Postin tuo, postin tuo..

No okei, eli mainokset, mutta onko sillä niin väliä. Christasta on tullut siis postinjakotyttö. (Eli mainosten, mutta onko se niin justiinsa!) Huomenna ois eka duunipäivä ja saa kävellä. Se on ihan hyvä ehkä vaihteeksi autossa istumisen jälkeen. Hihuu! Rahaa tulee siis sitten jostain..Pitäisiköhän sitä hankkia osoitekin.

Kiva tulla Parramattaan, infosta asti kävin kysymässä läheltä hostelleja, mutta ei! Mikä kaupunki tämä muka on, jossei täällä ole hostellia pienelle tytölle. Joku championg football juttukin, että kaikki hotellitkin joko täyteen buukattuja tai ylihinnoiteltuja - kiitti vaan. Auton kanssa närästäisi lähteä takaisin Sydneyyn, mutta pitää nyt kai katsella sitten. Ehkä sieltäkin joku kiva parkkipaikallinen löytyisi..ehkä. Tai sitten jostain muualta täältä jostain..Vaikka infomies kovasti päätään pudistelikin ja väitti, että kaikki lähimmät ovat Sydneyssä.

Kivasti tänään oli tullut toiseenkin hakemukseen vastaus sähköpostiin. :) Joku siis kuitenkin ehkä huolisi punapäisen tytön duuniin itselleen. Se taas olisi siivoushomma..Hui. Mutta pitää nyt katsastella, josko siitä kuuluisi vielä lisempää ja miten mainostenjako maistuu. Toisaalta, maistuuhan se mikä vaan, kun ei kyllästymiseen asti tarvitse hommailla.

ABN number on mulle taas uusi tuttavuus. Luulin että veroasiat hoituvat TFN:n kanssa, mutta nää kyselee kaikki ABN:nää.. Just joo, voisivat joskus leikkiä selkeitä näiden asioiden kanssa. Vaikka toisaalta, samoin ovat kaikki Suomen veroasiat täyttä hepreaa minulle. Pitää nyt ehkä selvitellä ja katsella, kumpaakaan kun minulla kuitenkaan vielä ole. TFN:n tilasin sillon joskus ennen kun lähdettiin Perthistä, eikä sitäkään vielä ole kuulunut. Josko vaikka tämä sitten. Hyvä että ainakin valinnanvaraa löytyy. :)

Parramatta vaikuttaa melko kivalta kaupungilta/kaupunginosalta, miksi näitä nyt ikinä kutsutaankaan. Vaikka ihan ihrveästi en ole ehtinytkään pyöriä. Hornsby (tai Hornsbyn lähistö (otin siis vihdoin selville, missä viimeksi vietin aikaani)) kun oli ainakin todella pieni. Toisaalta, ei täälläkään ole hostellia, joten tästäkään kamalasti kostu. Plaah. Eli seuraavaksi Google auki ja hostelleja jostain läheltä - kiitos! Jos huomenna vaikka pääsisi ihan oikeaan sänkyyn. Ja pysyisi siellä vaikka jonkin aikaa. Kuulostaa suunnitelmalta minusta.

28.9.10

5:14pm. Oisko tänään kuvien vuoro? No tottakai! Kuvia on siis Cänbrasta (Canberra) ja Liverpoolista. Olen ollut himppasen huono kameran kanssa ilmeisesti Sydneyssä ja nyt täällä jossain, missä nyt ikinä olenkaan. Suloisesta tyhjästä renkaastakin (voi, se oli niin parka!) piti ottaa kuva, mutta enpä muistanut. Hyi minua.

Olipa kerran HongKong

HongKongissa oli pinkkejä muovirahoja.

Tosiaan, nyysin siis muutaman kuvan Jaskan kamerasta. Hähää 8)

Kun hengailtiin Kenin kanssa drinkkibaarissa.

Olin tuomari Cänbrassa.

Gumly Gumly oli vähän Wagga Waggasta eteenpäin.

Tirpunen vanhan eduskuntatalon edessä.

Jaska haastatteli jotain tyyppiä..O.o

Liverpool kyltin kanssa 8)

Renkaat ovat ehkä ok tällähetkellä toistaiseksi..En siis ole ihan varma, kaikkien renkaiden paineet "tsekkasin", mutta koska ilmalaite oli ihme automaattihärveli, en oikeastaan tiedä, puuttuiko vai oliko niissä liikaa painetta. Nyt niissä kuitenkin pitäisi olla oikean verran. Seuraavalla kerralla kai pitää etsiä sellainen, mitä osaa itsekin käyttää. Ihan vaan, että pystyy seuraamaan vaikka, josko niissä paineet pysyvät, eikä vaan korjata.

Tänään on ollut taas työnhakupäivä (niin pitkään kun jaksoin). Mitään ei ole oikein kuulunut mistään, mutta ei se oikeastaan haittaa. Tänään on ollut loistava ilma ja olen vain makoillut nurmikolla ja lueskellut. Yöpaikka löytyi koirien- ja vanhusten ulkoilutuspuiston vierestä..Tai välistä. Ihme aamuvirkkua porukkaa täällä! :) Kaikki liikkeellä ennen kahdeksaa. Toisaalta, tänään on lämmin päivä, niin autossa olisikin ollut turhan lämmin muutenkin sen jälkeen.

Tässä koirapuiston vieressä chillaillessa ensin ihmettelin selänrapsuttimilta näyttäviä tikkuja, joita koiranulkoiluttajat puistoon raahasivat. Myöhemmin selvisi, että siinä onkin "koura", mihin saa pallon, eli se onkin kätevä pallonheittolaite! Ei tarvitse kumartua nostelemaan kuolaisia palloja, saatikka muuten käpälöidä niitä. Kunhan heiluttelee tikkua. Vähänkö kätevää.

Voisin ehkä tottuakin pelkkään chillailuun. Nyt ei yksinolokaan masenna, saapahan reilusti vaan olla..Ja odotella puhelinsoittoja, joita ei koskaan tulekaan. Mutta muuten on juuri rentoa. Toisaalta, kai sitä kohta jotain aktiviteettiakin kaipaisi..Mörön karkoitusta näin iltaisin. 8) Ei ihan vielä.

Fiilis on kuitenkin suhteellisen loistava. (Mitään ei siis oikeastaan ole tapahtunut, niin päätän jaaritella kaikkia turhuuksia.) Kesä tulee, eikä sitten enää ole kurjaa. Eikä muutenkaan, vajaa kuukausi niin Jonnekin pääsee tänne. Hihuu.

Ja koska, vaikka kirjoitettavaa piti olla kuinka, en ilmeisesti keksikään yhtään mitään järkevää, päätän jaaritella vielä viimeisen jaarittelukappaleen, vaikkapa epilogin. The End.

Lopullinen raatokriketti

Lähes unohdin, että Sydneyyn päättyi meidän raatokriketti turnauksemme.

Eli Road Kills, Perth - Sydney

Jaska:
82, 17 kengurua, 25 lintua, vompatti ja kissa.

Ch.:
138, 25 kengurua, 36 lintua, lammas, vompatti, kissa, 3 kettua ja pupu.

Voitin siis, joku voisi väittää että reilusti, mutta itse kuvailisin voittoa rökälevoitoksi. Onneksi olkoon minulle.

Pieni tyttö liian suuressa maailmassa

Hei, on ehkä ensimmäinen kerta nyt koko matkan aikana, kun kirjotan mitään reaaliajassa. Jei, jännää. 8) Paljon tässä on kyllä ehtinyt tapahtua, eikä tietokoneen valokuva-albumi ole täysin ajantasalla (kamerapiuha on kai jossai muualla, kuin mukana nytkin), joten yritän soveltaa jotain hienoa ja monimutkaista..Tai ainakin saada asiat vaikuttamaan sellaisilta.

Viimeksi kun kirjoitin, emme olleet vielä Sydneyssä. Nyt ollaan oltu täällä jo torstaista asti. Tai täällä ja täällä, täälläpäin. Nytkin olen itse jonkinmatkaa Sydneystä puskaan, ajoin vähän turhan kauas etsiessäni mäkkiä. Mutta kun jätin kartanlukijan Sydneyyn ja navigaattori on manuaalinen..Siis eli saatoin vähän eksyä vilinässä. :) En kuitenkaan pahasti. Sydney ajaminen on kuitenkin jotain aivan ihmeellistä pienelle tytölle, jolle autokin on liian iso. Kaistoja on vähän turhan monta ja autot menevät vähän turhan lujaa..Täällä on myös tapana ryhmittää kaikki kyltit yhteen kasaan, että matkalla saa vain arvailla, josko joskus tulisi kylttejä ja mihinkähän suuntaan..Mutta enihau, hyvin on selvitty (mitä nyt ensimmäisenä päivänä vähän unohdin parkkihallissa, että vaikka liikenne on väärinpäin, autot eivät kuitenkaan ole törmäilyautoja (kannattaisi minusta, liikenneturvallisuus paranisi huomattavasti)).

