Kämppäjuttua

 Ollaan kohta Jonnen kanssa lähdössä katsomaan kämppää. Ollaan nyt asuttu muutama päivä hostellissa, kolme yötä omassa kahden hengen tuplahuoneessa ja eilinen neljän hengen huoneessa hostellin meluisimmassa nurkassa. Neljän hengen dormiin muutettiin, koska on halvempaa ja silleen. Meluisimpaan nurkkaan jouduttiin, koska muualla ei ollut kahta sänkyä samassa huoneessa vapaana. Mutta hei, viikko siinä ja sitten katsotaan taas uudestaan.

Eilen katseltiin GumTreestä ilmoituksia ShareHouseista ja jutuista ja tänään lähdetäänkin katsomaan yhtä Darling Harbourista. Olisi ihan jees, auto vaan vähän huolestuttaa (on meinaan aika keskustassa), mutta eiköhän sillekin jotain keksi. Kunhan nyt ensin näkee mestan. Ei yhtään haittaisi saada vähän omaa rauhaa ja vähemmän vilinää. Itse olen kohta kuitenkin kuukauden täällä asunut. Ja pidän paikasta ja ihmisistä, ei siinä mitään, mutta..

Torstaina käytiin J:n kanssa kaupungilla kun yritettiin keksiä jotain puhelinongelmaani. Meikäläiselle tuli (taas) nälkä (musta tuntuu, että mulla on joku ongelma, kun tekee mieli syödä kokoajan) ja mentiin syömään kiinalaista. Ja mustekaloja, hähä. Melkein yhtä hyviä kuin kalmarit Kroatiassa, mutta ei sinne päinkään.

Puhelinongelmaan ei tosiaan löydetty ratkaisua silloin.. Ehkä tänään tai huomenna tai ensiviikon aikana.
(Isi kai soittelee tänään tai huomenna niin voin pitää palaveria sen kanssa. :) Jos ei itse jaksa tai osaa, pitää kysyä viisaammalta neuvoa ;D )

Perjanntaina käytiin taas jossain PääPointissa
(joku jotainjotainHeadPoint, mitä en ikinä muista. Käytiin siellä kerran Joshin ja Finnish Connectionin kanssa, paljon outlet myymälöitä ja kivaa tavaraa. Ehkä muutaman sesongin jäljessä, mutta onneksi en itse tiedä sitä ja on halvempaa kuin oikea sesonki.)
metsästämässä J:lle uimahousuja sillä oletuksella, että voisi olla lämmin ilma. Perjantaina ei ollut, mutta uimahousut saatiin kuitenkin ostettua. Ja C:lle punaruudulliset shortsit :D:D

Päivä oli aika chilli, eikä mitään ihmeellistä muuten kai tapahtunut. Meinattiin illalla lähteä kaupungille ja lähdettiinkin. Ensimmäinen baari, minne oli tarkoitus mennä, maksoi paljon sisälle. Koska bussipysäkki oli vieressä, siirryttiin J:n kanssa siihen ja suunta takaisin, muut lähtivät vielä muualle. Oltiin laiskoja ja vanhoja ja mentiin ajoissa nukkumaan (söin vähän avokadoleipää iltapalaksi ensin kyllä).

Eilen oli hyvä ja lämmin päivä, aurinko paistoi ja tuuli ihan mielettömästi. Vähän miinuksia siis siitä hyvälle ilmalle. Mutta toisaalta, oli juttu kai ihan hyvä, koska ei huomannut polttaneensa itseään ennen kuin takaisin hostellilla..

Mentiin Bondi Beachille (dodiin pikkuveikat, nyt olen siis ollut siellä!). Oli ihan mukava ranta, hiekkaa ja paljon ihmisiä. Ja isoja aaltoja ja surffareita. Itse lözzittiin vaan ja lueskeltiin (Kingiä!! Ofc, mitäpä muutakaan) ja Jonne soitteli kanssa kitaraa. Hii, oli rentoa ja mukavaa.

Ja illalla kumpaakin ärsytti kaikki. Liekö sitten jotain suomalaista juttua, vai mitä, mutta ei jaksettu kenenkään muun seuraa, vaan linnottauduttiin kellariin vain me ja Goon. Mutta joskus on sellaisiakin iltoja. Ennen sitä käytiin kyllä saman kadun varrelta hakemassa vähän sushia iltapalaksi. Oli hyvää. Ja oli mukavaa.
Ja oli hauskaa.
Ja oli kyllä mukavaa.

Ja kuten huomaatte, allekirjoittanut alkaa taas toistamaan itseään, kärsii mielikuvituksettomuudesta, eikä osaa keksiä pointtia joka lauseeseen, vaan kertoo asiaa kuin juttelisi koiralle. Niin ja alkaa olla kiire kaupunkiin ja asuntoa katsomaan. :) (Kiire ja kiire, kämpän omistaja ei ole vieläkään vastannut meille, käykö sille se aika, mitä ehdotettiin..Mur.) Mutta että tässäpä kaikki tällä kertaa. Pysykää kanavalla ja nähdään taas viikon päästä.

Ps.
Onko totta, että nyt vihdoin te Suomessakin siirsitte kelloja? Vaihdoitte talviaikaan? Eli olette nyt 9h meitä jäljessä? Voi jeesus, että se on aika paljon. Yritän yrittää ymmärtää ja käsittää. 8) Ja soitella keskellä teidän yötä kuulumisia sitten, kun täällä on päivä >:) Kunhan nyt saan toimivan puhelimen..

Tekniikan ihmelapsi

Tää on ollut vähän tavoittamattomissa nytten pari päivää.. Eikä ole itsekään päässyt tavoittamaan ketään. Jonne ilmeisesti toi jonkun tekniikkaviruksen tullessaan, koska samana päivänä multa hajosi puhelin ihan yhtäkkiä, eikä netti ole kunnolla toiminut sen koommin. Että hyvää onnea vaan, jos meinaatte meikäläistä saada tavoitettua jotenkin.. Ja jos luulette, että tänne tulee tekstejä enää ikinä. :)

Tällähetkellä koitan arpoa, mitä teen puhelimen kanssa. Korjaus maksaisi öbaut $60-130.. Ja uuden puhelimenhan saisi kai jo $40. Ja koska tämä ei osaa puhelintaaan muutenkaan käyttää muuhun kuin tekstiviestittelyyn ja soitteluun, puhelimen ei tosiaan tarvitse olla simppeliä peruspuhelinta kummempi. Voi siis olla, että päädyn lähettämään vanhan puhelimen Suomeen ja ostan täällä itselleni halpispuhelimen.. Tai jotain.

Niin ja netistä en tosiaan osaa sanoa mitään juuta tai jaata. Kyllä se aiemmin on toiminut vähintään kerran päivässä, yleensä pidempäänkin kuin vartin kerrallaan. Mutta kai Jonnesta lähtee jotain tekniikanvastaista säteilyä tai muuta, mikä sitten kumoaa kaiken vähänkin yhteyden tai jotain. Pitää yrittää tehdä jotain jommalle kummalle.

Jonne tuli tänne siis keskiviikkoyönä 9pm. Tyttö oli jo joskus 15min ennen koneen laskeutumista kentällä ja pyöri sen takia pari ympyrää parkkipaikan välillä, koska ilmaista parkkiaikaa oli aina vartti. Hehe. Mutta jäi sisälle venailemaan kuitenkin heti kun ensimmäiset ihmiset näkyivät laukkuineen tulevan ulos. Kamalan kauan pojalla kyllä kesti tulla ulos, tämä oli jo peloissaan, että nyt se on jäänyt ruisleivän salakuljetuksesta kiinni, eikä ne päästä sitä maahan ollenkaan. :( Sieltä ne kuitenkin lopulta pääsivät ulos, ruisleivät ja Jonne. Ja vähän salmiakkia ja fazerin sinistä kanssa. Jee!

Olen löytänyt uuden lempihedelmän muuten. Avokadot on ihan sikahyviä leivän päällä! Ja salaatissa ja vähän kaikessa 8) Ja varsinkin ruisleivän päällä<3

Koska tämä on taas mahdotonta tajunnanvirtaa (enkä tiedä saanko tätäkään julkaistuksi, kun netti pätkäistyi taas 5min kirjoituksen jälkeen) yritän tehdä jotain taikatemppuja saadakseni tämän julkaistua. Toivottakaa onnea.

Nyt saa hengittää

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.

Kaiken ei tarvitse mennä, niinkuin

On etukäteen suunniteltu, niin

Kuin tähtiin kirjoitettu. Joskus

Täytyy elämän potkia turpaan niin,

Että sattuu kunnolla, muuten ei

Voi onnea oikeasti tuntea ja kun

Se sattuu kohdalle, niin se tuntuu

Siltä, niinkuin joku päästäis kädet

Kurkultas ja sanois: "Nyt saat

Hengittää."

Goon - Kaiken Ei tarvitse

Päivän biisi on Goonia

(jollekin, joka ei tiennyt, tälläkertaa tarkoitan Karhulalaista bändiä, en viinitonkkaa. Ja jollekin muulle, joka ei tiennyt, täällä backpackerien elämän eliksiiri on goon (ei niinkään hyvää, mutta halpaa verrattuna kaikkeen muuhun alkoholipitoiseen täällä))

ja nostalgisoin sitä tänään aika paljonkin ja sattumalta törmäsin tohon kertsiin ja se kertoo niin kaiken tästä hetkestä! Ja fiiliksestä.

Jonne istuu tällähetkellä jo Amsterdamin kentällä odotellen jatkolentoa Hong Kongiin, mistä lähtee sitten ajankohtana x ja on täällä huomenna 9pm! Enää vähän reilu vuorokausi siis! Arvatkaa siis, onko tämä jo nyt ihan täpinöissään ja onnessaan ja kaikkea. Saa varmaan ensi yönä nukuttua ja huomennakin steppaa vaan paikoillaan, kun ei tiedä miten päin olisi. Pitää ehkä lähteä kaupungille pyörimään tai jotain.

