!) Nojoo, elikkäs kuitenkin, jos siirrytään asiaan ennen kuin nenä törmää vastapäiseen seinään ja korvat heiluvat irti päästä.

Tästä eteenpäin teillä, rakkaat lukijani, on siis mahdollisuus suorittaa helppoa rasti ruutuun kommentointia teksteistäni. Ei tarvitse rasittaa sormia tekstailemalla jotain kommenttiboxiin, vaan voi esittää painavan mielipiteensä helposti ja vaivattomasti. Samalla voitte elätellä uskoa, että teidän mielipiteellänne voisi olla vaikutusvaltaa juttujen laatuun. Se tuskinpa pitää paikkansa, mutta katsotaan.

Eikä siinä vielä kaikki (Hihii, varsin innostun lisää!)
Lisäsin myös pienen kyselyn tuohon oikealle sivupalkkiin. Ihan vain omaa itseäni viihdyttääkseni. Ja siksi, että kiinnostaa vähän, ketkä täällä käyvät tekstejä lueskelemassa ja minkä ihmeen takia. Muutamat tutut toki, mutta ehkä joku muukin? Hihii..

Ja kommenttiakin toki saa silloin tällöin jättää jos jokin mietityttää/askarruttaa/ärsyttää tai ihastuttaa.

Vapaapäivää vapaapäivän perään

(Olen mystisesti hävittänyt kamerani piuhan tähän sekamelskaan, mitä kodiksikin voisi kutsua. Toiset voisivat väittää sen olevan tekosyy sille, miksei tässä tekstissä ole yhtään kuvaa, mutta voin kertoa, että kerrankin kameralla olisi muutama kuva, jotka vain odottavat koneelle pääsyä! Kunhan minä sen piuhan löydän..)

Kuten otsikkokin kertoo, ei niitä tunteja ainakaan töistä tipu. Eilen oli vapaapäivä ja juuri saamani puhelun mukaan niin myös tänään! Voi miten mahtavaa! Noh, kävinhän minä siivoamassa tänään.. Tippuihan siitä 1¾h, mikä on todella mukavasti koko päiväksi. Hahahaa. Alkaa kohta piikkuhiljaa ärsyttämään. Onneksi kävin rsa ja rcg kurssit ja tuhlasin niihin $190. Palkkioksi tästä saan enemmän vapaa-aikaa. Tarkoitus kun ei olisi tehdä mahdollisimman paljon töitä ja saada rahaa säästöön..


Nojoo, kannattaa vinettää nytten, voi olla, että jossain vaiheessa niitä tunteja sitten taas onkin enemmän kuin tarpeeksi ja vinetän, kun koskaan ei ole vapaata. R meinaan lähtee tällä viikolla pois, eli baarissa on ainakin yksi ihminen vähemmän.. Ehkä niitä tuntejakin sitten tulee kaikille kivasti. (Ei minua muut kyllä kiinnosta, kunhan itse saisin!)


Meillä on täällä tosiaan hiiriongelma ja muitakin on alkanut pikkuhiljaa ärsyttää. Hiiriä löytyy muun muassa muropaketeista ja leivänpaahtimesta ja olen ihan varma, että ne on kohta syönyt reiän rinkkaani, kun jokin niitä vetää sen alle.. Päätettiin siis, että kohta tehdään asialle jotain. Jonkun pitäisi vaan saada aikaiseksi käydä kaupasta hiirenmyrkkyä/loukkuja. Hrr.


Eikä hiiriongelma suinkaan ole ainoa, meillä on myös sotkuongelma ja kamalasti kärpäsiä. Toisaalta, jos ihmiset keskittyisivät asiasta valittamisen sijaan siivoamaan omat jälkensä ja pistämään vähintään ulko-oven verkko-oven kiinni, voisivat ongelmat olla huomattavasti pienemmät. En väitä itsekään olevani maailman järjestelmällisin ihminen, mitä tavaroiden säilytykseen tulee, mutta herranen aika! Jos meitä asuu tässä huushollissa monta, olisiko ihan kamalasti pyydetty jos vaikka tiskit ja roskat korjaisi ihan itse edes öbaut samantien, eikä jättäisi pitkin lojumaan.