Matkakaverukset siis erosivat tänään. Huomattiin, että intressit ovat vähän toisenlaiset, toisella kiire löytää töitä ja toinen haluaa katsastaa kaupunkia mahdollisimman paljon. Jotenkin tunnuttiin olevan toistemme tiellä. Parempi näin, mutta nyt on pikkusen orpo fiilis yksin kylmässä maailmassa eksyksissä.. Voi minua parkaa, nyyh. Pitää huomenna katsastaa, josko töistä kuuluisi jotain, että saisi uuden suunnan elämälleen. Tai edes Tax File Numberin ja vastaavia asioita..Heh, hullu maailma, toimistotkin menevät kiinni ihan liian aikasin.

Ennen kun tultiin Sydneyyn, käytiin Canberrassa, Wollongongissa ja Liverpoolissa. Ainakin. Koska en ole nyt täysin varma, missä vaiheessa viimeksi päivitin.

Canberra oli väkisin väsätty pääkaupunki vähän ei minnekään. Viivottimella kaavoitettu jne. Olihan se kaunis ja vaikuttava, mutta vähän plääh. Käytiin vanhaan eduskuntataloon rakennetussa museossa ja osuttiin kierroksellekin. Oli mielenkiintoista kyllä. Vähän monimutkaiselta tosiaan kaupungin historia kuulosti, mutta sellasta se kai on.

Wollongongiin päästiin maailman pisintä ja kiemuraisinta liukumäkeä pitkin..Eli jonkinnäköinen mäki tai jotain. Wollongongissa melkein harrastettiin eksymistäkin kun lähdettiin Hideway Cafesta (HC) melkein väärään suuntaan ja sen jälkeen vielä enemmän väärään. Käytiin kirjakaupan kautta, ostin Alice's adventures in Wonderland ja Kingiä. Hihuu, Liisaa oon jo tähän mennessä lukenut. Vaikuttaa ihan unelta.

Liverpoolissa taas käytiin ihan vaan koska se on Liverpool. Eipä siellä mitään kamalan ihmeellistä ollut, kaikki kuvatkin tosiaan ovat vielä kameralla. Rengasongelma havaittiin siellä ja täytettiin ilmalla. Soli ollut siis tyhjä. Ilma näytti pysyvän hyvin, mutta myöhemmin, parin päivän päästä huomattiin, ettei ehkä kuitenkaan ollut ihan kovimmillaan rengas.

Sydneyssä ensimmäinen yö oltiin hostellissa, auto jätettiin parkkihalliin ja se oli mielenkiintoisen hintaista. Tietenkään keskustassa ei ole ilmaista parkkitilaa, voi meitä hölmöjä. Seuraavana päivänä lähdettiin retkelle ja löydettiin itsemme vain muutaman kilometrin päästä rengas tyhjänä. Huomattiin siis, että se ei ihan tarpeeksi kovana pysykään tarpeeksi kauaa. Kaivettiin esiin vararengas ja sekin oli tyhjä. Voi plääh. Käytiin täyttämässä kummatkin ja nyt toistaseksi vararengas toimii. Pitää ehkä joskus käydä korjauttamassa toinenkin varmuuden vuoksi.

Pari päivää retkeiltyämme, tultiin tänään takaisin Sydneyyn, erottiin ja lähdettiin omille teillemme. Mitään sen kummallisempaa tässä on tuskin ehtinyt tapahtua.

Nyt on tosiaan yksinäinen ja orpo fiilis. Vähän kuin muka olisi koti-ikävää. Ikävää ainakin on, mutta onneksi Rokkipoikakin tulee tänne jo kuukauden päästä. Tasan. Enää vajaa kuukausi siis, reilu neljä viikkoa. Eii paha. Kunhan jostain saan duunin ja silleen, selviydyn ehkä yksin siihen asti. (Tottakai selviydyn. Kaikki muutkin ovat aina ennen selvinneet, miksen siis minäkin.)

23.9.10

8:40am.

Eilen käytin Wagga Waggassa. Oli aika turha paikka. Infotätikin selosti tunteella ja tadolla ainoastaan sitä, miten sieltä pääsee pois, ei puolella ssanallakaan maininnut, että siellä olisi itsessään jotain nähtävää. Eikä varmasti olisi ollutkaan. Vaikka reissu oli sinänsä turha (paitsi että oli matkanvarrella), oli Wagga Wagga "so good we named it twice" käymisen arvoinen ihan vaan vaikka siksi, että voi sanoa käyneensä siellä. Siellä oli kanssa pienempi paikka, Gumli Gumli. Sekasin nämä täälläkin ovat.

Toissapäivänä taas käytiin Bordertownissa ja Hopetounissa. (Hopetounia en tiedä lasketaanko, koska se oli todella pieni mesta, mutta käytiinpähän siellä kuitenkin tankkaamassa ja juomassa kahvit.)

Bordertownissa kun päästiin infoon ja Jaska oli kyselemässä tarroista, infotäti innostui. Ennen kun Jaska sai sanottua lauseensa loppuun, infotäti: "Ai etsimään kenguruita? No meillä niitä on 20. Valkoisia kenguruja. Tiesittehän että kun niitä on monia eri lajeja: punasta, ruskeeta, harmaata.." ja niin edelleen. Emme olleet edes tienneet mistään Bordertownin kenguruista, mutta onneksi täti oli innokas kertomaan meille niistä. Käytiin siis katsastamassa kenguruita, saatiin monia kuviakin, hihuu! Ja parilla niistä oli vavvakenguru taskussa. Chillejä otuksia, kun eivät säntäile auton alle.

Hopetounissa taas tosiaan käytiin tankkaamassa ja juomassa kahvit paikallisesta konditoriasta. Tai konditoriatäti oli juuri sulkemassa, mutta teki meille instant coffet (australialaiset eivät näytä kuulleenkaan tavallisesta suodatinkahvista. Joko on instant coffe tai sitten capuccino, latte, long black (tuplaespresso)..Ja instant maistuu ihan vedelle, kun ei kukaan pistä jauhetta tarpeeksi (teelusikallisen! Naurettavaa.)). Syötiin myös piirakat, oli hyviä. Sellaisia Sweeney Todd mallisia lihapiirakoita. Omn. Ties minkä sedän täti on jauhanut mukaan..Nojoo. Kuitenkin, kun odoteltiin että kahvivesi kiehuu, täti kyseli kaikennäköistä reissustamme, mistä tulemme, minne menemme. Kun sanoimme että tosiaa Hopetounissa olemme vain ohikulkumatkalla (yllätys, kukapa sinne vartavasten haluaisi), täti innostui kertomaan heidän uudesta järvestään. Kaupunki oli vielä 12 kuukautta sitten ollut riippuvainen tankkiautoista, jotka toivat vettä kaupungin maanalaisiin säiliöihin. Nyt 12 kuukautta sitten tosiaan he olivat saaneet vesiputken ja - mitäpä muutakaan - täyttäneet järven itsellensä. Heh, totta, asiat tärkeysjärjestykseen. Mutta mesta kuulosti siistiltä, siellä oli myös vanhoihin viljasiiloihin tehty majatalohuoneita ja kaikkea muuta..Jatkettiin kuitenkin vain matkaa eteenpäin.

Toissapäivää edeltävänä päivänä taas käytiin Adelaidessa. Adelaide oli ihana, ihastuin siihen aika paljon. Soli iso kaupunki ja sitä ympäröivät kukkulat. Nättiä. Ja siellä oli kivan näköisiä ihmisiä katukuvassa, ei mikään takapajula, missä kaikki näyttävät vähän oudoilta. Son kanssa ei minkään rajalla, mutta silti (suhteellisen) lähellä kaikkea. Kierreltiin vähän aikaa kaupungilla ja tutustuttiin paikalliseen bussiasemaan. Siellä oli myös sarjakuvakauppa, missä oli Kingin Dark Tower sarjakuvia. Voi minua raukkaa, joudun siis vielä menemään uudestaan sinne ostamaan sarjakuvat pois niiden hyllystä omaan hyllyyn. Hihuu. Äiti kertoi että siellä on paljon suomalaisia, voisin itse liittyä yhdeksi niiden joukkoon..

Nyt ollaan öbaut viidenkymmenen kilometrin päässä Canberrasta, eikä Sydneyynkään ole enää montaa sataa kilometriä. Käytännössä kai voitaisiin siis olla siellä jo tänään, katsoo nyt, kuinka kauan viihdytään pääkaupungissa. Huomenna siis kuitenkin olemme jo Sydneyssä. Ei huonosti ajettu, ollaan oltu tienpäällä 15. asti, eli yhdeksättä päivää. Ja huomenna (viimeistään) perillä. Kymmenessä päivässä Australian halki.