(Jonnella on synttärit huomenna! Mulla ei oo sille lahjaa!! Pitääkö mun hankkia jotain!?!)

Tänään oli lyhyt päivä töissä, ainoastaan neljä tuntia ja vasta kymmeneksi töihin. Ja pääsin jo kahdelta. Koululaisilla on jonkinnäköinen loma nyt tällä viikolla, eikä kahvilaakaan siis ole järkeä pitää auki = loppu viikko vapaa! Voisikohan olla parempaa ajoitusta! 8) Voin potea JetLagin sitte Jonnen puolesta ja silleen, ko itellään ei aikoinaan pahemmin edes ollut. Ehkä siisteintä.

Koska tänään oli lyhyt päivä töissä, mulla oli aikaa hoidella myös muutamia paperiasioita, mistä "Nyt saa hengittää" fiilis myös johtuu.

Töttöröö ja muuta rumpujen päristystä jännityksen lisäämiseksi..

Sain vihdoin siirrettyä autoni omiin nimiini! Nyt se on sitten mun ihan oikeasti, se on rekisteröity vuodeksi eteenpäin ja se on keltaisissa kilvissä (Nyyh, no more OPY) Hankin jopa e-Tagin, että voin liikuskella vapaasti stressaamatta tietulleista. Hah, niinkuin aikaisemminkaan niistä olisin stressannut, eihän auto minun nimissäni ollut ;) Voi Fabian raukkaa, jos se joskus vielä haluaa tulla Australiaan takaisin.. Sillä saattaa olla muutamat maksamattomat tietullit nimissään, soo soo! 

(Mitäs antoi ymmärtää että asiat olisivat paljon helpompia. Mukava tyyppi kyllä, mutta plaah! Turhan paljon harmia ja stressiä on mokoma auto aiheuttanut.)

Mutta enään ei siis tarvitse stressata mistään. Matkan pääsee aloittamaan kunnolla, kun matkakaveri saapuu tänne, autoa ei tarvitse enään stressata kun se on tieturvallinen, rekisteröity ja vakuutettu! ..Joku TFN ja ABN pitäisi kai vielä hankkia.. (Joo, TFN ei ole vieläkään tullut. Mun pitää ehkä huomenna soittaa sinne..) Mutta eipähän tarvitse stressata niitä yksin! Jonne tulee tänne ja sen pitää kanssa hankkia mokomat numerot niin voidaan yhdessä vittuuntua sitten papereihin. Hilpeää.

(Vielä kun tämä saat..ärsyttävä langaton netti täällä toimisi kunnolla niin voisin hengittää muutenkin kuin kiukusta puhisten

(No ei vaineskaan! En tiedä voisiko tämä tästä enää paremmaksi muuttua..Paitsi tietysti huomenna, kun Jonne oikeasti on täällä!))

Ja päivän biisin opetus oli siis, että vaikka välillä on perseestä ja elämä tosiaan potkii päähän, on se ehkä loppujen lopuksi sen arvoista. Ainakin tietää pärjäävänsä ja nytkin huomaa, että huonosta seuraa yleensä parempaa. Ja myös että muiden ihmisten apu on tärkeää ja on hyvä, että ympärillä on ihmisiä. En oikein osaa kuvitella, miten muka olisin selvinnyt kaikista autoasioista ilman Joshia. Tai jaksanut olla täällä, jossen olisi tiennyt, että Jonne on tulossa. Tai kuinka perseestä olisi ollut, jossei olisi tiennyt että Suomeen voi aina mennä takaisin ja sieltä autetaan jos apua tarvitsee. :) Pelkästään tieto kaikesta muiden tuesta auttaa paljon.

(Unohtamatta tietenkään ihanaa hostellia ja ihania ihmisiä täällä. :) Ei kyllä kamalasti harmita, että päätin vaihtaa hostellia lähes samantien!)

vätystystä

Jaa, että oliko eilen pitkä ja raskas päivä.. Ihan vähän vaan. Paljon kyllä sai aikaankin ja oli ihan mukavaa.

Perjantai ilta meni taas hostellin parvekkeella istuskellen ja muutaman lasin Goonia nauttien. Tosiaan vain muutaman, koska aamulla oltiin sovittu Joshin kanssa, että olen sen kämpillä North Sydneyssä joskus kahdeksan aikaan aamulla. Ja viikolla ei ole tullut paljon nukuttua, myöhäsiä iltoja ja aikasia aamuja, joten pikkuista ch.ta vähän väsytti. (Väsyttää kyllä vieläkin.)

Aamulla heräsin kuitenkin aikaisin, seitsemältä, siihen, että J soittelee, että pitäisi herätä ja lähteä liikenteeseen mahdollisimman nopeasti, että ehtii kaiken hoitaa. Voi paah: onko mitään kamalampaa, kuin aikaiset herätykset viikonloppuisin? No ei minusta ainakaan.

Lähdettiin mekaanikon luokse ja auto läpäisikin Blue Slipin ilman, että jarrupaloja tarvitsi vaihtaa. Niissä on vielä 50% jäljellä, eli jos nätisti ajelee, niitä ei tarvitse vuoteen vaihtaa. Tärisyttää vielä kuitenkin..Tuskinpa haittaa.

Mekaanikolla hengaillessa J soitti mulle kanssa Green Slipin ja se tarvitsi sitten myöhemmin käydä tulostamassa - siinä kaikki. Maksunkin hoidin puhelimitse. J:n välityksellä, elämä on ihmeellistä.

Mekaanikon jälkeen lähdettiin tulostamaan Green Slip paperia jostain virastosta, odotettiin siellä vuoronumeron kanssa. Green Slip toimiston jälkeen lähdettiin etsimään autopaikkaa, jossa autoasiat hoidetaan. Löydettiin se ja odotettiin siellä vuorolapun kanssa. Päästiin tiskille ja saatiin kuulla, että kaikki on muuten kunnossa, mutta tarvitsen vielä todistuksen osoitteestani. Lähdettiin pankkiin vaihtamaan mun osoitetta pankin papereihin ja siellä oli kanssa jono! (Yllättävääkö?) Vaihdettiin osoite ja tulostettiin jokin paperi, ei kuitenkaan kelvannut. Aika loppui ja jonotus oli ollut turhaa. Toivottavasti ensiviikolla on aikaa.

No okei, ei nyt kuitenkaan ihan turhaa, nyt tosiaan on kaikki muu hoidossa, paitsi pitää vielä todistus osoitteesta (tälläkertaa oikeanlainen) saada jossain tulostettua ja mentyä Five Dockin autopaikkaan keskiviikkona, toivottavasti ennen (paitsi että on töitä). Kaikki muu on nyt iloisesti hoidettu.

Myöhemmin mentiin jonnekin paikkaan kaupoille, oli kivoja ja halpoja kauppoja! Kivaa. Enpä oikein mitään shoppaillut kuitenkaan. Mieli olisi kyllä tehnyt vaikka mitä ja sitä.

Ja myöhemmin myöhemmin lähdettiin J:n kaverin yllärisynttäripileisiin Rydeen. Oli kivaa sielläkin, vaikka jossain vaiheessa alkoi väsyttää _aivan sikanaan_ ja nukuinkin kai jonkun aikaa. Osa jengistä lähti kaupunkiin ja samalla taksilla tipahdettiin sitten Balmainille, mentiin hakemaan kepappia ja kävin nukkumaan.

Vieläkin väsyttää. Ehkä tänään käyn hyvissä ajoin nukkumaan, kun huomenna kuitenkin taas töitä.

Huomaatte varmaan, kuinka kukkiva runosuoneni tänään on. Säälittävää suorastaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin jotain kirjailla. Parempi sekin kai kuin ei mitään.

Jonne tulee jo keskiviikkona. Enään muutama yö. Maanantaina ja tiistaina on töitä, suurella todennäköisyydellä keskiviikko on vapaa ja torstai ja perjantai ovat vapaat varmasti. Ehkä siisteintä! Malttaisi ollenkaan odottaa, mutta kaipa aika kuluu nopeasti. On se suhteellisen äkkiä tähänkin viuhahtanut.

nicesti weird ch.

Nojoo, eipä siis kamalan kauaa ehtinyt kulua, että täälläkin mua väitetään oudoksi. Mutta mikäpä siinä, en siis ole ainakaan kamalan normaaliksi vielä ehtinyt täällä ollessani muuttua. Ja toivottavasti pysyy tälläisenä.

Mulla ei nyt tälläkertaa ole oikeasti edes mitään asiaa. Mutta kerrankin aikaa ja viitseliäisyyttä kirjoittaa ajatusvirtaa, eli ajattelin käyttää tilaisuuden hyödykseni. Ja ennen kuin teksti tosiaan muuttuu täydeksi ajatusvirraksi ja asiasta toiseen pomppimiseksi, palataan vaikka otsikon ja ensimmäisen kappaleen aiheeseen.

Eilen, eli keskiviikkona tosiaan siis käytiin Joshin kanssa mekaanikolla ja saatiin pyyhkijät ja töötti korjattua. Lauantaina olisi sitten jarrun vuoro, sitä ne eivät voineet heti hoitaa, koska jarrupala pitää tilata. Mekaanikkoseikkailun
(matkalla tapahtui paljon ruuhkaa (eli puolen tunnin matka kesti yli tunnin) ja vähän eksymistä (ajoin siis jo kerran paikan ohi, mutta en tiennyt, että soli oikea paikka. Lol.))
jälkeen mentiin katselemaan maisemia North Sydneystä. I like tätä kaupunkia aika paljon.