Salaattiperjantai

 Jatketaanko taas vähän ruokablogina? No onhan se pakko, kun kerrankin olin minä ihan itse, joka tein ruuan alusta loppuun. (Joo, meillä yleensä siis on niin, että Jonne kokkaa. Ei ole valittamista, mestarikokki!) Harvinaisen haastavaa kyllä oli, piti ihan pilkkoa sipulia, tomaattia ja avocadoa ja paistaa vähän kanaa. LoL. Mutta hyvää kuitenkin oli, Jonnestakin. (Saattoi kyllä vähän johtua chipotle salaattikastikkeestakin..)

Reseptiksi:
Tarvitset siis: salaattia, avocadoa, sipulia, tomaattia, kanaa: ihan niin paljon kuin tykkäät.
Kanan rintafile, suikaloi/leikkele/pilko mieleiseksisi palasiksi ja paista.
Itse maustoin kanat smoked paprikalla, currylla ja chili flaceseilla. Niitä saa laittaa ihan niin paljon tai vähän kuin kukakin haluaa, tai soveltaa kokonaan toisia mausteita. Ihan maun mukaan.
Pilkkoile kasvikset.
Heittele lautaselle sekasin tai järjestele jotenkin kivasti.
Lisää vähän salaattikastiketta tai nauti ihan tuollaisenaan.
Ota haarukka käteen ja pistele poskeen.

Yksinkertaista ja helppoa 8)

(Tykkään siitä, että täällä on oma keittiö, vähän rauhaa ja suhteellisesti tilaa touhuta.)

Hiirimetsälle!

Mur! Molen yrittänyt olla suvaitsevainen ja ystävällinen kaikkia talossamme asuvia hiirikavereita kohtaan, mutta kohta mulla melkein voisi alkaa mennä hermo ja tulla hermoromahdus. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ole. Ovat suloisia ja eivät toivottavasti mitään kovin vaarallisia tauteja kanna. Ei haittaa, vaikka niitä silloin tällöin näkeekin - mutta! Kun niitä on nyt viimeaikoina näkynyt kokoajan, päivittäin. Ja meidän huoneessa ainakin näyttää yksi viihtyvän erityisen hyvin.

Kohta alan olla Jonnen kanssa samaa mieltä: Hiiri vangiksi! Ellei ihan hengiltäkin. Meillä on huoneessa säilytystilaa suhteellisen rajallisesti ja se kaikki on kummasti lattialla, tasoja ei siis ole yhtään. Yksi huojuva, hajoamispisteessä oleva rekki ja lipasto, josta puuttuvat laatikot ja joka toimii telkkaritasona.

Meillä siis kivasti kaikki tavarat lattialla hiirten armoilla ja kohta sillä on varmaan pesä mun rinkassa! Tai Jonnen. En kamalasti tykkäisi ihan reikäisistä vaatteista, vaikka nyt mitään huippuhienoja tai kalliita vaatteita en omistakaan. Reiättömiä ja ihan kivoja ne kuitenkin tähän mennessä ovat olleet.

Mur!

Nojoo, se siitä, asiasta kukkaruukkuun.

Mulla on tänään vapaapäivä. Taas! Plääh. Eipä ole kamalasti tunteja tällä viikolla kertynyt, kun maanantai oli vapaa ja tiistai ja keskiviikko meni koulutuksissa, että tein vain illat. Eilen olin ensimmäistä vuoroa baarissa (meinaavat pistää minut nyt sinne kokonaan, ei siis enään bistroa) ja pistivät minut kotiin sieltä jo kymmenen aikoihin, kun oli niin hiljaista. Pöh ja pah!

Baarissa oli kyllä kivaa, kuten baariduunissa nyt yleensäkin. Melkein olin jo unohtanut kuinka paljon siitä tykkään! Vaikka Schnoozerit, potit ja midit ovat vähän vieraita käsitteitä vielä.. Kyllä se siitä nopeasti alkaa kuitenkin sujumaan.. Ainakin uskoisin niin.