Road Kills

Jaska
80
17 kengurua, 24 lintua, vompatti ja kissa

ch.
132
25 kengurua, 35 lintua, lammas, vompatti, kissa ja kolme kettua

20.9.10

9:50am.

Nyt eletään siis Adelaiden aikaa, mikä on +9:30GMT. En ymmärrä, mikä järki näissä 45min eteen ajoissa on, viimeksi jouduttiin keskellä ei mitään siirtämään viimeksi 45min eteenpäin. Ja taas jossain vaiheessa huomaamatta..Tai ei, aivan varma en siis ole, mitä aikaa nyt kuuluisi elää, mutta koska Adelaide on nyt seuraava etappi, niin kai se on ihan kohtuullista elää tässä ajassa.

Paljon helpompaa olisi kuitenkin (kuten viimeyönä päätimme), että kaikki eläisivät samaa aikaa. Ei tarvitsisi siirtää kelloa sen tottumuksen mukaan, että työpäivä alkaa 8am. Täälläkin esimerkiksi työpäivä alkaisi siis joskus puolen yön aikaan (meinasin, että oisin osannut laskea tarkalleen, paljon kello täällä on, kun GMT on 8am, mutta ilman laskinta osoittautui vaikeaksi. Pitkä matikka.) Mutta kelloa ei tarvitsisi siirtää, ei tarvitsisi miettiä, että mihin suuntaan ja kuinka paljon. Paikalliset vain päättäisivät, koska on hyvä aika herätä ja avata kaupat. Toisaalta, saattaisi mennä sekaisin matkustellessa ja muihin maihin soitellessa, kun pitää jostain ottaa selvää sitten, mihin aikaan kuuluu käydä nukkumaan, tai kaveri neljän tuhannen kilometrin päässä on herellä..Ehkä se pidemmänpäälle kuitenkin on helpoin näin.

Ajettiin se, hah.

Elettiin tossa muutama päivä ilman kenttää. Kolme kokonaista päivää! Tuntuu hullulta, kun kuitenkin kokoajan ajaa eteenpäin ja tultiin muutamaan kaupunkiinkin (mm. Ceduna) ja silti ei ole moneen päivään kenttää. Suomalaiselle vaikea paikka, on kuitenkin tottunut, että jokapuolella löytyy edes muutama palkki. Alkaa arvostaa Elisaakin ihan toisella tavalla, kun oikeasti kehittävät verkkojaan kattamaan koko Suomen. Tottahan se on, että jos out backilla ei ole asutusta kuin muutaman sadan kilometrin välein muutama huoltoasemaa ylläpitävä henkilö, olisi niitä varten varsin työlästä pystyttää jotain mastoja, vai millä ne verkot nyt pystyssä pysyvätkään, mutta oli vähän orpo olo. Jännältä tosiaan tuntui sekin, että karttaan on merkitty nimellinen kaupunki ja se tosiaan tarkoittaa pelkkää huoltoasemaa ja Caravan Parkkia.

Se aurinkoinen ja lämmin Australia.

Valetta ei kai ole sekään, että Australiassa pohjavedet ovat aika harvassa. Niillekin harvoille huoltoasemille joudutaan tankeissa tuomaan kaikki käyttövesi. Tuntuu oudolta, alkaa arvostaa Suomea siinäkin mielessä..Ja tulee ikävä pitkiä lämpösiä suihkuja ihan vaan sen takia, että täällä vettä kai oikeasti pitäisi säästää, eikä vaan seisoskella suihkussa sen takia, että se on mukavaa. Pöh, pah.

Eilen nähtiin merileijonia Point Labattissa. Siellä oli niiden köllöttelypaikka. Ihmettelen kyllä, miten raukat tarkenivat siinä tuulessa! Tuuli meinaan ihan mielettömästi. Jäätiin sinne nurkille yöksi, koska päivänvalo ehti kadota taas yllättäin matkalla sinne. Yöllä ihmettelin, että kuka lahopää on jättänyt pressun ulos tuuleen lepattamaan, mutta aamulla sitten tajusin, että ympäröivät aallot pitivät myös jonkinmoista meteliä. Oli kyllä kauniit maisemat kaikesta tuulesta huolimatta.

Löydettiin toi vasta kun oltiin ajettu 1000km.

Toissapäivänä taas nähtiin matkan ensimmäiset, ihan oikeat, elävät kengurut! Hihuu! Se ei siis olekaan pelkkää satua ja turistien houkuttelemiseksi keksittyä valhetta, että niitä on täällä vapaana luonnossa. Ensimmäinen hyppäsi auton eteen jostain, tajusi meidät ja lähti karkuun, törmäsi aitaan, kaatusi, löysi aukon aidasta ja pakeni. Seuraavat kaksi pomppivat rauhassa metsän siimeksessä poispäin meistä jo valmiiksi. Ja kolme muuta hengailivat kimpassa tiellä ja lähtivät sitten metsään, kun osuttiin näköetäisyydelle. Seuraavana päivänä nähtiin vielä yksi tiellä, eli elävien kenguruiden saldo onkin yhtäkkiä, monen päivän jälkeen 7! West Australiassa ei nähty yhtään, nyt South Australiassa monta. Länsi ei kai vain ollut meidän paikka.

Merileijonoita.

Maisemija merileijonien luota.

Muuten päivät ovat kuluneet lähinnä autossa istuen. Välillä ollaan tehty ruokaa retkikeittiössämme (mitä ainainen tuuli kyllä hankaloittaa. Inhottavaa, kun kaasukeittimessä ei ole mitään "tuuliläppää" suojaamassa pientä hentoa liekkiä tuulelta. Mur.) Auto on toiminut hyvänä nukkumapaikkana, ei haittaa vaikka tuulisi.


Eilen ja toissapäivänä, kun ajoin taas Falcollamme, tajusin, ettei Ford ehkä ainakaan tulevaisuudessa tule ikinä olemaan autoni. Tai siis, että Fordit taitavat olla enemmänkin isojen poikien leluja, mitkä ainakin minun mielestäni silloin pitäisi varustaa pituusrajoituksella. Se on vielä ok, että penkki ei mene tarpeeksi eteen, siinä kuitenkin ylettää polkimille ja kun tämä on automaatti, ei niin tarvitse kytkimenkään kanssa pelata. Mutta että jalan koonkin pitäisi olla ainakin viisi numeroa isompi, kuin mitä minulla (36)! Pitkän aikaa ihmettelin, miksi kaasupoljin tuntuu niin raskaalta painaa ja eilen tajusin syyn. Minun pieni jalkani ei kunnolla yletä painamaan sitä! Voihan Jeesus-mies. Pitää ehkä virittää joku palikka kantapään alle aina kun lähtee ajelemaan, ettei tarvitse taiteilla jalan asentojen kanssa, tai vajota kokonaan ratin alle..Taidan olla vielä liian pieni ajamaan autoa.

Pildappa Rock.

Suunnitelmat ovat nyt selkeytyneet (kentättömyyden takia vasta nyt, muuten kai jo aikaisemmin). Jään siis Sydneyyn yksin ajaksi 1.10.-27.10. Tarkoitus olisi löytää töitä ja tehdä vähän rahaa, hihuu. Jaska lähtee pois siis muutamaa kuukautta aiemmin, kuin oli tarkoitus ja uusi reissukaveri, Jonne, tulee kuvioihin 27.10. (syntymäpäivänään, ääk! Pitääköhän sille keksiä lahja..?). Sitä ennen pitää kuitenkin edes päästä sinne Sydneyyn ja sitä ennen katsastaa vielä pari mestaa (se Adelaide nyt ensimmäiseksi). Ja tutustua Sydneyyn ja löytää työpaikka.. Ja posti, minne Tax File Numberini toivottavasti on saapunut ja jonne toivottavasti tämän päivän aikana saisin tilattua uuden rekisteriotteen, missä komeilee minun nimeni auton omistajana. Kuulostaa seikkailulta, minkä jälkeen alkaa oikea seikkailu.

Suoraa liikennevarovaisuus mainontaa?

Dodiin, Hihuu ja Wihii. Reissusta ainakin tullut ja tulossa erilainen, kuin mitä oli ajatellut. Suunnitelmiahan ei siis oltu missään vaiheessa tehty, eli suunnitelmien muuttumisesta voi puhua korkeintaan siinä kohdin, kun Jaska lähteekin pois aikasemmin. Mutta kuitenkin on hyvä fiilis jokatapauksessa kummallakin.

Road Kills (aka Raato Kriketti)

Jaska
44, 15 kengurua, 10 lintua ja yksi vompatti

Ch.
54, 18 kengurua, 11 lintua, vompatti ja lammas

16.9.10

15:35

Kalgoorline oli nopeasti nähty. Saavuttiin sinne eilen illalla pimeän aikaan..Tai siis, että pimeä taas löysi meidät sieltä, yllätti inhottavasti kuten yleensä. Etsittiin leiri ja keitettiin nuudelia, etsittiin mäkki ja hengattiin netissä. Tavallaan ärsyttää, ettei voi reissata rauhassa, kun pitää hoitaa myös tulevia asioita suunnitelmien vaihtelevuuden takia. Tavallaan kuitenkin odottaa tulevaa paljon, eikä jaksaisi reissata ollenkaan, vaan hypätä suoraan siihen. Hankalaa.