 Joshua asuu siis North Sydneyssä ja se käy noilla mestoilla usein lenkkeilemässä ja silleen. Ja maisema tosiaan on näkemisen arvoinen. Uutena vuotena mesta on täynnä ihmisiä (jotain ilotulitusta ja vastaavaa..) ja itsekin alkoi tehdä mieli jäädä Sydneyyn uuden vuoden yli.. Katsoo nyt. Onhan se niitä "must do in Australia" asioita, mutta juuri siksi. I don't need to do anything. I can do. Olen Joshillekin paljon selittänyt suunnitelmattomuudestani ja ehkä kärjistäenkin flown mukana kulkemisesta..
Nojoo, mutta taas eksytään pois aiheesta!
Paikka siis kuitenkin oli sellainen, jossa Joshua viettää paljon aikaa. Ja sillä kerralla, kun mä oon sen mukana, ensimmäiseksi vastaan tulee vanha mies torveen puhallellen! Katsottiin että mitähän ihmettä.. Juteltiin hetki, ja mies oli joku lenkkiseuran suunnannäyttäjä, perästä myöhemmin alkoikin tulla mammoja. Seurasivat sitä torven ääntä ja silleen.

Ja pointti tässä jutussa oli se, että mun seurassa muka tapahtuu aina jotain outoa, oudot asiat ovat muka minun vikani.

Enpä nyt sanoisi ihan niinkään.. Mitä nyt joskus puhun vähän hassusti, keksin omia sanoja, kiilaan liikenneympyrässä poliisin eteen, poliisi tööttäsi, mutta jatkoi matkaa pysäyttämättä.. Hölkkäpappa torven kanssa ja mammalauma perässä.. Pöhpah.

Stealing one of the Tree Sisters?

Nyt on ollut mukavaa viimeaikoina. Taas. Ja todella mukavaa. Vapaat viikonloput on mahtavia, varsinkin jos pysyy tälläisena! Arkena voi hyvin tehdäkin töitä, mutta parasta on vain hengata.

Lauantaina käytiin vaihtamassa Joshin kanssa renkaita autoon. Sain ne yhteensä töineen kaikkineen siis vajaalla $140. Oli ihan hyvä diili minusta. Eihän ne uudet toki ole, mutta paremmat kuin vanhat. Yhdestä vanhasta renkaasta sain kumin itselleni, pitää vielä virittää se renkaaseen, että saan ehjän vararenkaan. Kaiken varalle. Eihän sitä koskaan tiedä ja vanhassa vararenkaassa on reikä. Tai siis, että vararenkaan paikalla tällähetkellä on reikäinen kumi, minkä tilalle oikea vararengas asennettiin. Paksi vaikuttaa melko täydeltä, kun siellä on sängyn, kaasukeittimien, astioiden, retkituolien, telttojen ja pressujen lisäksi nyt myös auton rengas.. Huh! Mekaanikonkin ilme oli näkemisen arvoinen, kun puoliksi kurkkasi paksiin, kun arvottiin, minne kumi saadaan mahtumaan.

Renkaan vaihdon jälkeen mentiin Jellybean Poolille Blue Mountainilla. Oli upeaa, lämmintä, kaunista! Kuin jonkun paratiisin laguuni! Käytiin uimassa ja vesi oli kirkasta ja lämmintä. Aivan mahtavaa. Tuuli oli kyllä melko kova, ei tappava vielä siinä vaiheessa päivää, mutta kylmä jokatapauksessa, kun nousi vedestä ja silleen.

Löydettiin kallion seinästä myös alkuperäistä aborginaalitaidetta. Heha, siistiä, hä?

ellybean Poolin jälkeen lähdettiin moikkaamaan kolmea siskosta Katoombaan. Aborginaalistoorin mukaan siskokset siis kuuluivat yhteen heimoon ja olisivat halunneet naida miehen toisesta heimosta. Soli kuitenkin kiellettyä, niin kylän vanhin muutti heidät kiveksi estääkseen häähömpötykset.

Kuvaaja valittelee kuvien huonoa laatua (värit päin peppua), mutta ei osaa käyttää kameraansa kunnolla. Annetaan siis kaikki ch.lle anteeksi hänen osaamattomuutensa ja yritetään kuvitella kuvat oikeissa väreissä.

Maisemat olivat muutenkin ihan jepa.

Ennen kun päästiin siskosten luokse, pysähdyttiin kahvilassa syömässä. Hiottiin siellä myös suunnitelmaa siskosten varastamiseksi.. Keskimmäinen oli meidän valintamme ja ajattelimme sitoa sen auton katolle.. Tarjoilijatar oli ehkä kuolla nauruun. Safkattiin, juotiin kahvit ja ostettiin pari palaa suklaata. Oli niin mukavaa.

Maisema oli uskomaton! Ja ilma myös. Oli niin jäätävä tuuli, että ei voitu kuin juosta katsomaan mesta, ottaa muutamat kuvat ja juosta takaisin autolle ja laittaa lämmöt täysille. Jotkut olivat nähneet lumisadettakin Blue Mountainsilla eilen. Huh, onneksi ei me.. Mutta se tuuli jokatapauksessa! Tappava.

Pitää ehkä lähteä joku toinenkin kerta Blue Mountainin suuntaan. Siellä on kamalasti kävelyreittejä ja luolia ja juttuja ja varmasti olisi näkemisen arvoista. Tälläkertaa sää ei ollut kaikkein suotuisin, tai sitten allekirjoittanut oli vain alipukeutunut.. Normaalisti kun "keväällä" edellisten päivien oltua lämpimiä kuljen kyllä toppavaatteet päällä, tälläkertaa sattui unohtumaan..

Lähdettiin takaisin Sydneyyn kiireesti, kun oli siskokset nähty. Reilu 100km matka btw. Päästiin hostellille ja päädyttiin jäämään sinne. Tarkoitus oli ensin lähteä muualle, kaupungille tai North Sydneyyn. Lähdin vaihtamaan lämpimämpää vaatetta päälle huoneeseeni ja Josh jäi keittiöön venailemaan. Kun tulin takaisin, se istui siellä kolmen suomalaisen tytön kanssa! Hostelliin on tullut lisää suomalaisia mun lisäksi, hihuu! (Se saattoi osittaan olla osasyy siihen, että mekin sinne jäätiin.. Kaikki muutkin olivat siellä ja siellä oli uusia suomalaisia tyttöjä!) Oli monikansallinen iltama, ranskalaisia, namibialainen, uusiseelantilainen, suomalaisia, aussi, saksalaisia..ainakin. Mahtavaa oli kyllä. Ja uusia tansseja, Typewriter. Jepjep.

Seuraavana päivänä (sunnuntaina) lähdettiin suomalaisten kanssa Joshin mukaan rannalle Manleyyn. Oli leppoisaa, vaikka vieläkin oli vähän tuulista ja pilvistä. (Aamu oli ollut nätti ilma, mutta rannalle saavuttiin vasta kolmen jälkeen. Osasyynä oma hitautemme ja osasyynä Joshin suunnistustaidot. "Seuraavasta oikealle.. Käänny ympäri, se onki seuraavasta.. Käänny ympäri, son ehkä seuraava" kun piti mennä Jump Rockille ensin. Loppujen lopuksi kuitenkin päästiin rantaankin asti. :) )

Ei me kamalan kauaa rannalla jaksettu lözziä, kun kelikään ei enään ollut paras. Joshin kaveri otti meidät mukaan  niiden yhteisen kaverin BBQ kekkereihin. Ihan normaali sunnuntai siis, mulla on ollut tapana aina etsiä jostain ökytalo (vähintään viisi kerrosta, kolme parveketta, valkoiset kokolattiamatot ja desing huonekalut..) ja mennä sinne syömään hyvää lihaa, upeaa salaattia, hedelmäsalaattia ja jätskiä jälkkäriksi.. Niin ja sen jälkeen kävelymatkan päähän uimarannalle nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä.

Vähän kun Suomessa ois?

Auringonlasku oli upeaa katsottavaa, samoin kuin maisemat. Vähän on toisennäköistä täällä, kuin Suomessa. Ihan hyvällä tavalla.. Vaikka Suomea ja saunaa on vähän ikävä.. Paikalliset kun eivät kai saunakulttuuria ole ihan sisäistäneet.. Toisaalta, eipä täällä ole tarvekaan, kun yleensä kuitenkin on ihan lämmin.

(Neljättä kertaa ehkä jatkan tekstin kirjoittamista tänään.. Älkää siis ihmetelkö, jos aikamääreet (muunmuassa "eilen") eivät enää ole ihan ajan tasalla. Kuvien ja internetin kanssa on vain ollut ongelmia. Samoin ajan, jotenkin tuntuu typerältä lähteä työpäivän jälkeen koneelle istumaan, kun muut hengaavat kimpassa jossain. Mielummin liittyy seuraan.

Maanantaina käytiin tanssimassa Salsaa Darling Harbourissa jollain salsaclubilla. Oli mukavaa, vaikkei itse osaakaan tanssia. Ja muut näyttivät jostain tanssikilpailusta karanneilta: olivat ihan vähän hyviä tanssijoita siis. Kivaa oli kuitenkin, olisi ehkä mielellään ottanut muutamat tanssitunnit, ennen kuin hyppää jonkun kiinalaisen pyöriteltäväksi sinne..O.o Suomalaisena ei ole tottunut siihen, että tanssi olisi kamalan suosittua tai että pojat osaisivat tanssia.. Heh.

Eilinen meni chillisti tekemättä muuta kuin töitä ja tänään on tarkoitus mennä fiksaamaan auton jarrut ja honkki. (Hah, montahan kertaa Josh on mulle nauranut siitä, kun sanoin tööttiä honkiksi. Ihan täysin looginen sana minusta "Yeah, I need to fix my honk, after that I'll take my wuf out and give milk to my miau.." Why not?) Tänään on viikon ainoa lyhyt päivä, muut tulee venymään taas viiteen. Hah, helppo kahdeksasta kahteentoista työ..Jepjep. Mutta en valita. Ja siis, koska tänään on lyhyt päivä, pitää saada auto fiksattua tänään. Viikon päästä se kuitenkin pitää olla uudelleen regottu ja vaihdettu NSW kilpiin ja kaikkea.