Hedelmäpelejä

Tooleybucin uljas urheilukenttä kaupungin sydämessä. (Vähän saattaa koripallokoreja pilkottaa puskan takaa?)

 Hihuu, moikkamoi vaan.

Olen nyt siis kaksi päivää istunut koulun penkillä/kurssilla ja opiskellut paikallista (New South Walesilaista) alkoholi- ja uhkapelailu lainsäädäntöä. Ja mitä on jäänyt käteen?

• Sakkoja saa kaikesta naurettavasta. Esimerkiksi, jos tietyt "julisteet" eivät ole paikoillaan. Ja niitä ei siis ole vain muutamaa, joissa kerrotaan, että tupakka- ja alkoholituotteiden myyminen alaikäisille on kielletty, vaan ties kuinka monta erilaista ja -kokoista. Alkaen siitä, mille alueelle alaikäiset eivät saa mennä, minne alueelle saavat mennä vastuullisen huoltajan seurassa ja missä saavat olla, päättyen "Think of your choices" -uhkapelivaroitusjuttuun ja peliriippuvaisten apu hotlineen..
• Tiettyjen julisteiden liimaaminen seiniin on siis lainmukaan pakollista. Jos jättää liimaamatta, sakkoa tulee öbauttiarallaa $550/juliste (alkoholi), $5,500/juliste (gambling).
• Uhkapelien mainostamisesta taas tulee sakkoa $11,000.
• Alaikäisten väärässä paikassa bongaamisesta $11,00..
• ...
• Alkoholilainsäädäntö oli suunnilleen saman kuuloinen kuin Suomessakin. Poikkeuksena tosiaan oli se, kuinka tarkasti sakot ym. käydään läpi. Ja lisäksi on vielä "Unacceptable Practice", missä sakot ym. penalties määräytyvät tapauskohtaisesti.
• Poikkeuksena koko hommassa on RCG! (Responsible Conduct of Gambling) Täällä kun hedelmäpelit ovat vähän eri juttu kun Suomessa. Pelikoneita ei siis saa olla missään, mistä ne voisi ulkoapäin nähdä tai kuulla. (sakko $11,000), ainoastaan pelikonehuoneissa. Pelikonehuoneissa taas pitää olla näkymä ulos, kello kaikkien nähtävillä (10min oikeaa aikaa edellä) ja sikana kaikkia julisteita ja varoituksia (sakko jos näin ei $5,500). ATM ei myöskään saa olla sijoitettuna pelihuoneeseen (sakko $5,500). YmsYms).

Murray river, toispuol jokkee on siis Victoria.

Nojoo, kummatkin kuitenkin pääsin läpi, nyt on taskussa siis todistukset kaikesta osaamisesta.

(Tiedä sitten, kuinka tarkkaan ne oikeasti sen testasi.. Omaan silmään kun näytti siltä, että testejä ei käytännössä tarkistettu ollenkaan.)

Kurssin vetäjä oli aivan mainio! Pomo eilen kyseli, millainen tyyppi oli, kuulemma aika tiukka ja silleen. No, itsellä ei kamalan tiukka mielikuva ollut tullut ensimmäisenäkään päivänä, mutta nyt toisena.. Voih, olen kai vain ilmeisesti niin söpö ja säälittävä backpackerparka, että ihan sen takia sain kaksikymppiä alennusta (VETAB, mikä kai on käypä sitten muutamassa muussakin osavaltiossa, ilmaiseksi siis) ja ohjaajan sisko antoi minulle jonkun salaatin tms. kotiin vietäväksi, että saan edes jotain syötävää. Vähän tuntuu pahalta, jos oikeasti vaikutan niin pieneltä ja huolehdittavalta, mutta ei kuitenkaan voinut tulla kuin hyvä mieli!

Uljas peltirobottitaidehärpäkkä Tooleybucin koulun pihalla.