Tänään oli tarkoitus kierrellä Kalgoorlinea sitten enemmänkin ja yritettiinkin. Tarkoitus oli käydä museossa ja taidenäyttelyssä (kulttuuria, wipii), mutta museota ei löydetty, ratsastustalli ainoastaan ja taidemuseo näytti kodilta..Hmm, jos siinä olivat paikalliset nähtävyydet, niin tervemenoa.

"Takaseinältä" voisi suurennuslasin kanssa löytää koneita.

Soli syvä ja laaja.

Ja niitä koneita.

Super Pit oli kyllä vaikuttava. Sekin siis on niitä paikallisia nähtävyyksiä - ainoa mainitsemisen arvoinen. Kalgoorline kun on kaivoskaupunki, siellä on siis kaivos..Suhteellisen iso sellainen. Maailman suurin ihmisen aikaansaama kuoppa. Ja olihan se vaikuttava! Tai siis, se, ettei sen kokoa oikein voinut käsittää, oli vaikuttavaa. Alhaalla ja seiniä kiipeämässä näki koneita, jotka olisi nopeasti arvioinut leikkikoneiksi. Kun kuitenkin tiesi, että se on oikea kaivos, luuli niiden olevan henkilöauton tai traktorin luokkaa..Olivat kuitenkin sen verran isompia, että renkaatkin aikuista miestä korkeammat. Että sellaisia leikkikoneita.

Kalgoorliessa voisi olla kurjaa asua..Perthiin on 600km ja sielläkään suunnassa ei ole muuta kuin Perth. Voisi tuntea olonsa aika eristetyksi, jos eläisi oikeasti keskellä ei mitään - Pyhtääkin vaikuttaa mieluisalta paikalta asua sen jälkeen. Kuvittelimme Jaskan kanssa kerran kuussa saapuvat täydennysrekkaletkat ja muuta vastaavaa..Heh.

Mutta oikeasti oli todella sympaattisen oloinen kaivoskylä. Nätin näköistä ja idyllistä..Toisaalta. Toisaalta taas näytti siltä, että sekin on parhaat päivänsä nähnyt. Paljon hökkeleitä ja alkoholisoituneita aborginaaleja. Ei yhtään niin herttaista.

Nyt ajellaan kohti Balladoniaa. Se on kai tämän päivän päätepysäkki, pimeällä kun on kenguruita joka mutkassa, ettei niiden päältä voi välttyä ajamasta..Ja pah - vieläkään olla nähty yhtäkään elävää sellaista. Nyt on tiellä taas kenguru, emu ja - tälläkertaa myös - kameli ja lehmävaroitus..Mielenkiintoista! Ehkäpä tälläkertaa näkisi jotain muitakin kuinlampaita ja papukaijoja..

Eilen nähtiin yöpaikalla kyllä paljon taskukokoisia citykenguruja. Myös harvinainen musta kenguru. Kamera oli kyllä mukana, mutta valitettavasti kaikki kuvat ovat vähän kaukaa otettuja ja..Eikun niitä ei ollutkaan. Mutta toisaalta, oli pimeää ja ne olivat kaukana, kuvissa olisivat näyttäneet ehkä pupuilta.

Liikutaan taaskin kentättömällä alueella. Ja sitä tulee tulevaisuudessa olemaan varmaan lisääkin. Sinänsä rentouttavaa, mutta juuri kun pitäisi olla yhteydessä ulkomaailmaan..Ei välttämättä parhain sauma.

Junameininkiä keskellä ei mitään.

Leirielämää.

Road Kills (aka Raato Kriketti), Sidney - Perth

Jaska
10, neljä kengurua ja lintu.

Ch.
16, viisi kengurua, lintu ja lammas.

Plus sitten yksi ekstrakengurunraato, jota ei laskettu kummankaan hyväksi.

15.9.10

8:33

Lähdetään nyt City beachilta ajelemaan kohti Sydneytä. Kaupassa ja tankkaamassa pitäisi vielä käydä, mutta sitten on tie edessä. Hihuu. Ainoa miinus on se, että juuri nyt, kun lähdetään sitten jonnekin, jonnekin, pitäisi päästä nettiin ja olla kamalasti yhteydessä Suomeen..Niin, siis tietysti mielummin myöhemmin, kuin puoli neljältä aamuyöllä. Täällähän nettejä riittäisi, mutta tiedä sitten viiden - kahdeksan tunnin päästä.

Eilen käytiin tossiaan Tommin kanssa Little Creaturesissa syömässä ja maistamassa kaljaa. Little Creature on siis paikallinen panimo ja ravintolakin oli panimon tiloihin rakennettu. Todella siistin näköinen mesta, rakennettu halliin ja keskellä oli baaritiski ja keittiö. Lasiseinien takana näkyi panimomeininkiä. Olisi tehnyt kamalasti mieli ottaa kuvia, mutta jotenkin tuntuu oudolta "noniin, oli hyvää ruokaa, otanpa tässä muutaman kuvan". Vaikka yritän parantaa kuvanottamattomuus tautiani, jotain blokkeja siinä vielä on.

Söin kenguruvartaita, oli aivan mielettömän hyvää. Outoa ajatella kengurua riistana, mutta sitä se on ja siltä se maistuu. Pehmeämpää kuin joku hirvi, maistuu vähän enemmän ehkä joltain linnulta..Vaikea kuvailla, mutta hyvää ja kokeilemisen arvoista (eli sitten jos Suomessa tulee kengurunlihaa vastaan, kannattaa kokeilla). Kalja oli myös hyvää, jotain pale alea (tarkemmin en muista). Kannattaa niitäkin kokeilla, jos jossain tulee vastaan. Australian kai suosituimmat oluet ovat Little Creaturesin, lähes jokaisessa baarissa on hanassa jotain niiden olutta. Ja on kansainvälisesti hyvin palkittu.

Kun oltiin saatu pankkikortit haettua Perthistä, lähdettiin Fremantleen etsimään pesulaa. Kun kysyttiin tietä infosta, löydettiin perille vaivatta ja saatiin lisää puhtaita vaatteita - ja pienennettyä likapyykkien määrää. Koneellisen peseminen maksoi 3$ ja kuivausrumpu 1$. Kahdenkaan kuivausrummutuksellisen jälkeen pyykki ei ollut kyllä aivan kuivaa, mutta päätettiin olla koettelematta onneamme lisää ja palattiin autolle, koska mittarista aika oli loppunut ehkä tunti sitten. Ei ole tietoa paikallisten parkkisakkojen suuruudesta, mutta ihan hirveästi ei tällä hetkellä kiinnosta ottaa selvääkään.. Vaikka olisihan se hieno lisä kokoelmiin.

Syötyämme ja juotuamme ja turistuamme heitettiin Tommi juna-asemalle ja lähdettiin itse etsimään Cottesloe Beachia. Pimeä oli ehtinyt laskeutua jo, joten suunnistus oli taas seikkailu. Kartan lukeminen pimeässä on jokseenkin haastavaa ja paikallisten tapa viitoittaa teitään on aavistuksen omituinen. Tai siis, että tien viitta saattaa olla kummalla puolella katua vaan ja osoittaa oikeastaan mihin suuntaan tahansa.
"Perthin suuntaan vai vasemmalle?" "Perthin suuntaan vasemmalle." "Eli oikealle vai vasemmalle?" "Vasemmalle, oikealle vasemmalle."
Kartan mittakaavan sisäistämisestäkään ei varmaan olisi haittaa, niin suunnilleen tietäisi, mistäpäin karttaa etsisi tuttuja kadunnimiä...

Nyt itseasiassa, kun kirjoitannäitä muita kappaleita, eikä vain ekaa, ollaan jo oltu matkalla hetki. Käytiin kaupasta ostamassa tonnikalaa ja nuudelia evääksi, täydentämässä vähän vesivarojamme ja ruokittiin autokin. Maisemat ovat vieläkin upeita ja on bongattu kaksi kengurunraatoa lisää. Saldo alkaa olla yli kymmenen - ilman ainoatakaan elävää kengurua. Suuntana on Kalgoorlie ja siellä olisi tarkoitus katsella maailmaa hetki. Toivottavasti illalla löydettäisiin nettimesta, ei yhtään haittaisi päästä vähän mesettämään ja tarkistelemaan sähköpostia..

Yritän uskotella teille, että täällä muka tarkenisi sortseissa..

14.9.10

5:54 pm.

Tänään on siis tarkoitus vielä mennä Little Creaturesiin Fremantlessa. Tommia moikkaamaan vielä viimeisen kerran ennen kuin lähdetään pois Perthistä. Kuulostaapas viimeinen kerta lopulliselta, mutta siis ehkä nyt tämän Aussireissun aikana.

