Huh hellettä

Eipä voi kamalasti ainakaan huonoista säistä valittaa nyt tulevina aikoina.. Onko väärin valittaa sitten liian hyvistä?

Vietetään laatuaikaa kirjastolla taas, tälläkertaa ihan vain muutenvaan ilman mitään suurempia tavoitteita. Täällä on ainakin ilmastointi! Ranta ja meri olivat ihan houkuttelevat vaihtoehdot kanssa, mutta tyttö heräsi joskus kolmen jälkeen ja ennen kun oli aamupalat ym. hoidettu, oli kello jo neljä. Ja ulkona oli tukalan kuuma.

Eilen illalla ei pitänyt oikeastaan tehdä mitään, käytiin Taco Billissä syömässä juhlan kunniaksi (ei ollut mitään ihmeellistä sapuskaa. Vähän pettymys suorastaan.) ja tultiin pullokaupan kautta hostellille. Ostettiinhan me Goonia, mutta lähinnä muodon vuoksi. Istuttiin katolla pitkän aikaa ("järjestyksenvalvoja" tms. turva mies ei heittänyt meitä pois, vaikka juominen katolla oli kiellettyä. Riitti, että piilotettiin juomat, eikä sanottu muille mitään (järjestysmies siis itse käske tehdä edellämainitun). Haha, muut joutuivat kyllä lähtemään.)

Kun roof top sitten oikeasti meni kiinni, siirryttiin alas ja ulos ja Jonne rämpytteli kitaraa. Yhtäkkiä sillä oli kamala fanilauma ympärillä ja loppuilta meni hoilatessa porukalla lähinnä Wonderwallia ja muita yhtä harvinaisia kappaleita. Öbaut neljään kertaan jouduttiin siirtymään ja yhtä monta kertaa tuli respatyyppi kertomaan, kuinka naapurit ovat soittamassa poliiseja.. Noh, bileet jatkuivat kuitenkin häiriöittä lähemmäs viiteen.. Ehkä siksi tänään väsyttikin isosti.

Tänään on Melbournessa Big Day Out..Mikä oli jo joulukuun alussa myyty loppuun. Noh, eihän siellä olisikaan ollut kuin jotain Rammsteinia ja Toolia. Kummankin eniten lempparit. Adelaideen olisi kai lippuja vielä jäljellä, mutta ei taideta päästä sinnekään, kun suunnataan Swan Hilliin öbaut keskiviikkona.

Ei pahoja ilmoja sielläkään. Hajotkaa te Suomessa pakkaseen. :)

ch. on siis saanut töitä. Sen takia juhlittiinkin eilen syömällä ulkona ainaisten nuudeleiden sijaan. Jotain tarjoiluasiaa country pub henkisessä hotellissa Swan Hillissä.

Based on evidence from Coobool Creek and Kow Swamp, it appears that Aboriginal people have lived in the area for the last 13,000 - 9,000 years.[2][3] The area is inhabited by the Wemba-Wemba and Wati-Wati people. Swan Hill was called "Matakupaat" or "place of the Platypus" by the Wemba Wemba people.

 (Wikipedia. Lähinnä noiden heimonimien ja "place of the Platypus" takia. Ehkä siis sieltä saisin vesinokkaeläimen bongattua..8) )

Siirrytään Swan Hilliin, kunhan Jonne saa tehtyä työnsä Melbournessa, eli joskus keskiviikkona tai torstaina. Pitää silloin soittaa vielä pomolle ja kertoa tarkemmin, koska olen tulossa. Jos minulla nyt on siellä töitä..

Puhelu oli vähän ihmeellinen, kaikki oli vain great ja awesome, ainoa, mitä se kysyi, oli että olenko tehnyt tarjoiluhommia aikaisemmin. En edes ole, mutta silti sekin oli ihan todella hyvä. Melkein olisin voinut luulla, että työnhakijat haastatellaan edes muodon vuoksi.. Kai siellä kuitenkin sitten jotain on, vähän lupaili, että Jonnellekin saattaisi hommia löytyä. No, selvinnee tarkemmin huomenna tai tiistaina kun soitan ja kerron tarkemmin, että koska tulen.