Eilen olin illan töissä, kuten tänäänkin tulen vielä menemään. Oli kyllä eilen kivaa, kiirettä ja tekemistä riitti. Ei tarvinut turhaan seisoskella ja miettiä, että mitähän sitä seuraavaksi! Mahtavaa. Ja tälläkertaa ei niin moni aksentillekaan nauranut, toinen luuli ensin englantilaiseksi, minkä jälkeen kiiviksi. Ja toisen mielestä aksentti oli vain lovely. Kamalan kiinnostuneita ovat kaikki Suomesta ja yhdellä oli ollut tytär Suomessa (ei tykännyt kylmästä ja pimeästä talvesta). Yksi puoliksi suomalainenkin on ehtinyt tulla vastaan! Haha, ihan huippua.

Ja kaikille tiedoksi (en muista, että tätä olisi alkoholipassikurssilla opetettu..miksihän.):


Kännikuskien nyrkkisääntö,


Miehet voivat juoda 2 alkoholiannosta (10g alkoholia/annos) ensimmäisen tunnin aikana, ja 1 per jokainen seuraava tunti.


Naiset taas yhden alkoholiannoksen ensimmäisen tunnin aikana ja yhden jokainen seuraavakin tunti.

Eikä vaikuta ajamiseen mitenkään! Mitenniin kuskin muka pitäisi juoda vain limpparia?

Ystävänpäiväistä

 Heihou ja hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Itselläni on ollut tänään(kin) vapaapäivä ja päivä on kulunut rauhallisesti ja laiskasti. Kauppaan jaksettiin raahautua ja vähän pesin nyrkkipyykkiä, mutta mitään sen kehittävämpää ei ole tapahtunut. Äsken nautittiin ystävänpäiväateria (Omn!) ja ilta jatkuu yhtä rauhallisesti kuin alkoikin.

Kengurupihviä ja kasvista.

Blogi ei viimepäivinä ole kamalasti muistuttanut matkablogia, mutta menköön tämä merkintä vielä ruoka/käsityöblogina.

Lohkoperunoita, kasviksia ja kengurupihvejä. Ehkä parasta.

Eilinen päivä meni vielä enemmän lözziessä kuin tämä päivä. Ensinnäkin heräsin vasta kolmen jälkeen oikeasti. Välissä kävin siivoamassa vähän (joo, vaikka oli vapaapäivä). Käytiin lauantaina nauttimassa muutamat alkoholiannokset paikallisessa yöelämässä ja koska itselläni oli vapaapäivä, tein ystävänpalveluksen ja kävin siivoamassa, koska pääsin samantien nukkumaan takaisin. Yllättävän rattoisasti meni siivoukset!

Sukat sain tehtyä valmiiksi jo eilen, mutta ensimmäisellä koekäytöllä (onneksi en ollut ehtinyt vielä päätellä) totesin, että kantalaput ovat auttamatta liian pienet ja jalka ehkä muutenkin. Harmittelin vähän aikaa, mutta päätin kuitenkin, että purkaminen on kätevämpi, kuin joskus myöhemmin sitten tehdä kokonaan uudet, oikeankokoiset sukat.

Oikeanpuoleinen on siis alkuperäinen sukka, vasemmanpuoleinen uudelleen neulottu, oikeankokoiseksi  muokattu.

Nytten minulla on siis vieläkin sukkaprojekti vähän kesken, mutta eipähän vielä tarvitse miettiä, että mitä sitä sitten seuraavaksi näpertäisi. Eikä tällähetkellä villasukkien valmiiksisaamisellakaan kamala kiire ole, lämpötilat ovat taas korkeat.

Sitten taas asiasta kukkaruukkuun.

Hui, huomisen ohjelma muuttui osaltani työpäivästä kurssipäiväksi. Menen siis Tooleybuciin RSA (responsible service of alcohol) kurssille huomiseksi. HUI! Ne meinaavat pistää minut siis kaatamaan viinaakin! Ihanaahan se, mutta kun ihmiset selvinpäinkin nauravat/eivät ymmärrä mitä puhun, niin entäpä sitten hiprakassa?