Huomenna siis lähdemme aamusta (tai aamusta ja aamusta, kunhan saamme aikaiseksi) kohti Sydneytä. Muutama välietappi on suunniteltu matkan varrelle (joista voisin kertoa lisää jo nyt, mutten muista ja vihkonen jossa ne (ja sikanaa muuta kaikkea sälää, turhaa, ajankohtaista ja hyödytöntä, kaikki sekaisin) ovat, on jossain tuolla paksissa, enkä juuri nyt jaksa penkoa sitä esille). Kuitenkin, reissusta on tulossa (toivottavasti) mielenkiintoinen ja kenguruitaki tulisi toivottavasti nähtyä myös elävinä.. (Realistiset odotukset eivät ole kovin korkealla viimeaikaisten tulosten perusteella.)

Eilen istuttiim mäkkärissä valehtelematta ainakin 10 tuntia. Hävettää, mutta vaikka on reissussa, tuntuu olevan riippuvainen internetistä ja mäkkärissä sattuu olemaan ilmainen WiFi (jota olen kai joskus aiemminkin kai mainostanut?). Suunniteltiin reissua ja muutenkin tulevaisuutta..Lähinnä minä siiis. Aika avoimelta näyttää, mutta alkaa hahmottua..
(En ole varma, olenko ikinä putkeen ollut noin pitkään sisällä mäkkärissä, vaikka olen siellä töissäkin ollut..Ehkä siksi viimeyönä näin unta, että olin taas jotenkin päätynyt mäkkiin töihin (samaan ja samojen työkavereiden kanssa). Niin, ja että viikonlopun reissulla Australiasta Kotkaan kävin siellä myös syömässä ja moikkaamassa tuttuja :D Sattuivat kaikki olemaan töissä samaan aikaan..Ja näin unta myös Soolosta ja Jaakosta ja jotain muuta hämärää..)

Tänään ei ole kai muuta ihmeellistä tapahtunut..Herättiin taas eri rannalta, mentiin Perthiin hakemaan uudet pankkikortit ja heilumaan kaupungilla muutenvaan..Sitten tultiin Fremantleen pesemään pyykkiä. (Joo, en itsekään osaa hyvin perustella, minkä takia juuri tänne, mutta taka ajatuksena oli kai että) Ja nyt illalla pitäisi Tommi kohta treffata täällä Fremantlessa Little Creaturesin luona. Sitten etsitään taas joku yöpymispaikka ja siinä tämäkin päivä.

Tekstiviestiä odottelen kovasti, josko sitten tietäisi taas tulevaisuudesta vähän lisää..Voi leikkiä olevansa ennustaja ja tietävänsä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. No aivan, mutta omien suunnitelmien edelleen suunnittelu onnistuu huomattavasti helpommin, jos suunnitelmiin kytkeytyvät suunnitelmat ovat selvillä. ..Eli hihuu, tekstiviestiä odotellessa..Mikä maksaa, onhan kello Suomessakin jo kaksitoista (Ihan kuin itse Suomessa olisin tähän aikaan vielä edes hereillä. Täällä on tullut herättyä melko aikaisin, ainakin nyt viimeaikoina. Yöllä ei saa nukuttua, koska on niin kylmä, mutta viimeistään puoli kymmeneltä on pakko nousta, koska on taas liian kuuma. (Tänään oli ensimmäinen aamu, kun nukuttiin niin pitkään..Normaalisti on herätty joskus ennen kahdeksaa!))

13.9.10
11:15 am.

Tultiinkin jo eilen Perthiin, ajettiin koko päivä ja päästiin (vaikkakin vähän kiertotietä) sujuvasti takaisin kotimestoille. Huomiseen pitäisi jaksaa odottaa, että saadaan uudet pankkikortit ja lähdettyä kohti Sidneytä. Jonkinlainen matkasuunnitelma voisi siis myös olla toimiva.
(Matkasuunnitelman ja muunkin netteilyn takia tulimmekin kirjastoon, joka osoittautui antiWi-Fi paikaksi. Jos asiat ovat näin, minulle ainakin on turha saarnata siitä, kuinka kirjasto olisi muka parempi paikka kuin mäkki.)

Tarkkaa aikataulua ei vielä kenenkään osallisen osalta tiedetä (paitsi itse omastani, koska minulla ei ole aikataulua, mukaudun ja hengailen vain), joten suunnitelman laatimisen voisi kuvitella olevan yksinkertaista..Voisi kuvitella, se vaan tekee siitä ehkä tuplasti hankalampaa. Kukaan ei oikein tiedä mitään ja kaikki ovat mukana meiningillä "ihan sama, kattoo nyt". Nojoo. On tässä kaiken säädön jälkeen vielä monta kuukautta reissua jäljellä, eli miksei vähän aikaa olisikin hengarina.

Lähdetään tästä kai kohta kohti Wi-Fi mestaa (todennäköisesti taas mäkkäriä) ja kahvia. Jotain perus shoppailuja pitäisi myös tehdä, onnistuu varmasti helpoiten nyt täältä, kyseessä kun on iso kaupunki.

Tämän päivän siis pitäisi olla vain jumitusta ja perus järjestelyjä ja suunnitteluja..Odotan sitä, kun oikeasti pääsee reissuun!

Autoilua pohjoiseen ja silleen.

12.9.10

10:26 am.

Voih, ulkona sataa taas. Johan oli kaksi päivää, jolloin ei satanut. Toissapäivänä ostettiin siis auto, Fiat Falco, näppärä farmari. Taakse saa levitettyä sängyn ja siellä mahtuu nukkumaan hyvin kaksi ihmistä. Tai hyvin ja hyvin, kun jalkoja ei saa edes koukkuun (minäkään), kun katto on niin matalalla ja sänkyyn ja pois pääseminen on akrobatiaa, mutta siis että on se mukavampaa, kuin autossa nukkuminen yleensä ja edullisempaa kuin hostelliyöpyminen (vaikka bensa täälläkin maksaa mansikoita. Se ei siihen yöpymisen hintaan kyllä liity, mutta reissaamiseen, mikä kyllä maksaisi, vaikka hostellistakin pitäisi maksaa. Tulipas vaikea ja hankalasti ymmärrettävä välilause. Sen pointti (näin helpommin selitettynä) kai kuitenkin oli, että reissatessa tulee edullisemmaksi maksaa vain reissaamisesta.).

 

Auto ostettiin ranskalaiselta Fabianilta (papereiden mukaan Gabniel?) 1900$. Suhteellisen edullinen, koska mukana tuli kaikennäköistä krääsää teltoista retkituoleihin ja kaasukeittimistä astioihin ja pressuihin. Ei siis itse tarvitse niihin satsata. Samoin ehdottomana plussana iPod (tms. ämppäri) blugi, että voi niitä kuunnella (löytyy myös cd soitin, ei vaan yhtään cd:tä) ja samaiseen savukesytyttimeen liitettävä yleissähkölaite..Eli siis en tiedä nimeä, mutta härveli, missä on pistorasia ja millä voi siis ajon aikana ladata mitä vaan töpselillistä härveliä. Voisin väittää melkoisen käteväksi.

 

Leireilyelämää maalla.

Nyt ollaan siis kaksi yötä nukuttu autossa ja reissataan siis kolmatta päivää. Eilen ja toissapäivänä ajettiin pohjoiseen päin.
(Tarkoitus oli bongata kenguruja. Kengurusaldo hotdogin jälkeen kasvoikin kyllä neljällä, mutta yksi oli hädintuskin tunnistettavissa kenguruksi, yksi oli ilman päätä ja kaksi muutenvaan kuolleita tienlaidassa. Fabian ja sen virolainen kaveri vannottivat, että niihin ehtii kyllästyä ja sanoivat, että yöllä ei kannata ajaa ihan vaan sen takia, että tyhmät kengurut vaanivat tienlaidoilla ihan vaan hyökätäkseen viattoman autoilijan kimppuun romuttaakseen auton (ja uhratakseen samalla itsensä). Ja pah, se, että Australiassa edes olisi kenguruja, on ilmiselvästi huijausta. Minne voi tehdä valituksia ja vaatia rahoja takaisin?)
Perthistä lähdettiin ranalle Scarboroughiin, siintä rantatietä pitkin Lanceliniin, missä nukuttiin ensimmäinen yö jonkun uimarannan parkkipaikalla. Oli jo pimeä kun edes alettiin etsiä yöpaikkaa ja sen yön jälkeen päätettiin, että vastaisuudessa pysähdytään jo aiemmin ja jonnekin syrjemmälle. Täällä pimeä tulee todella nopeasti, ensin on pitkään hämärää, mutta joskus seitsemän aikaan yhtäkkiä kaikki valo on hävinnyt. Niin ja syrjemmälle, koska aamulla puoli kahdeksan aikaan (lauantaina siis!) parkkipaikka alkoi täyttyä autoista ja surffareista.. Ilmeisen innokasta porukkaa. Oli siinä sitten kiva hiukset pörrössä heräillä, kun ympärillä vipeltää ylipirteitä paikallisia..No, nopeasti lähdettiin jatkamaan matkaa.