Kamalaa ajatusvirtaa tällähetkellä vain teksti. Ehkä lopetan päivityksen tähän ja lupaan yrittää päivitellä tulevaisuudessa ahkerammin. 8)

Mitä vittuu vaan

Täänään tapahtui koko matkan randomein tapahtuma! No okei, onhan tämä toisella puolella maapalloa ja täällä on kamalasti kaikkea upeaa ja uskomatonta, mitä pieni suomalaistyttö katselee vain silmät selällään tietämättä oikein mitä ajatella. Milloin leijuu pilvissä ihan vain muuten vaan, kun tuntuu että omistaa koko maailman. Milloin taas haluaa takaisin kotiin, kääriytyä vilttiin ja juoda kupin teetä, katsoa ehkä vähän Salattuja elämiä, kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan ja tuntee, että on ihan yksin maailmassa. (Viimeaikoina onneksi enemmän edellä mainittua..)

Sinänsä tuntuu siis ehkä liioitellulta, kutsua tämän päiväistä randomeimmaksi ja ihmeellisimmäksi, mitä täällä on tapahtunut.. Mutta ottaen huomioon,  että en ole puhunut suomea yhtään sen jälkeen, kun erottiin Jaskan kanssa 27.9. jos mukaan ei lasketa öbaut kolmea Skypekeskustelua ja muutamaa puhelinsoittoa.. Ja että Australiassa en ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen, jos Jaskaa ja Tommia ei lasketa.. Tuntuu se ihan vain hieman(!!!)  randomilta tavata omassa hostellissa meksikolainen, 24 vuotta Meksikossa asunut Taneli, joka puhuu suomea!

Eilen istuttiin kanssa samassa pöydässä senkin kanssa, mutta kansalaisuudet eivät tulleet puheeksi. Tänään sitten kysyi, mistä olen kotoisin ja ilmeni, että sillä on suomalainen äiti. Vaikka kaveri on asunut käytännössä koko ikänsä Meksikossa, puhuu se savoa! Käynyt armeijan Suomessa ja silloin tällöin kylässä sukulaisillaan, mutta.. Voi mahdotonta! En vain ymmärrä. Ja jotain niin siistiä! Ja randomia. Suomessa on niin vähän ihmisiä, että ei ihme, ettei niihin täällä törmää.. Suomea puhuvia meksikolaisia kuitenkin riittää jokapuolella. :D

Toisaalta, jos ottaa huomioon, että pelkässä Mexico Cityssä asuu 20milj. ihmistä ja Suomessa.. Ei ihan kovin montaa.. Mutta suomea puhuvia?!? Hii!

Eli kuuluisa "odotan että saan ladattua kuvia" julkaisu. Ilman kuvia - vieläkin.

Hehaa, mulla on ollut kamalan hyvä fiilis nyt  viimeaikoina. Ja eilen se koki ehkä huipennuksen 8) En kuitenkaan tullut kertomaan sitä tänne, koska nämä täällä väittävät nörtiksi - muka kokoajan koneella. Ja pah. ..tai siis, mitä pahaa siinä muka on? Noei, en vain malttanut lähteä koneelle, koska oli kivempaa porukassa. Siksi tänään suoritan koneellahengailumaratonia hyvissä ajoin, että illalla voi sitten hengailla.

Mutta siis eiliseen. Rengas ongelma ratkesi, töissä oli kivaa, ostin Brietä
(valkohomejuustoa. Oli jotain Aussihalpista eikä maistunut miltään, mutta silti! Oli niin hyvä fiilis istua puistossa ja vetää valkohomejuustoa ja suolakeksejä..Ahh!)
ja oli muuten vaan "olen maailman kuningas"-olo. Sellainen, wau, olen Australiassa, mulla on täällä kavereita, mulla on perhe ja kaverit Suomessa.. Mulla on kaikki! (Paitsi ehkä Midaksen kultakäsi, mutta nääh..)

Josh löysi mulle jostain diilin renkaille, saan ne vaan $30kpl! Hah, huoltomies Bondi Junctionissa tarjos reilulla satasella kappale. Jei. Mennään siis sunnuntaina auton kanssa huoltomiehen luo ja renkaat ja se kai muutenkin katsoo autoa vähän. Voi, ihan vaan vähän loistavaa! Ja sen jälkeen lähtään Blue Mountainille zippailemaan. On kuulemma upea paikka - näin ne kertovat. Ja jokapuolella on esitteitä siitä.. Pitää ehkä lukaista joku läpi, että tietää mitä odottaa. Ilmeisesti jotain kaunista ja luontoa. Hihuu.

Ja eilen illalla käytiin hakemassa pizzaakin lähi pizzeriasta tiistain pizza-alennuksen takia. Pizza, pizza, pizza.. Oli hyvää.

(Mulla on vähän fiilis, että käyn ylikierroksilla.. Pah, mitään sellaisia!)

Tänään tein duunia 9h neljän sijaan. Heh, eipä haittaa (lisää tunteja = lisää rahaa. Simppeliä matikkaa, pitkälläkin matikalla osaa ilman laskinta). Ja sama on tiedossa ilmeisesti huomenna ja perjantainakin. Oli se ihan jees, jotain muutakin kuin sanwichien tekoa, vähän asiakaspalvelua. Vähän ufoa hommaa mulle kyllä ehkä, erilaista kuin Suomessa on tehnyt. Ainii ja eri kielelläkin. (Se se suurin ongelma ehkä onkin. Toisaiseksi, kyllä se siitä!)

(Ärsyttävää, kun sillon, kun on jossain, keksii aina kamalasti kirjoitettavaa. Sitten kun on koneella, ei enää muistakaan mitään, mistä piti kertoa! Zippadiipaaduu. Menen tekemään vähän nuudelia ja kahvia nyt. (lisää kahvia, silmät ei pyöri tarpeeksi) Ja palailen asiaan sitten, kun löydän kuvapiuhan jostain..)

Blah!

No enpäs kerrokaan teille nyt sen enempää, kuin että Bloggeri on ihan tyhmä, eikä suostu lisäämään kuvia tänne. En halua julkaista pitkää tekstiä ilman kuvia ja kuvat vasta myöhemmin..Se olisi typerää, koska sitten ne ovat irrallaan yhteydestä!

Mutta voin paljastaa, että mulla on ollut ihan sikakivaa 8) Ja että autojuttukin on hoidossa pidemmän päälle mitä isoimmin. Mutta kirjotin siitäkin jo toiseen tekstiin, mitä en vielä julkaise, koska ei ole kuvia, koska Bloggeri ei ole kaveri. Mutta palaan asiaan joskus myöhemmällä ajalla, tänään ajattelin mennä aikaisin nukkumaan, koska väsyttää ja huomenna pitää herätä taas aikaisin. (Ajattelin mennä.. Toivottavasti siis myös päädyn ajoissa nukkumaan. Muuten olen väsynyt huomenna. :( Lupaan yrittää parhaani.)

Smelly soap shop

Vihdoin sain siirrettyä nämä kuvat. Tänäänkin yritin vain kolmeen kertaan ennen tätä, ja nyt vasta toimii. Hyvä netti täällä vai hä? Mutta sitten asiaan, eli siihen postaukseen, mikä piti saada ulos jo eilen. Eli tässä samassa joutuu siis kertomaan myös tästä päivästä. Voi nyyh. Kamalaa, kun on joka päivä jotain mukavaa tekemistä, eikä ehdi vain kokoaika istua koneella ja postailla.

(Koneella istuminen ei toisaalta kyllä haittaa. Juuri löysin uuden bändin. (Eli vanhan, koska emo ja pikkuveli ovat kuunnelleet sitä jo ikuisuuden. (Pelottavaa omata sama musiikkimaku kuin äidillä?) Avenged Sevenfold on jotain ihanuutta, eikä mulla ole sitä yhtään koneella! Tai iPodilla. Joutuu siis istumaan YouTubessa kuunnellakseen sitä.. Kind of depressing, mutta toisaalta, on se kyllä sen arvoista.)

Mutta siis eli siihen asiaan:

Eilen oli melkoisen mukava päivä aamusta iltaan. Kaikenlaisia hyviä juttuja, eikä tarvinnut ajatella autoa tai muuta. Autoonkin saattoi löytyä ratkaisu, pikkuapulainen ainakin.

Aamulla oli mukava herätä, kun oli ilmaista bbq toisella parvekkeella. Vaikka se käsittikin vain makkaraa ja leipää (hodareita), oli se kuitenkin ehkä maailman herkullisinta. En edes tiennyt juoneeni eilen paljoa, mutta tänään on kuitenkin koko päivän ollut vähän heikko olo.. Ei pitäisi pitää niin paljoa taukoa. Bbq oli kuitenkin ehkä päivän pelastus. Niin teki mieli jotain ei terveellistä ja se suhteellisen hyvin käsitti asian. Ja oli kaikenlisäksi mukavaakin.

Joshuan kanssa oltiin sovittu, että nähdään kaupungilla 'about lunch time'. Jaa, mihinköhän aikaan sellainen on? 1pm. aampala, 6pm..? Nooh, olin kaupungilla kuitenkin joskus yhden aikaan ja se oli passeli. Eksyin matkalla, vaikka Joshua puhelimessa koitti opastaa. Venailin siis Woolworthsin edessä, että se tuli poimimaan mut matkaan mukaan.

Suunnattiin satamaan, Darling Harbouriin ja siellä Sydney Aquariumiin. Vähän kuin Maretarium, mutta.. Noh, värikkäiden kalojen, haiden ja pingviinien kanssa. Eli ei kuitenkaan sinne päinkään. Siellä oli vaikka mitä ja kaikkea.. Vaikka itsestä kaikki kalat pidemmänpäälle näyttävät aika samoilta.. Oli siellä kanssa kilpikonnia ja merimursuja(?). Ja pingviinijä!

Pitkäkaulakilpikonna

Merumursu. Söi salaattia.

Hai. On hoitanut hampaidenpesun, kunnon pepsodent hymy. ;) (Vai salamavalo..)

Ja pinguja!