Nojoo, tämä on kyllä taas niitä asioita, mitä etukäteen stressaan kamalasti, mutta kun joutuu itse tilanteeseen, huomaa, että kaikki oli ihan turhaa. Kaikesta selviää hengissä paitsi itse elämästä. (Eipä ollut kamalan lohduttavasti sanottu kyllä..O.O)

Naurettavaa on, että kurssi järjestetään Tooleybucissa, mikä on naurettavan paljon pienempi kylä, kuin mitä Swan Hill. Todennäköisesti (asia on siis aivan omaa järkeilyäni, eli todenperäisyydestä en mene täyteen takuuseen) seikka on se, että Tooleybuc on New South Walesin puolella, toisin kuin Swan Hill, joka on Victorian puolella. Ja vaikka asun Swan Hillissä ja duunipaikkakin on Swan Hillissa, ovat ne kuitenkin eri puolilla jokea. New South Walesin ja Victorian raja kun kulkee (ainakin täällä kohtaa) Murray riverissä ja Federal Hotel on joen rannalla, toisella puolella. Käyn siis töissä toisessa osavaltiossa.

Ja koska täällä kaikki pelaa osavaltioittain, on rsa:kin eri joka osavaltiossa (tiedä sitten kuinkako paljon, mutta omat rsa:nsa jokaisella osavaltiolla kuitenkin on). Ja (omaa järkeilyäni tosiaan) Tooleybuc on sitten kai lähin kylä New South Walesissa, jossa rsa kursseja järjestetään. Koska Federal pelaa New South Walesin sääntöjen mukaan.

Hankalaa ja naurettavaa, mutta eipähän huomenna tarvitse tehdä lounasvuoroa bistrossa..

Ei ole mummoa puikkoihin katsominen

Oma huone! Telkkari ja kaikki, wohoo!

 Enpä ole pitkään aikaan tänne mitään ajankohtaista kirjoitellut, joten nyt päätin tehdä muutoksen. Vasta olen tänään tuhlannut vajaat viisi tuntia töissä ja vasta kuudeksi takaisin.. Eli nyt on kivasti aikaa kirjoitella jotain.

Ollaan siis tosiaan täällä Swan Hillissä, päästiin perille hyvin (vaikkakin vähän myöhässä) tulvista, kiertoteistä ja kiertoteiltä eksymisistä huolimatta. Mutta eipä se tuntunut menoa liiemmälti haittaavan. Ensimmäinen työpäivä oli heti seuraavana päivänä, perjantaina (olisin joutunut töihin jo torstaina, jos olisin saapunut niihin aikoihin, kun annoin ymmärtää mahdollisesti olevani perillä). Ja perjantaista lähtien on töitä ollutkin jokaiselle päivälle, aamuvuoro ja iltavuoro. Välissä muutama tunti vapaata ja välillä aamuisin vähän siivoiluakin. Suhteellisen laiska olen siis ollut vapaa-aikani.

Rakas kotitalomme.

 Jaetaan kämppämme kahden muun reissaajan kanssa täällä. Ei ole mikään huipputalo, saatikka liian siisti tai vähäötökkäinen, mutta ihan vaihtelua hostelleihin tai autoon. Meillä on täällä oma huone ja tilaa! Keittiötäkään ei tarvitse jakaa 300 muun ihmisen kanssa! Eikä tämä liikaa maksakaan, mikä on sekin ihan vaihtelua hostelliin.

Mäkkärin kyltti pilkottaa puiden takaa pihalle. LoL.

 Asutaan ihan mäkkärin vieressä, joten päästään kivasti surffailemaan macca's Wi-Fillä omalta kotisohvalta. Mukavaa vaihtelua tämäkin!

Töissä on ollut kivaa, tykkään työkavereista ja työstä ylipäätään. Olen siis Federal Hotellissa bistrotarjoilijana. Ihan helppoa ja leppoista hommaa, tekemistäkin riittää yleensä. Vähän olin parin päivän tarjoilun jälkeen paniikissa, kun piti ruvetakin ottamaan tilauksiakin, kun tiistaina jo pistivät yksin vuoroon, mutta - yllätys, yllätys - ei se ollutkaan yhtään niin kamalaa, kuin mitä panikoin. Vaikka kaikki nauravatkin ja ihmettelevät aksenttiani. Ehkäpä se siitä kehittyy..