Olen vähän todella innoissani menossa sinne! Ihan vain muunkin takia, että saisi vähän rahaa. Tykkäilen enemmän pienemmistä paikoista, vaikka olen ihan rakastunut tähänkin kaupunkiin, en kamalasti välitä hostelleista. Ainakaan nykyisestämme. Swan Hillissä asuminen on halvempaa ja sielläkin on joo share house, mutta oma huone kuitenkin. Ja todennäköisesti (toivottavasti!!) edes vähän isompi keittiö, ei vain kolmea hellaa monelle sadalle (ei mitään hajua montako ihmistä Discoveryyn mahtuu, mutta huoneita on ainakin neljässä kerroksessa ja hostelli on iso) ihmiselle.

Lenkkeilystä ja kotiutumisesta

 Heipähei kaikki.

Tytöllä on nytten paremmat fiilikset, eli kehtaa vähän kirjoitellakin jotain. Olisi varmaan jo eilenkin voinut, mutta tyttö kävi vähän lenkillä, eikä illalla enää jaksanut tehdä muuta kuin nuudeleita ja painua nukkumaan.

Sain siis mahti-idean lähteä vähän kävelemään ja mikäpä siinä kävellessä. Päädyin st.Kildaan asti tarkoituksena vähän tarkastella ravintoloiden ikkunoita, josko siellä olisi Help Wanted meininkiä. Ja olihan siellä, mutta minulla tietenkään cv:tä mukana, "Drop your cv in and come to say hello to *keitä siellä nyt ikinä sattuikaan olemaan vastaavina*". Pitänee ehkä toiseenkin kertaan lähteä sinne pyörimään, silläkertaa tramilla ja muutama cv:n kopio taskussa.

Tosiaan, mikäpä siinä oli kävellessä. Ilma oli loistava, maisemat kauniita! Ja kerrankin otin jopa iPodin mukaan, melkein voisi todeta että Goon is the answer. Eli kun vähän aikaa kävelee kauniissa ilmassa, kauniissa maisemissa ja kuuntelee pirteää ska-rokkia Karhulasta, ei siinä voi tulla kuin hyvä mieli! Harvinaisen loistavaa.

Nojoo, paluumatkalla sitten alkoivat kengät hiertää, olla aika kuuma ja muuta kurjaa. Onnistuin kävellessäni polttamaan itseni kauniin ravun punaiseksi rintakehästä ja naamasta ja tämä onkin hyvä päivä viettää kirjastossa viileässä koneella istuen. Sattuu kyllä vähän sieluun, koska ulkona on ehkä vielä upeampi päivä kuin eilen oli!

Nojoo, huomenna on viikonloppu (ihan kun joka päivä ei olisi viikonloppu minulle) ja Jonnellakaan ei todennäköisesti ole töitä. Voidaan ehkä ihan repäisä ja lähteä rannalle!

 Suunnitelmia meillä ei vieläkään ole. Hostelli on nyt varattu kai ensi keskiviikkoon asti (checkauduttiin sisään toissapäivänä ja maksettiin viikosta..Tuleeko siitä seuraavaan keskiviikkoon asti?) ja tarkoitus olisi (ylläripylläri) sillä aikaa etsiä vähän töitä. Ja vähän siitä riippuen sitten jäädään joko tänne tekemään töitä tai suunnataan kauemmas tekemään töitä.

Beach rd. Port Melbourne.

(Positiivinen ajattelu! Mehän siis tullaan löytämään töitä, kun tähänkin mennessä on ollut niin helppoa..Dippaduu!)

Rantaa st.Kildassa ja Kitesurffareiden varjoja tuolla kaukana.

Melkein toivoisin kyllä että löytyisi töitä täältä, on ehkä todella kaunis ja ihana mesta. Melkein voisin kotiutua tänne!