Jokatapauksessa oli todella mukavaa. Ja sai jonkinnäköisen katsauksen Sydneyn ja Australian vesimaailmaan.. Kaikkien tuttavuuksien jälkeen en olekaan ihan niin varma, että haluan lähteä uimaan tai surffaamaan.. Koukun ottaminen ahvenen suusta ei tunnu oikeastaan miltään, kun täällä on kuitenkin kaiken maailman mustekaloja ja kalmareita ja ihme piikkikaloja. O.O

Hyvin edustava kuva miusta ja Joshuasta. Hah. (Oikeasti son mua lyhyempi! Oikeasti, vaikka ehkä vaikea kuvitella, kun itse olen kuitenkin melkoinen hujoppi.)

Akvaarion jälkeen mentiin casinolle. Eka kerta, kuin missään kävin minkäänlaisella casinolla. Ja eipä tehnyt niin isoa vaikutusta, että toistekaan haluaisin lähteä käymään. Jengi istuu yksikseen koneiden/pelien ääressä ja koittaa voittaa muutaman roposen. Omalla tuurilla kuitenkin aina häviän, niin en pidä sitä niin mielenkiintoisena. Enemmän arvostan iltoja kavereiden kanssa pubissa istuen. Ei silleen, ei mekään hävitty sinne kuin $20 yhteensä, mutta kuitenkin. Kokemus - ei siis valittamista. Ja Coronat limellä maistuivat samalle kuin Suomessa. Hauskaa oli kuitenkin..Ja muka puhun hyvää englantia - en usko. Mutta ehkä se tästä vielä ehtii parantua.

Siinä oli eilinen, tiivistäen ja lyhentäen. En jaksa kirjoittaa enää kamalasti. Olen huono kertomaan päivän takaisesta menneestä: mielummin kerron tästä päivästä! (Vaikka tästä päivästä ei olekaan sitten yhtään kuvaa, joudutte tyytymään pelkkään tekstiin.)

Eilen oli Steve Sanwich hand jobista soittanut mulle kesken casinoillan. Soitin sille takaisin vasta hostellista, koska huomasin sen vasta vähän ennen hostelliin pääsyä. Luulin, että se soitti työhaastattelua varten, mutta kun tänään menin paikalle, jouduin (pääsin) hommiin samantien. Ja oli mukavaa. Son musiikkiopiston kahvila ja tosiaan teen siellä vain sanwichejä. Mutta oli ihan himppasen paljon kivempaa kuin postin jako. Ja vaikka palkka ei päätä huimaa ($12/h, 4h/arkipäivä) on se kuitenkin lähes sama kuin flaijerien jaossa ($50/päivä - tunneista riippumatta! (Eli oli öbaut 8h päiviä matkat mukaanlukien, kahvilaan kestää ~6min bussilla.).) Ei paljoa haittaa että lopetti postihommat. Ja koska duuni kestää 8.30-12.30, on sitä aikaa tehdä vaikka muitakin töitä. Ja jos olen hyvä, palkka nousee ja tunnit lisääntyy. Ja minähän olen hyvä, kuten tiedätte. ;)

Tässäpä siis kaikki tältä erää. Sen kummempia muutoksia ei ole tapahtunut, kuin että olen saanut töitä ja viihdyn täällä todella hyvin.

Koska haluan kertoa vielä muutaman jutun, vaikken osaa tällähetkellä sovittaa niitä sulavasti osaksi tekstiä, kerron ne vaikka ranskalaisilla viivoilla tähän tekstin loppuun:

- Eilen lähdettiin parin tyypin kanssa "kaupoille". Eli yksi oli löytänyt kadun vierestä ilmaista kamaa, se siis oli vain jätetty sinne. Tarkoituksena oli, että jengi kerää talteen siitä kaiken mitä haluaa ja muu kai päätyy roskikseen. Oli löytänyt sieltä jo radion ja polkupyörän muunmuassa. Kerättiin sieltä ihan sikanaan astioita hostelliin, muutaman otin myös omaan käyttöön autoon jne, tuleville road trip hetkille. Pari syvää lautasta ja lusikkaa jne. (Yksi muovinen lusikka on jo tuhoutunut kiitos liian kuuman puuron. Ja syviä lautasia en aiemmin edes omistanut.) Siellä oli myös sohvia, tuoleja.. Oikeastaan vähän kaikkea. Omituista, mitä kaikkea ihmiset heittävätkään pois!

- Tänään tein vähän shoppingia. Tekisi mieli olla muotibloggari ja esitellä kaikki vaatteet hengarissa ja päällä, mutta en ole kovin hyvä siinä. Ostin kutienkin pari paitaa ja farkkuleggingsit. Hihuu, ei enää pelkkiä spurgupaitoja. Ostin kanssa kivan "puolihihaisen" pitkän neuleen. todennäköisesti tulevaisuudessa ihan tarpeeksi lämmin iltaisin ulkona.

- Rakastan tätä hostellia, niin mukavia ihmisiä ja helppo hengata porukassa. Eilen, tänään.. Joka päivä ollaan hengattu porukalla ulkona parvekkeella tai sisällä olohuoneessa. Välillä ehkä kaipaa suomalaista juttukaveria, koska kaikilla muillakin on vähintään yksi samasta maasta, jonka kanssa voi puhua omaa kieltään. Toisaalta taas..Eipähän vahingossakaan tule käytettyä muuta kieltä kuin englantia. Mulla on kyllä kuulemma joku sh-ongelma (omien sanojeni mukaan). Ranskalaisen Miken mielestä se on tosi söpöä. Tänäänkin luuli, että olin got a shop enkä job..x) Voihan lol. Mutta suurimmaksi osaksi (kai) tulen ihan ymmärretyksi.

- Niin ja parasta kaikessa on ehkä Josh, jonka sattumalta tapasin edellisen hostellin takapihalla, kun olin parkkeeraamassa autoa. Lupasi selvittää mulle kaikki mahdolliset käytetyistä autonrenkaista jarrupaloihin! Siis, että saa realistisen arvion auton korjauksen hinnasta ja silleen. Ehkä upeinta, ei tarvitse itse kahlata nettisivuja ja soitella liikkeitä läpi.. Pitää nyt sitten katsoa, mitä tulee tapahtumaan. Kuulostaa ainakin upealta ja helpolta (minulle) ja silleen. Mistähän mä näitä kaikkia edes löydän.

- Lisäksi joka päivä on vähemmän aikaa siihen, että Jonne tulee tänne! Odotan sitäkin ihan sikanaan. "Joudutaan" ehkä pysymään Sydneyssä joulukuuhun asti, mulla ainakin löytyisi töitä sinne asti. Pitää nyt katsoa. Ihan sama, mitä sitten tulee tapahtumaan, niin siistiä vaa, että se edes tulee tänne. :) Malttaisi odottaa enää näitä kuuttatoista yötäkään! :)

No worries

Tässä on nyt parikin mukavaa päivää takanapäin. Ilman huolia ja kaikki melkoisen jees. Voisi tottua vaikka 8) Tämä reissaaminenhan on ihan kivaa!

Täkäläisissä ihmisissä en ymmärrä sitä, että baariin lähdetään aina kamalan aikasin. Eilen lähdin kahdeksan aikaan common roomiin etsimään ihmisiä, jos vaikka saisin lyöttäydyttyä johonkin porukkaan, mutta paikka oli autio! Kaikki olivat lähteneet jo. Melko masentavaa silloin, kun itsellään on bilefiilis. No pöh. Päätin sitten toimeliaana lähteä yksin baariin. Josko siellä sitten törmäisi ihmisiin.

Ja törmäsihän siellä, kahteen paikalliseen "pikkupoikaan".
(Joo, luulin niitä aluksi korkeintaan 18vuotiaiksi, mutta toinen oli 25 ja sen serkku 20.. Dippaduu, sellaista silläkertaa. Mun jos kenen pitäisi ymmärtää nuoren näköisiä ihmisiä.)
Hengasin niiden kanssa siinä baarissa Balmaissa, lähdettiin toiseen baariin Balmaissa ja loppuillasta päädyttiin kaupunkiin niiden kaverin kyydillä. Huonona ihmisenä, en muista yhdenkään paikan nimeä. Mutta oli ihan mukavaa. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin ikinä tavannut suomalaisia täällä.. Toisaalta, onhan meitä suhteessa aika vähän tavattavaksi. Baarista tultiin taksin kanssa kotinurkille. Niin, ja pojat tottakai maksoivat kaiken.. Dippadii, siipeilijä? Minäkö?
Paikalliset kossukarpalot eivät ole yhtä hyviä kuin Suomessa. :(

Ilta oli siis kamalan kiva ja silleen. Aussipuhetta on aika hankala seurata, silloin kun ne puhuvat toisilleen.. Kamalan nopeaa ja vähän omituista. (Tottakai, kukapa Suomessakaan puhuisi hitaasti ja selkeästi keskenään.) Harmi, kun en muista niiden baarien nimiä missä oltiin.. Tai lähinnä sitä keskustan mestaa, se oli nice! Muualla oli vähän kuollutta.

Mulla on ongelmia kuvien latailun kanssa, eli postailen tätä päivää myöhemmin. 8) Käytiin akvaariossa ja juttuja, eli kuvia haluan mukaan! Mur. (Pingviinejäkin, hii!)

Kuulen Victorian kutsun

..se huhuilee: "Christa, Chriiistaa.. Nyt heti vittu tänne tai joudut pulittamaan sikanaan kaikenmaailman slipeistä".

Soittelin siis tänään Vicroadille. Ja ne sanoivat, että auto ei ole vieläkään minun nimissäni. Voihan vitun kökkö sanon minä ja saatanan Fabian. Olisiko se muka ollut niin vaikeaa silloin toimittaa ne paperit sinne, että olisin saanut autoni omiin nimiini. Suorastaan masentavaa. Nyt tosiaan siis pitää lähteä Victoriaan henkkareiden, siirtopapereiden ja osoitetodisteen kanssa. Eli mun pitää sielläkin kirjoittautua johonkin hostelliin tai jotain, että saan todisteen siitä, että asun oikeasti Victoriassa. Mikähän ei siis oikeasti pidä paikkansa.