Olohuoneemme.

 Heh, monta kertaa olen tämän Oz matkani aikana ehtinyt nauraa säälittävälle sanavarastolleni.. Siitä ei ainakaan hyötyä ole, voin kertoa! Vinkiksi siis kaikille, jotka lukevat pakkoenglantia, eivätkä pidä siitä, eivät jaksa lukea sanastoa tai keskittyä kielioppiin.. Kannattaa niitä kuitenkin opiskella ja yrittää painaa mieleen, ainakin jotain. Joo, ymmärtäminen on helppoa, koska sanan merkityksen saa yleensä kontekstista selvitettyä, mutta jos itse joutuu jotain puhumaan.. :D Nimimerkillä: en jaksanut opiskella englantia, koska se oli vaikeaa (mikä mahtava tekosyy jättää opiskelematta jotain).

Keittiötä. Pieni, mutta eipä tarvitse jakaa kuin kahden muun kanssa!

Takapiha.

Bongasinpa hiiren yksi jos toinenkin aamu. Jonne päätti, että otetaan toi poliittiseksi vangiksi: Varastaa meidän ruuat.

 Ihan kamalasti ei ole mitään mainitsemisen arvoista ehtinyt tapahtua. Omalta osaltani päivät ovat lähinnä kuluneet töissä tai vain lözzien väliaikaa. Telkkarikin on omassa huoneessa - ja olohuoneessa, eli sitäkin tulee vaihteeksi tuijotettua ihan urakalla. Hyväkö vai pahako sitten..

Pari päivää sitten kävelin kuitenkin kaupungilla sillä välin, kun odotin pyykkien valmistumista pesulassa. Ja törmäsin mielettömän moniin söpöihin pikkutavaraa myyviin kauppoihin.. Ja törmäsin eräässä kaupassa kamalan kivan värisiin lankakeriin ja puikkojakin siellä myytiin!

 Ette arvaakaan, kuinka pahoja vieroitusoireita tämä varhaismummo on kokenut, kun ei ole saanut tehdä käsillään mitään koko aikana! Varsinkin, kun Suomessakin on talvi ja talvisin, mikä voi olla parempaa vapaapäivätekemistä, kuin tuijottaa telkkaria/sarjaa/elokuvaa.. ja tehdä villasukkia/lapasia/kaulahuiveja/pipoja.. Nojoo, ketä minua tuntevatkin niin tietävät..

Ainoa omituisuus ja iso eroavaisuus Suomeen oli välineitä ostaessa, että sukkapuikkoja per pakkaus oli vain neljä. Neljä? Viisihän niitä kuuluisi olla! Miksi niitä Suomessa muka tarvittaisiin yksi enemmän? Miksi Australialaiset muka tarvitsevat yhden vähemmän? Elämän suuria kysymyksiä tosiaan, omituiselta kuitenkin tuntuu. Mutta, saahan sitä jotain aikaiseksi vain neljälläkin puikolla..

Liian monta kertaa on ollut ikävä villasukkia. Eipä enää kohta! Eipä kyllä ihan heti muutenkaan, jos ilmat taas pysyvät tällaisina.. Ilmastoinnit ja kattoropellituulettimet täysillä ja hikoilee ihan sikanaan, ulos menemisestä ei puhettakaan! meinaa ihan tulla kuuma. En kuitenkaan valita. Vaikka tänäänkin aamulla siivotessa hien määrästä olisi voinut päätellä minun treenanneeni kolme saliohjelmaa, eikä vain harrastaneen imuroimista.. Niin ja kello oli alle 10am.

Kuvia Melbournesta

Alkuspiikki
Kirjoitin siis tekstiä (kaksi erillistä, varmaan voi pomppimisestakin huomata), lähinnä tajunnan virtaa, Melbournessa aikoja sitten, mutten ole saanut aikaiseksi julkaista. Nyt siis vihdoin itseä niskasta kiinni, mutta ei tarpeeksi, että jaksaisi tekstin laadulle mitään tehdä. Voidaan siis keskittyä kuviihin. (Mitä tuskin saa klikkaamalla suuremmiksi, koska ovat isosti pienennettyjä, että niitä saa ikinä mäkkinetillä ladattua.)