Geraldtonin lähellä yöpymispaikassa.

Kierrettiin kaikki mahdolliset (paitsi Illawong) pikkukylät ja yritettiin etsiä hilpeää astianpesu paikkaa. Ainoastaan astianpesuainetta ostettiin, vasta Dongarassa saatiin muutamat astiat pestyä ja Greenoughissa keiteltyä nuudelia ja kahvia ja teetä. Oli lositava leireilysää, aurinko paistoi ja tuntui siltä, että on löytänyt sen juttunsa. Ei ollut kylmää, kurjaa tai sateista ja ympäristö näyttikin Australialta. Leireiltyämme kärpästen valtakunnassa (ainoa miinus maalaiselämässä), jatkettiin matkaa kohti lopullista päämääräämme Geraldtonia.

Geraldtoniin oli lyhyt matka ja päätettiin etsiä nettipaikka. Kirjasto oli kiinni (joo, olihan kello jo melkein kolme ja päivä oli lauantai), joten lähdettiin kiertelemään ja päädyttiin (taas) Mäkkäriin.

(Arvostus mäkkäreitä kohtaan on kyllä noussut paljon matkan aikana. Suurimmassa osassa niistä löytyy Wi-Fi, eli ovat ihanteellisia kahvittelupaikkoja ja tilanteen päivitys, nettipankkeilu ja mesetysmestoja. Arvostan enemmän kuin nettikahviloita, vaikka koneettomille tietenkin ne ovat loistavuutta.)
Netteiltyä tuli kauan, tällä kertaa tosin lähinnä oikeaa asiaa pelkästään, ilman mitään fb ja blogi juttuja. Suunnitelmat ovat muuttuneet aika radikaalisti, mutta koska kaikki ei ole vielä varmaa, ei niistä vielä sen enempää.

Geraldton on vino mesta, lähes huippuvino jopa australialaisella mittapuulla. Lähdettiin hyvissä ajoin jo etsimään yöpymismestaa, mutta kyltit, missä vihjattiin camping meininkiin, näyttivät kaikki vastakkaisiin suuntiin, eli joka suuntaan saapumissuunnasta riippuen. Tämä tosin on pallon alapuolella, eli meininkikään ei ihan normaalia voi olla. Kun löydettiin yöpymismesta, oli taas melkein pimeää, mutta silti urhoollisesti campingeiltiin ja keitettiin kahvit. Toinen yö autossa meni paljon sujuvammin unten mailla, sade vähän häiritsi keskellä yötä, mutta muuten oli hyvät unet. Nam.

Oltiin pysähdytty taas uimarannan lähelle ja tällä rannalla oli yleisten vessojen lisäksi myös suihkut. Nam. Oli kyllä virkistävä ja henkeä salpaava kokemus päästä aamulla suihkuun. Vesi oli jäätävää, eikä kylmä tuuli kamalasti auttanut asiaa, mutta olo oli vallan virkistynyt kokemuksen jälkeen. Keitettiin kahvit, tiskattiin loputkin astiat (astioita siis joo tuli auton mukana paljon, jee, mutta kaikki olivat likaisia, yök. Niin, ja kun astianpesuainetta ja tiskiharjaa lähdettiin ostamaan, harjoja ei ollut yhtään, missään, minkäänlaisia. Ainoastaan pesusieniä (mikä kyllä osoittautui melko käteväksi, koska sienen toisella puolella on karhunkieli ja astiat olivat melkoisen pinttyneitä.).)

Kesken tiskausta alkoi sataa, tuli kiire hypätä autoon ja lähteä ajamaan. Sade on loppunut ja bongattiin ensimmäinen emumme. (Ei vieläkään yhtään kengurua.) ja yritetään etsiä sivutietä metsään samoilemaan. Ylihuomenna olisi tarkoitus olla taas Perthissä ja sen jälkeen lähteä kohti Sidneytä.

 

Autoasiaa

9.9.10
4:01pm

Be ware of cat! (Bambi). Soli siis hostellikissa.

Hostellin takapiha.

Kenguru steak.

..ja ylipäätään kaikkea muutakin asiaa. Tänään on ollut suhteellisen kehittävä päivä verrattuna muutamaan viime päivään, mitkä ovat lähinnä kuluneet chillaillessa. Tänään siis saatiin puhelin käteen ja soiteltua eri puolille maailmaa (eli lähinnä pallon tälle puolelle Perthiin).

Netistä ja ilmoitustaulusta katsottiin muutama mielenkiintoinen auto numero, työnumeroita ollaan ehditty vasta pari, eivätkä nekään ole suurempia tuloksia tuottaneet. Samoin autonumerot vaikuttivat aluksi tuloksettomilta, mutta ystävällinen Ford Falcon kuski oli kiinnostunut myymään autoaan meille (ei siis ollut ehtinyt aiemmin tänään myydä sitä vielä kellekään, kuten eräässä numerossa..). Lisää autojuttua siis jos saamme sen itsellemme. Hihuu. (Jos ihan vaan nettipankkisekoiluidenkin takia..Minun piti paikalliseen pankkiin saada nettitunnukset, salasana annettiin puhelimessa ja kuulin sen väärin. Pankki tätimme sanoi, ettei hätää, senkun soitan hänelle myöhemmin uudelleen, niin hän lähettää salasanan minulle sms. No eipä ole pankkitätiä saanut sen koommin kiinni, ei eilen, eikä tänään, vaikka jätin soittopyynnönkin. Mur.)

Sitten vähän eilistäkin kuulumista:
Eli eilen hengailtiin Tommin mukana paikallisissa opiskelijabileissä Fremantlessa. Oli melkosen mukavaa, paljon porukkaa (vaikka kuulemma aika vähän), musiikki soi kovalla ja kaljaa sai kannuissa. Just kiva. Ja varsinkin junamatka Fremantleen, siinäpä vasta matka. Ei ole Kotka - Kouvola enää mitään sen matkan jälkeen! Huhhuh.

Eilenkin satoi vielä. Ja aika paljonkin taas loppuillasta. Pyörin päivän yksin kaupungilla, kun Jaska nukkui pitkään. Kävin kauppojen (lähinnä didgeridoo kauppojen (kuolailin siellä sellaisen perään aina, jos joku uskaltautui puhaltelemaan siihen)) lisäksi myös taidenäyttelyssä. Siellä oli siistejä juttuja ja myös vähemmän siistejä. Kuvia ei saanut ottaa.

Siellä oli muös jonkun aborginaalin tekemä taidevideo lähinnä rasismiin liittyvistä kysymyksistä ja ennakkoluuloista. Oli ihan ajattelemaan pistävä video. Jännä, että kaikki vitsit, mitä meillä on neekereistä tai jutkuista, täällä on aboista.

Suomeen alkaa olla tavallaan vähän ikävä. Lähinnä kai johtuu huonosta ilmasta ja tekemisen puutteesta. Kunhan saadaan se auto jaa työ, mahdollistuu taas niin moni uusi asia. Lähinnä auton myötä, päästään oikeasti kiertelemään. Työtä pitäisi kai saada ihan vaan sen rahoittamiseksi..:) Mutta kyllä tämä tästä.

Matkamuistokaupassa oli kenguru poikineen. (Ja didgeridoo)

Kengurua sampylan valissa

Rakkaat lukiat (te kumpikin), alkaa valittako, kirjoitan tata hostellin koneella ja ymmarrettavista syista tasta puuttuu pisteelliset aat ja oot. Hahaa, saatte siis karsia tasta tuskasta niinkuin minakin.
(Talla hetkella karsin kylla paljon isommasta tuskasta sen takia, ettei kone suostu yhteistyohon hotmailin kanssa. Tai siis, etta saapuneita viesteja pystyy lukemaan, luonnoksia, lahetettyja..Mutta aina jos haluaisi itse kirjoittaa uuden viestin, tai ylipaataan yhtaan mitaan, vaikka liittaa tekstia tai muita tiedostoja viestiin, se ei vaan onnistu. Arsyttaa niin saatanasti! Eipa mulla kellekaan (Rokkipojalle) mitaan sanomista oiskaan ollut..Stn.)

Sitten siihen varsinaiseen tekstiin, minka kirjoitin itse omaan vihkoseeni omiin pikku katosini pisteellisten aitten ja oitten kanssa obaut kello kahden aikoihin pm.

Eka paiva Ausseissa. Tai oikeastaan kai toka, tultiin eilen. 7h istuttiin koneessa matkalla Hong Kongista tanne. Tommi oli kentalla vastassa "Jallulahettilaat" -kyltin kanssa. Tarjosi meille tervetuliaiskaljat ja soitti tervetuliaisbiisin. Welcome to the Australia, you might acsidentally get killet. Heha, great.