Asian saa siis kuitenkin hoidettua niinkin helposti. Katselin netistä, että Wangarattaan (mikä siis silmämääräisesti on lähin kaupunki, jossa Vicroadilla on toimisto) on vain vaivaiset 628km. Siitä tulee siis noin kolmen päivän reissu.

Toivottavasti ainakaan ei sen pidempi.. Toisaalta sitten ei tiedä niistä osoitejutuista, paperisodista.. Jokatapauksessa sinne todennäköisesti pitää tehdä kaksi reissua.. Tai hengata siellä pitkään. En vaan ole kovinkaan luottavainen noiden papereiden nopeassa hoidossa, eli todennäköisesti pitkä reissu nyt ja uusi vähän ajan päästä.

Olisipa kätevää, jos rego menisi kuukautta myöhemmin umpeen. Ollaan kuitenkin Jonnen kanssa jossain vaiheessa lähdössä sinne suuntaan, Melbourneen ja silleen. Olisiko vähän kätevä samalla hoitaa sitten noita juttuja. Mutta ei, tottakai rego menee umpeen samana päivänä kun Jonne tulee. Eli hommat pitää hoitaa ennen sitä tai maksaa myöhästymismaksua sitten (ja hyvällä säkällä vielä slippejä, jos ne katsoo sen kokonaan uudeksi rekisteröitymiseksi. Vaikka en kyllä vieläkään tiedä Victorian slippikäytännöstä. Toisaalta, en kyllä halua ottaa selvääkään niin kauan, kun se ei minua koske!)

Hieno juttu tässä on ainoastaan se, että mulla on hostelli varattu ja maksettu (ainakin suurimmaksi osaksi, dippadii) täällä Sydneyssä 30.10. asti. Tuntuu vähän turhalta lähteä siis Viciin.. Kun muuten ei ollenkaan tunnu kolmen, neljän päivän takia. Toisaalta, jos leikittäisiin, että auto söisi puoli tankillista bensaa reilulla 200kilometrilla (pyöristetään vaikka 250km), syö se tankillisen 500km. (Plus että suurin osa matkasta on tasaista maantieajoa.) Matkaa yhteensä tulee 1256km. Missä on siis reilu kaksi tankillista. Bensoihin ei siis kulu edes kahtasataa (oletetaan, että tankillisen saa $70), öbaut $170 näin karkeasti heittäen. Hostelli(?) ja jotain sapuskaa, muutamia kymppejä? Kuulostaa se halvemmalta kuin $1100 ja $650 Green slip siihen päälle. Rego tottakai pitää sinnekin maksaa, mutta niin se pitäisi täälläkin.
(Nojoo, en kanssa tiedä, mitä kaikkia ajoneuvon siirtämiskuluja ja myöhästymismaksuja Vicroadikin keksii, mutta tuskin ne satoja ovat.)

Eiköhän tästä selvitä, hieman hankalaa ja turhan monimutkaista ehkä, mutta johan mä olen ollut monta viikkoa (lähes) Sydneyssä (tai sen ympäristössä), eli eiköhän se muutenkin ole taas aika lähteä tien päälle. Voi Jeesusta vaan.

Ne miun kivat uudet kuulokkeet mitkä eilen ostin :) Toimii hyvin, eilen ekaa kertaa juttelin Skypessäkin, Hii. Mummin ja Kassun kanssa. 8) Hii. Pitää kokeilla videopuhelua seuraavalla kerralla.
Hii!
(Kuvan laatu? Hii..)

 Iltapalaa yleltä illalta..Terveellistä? Toki.
En ennen edes tiennyt tykkääväni valkosuklaasta. Täällä oon jotenkin sitten löytänyt sen. 8) Omnomn.
Ja toi snacksipussi oli muutenvaan kamalan hyvää pieneen hyvän nälkään. Yllättävän hyvää oikeastaan, miksei tollasia ole Suomessa?

Paikallinen postilaatikko. Voi jeesus, kun ei tohon mahdu kirjekään sisälle taittamatta, niin entä jos niitä on useampi?! No, sitten ne jätetään kivasti aidan päälle tai yritetään väkisin rytätä sisälle.
Etana, etana näytä sarves, onhan pouta sillon ko postia jaetaan..

 Aamupalameininkejä. :D LoL.
Joo, puuroo, kahvii ja Kingii. Hyvä korvike Kymen Sanomille!

 Olohuonemeininkejä hostellista. Näyttääkö kivalta? No niin mustakin! Ja edellisessä hostellissa yleiset tilat käsittivät siis pienen huoneen.

Täällä on kaksi olohuone/ keittiöviritelmää (tällaista) ja kaksi parveketta (alla tai yllä, miten nämä kuvat nyt suostuvat menemään.. Kuvanjärjestelyohjelmalla on taas jotain ongelmia). Ja tietokonekoppi.

 Jes, elikkä parveke (toinen niistä). Hihuu, oikein mukava, tilava ja suojainen. Me likes.

Ja keittiötäkin vähän. Ei ehkä mikään übergurmee tämäkään, mutta huomattavasti parempi kuin edellisessä! Ja isompikin ja siistimpi! Siistiä tosiaan. Siistiä, siistiä, niicu Coolia.

Tykkään tästä paikasta kyllä.

Ja yritän vähän keventää tunnelmaa välillä ainaisen vinetyksen sijaan. En yhtään ihmettele, ettei blogilla ole yhtään lukijoita, kukapa sitä jaksaisi ainaista vinetystä kuunnella! No, odottakaa vain muutama viikko, eiköhän tämä tästä iloksikin muutu. 8)

Heute ich hasse alles!

Huomaatteko, mikä kielellinen lahjakkuus olen ärsyyntyneenä? Huoltsikkapojallekin jaksoin avautua huonosta päivästäni kun kävin ostamassa surusuklaata, musta tulee ehkä sosiaalinenkin vielä, jos sama meno jatkuu. Toivottavasti ei.

Heräilin tänään yhdentoista jälkeen, keittelin puurot, hengasin vähän. Kävin netissä katsomassa CommonWealth pankkitilin katteen ja koska se oli plussalla, päätin lähteä etsimään inspectoria Bondi Junctionista. Olin katsonut sen valmiiksi jo eilen. (Ja taas vertailematta muihin, päätynyt ensimmäiseen, minkä löysin edes vähän läheltä. En kyllä uskalla tehdä jälkivertailuakaan.)

Eksyin taas kerran matkalla, mutta jotenkin ihmeen kaupalla taas kuitenkin löysin oikeaan paikkaan. Googlemapsin reittiohjeet ovat kyllä mainioita. Not. Jotenkin aina onnistun hukkaamaan itseni pois reitiltä, mutta myöhemmin löytämään takaisin reitin puolenvälin jälkeen. Tarkoituksena selvästi on vain oikaista, muuten reitti olisi pitkä ja mielenkiinnoton.

Jätin auton huoltomiehen huomiin ja lähdin itse tutkimaan kauppoja. Ostin kuulokemikkisysteemin, jotta nyt sitten ehkä joskus oikeasti voin jutella sillä Skypellä. Kuulokkeet tosin ovat muutenkin hajonneet, että olisin kuitenkin tarvinnut uudet. Nyt hoitui kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja sain niistä $6 alennustakin! Maksoivat näinollen vain $23! Hihuu, selvää säästöä. Löysin toisesta kaupasta kivan pienen suoristusraudankin vain $19 ja päätin, että ostan sen, jos auto läpäisee testin. Parina päivänä olen muutenkin miettinyt, että hitto suoristusrauta olisi kätevä! Jäi suoristin kuitenkin ostamatta.

Pääsin takaisin tarkastajamiehen luokse ja se näytti kamalan iloiselta. Petollista: voi joko tarkoittaa hyvää minulle (hymyilee asiakkaan puolesta) tai hyvää hänelle (lisää rahaa, hähää).
Tällä kertaa se oli kai sekä että.
Auto oli paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä hän oli olettanut, selviän siis todella vähällä. Ainoastaan kaikki renkaat pitää vaihtaa (nojoo, voi olla, että niistä alkaa olla vähän jokaisesta urat hävinnyt), jarru korjata (se tärisyttää typerästi, kun kovemmalla vauhdilla painaa jarrua), pyyhkijänsulat vaihtaa (siis siksi ne vinkuvat inhottavasti!) ja töötti korjata (hyvä! Pääsenpähän vihdoin tööttäilemään takaisin kaikille törpöille).

Tiedän, tiedän, kaikki vaikuttavat ajoturvallisuuteen ja pitää korjauttaa. Mutta se tulee maksamaan ~$1100! Riippuen siitä töötistä. Huoltomies kun ei osannut sanoa, mikä siinä on vikana. Nice. Plus sitten Green slip (blue slipiä ei enää tarvitse maksaa, kun tarkastus on jo tehty. Kunhan korjauttaa kaikki huomautetut viat. Se oli $70.) ~$650 ja rego itsessään kai jotain kuudensadan paikkeilla sekin. Eli dodiin, senverran lisähintaa $1900 ostohinnan päälle! Eipä tässä kai auta kun keksiä kikkailukeinoja.

1.) Suunnittelin, että pitää tutkia Victorian käytäntö. Nyt kun auto on valmiiksi jo vicin kilvissä, tarvitsisi vain vaihtaa osoite Victoriaan, maksaa rego ja käydä hakemassa paperit ja tarrat sieltä (toivottavasti jostain lähellä rajaa sijaitsevasta postista tai jostain. Pitää etsiä myös potentiaalisia osoitteenvaihtopaikkoja). Toivottavasti. En siis oikeasti tiedä, miten se käytännössä menee, pitää huomenna tai viimeistään maanantaina ottaa selvää.

2.) Männynkävyt - mun lempiruokaa -suunnitelma. Eli maksaa koko vitun hoito ja stressata sitten loppureissu siitä, kuinka on ajanut itsensä ja vanhempansa mierontielle, elää kävyillä ja havunneulasille ja toivoa, että kesälläkin sataa, ettei tarvitse merivettä juoda.