(Ja matkavakuutus, mistä jossain vaiheessa vinetetään, on kunnossa. Muuten vakuutuksien kanssa kyllä on vieläkin paljon selvittelyä.)


2.2.11
4:57pm

Jee, tämähän on ihan mielettömän kivaa. Jonne osti eilen nettiaikaa (huom! osti, vähän ikävä Sydneyn hostelleja, joissa lähes poikkeuksetta oli aina ilmainen Wi-Fi. Poikkeuksetta ainakin niissä, mihin eksyin) ja kahdesti olen melkein pystynyt olemaan internetissä. Netti ei siis toimi niin yhtään. Vähemmän saisi harmaita hiuksia ja näkisi vaivaa, jos kävelisi kirjastoon. Niin, totta, pyykit vaan ovat kuivausrummussa, enkä viitsisi kadota täältä kirjastoon ennen kun ne ovat valmiit.

 Ei mulla sinänsä mitään asiaakaan olisi koneelle, pitäisi vain saada selvitettyä vähän vakuutusasioita. Mulla ei siis ole ollut tässä pariin viikkoon matkavakuutusta, kun en ole maksanut laskuja. Yhtään laskuakaan en kyllä ole saanut, että toisaalta itse ainakin ymmärrän. Kukapa sitä haluaisi muutenvaan heittelemään random summia rahaa vakuutusyhtiöiden sivuille? Niinpä, tuskinpa kukaan

 Yasi on nyt iso puheenaihe täällä. Ihmekös tuo, onhan se vähän isompi kuin normi kevätmyräkkä.. Onneksi itse ollaan kaukana siitä. Sääliksi käy ihmisiä Queenslandissa, ensin tulvat ja nyt sitten myrskykin. Vetää vähän sanattomaksi.

 Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi.. Mutta mitään en kuitenkaan saa aikaiseksi!

 Vasta äsken sain pyykitkin koneeseen, minkä kuitenkin piti olla tämän päivän pääteema vakuutusasioiden selvittelyn (jippii!) lisäksi. Eikä vakuutusasioitakaan saa selvitettyä, koska Suomi tulee niin kamalasti jäljessä kellonajallisesti ja Australia tietotekniikallisesti.. Tai sitten minulla on vain ongelma koneessa. Netti ei kuitenkaan toimi, vaikka Jonne eilen kävi nettiaikaa ostamassakin. Kirjastoon lähtisin, muttakun pyykit ovat kuivausrummussa. Ikuinen dilemma, mikä estää minua tekemästä sitä vähääkään, mitä muuten ehkä tekisin.

 Tänään kävin kävelemässä kaupungilla, Federation Squearille ja vähän silleen. Missioniksi otin valokuvaamisen! Valokuvaajana olen ehkä yksi säälittävimpiä, en osaa ottaa kuvia.

 Paitsi, että napin painaminen on minulle äärimmäisen vaikeaa, en myöskään tunnu saavan aikaiseksi minkään näköisiä kuvia. Joo, se, että opettelisi käyttämään kameraa saattaisi auttaa.. Valot, värit, tarkennus.. kaikki tuntuvat olevan aina ihan pielessä. Jos hankkisin järkkärin? Sillähän kaikki kuvat näyttävät aina hyville? ..toisaalta, siinä se sen raahaaminen.. Silloin ehkä vetoaisin siihen, että ei jaksa raahata sitä minneen mukana. Ei koskaan olisi kameraa, vaikka sitä muuten voisikin käyttää ja saisikin aikaiseksi hyvännäköisiä kuvia. Dilemma.

 Nojoo, tässä kuitenkin jotain kuvia. Niitä on muokattu Microsoft office picture managerilla ja sen mainiolla ”auto correct” toiminnolla. Joo, olen yhtä säälittävä kuvanmuokkaaja kuin kuvan ottajakin, tiedetään. Mutta näyttävät ainakin vähän paremmilta noin, kun vain ylivaaleina värit päin mäntyä –kuvina.