L;ydettiin hostellille ilman ongelmaa, mukava, viihtyisa, siisti ect. paikka. Respamieskin oli juuri mukava. Tommi jai hetkeksi kanssamme istumaan pihalle ja kertoilemaan juttuja. Lahinna mieleen jai siis, etta viina on kallista ja surffaus ei ole minua varten (H-U-O-N-O tasapaino).

Tanaan taas ollaan ehditty pyoria kaupunkiin pain, 'avata' pankkitili (eli tili oli jo, tarvittiin vain kortit, nettitunnukset ym.), saataa! vodafonen kanssa (kamalan hankalaa ja pitkia, sekavia puheluja ensin robottinaisten, sitten intialaisten puhelinvastaajien kanssa) ja hankkia adapterit (pikkuranskiksii). Loppuillalla kai kenguruhodareita! Voi ei.

...

Joo, eli siis ainoa kenguru, mita tahan mennessa olen nahnut on ollut sampylan valissa..Maistui ihan mukavalle kylla, melkein tuli surku vaan. :( Voi pienta kengururaukkaa.
Iltakin meni seikkaillessa ympari kavelymatkan sateella..(Ja edellisen sateen piti olla pisteitten kanssa, seuraavan vasta ilman, eli) Onko se muka joku stnan karmajuttu, kun joka paikassa aina sataa, kun me paastaan paikalle. Tanaan kanssa satanut koko paivan, joko kovempaa tai hiljempaa, mutta ei ole kylla ollut yhtaan lammin. Iljettavaa suorastaan. Ehka viela ehditaan vahan auringonpaistettakin nahda..Vahan..

Ja joo, inhottavan pisteettomyyden lisaksi on myos inhottavan kuvatonta. Hostellin kone, niin en viitsi kuvia tanne lisailla tata kautta.
(Oikea syy on siis, etta olen ottanut saalittavan vahan kuvia, tietokoneen akku on vielakin lataamatta adapterista huolimatta (sen voisi laskea laiskuudeksi), enka viitsi suoraan talle koneelle ilman tikun valikatta siirtaa kuvia..Jos siis kayttaisin tekosyyna kaikkia oikeita syita, luulisitte laiskaksi..Mutta ehka todistusta siita, etta ollaan oikeasti DownUnder tulee sitten myohemmin.)

Dodiin, kuten varmaan huomaatte, tekstejä ei ole julkaistu aivan reaaliajassa, mutta netin saatavuus on ollut (luultavasti tulee olemaankin) melko vaihteleva. Eli yritän parhaani mukaan kirjottaa jotakin suunnilleen joskus ja julkaista niitä aina silloin, kun on vähän mahdollista. En siis välttämättä ole kuollut, vaikkei mitään kuuluisi ;)

Tällä hetkellä hengaillaan Hong Kongin lentokentällä ja odotellaan koneen lähtöä..Nojoo, on tässä välissä vielä portin etsintää ja muuta kehittävää, mutta lähinnä hengailua. Viimiset parikymppiäkin voisi tuhlata, mutta ei tiedä raaskiiko. Käytännössä niiden arvo on ehkä viitisen euroa ja ne ovat siistejä.

Hihuu, malta odottaa että pääsee Australiaan. Tähänkin olisi muutama kuva ollut, mutta koska kuvien lataus on taas harvinaisen hidasta ja akku on kohta loppu, hyvää matkaa minulle ja Jaskalle.

Sluibailupäivä

5.9.10 21:01

Tänään on ollut tavan turha sluibailupäivä. Ei olla kunnolla oikein tehty mitään, ainoa, että löydettiin paikka käyttää nettiä..Vaikkakin se on hidas ja toimii vähän niin ja näin. Selvittää pitää enää, miten blogitekstejä pystyy julkaisemaan, koska sillä on joku ongelma html-koodien kanssa ja minähän en itse niistä mitään ymmärrä. Yritän wörkkiä asiaa ja saada tekstejä pian julkaistuakin..Eli sitten jos luette tätä, olen ilmeisesti onnistunut.

Kierreltiin taas vähän kaupungilla, löydettiin taas uusia mestoja. Tuntuu, ettei täällä tarvitse tietää yhtään missä on mitä, koska jokapuolella on vähän kaikkea. Tämä alue, missä itse olemme, on kai aika syrjäistä seutua ja silti kauppoja, kojuja, ostoskeskuksia, löytyy ihan kävelymatkan päästä joka suunnasta. Ja 7eleveneitä on myös joka puolella. Paikallinen "yllättävän lähellä".

Huomenna vihdoin lähdetään Australiaan, varsinaiseen seikkailukohteeseen. Hihuu! En malta odottaa, vaikka tavallaan tuntuu haikealta lähteä täältäkin. Mukavaa täälläkin on, vaikkei HongKong välttämättä ole tarkoitettu suomalaiselle. Ihmisiä on ihan mielettömästi ja tavallaan häiritsee, kun suurin osa tekstistä on kiinan harakanvarpaita..Hehah, no sellasta elämä on. Englannilla täällä kuitenkin tulee toimeen hyvin ja kaupunki on yllättävän länsimaalainen..Tai siis, en tiedä odotinko sitten riisipeltoja ja geishoja vai mitä, mutta ei mitään älyttömän suurta kulttuurishokkia ole ehtinyt tulla. Liikenne täälläkin tosin on vasemmanpuoleista, mikä tietyllä tapaa saattaa olla vähän hankalaa, koska liikennettä on paljon ja kaikki ajavat kovaa! Perinteinen "katso vasemmalle, oikealle ja taas vasemmalle" ei päde täällä ja yllättävän syvälle selkärankaan se on juurtunut.

Toistaiseksi vielä ollaan hengissä, pikkuhiljaa alkaa olla aika ruveta pakkailemaan huomista varten ja tutkia bussiaikatauluja, jos bussin kanssa löydettäisiin tällä kertaa ilman suurempia ongelmia lentokentälle..Ja mieluiten oikeaan aikaankin, tai vähän liian ajoissa.

Mainittakoon vielä, että tänään innostuin shoppaamaan kirjekuoria ja tarroja ja geelikynänkin. Kuka haluaa olla mun kirjeenvaihtokaveri? 8) Kenenkään osoitteita en oikein muista..:(

Edullisia aurinkolaseja ja kelloja

5.9.10 04:18
Heha,
Tän päivän suuret seikkailut kai tapahtuivat ystävällisen ja luotettavan miehen kanssa, samoin nyt sekunti sitten, ennen kuin saavuttiin hotellihuoneeseen.

Käveltiin rauhassa Nathan roadia, kunnes vastaan tuli katukaupustelija ”pidattekö merkkilaukuista ja kelloista?” No toki, mutta ne ovat ihan hieman liian kalliita meille. ”Ei haittaa, tuolla on liike, mikä myy kopioita kaikista merkkituotteista. Kelloja, laukkuja, vaatteita..” Joo, mutta ei kiitos..(Tai..Minne tälläisella epäilevällä asenteella oikein pääsee? Ei minnekään) Mikäettei. ”Tulkaa, tulkaa.”

Kaveri  vei meidät ensin sivukujalle, sen jälkeen sivukujalle siitä..Pimeään käytävään, monet rappuset ylös ja kolmen lukitun oven taakse. Matkalla ehdittiin miettiä Jaskan kanssa, että mikähän ihmiskauppias täällä näin syrjäisellä paikalla oikein asuu. (Liian epäilevällä asenteella ei pääse minnekään, mutta liian uteliaalla sitten taas mahdollisesti hautaan) Ilmeisesti kahden neliön ”liikehuone”. Siellä oli joo laukkuja, kelloja ja aurinkolaseja. Ensin meille koitettiin kaupata kelloja, turhan kalliita feikeiksi.  Tarinan päätteeksi saatiin ostettua kahdet aurinkolasit (minulle Armanit ja Jaskalle Policet) 250hk$ yhteensä..Sinänsä mutta toisaalta. Olivathan kummatkin aivan mielettömän siistit ja kauppiaskin oli luotettava hämäräkauppias ;) .

Päivän aikana käveltiin pitkä matka hotelliltamme Nathan roadin päähän, ”keskustaan”. Heh, meidän huudeilla talot näyttävät ränsistyneiltä ja kaikki kaupat ovat lähinnä kioskeja. Selvästi huonovaraisempaa seutua. Kun taas käveli Nathan roadia alas, tuli vastaan kokoajan hulppeampia ja hianompia rakennuksia. Liikkeet olivat ostoskeskuksia ja niissä myytiin lähinnä merkkituotteita (todennäköisesti aitoja, sisälle ei uskaltauduttu yhteenkään). Syömässä käytiinv aihtelun vuoksi Pizza Hutissa.