3.) Myydä auto. Totta, kukapa sen huolisi.

3.) Jättää auto sinne missä se on, pakata tavarat ja siirtää paluulento huomiselle.

Vähän tulee koti-ikävä kaiken tämän säädön takia! Ihan tällaiseksi en osannut alkureissua suunnitella. Ehkä kohta jossainvaiheessa voi aloittaa oikean reissun: tehdä töitä, chillata (chillata, ei stressata!), kierrellä, katsella maailmaa, kokea ja pitää hauskaa.

Ja tällaisilla heikoilla hetkillä sortuu helposti jossitteluunkin, vaikka se turhaa onkin.
Jos olisin tiennyt, että tulen lähtemään yksin, olisin voinut lähteä vaikka aubairiksi.
Jos olisin tiennyt, että Jaska ei tule olemaan täällä kuin reilu kolme viikkoa, olisin voinut siirtää omaa matkaani ja vaihtaa matkakaverin Jonneen jo Suomessa.
Jos olisin tiennyt, että auto tulee olemaan vitunmoinen riesa, olisin jättänyt sen ostamatta.
Jos olisin tiennyt, että auto muutenkin jää kokonaan minun vastuulleni kaikkine riesoineen ja kustannuksineen (oletuksella siis, että olisin tiennyt, että siitä tulee moinen riesa) olisin satavarmasti jättänyt sen ostamatta.

Älkää pelätkö, en mä ketään ole tappamassa..Vielä. Ärsyttää vaan. Ja älkää käsittäkö väärin, rakastan syvästi autoani. Se on paras ystäväni. Mutta voi jeesus, että se osaa olla rasittava! Murrosikä. 14v, -96. Siitä sen on pakko johtua.

Ja älkää myöskään pelätkö, on mulla täällä välillä ihan kivaakin. Nautin omalla masokistisella tavalla tästä kaikesta. Ja siitä, että pärjää ja selviää. Jos ajattelen positiivisesti, ainakin opin joka asiasta jotain. Ja loppureissusta ei tarvitse tulla kuin kohtalainen, että se minun silmissäni on täydellinen. Heh. Hyvä siitä tulee tulemaan. Ja sunnuntaina Joshua lupasi esitellä minulle kaupunkia. Hihuu. Jätän ehkä auton suosiolla Balmainiin ja siirryn kaupunkiin bussilla, tänäänkin sai odotella puolitoista tuntia ruuhkassa, että pääsi Bondista Balmainiin. (Miinus se aika, minkä taas vietin eksyksissä.)

Elän itselleni

Lueskelin tossa vähän aikaa sitten joitain matkablogeja, lähinnä Australiaan liittyen ja muutamia muita sieltä täältä. Melkein tuli paha mieli, kun kaikilla tuntui olevan niin hyvä, helppo ja kokemusrikas reissu.

Eipä, onhan tässä minunkin reissussani kokemuksia ollut, paljonkin. Sekä hyviä että huonoja on ehtinyt näkemään näinkin alussa matkaa. Paska työpaikka ja rottahostelli olivat ehkä huonoja. Samoin kylmät yöt autossa ja paperiasioiden hoitelu. Kaikki nekin vaikuttavat ihan arvokkailta näin vähän ajan päästä katsottuna. Samba edellisen hostellin katolla, leireily auton kanssa, opiskelijabileet Perthissä, HongKongin kuuman hiostavat yöt ulkona kaljan kanssa.. Vain esimerkkejä niistä kaikista hyvistä, mitä on ollut. Ja olen ollut reissussa vasta kuukauden!

Tällä hetkellä mieltä painavat kuitenkin kaikki asiat, mille en voi mitään. Se, kuinka rahojen siirtymisessä maasta toiseen kestää kauan, kuinka autoasia osoittautuikin hankalammaksi ja kalliimmaksi, kuin mitä oli odottanut..Tänään tosiaan piti pyytää sen takia Suomesta vähän avustusta. Budjetti ei ihan pitänytkään niin hyvin, kuin oli kuvitellut. Siihenkin tosin vaikuttivat monet minusta riippumattomatkin seikat.

Esimerkiksi en ollut osannut odottaa, että lähdettäisiin samantien Perthistä Sydneyyn ilman, että tehdään ensin yhtään töitä. Samoin se, että auto olisi kokonaan minun, että ostaisin sen yksin ja olisin vastuussa kaikista sen kuluista alkumatkan bensoja lukuunottamatta tuli vähän ennakoimatta. Olen yrittänyt elää kamalan säästeeliäästi, mutta mässäilypäiviä (mässäiltiin sitten kirja- tai karkkikaupassa) oli kuitenkin vähän turhan monta, samoin mäkkärissä tuli syötyä ehkä turhan monta ateriaa "koska siinä säästää, kun voi nettiä käyttää sitten ilmaiseksi". Sai sitä nettiä käyttää pelkän kahvinkin ostettua.

En myöskään ollut osannut ennakoida, että töiden haku olisi näin hankalaa. Toisaalta, jos englanti vielä vähän tökkii, on sitä kaupungista ehkä hankala saada mitään kamalan hyvää työtä. Varsinkin kun autoasioiden järjestely vie kamalan paljon aikaa. Ehkä pitää siis nyt lakata vaan stressaamasta kaikkea muuta samaan aikaan.

Venailua ja odottelua inhoan ehkä kaikkein eniten. Milloin pitää odotella vastausta jostain, milloin virastossa, koska rahojen siirtymisissä.. Tuntuu, että se kaikki on vain turhaa aikaa, mutta jos osaisi elää vaikka hetkessä, ehkä siitä ajasta kun ei voi tehdä mitään, pitäisikin tehdä aikaa, milloin ei saa tehdä mitään. Jos se sitten olisi vähän enemmän lomaa, eikä vain stressaavaa aikaa, jolloin odottelee kolmannen osapuolen hoitavan asioita. Ei saa tehdä mitään sisältää myös, ettei saa stressata.

Tästä lähin lupaan (yrittää) olla stressaamatta sellaisista asioista joille en voi mitään. Sisältäen myös stressaamisen siitä, millainen tämän matkan pitäisi olla. Koska eihän tämän pidä olla mitään. Tämä on juuri sellainen, kuin tästä teen (hieman muiden tahojen avustuksella/häirinnällä). Ihan sama, millaisia muiden matkabloggaajien matkat ovat olleet. Minä olen ch ja tämä on minun matkani. Ja huomenna lähden ehkä Newtowniin juomaan kaljan sen kunniaksi. Ehkä jopa ensimmäisen itseostaman baarikaljan koko reissun aikana.

Slippijuttu

Dodiin, tänään venailin 40minuuttia autorekisteröintimestaan vain saadakseni tietää, että vielä en voi tehdä auton kilpien vaihdon tai rekisteröinnin tai minkään kanssa yhtään mitään. Ensin pitää hankkia Blue ja Green slip.

Sininen on ilmeisesti ihan vaan huoltotarkastus, katsoo onko jotain vikaa vähemmän vai enemmän. Vihreä kai joku liikennevakuutuksen tyyppinen, jos aivan oikein ymmärsin. Löysin paikankin, mistä kummatkin saa kätevästi ja helposti (oletuksella, että autossa ei olisi mitään isoa vikaa), mutta hintaa niille tulisi öbaut $700. Ei osannut huoltomies varmasti puhelimessa sanoa, riippuu auton kunnosta, iästä ja kaikesta sellasesta. Ja toi siis ilman, että autosta tarvii huoltaa jotain. Itse rekisteröinti taas maksaa kuutisensataa sekin. Kilpien vaihtamisesta taas en tiedä, jos sekin maksaa jotain.
(Auto on nyt siis Victorian kilvissä ja että voin täällä ollessani (pitää tehdä ennen 27.10.) rekisteröidä sen uudestaan (katsastustyyppinen vuosittainen juttu) se pitää siirtää New South Walesin kilpiin. Hajoan ehkä näiden osavaltioiden kanssa. Ehkä muutankin Victoriaan nyt täksi väliajaksi.. Ainiin, tämä hostelli on jo maksettu.)
Melko kallista, voisin väittää. Ei ole yhtään hyvä tällainen auton yksinomistaminen työttömälle. Ehkä vaan feidaan mokoman riesan jonnekin perseeseen.

On siinä kyllä paljon hyvääkin. Ja en tiedä, mitä muka tekisin täällä ilman autoa. Ja vaikka se on ollut mun vasta kolmisen kuukautta, on sen kanssa koettu paljon kaikkea mukavaa yhdessä. Ja nykyään osaan jo ajaakin täällä ja noin isolla autollakin. Olen aika ylpeä itsestäni ja siitä.

Mutta joo, eipä tässä kai auta muu, kuin venailla, että rahat Suomen tililtä saapuvat tänne (ihanaa, kun maidenvälisissä siirroissa kestää ikuisuuksia) ja syödä käpyjä siihen asti, kun töitä löytyy. ;)

Hyväpäivä

No voi huhhuh! Soitin juuri Vicroadille autosta, mutta ilmeisesti soitin ihan väärään paikkaan. Mun pitää rekisteröidäkin auto kokonaan uudestaan nyt tänne! Ja ilmeisesti olen vähintään viikon myöhässä asian kanssa. Pitänee huomenna ensi töikseen lähteä jonnekin autorekisteröintikeskukseen(?). Voi pah, niin kuin näistä asioista muka mitään tietäisi ja silti pitää osata hoitaa. Vallan ärsyttävää suorastaan.

Mutta anyways, tänään on hyvä päivä. Tykästyin vallan hostelliin ja ympäristökin vaikuttaa kivalta. Ja auton kanssa on helpompaa (mitä nyt vähän rekisteröintiongelmia ja silleen..-.-). Päätin pitää tänään vapaapäivää vähän kaikesta ja ottaa vaan rennosti. Hyvä että autostakaan muistin soittaa.

Ostin ne flipflopitkin 8) Kun ne nyt käveli vastaan $3,50, niin mitä muutakaan muka pystyi tehdä? (Ja eikö ole söpöjä kipeänpehmentimiä.) :) Vaativat kyllä vähän totuttelua, viimeksi varvassandaaleja kun käyttänyt '07. Kaipa niihin taas tottuu, ovat kuitenkin helpot! ja rennot. Eipähän tarvitse jalkojen enää muhia vagabondeissa (vaikka suuresti muuten rakastankin kyseisiä übermukavia 'lenkkareita').

Täällä on muutenkin kamalan kivan näköisiä kauppoja (sen halpissekatavarakaupan lisäksi :D). Tai siis lähinnä, täällä on kirppareita paljon, missä on paljon kivannäköistä tavaraa. Ja merkkikirpparikin ihan erikseen. Meinasin ostaa sieltä ehkä kolme laukkua, mutta jätin ne sinne. Sääli. Rupeen ehkä muotibloggariksi ja kiertelen vaan kameran kanssa kirppiksillä täällä, kerron ostovinkkejä sitten siltä varalta, jos joskus satutte Balmainille eksymään. Heha, knappast. Muotibloggarina olisinkin hyvä. 'Päivän asu on sama kuin eilen, toppi vaan on vaihtunut. Vieläkin vaatteet on ostettu samasta kaupasta kuin eilenkin olivat.'

Hostelliin olen tosiaan melko tykästynyt. Tunnelma on loistava ja vaikuttaa muutenkin ihanalle. Jo nyt tuntuu, että täällä voisi viihtyä pidempäänkin (enhän mä täällä tule pysymäänkään kuin 24 yötä). Staff on kivaa ja paikka on siisti. Ei haise omituiselle tai ole ahdas ja tunkkainen. Huone on 10hengen dorm, eikä se tällähetkellä ainakaan minua haittaa.. Katsoo sitten vähän ajan päästä, että hyppiikö seinät silmille ja löytyykö peiton alta torakoita yökaverina.
(Nukun taas yläsängyssä, mutta ystävällisesti Jonne muistutti, että torakat pystyvät kiipeämään seiniä pitkin ja osa lentämäänkin. Heti tuli parempi fiilis nukkua viimeinen yö edellisessä paikassa.)

Tämän päivän ohjelmassa on kai sitten selailla Gumtreetä ja toivoa, että kivannäköinen työpaikka sattuisi silmään.
(Tai edes lempeästi hipaisisi, satuttaa ei välttämättä tarvitse.)
Pelkään, että musta on tullut laiska, tyhmä ja saamaton töiden kanssa. Oon ehkä Suomessa joutunut työskentelemään liian kivoissa paikoissa, missä oikeasti on nauttinut töistään.. Ehkä mä olenkin vaan nirso töiden suhteen nykyään? Toivottavasti ei näin, muutenhan mä en voi tehdä enää ikinä mitään! Muutenkin ihan tapojen vastaista irtisanoutua paikasta, jossa kuitenkin maksetaan palkkaa, varsinkin kun rahaa ei suorastaan liikaa ole (voi kun joskus olisikin!). Mutta eiköhän tämä tästä. Ei minua omasta puolestani huolestuta, nyt huolestuttaa lähinnä auto.. Sekin selviää sitten huomenna. (Toivottavasti)

Uusi hostelli, uudet kujeet

Kuulin tänään suomea, kun kävelin kadulla. Ensin luulin, että kuulin omiani, mutta suomea se oli. Kävelivät vastaan, enkä edes tajunnut, ennen kuin olivat jo ohi. Vähän randomia. Itseni (ja Jaskan ja Tommin) lisäksi en ole vielä yhteenkään suomalaiseen törmännyt. Loistavuutta minusta.

Check-out itsessään sujui ihan hyvin. Rahojen palautuksessa oli vähän enemmän ongelmaa. Rahat kyllä sai takaisin (loistavaa ja melko harvinaistakin), mutta jotenkin oudosti kortille suoraan.. Eli kestää muutaman päivän. Great, koska Nordea on ollut yhteistyökyvytön kanssani ja uusi hostelli piti myös maksaa tänään, ei se oikein käynyt laatuun. Turhauduin ja tuli tippa linssiin pelkästä turhautumisesta - ja kappas, kyllä ne sittenkin pysty maksamaan osan käteisellä (veti siitä hyvästä kyllä $15 välistä, mutta pääasia että sain rahaa). On kyllä kamalaa, mikä valta itkevillä naisilla on maailmassa.

Pääsin uudelle hostellille vähän aikaa parkkipaikan perässä pyörittyäni ja nyt olen sisällä. Vaikuttaa paljon kivemmalta, ensivaikutelma ainakin enemmän plussan puolella, kuin edellisessä oli missään vaiheessa. Sijainti on hyvä (suhteellisen) ja paikka näyttää viihtyisältä. Samoin jengi mukavalta. Eiköhän täällä muutamia öitä jaksa.

Aamulla ennen check-outtia kävin vielä postissa kuuntelemassa eioota TFN:nästäni. Voi jeesus, voiko sillä oikeasti kestää se yli 28päivää!? Ja ilman sitä kun ei pysty ABN:nää hakemaan. Turhan hankalaa ja hidasta meininkiä minun makuuni. Pöhpah. Ja se 'osasto', missä itse asioin, aukesi vasta 9. Olin siellä varttia vaille ja siellä oli muuta jengiä, mutta piti silti odottaa 15min. Kävin syömässä aamupalaa alakerrassa olevassa kahvilassa. Oli hyvää.

Musta tuntuu, että mun pitää itsekin ostaa flipflopparit. Ne voisi olla helpot ja kaikilla muillakin on sellaiset.

Työtön työnhakija Australiassa part.2

Dodiin, tänään on ollut huono päivä ja päivän päätteeksi sanoin itseni irti. Hah, siitäpähän saivat. Jotenkin tuntui turhan turhauttavalta ja vähän liian epäpalkitsevalta ensin nousta ennen seitsemää, seitsemältä lähteä ajamaan Parramattaan, että ehtii kahdeksaksi työpaikalla ja venailla siellä sitten joka aamu neljäkymmentä viisi minuuttia, ennen kun töitä aletaan edes jakaa.

Tänään aamulla taas ensin meinasin nukkua pommiin, kamalalla kiireellä siis puurot naamaan (jep, hyvä tapa, olen terveellinen) ja kiireellä Parraan. Ja Deep saapuu paikalle vasta 8:25. 'Just 10 more minutes..' ja katoaa yläkertaan kahdeksikymmeneksi. Yhteensä, kun kaiken venailun ja työmatkat laskee mukaan, töissä kuluu aikaa öbaut kahdeksan tuntia. Ja siitä saa palkkaa $50. 'Australiassa on ihan sikakovat palkat joka hommassa..' vai miten se meni? Syönkö jonkun pään? Nojoo, tottahan se on. Poikkeuksia löytyy joka maasta ja mainostenjakaja ei välttämättä ole ihan huippupalkoilla missään maassa.

Kuvassa on siis undulaatteja (olihan undulaatti valkoinen keltatöyhtöinen?), kuten kaikki näkevät?

Nyt etsiskelen siis uutta työtä. Ja chillailen aktiivisesti. Yritän elää stressivapaata elämää nyt toistaiseksi, ilman turhia paineita siis töidenkään kanssa. Tottakai olisi mukavaa, jos joku hyvä työ kävelisi vastaan. Toisaalta, on hengailukin ihan kivaa. Toivottavasti uudessa hostellissa on mukavia ihmisiä, huomenna olisi edessä muutto sinne.

Ja chillailua ja zillailua tää munki elämä nyt tulee olemaan pelkästään.. Pitää mun jotain verojuttuja ja autoasioita vielä hoidella. Plääh, sanon minä. Venailua ja odotusta edessä siis pelkästään. Joka ikisestä suunnasta. Mutta elämä on. Ja eikös se olekin se hyvä, mikä aina odotuttaa itseään kamalan kauan?

Tänään oli melkoisen huono päivä noin yleisesti. Ikävää ja ahdistusta. Se, joka niin inhottavat asiat on keksinyt, sietäisi joutua hirteen! Onneksi lämmin suihku auttoi, huuhtoi ikävät fiilikset pois ja silleen. Nojoo, tiedä siis, onko paikallisessa vedessä jotain liuoittavia kemikaaleja, vai aika aikaansa kutakin. Huomenna voisi olla parempi ja toimeliaampi päivä. Sitä odotellessa, päivä kerrallaan.

Tänään olin myös reipas ja latasin Skypen itselleni! Pitää vielä opetella käyttämään moista. On mulla ehkä joskus aikaisemminkin ollut koneella kyseinen soitin (sillähän soitellaan, right?), mutta en ole ikinä vaivautunut käyttämään sitä. Vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta vastahan minä olen kolmannellakymmenennellä ja haukun vain jos haukututtaa.
(Haha, ollaanpas sitä hauskoja tänään.)
Uudet kuulokkeet pitäisi kyllä hommata. :c Nykyiset rätisevät. Yök. Rahan menoa ei voi estää <3 Onneksi irtisanouduin töistäkin ja Nordealla on jotain minua vastaan.

Muokkailin vähän blogin ulkoasua, ette toki varmaankaan sitä huomaa. Edellinen oli niin kiireessä väsätty. Tänään taas puuttui inspiraatio. Tekstilaatikkojakin pitäisi vähän modailla. Niiden vaan kun olettaisi kertovan jotain matkasta, mistä en vielä itsekään tiedä mitään. Pitää etsiä joku, joka kehittäisi minulle hyvät introt. Noh, kunhan löydän inspiraation.

Ps.
Kerroinko ikinä, että samana päivänä kun näin täällä rotan, näin myös vauvatorakan? Täällähän on oikea eläintarha! Siistiä, eikä tarvitse maksaa kuin reilu parikymppiä päivä, pitäisiköhän sittenkin jäädä pidemmäksi aikaa? ;)