Myöhemmin illalla istuttiin Jaskan kanssa pitkään hotellin ulkopuolella nauttien kaljaa, saksalaista Bear Beeria ja tanskalaista Goldia. Kannatti tänne asti lähteä nauttimaan eurooppalaisia kaljoja, mutta kyseiset olivat juuri niitä, mitä Ken meidän ostoskärryymme lykkäsi.
(Kumpikin osti kaksi Bear Beeriä ja kolme Goldia, koska ne nyt olivat halpoja (kuten Ken meille mainosti). Ken kysyi kassajonossa, onko tuossa juomat kolmeksi päiväksi. ”Nääh, saahan sitä ostettua myöhemmin lisää” Meinasitteko juoda nuo muka yhdessä illassa? ”Nojaa..Vähän niin kuin..” Juottepa te paljon kaljaa. Ehkä se suomalainen juomakulttuuri toisten silmään pistää..?)

Hotellimme edessä, vähän matkaa katua alaspäin, oli mukava kivetysmeininki, jossa oli hyvä istuksia. Jossain vaiheessa aloin katsoa, kun toisella puolella tuntui näkyvän vilinää. Joko tosi iso ja nopea koppakuoriainen tai jotain muuta. Se oli siis jotain muuta, pikkunen torakkaparka, mikä meni aivan paniikkiin salamavalosta ja jähmettyi ja kyhjötti. Näin ensimmäisen torakkani!

 Kai sekin jotain on. Ja onneksi ihan luonnossa vapaana, eikä esimerkiksi hotellihuoneessamme. Kaunakaapit ovat ihan tarpeeksi, torakoita sängyssä..En ehkä nukkuisi.

Nautimme olutta myös paikallisella koripallokentällä. Se on kadun toisella puolella edellisestä paikasta, joten hurjaa muuttoliikettä ei tapahtunut. Koripallokentän vieressä on penkkejä, joiden yllä on katos. Ne vaikuttivat hieman muuttopäätökseen. Koko päivänä ei ollut oikeastaan satanut, vaikka ilma olikin ollut kostea. Korkeintaan muutamia pisaroita tihkuna. Sama meininki jatkui nyt illallakin, pieni sadekuuro oli, mutta se olikin sitten ainoa. Koripallokentällä naapurijengissämme oli kuulemamme mukaan kitaristi, ainakin olimme kuulevinamme kitaran äänen. Kitaristi tosin ehti häipyä ennen väliin tuloamme (todennäköisesti onnekseen).

Kaikenkaikkiaan ilta oli melko rattoisa. Taisiis, että käveltiin alkuilta mielettömästi edestakaisin, mutta myöhemmin illasta sitä sai rauhoitettua istuksimalla. Keskimäärin siis kävelyä oli sopivasti, samoin istuksimista. Sinänsä harmittaa, että seuraava ilta on viimeinen täällä..Toisaalta sitten innostaa, että sitten vasta reissu alkaa! J Päästään varsinaiseen määränpäähän, Australiaan, missä oikean seikkailun on määrä vasta alkaa.

Hikistä meininkiä

3.9.2010 5:48/10:48
Hikistä meininkiä

Saavuttiin Hong Kogiin paikallista aikaa 7:10 ja ulkolämpötila silloin jo oli 27oc. Tällähetkellä ei ole mitään hajua, paljonko se on, mutta sen voin kertoa, että on kuuma! Kuuma ja kosteaa, ulkona satoi kaatamalla kun tulimme hotellille (Anne Black’s Guest House – YWCA, jihuu, kristillistä menoa. Ei voikaan joutua ihan rappiolle kun onneksi on huolehtijoita.) ja oli kiva kirjautua sisään märkää rottaa muistuttavana ilmestyksenä.

Seikkailuakin saatiin kokea, kun bussipysäkki ei ollutkaan ihan niin helposti löydettävissä ja bussikuskit ja paikallinen bussikulttuuri omituista meille suomalaisille. Onneksi oli paljon mukavia paikallisia, jotka halusivat neuvoa meitä parkoja. Yksi bussikuski heitti meidät tyhjässä bussissa ensin bussipysäkille ja antoi vielä reittikartankin. J Ihana ihminen. Seuraava bussikuski taas näytti meille vain ovea ja käski ostaa lipun. Ilmeni kuitenkin, ettei mitään lippuja, vaan käteisellä kuitenkin maksetaan.
(Ystävälliset randomit paikalliset tytöt kai säälivät meitä ja näyttivät kädestä pitäen bussitolpan, minkä luona pitää seisoa ja opastivat muutenkin bussin käytössä. Luulivat australialaisiksi. Hah, ei nyt vielä.)
Seuraava bussikuski otti sitten meidät kyytiin ja kuljetti reittiä pitkin, kuten sen kuuluukin ja hotelli löydettiin Jaskan ansiosta niin kuin pitikin.

 Hotellihuoneen numero on 1313, onneksi ei kuitenkaan olla taikauskoisia. Täällä on kuuma, pyöreät ovinupit, eikä siis kahvoja (jipii!), jääkaappi ja kaunakomero. En malta odottaa yötä, kun muutenkin kauhuleffamainen porraskäytävä ja kaunakomero heräävät henkiin ja alan nähdä pieniä kuolleita tyttöjä ja poikia hiukset silmillään..Vai Japanissako ne asuivat..?

Niin, ja pistorasioihin täälläpäin kai työnnetään pelkkiä ranskanperunoita..Pitää siis ehkä laittaa adapteri hankintalistalle, jos haluaa pysyä virroissa.

Kun katsoo hotellihuoneen ikkunasta ulos.

3.9.10 0:05/19:05
Eka päivä Hong Kongissa. Tultiin juuri takaisin hotellille ja ulkona sataa vieläkin, kuten koko päivän. Ikävää. Lämpötila on kuitenkin kuuma, liekö se sitten hyvä vai huono, kun ilmankosteuskin on sitten sen seurauksena melko trooppinen (helvetin hiostava).

Lennonn jälkeisten päiväunien jälkeen mentiin Jaskan kanssa syömään ennakkoluulottomasti lähimpään mäkkäriin, joka oltiin paikallistettu bussimatkalla. Big Mac maistui öbaut samalle, kuin muuallakin. Ruuan yhteydessä mietittiin, että kiva päästä Australiaan, kun siellä on sitten enemmän porukkaa, jolle jutella. Mäkkitädin kanssa käytyä listan osoittelukommunikaatiota ei oikein voi keskusteluksi kutsua.
(Joo, tulin tänne hakemaan kontakteja ainoastaan mäkkitädeistä, mutta pointti oli siis, ettei se kamalan rohkaisevaakaan ole.)
Liekö karma tai joku sitten kuullut, koska samantien kun pääsimme ulos, tuli paikallinen Ken huonoine hampaineen ja hyvin hoidetuine hiuksineen pummaamaan tupakkaa (ei jäänyt ainoaksi, mutta mikä ihana ja sosialisoiva tekijä tupakka onkaan).

Ken vei meidät ensin Discon ovelle. Vaikka Hong Kongin disco onkin todennäköisesti ainutlaatuinen ja kokeilemisen arvoinen asia, ei se spurgupaidassa, vieläkin matkasta väsyneenä houkuttanut tänä iltana tarpeeksi, että olisi sisälle asti uskaltautunut. Päädyttiin sitten pienempään, kotoisaan ruokamestaan, missä joimme drinkit (!?). Grass Hopper oli hyvää ja minttuista söpössä coktaillasissa, muttei ehkä tuntunut ihan kotoisalta. Nythän kyllä ollaan reissussa, että kotoisa ei ehkä olekaan se, mitä haetaan.

Ken haahuilee

Mukavasta baarista lähdettin kenin perässä jonnekin, itse en tiedä, minne meidän piti olla menossa, mutta päädyttiin turkkilaisen kahvilaan. Paikka oli todella pieni, mutta lohuonemainen, eli mukava.  Kahvi oli hyvänmakuista, vähän kuin espresso, muttei kuitenkaan sinne päinkään.  Ken ei oikein arvostanut, kyllästi sen sokerilla, koska se oli niin bitter. Itse join omppoteetä, oli muuten hyvää! Maistui ihan omenalle ilman turhia härpäkkeitä. Kylkiäisiksi saatiin myös turkkilaisia karkkeja, samoin kuin lähtiessä sellainen take away kuppi. Mukava mesta.
(Päivän sana on siis mukava.)

Ken osoittautui melko toimeliaaksi. Hän oli hommaamassa meille paikallisia pre paid –kortteja, valitsi kaupassa kaljat puolestamme, itseasiassa polttikin puolestamme ja olisi kovasti halnnut vielä syödäkin. Eroon ei olisi meinannut päästä millään, olisi kai halunnut saattaa meidät hotellillekin. Noh, mutta kivaa oli ja ainakin tuli juteltua ja tutustuttua paikkaan. Se Hong Konginkin pääteema kuitenkin on.