Kotiutumisesta puheenollen.

Toissapäiväisen hajoamisen syy oli juuri kotiutuminen, se kun pääsen/joudun takaisin Suomeen. Ehdinkin jossain vaiheessa jo mainita, että olisin Suomessa 2.9.2011, johtuen siitä, että lentoliput ovat vain vuoden voimassa.

Noh, eihän siinä olisi ollut mitään, siinä nyt olisi tullut ainakin vuosi reissua täyteen. Mutta toissapäivänä saamiemme tietojen mukaan, lennot ovat voimassa vuoden alkuperäisestä lähtöpäivästä. Ja meidänhän oli tarkoitus lähteä matkaan 13.8.2010, mutta koska alkuperäisellä matkakaverillani oli jotain työjuttuja, siirrettiin lähtöä kolmella viikolla. Että kiitos tämän episodin, on minun siis oltava takaisin Suomessa 13.8.2011. Että terveisiä vaan Arskalle, jos tätä joskus eksyy lukemaan, en olekaan Ausseissa, en edes reissussa, vuotta.

Nojoo, mutta asian valoisa puoli: mitä tästä opimme - osio.

Älä enään ikinä, ikinä lähde reissaamaan muuta kuin yksin. Vituiksi se menee kuitenkin.

Hoida aina kaikki lentoihin, matkaan, yhtään mihinkään tärkeään, liittyvät asiat itse, että varmasti tiedät, mitä kaikkia lisäehtoja, muutoksia asiat tuovat tullessaan. Säästyy todennäköisemmin ikäviltä yllätyksiltä ja harmailta hiuksilta.

Episodin seurauksena ja lähinnä sen nostattaman vitutuksen ja turhautumisen takia olin samantien suuntaamassa kolmeksi kuukaudeksi farmille, vaikka vapaaehtoistyöhön, että saan 2nd year visan hankittua. Kaikki tuntui kaatuvan siihen kolmeen viikkoon, eihän minulla ole enää kuin reilu puoli vuotta aikaa olla täällä! Ja mitä tämä tähän mennessä on ollut, stressaamista, odottelua, jotain kaikkea sitä, mitä en odottanut tai tullut hakemaan täältä. Haluan uuden mahdollisuuden!

Nojoo, eihän elämä tietenkään siihen kaadu. Ja come on onhan täällä ollut ihan sikanaan hyviä hetkiä. Ja niinkuin niitä ei muka tulisi mahtumaan tuohon tulevaankin aikaan. Lähinnä mielen muutos kuitenkin johtui konsultaatiopuhelusta, jonka jouduin tekemään emolle. Se kertoi, että vuosi lisää täällä on vuosi pois kaikesta muusta. Nojoo, onhan se vain vuosi. Mutta se on kuitenkin vuosi. En nyt väittäisi, että mulla ihan hirveä ikävä olisi takaisin Suomeen, mutta en mä väitä, ettei olisi ollenkaan ikävä. Ja kaikkea sitä siistiä, mitä siellä sitten mahdollisesti odottaisi. Ja kaikkia muita reissuja mitä vielä voi tehdä.

Ehkä mä vain tyydyn kohtalooni, lakkaan turhia murehtimasta ja hyväksyn tosiasiaksi sen, että olen 13.8.11 takaisin Suomessa.

En kuitenkaan väitä, että asian hyväksyminen tarkoittaisi, etten katkeroituisi loppu elämäkseni ja pitäisi varalla pientä vitutuksen poikasta asiasta.. No, ehkä ajan kanssa pääsen tästä oikeasti yli.

tadaa

Moi.
Ei ole ollut oikein fiilistä koko päivänä ja kun tulin koneelle ja luin sähköpostia meni loputkin. Että wippii, siksi en nyt jaksa liiemmälti mitään kirjailla.

Kerrotaan nyt kuitenkin, että ollaan taas Melbournessa, tälläkertaa asustetaan Hotel Discoveryssä, mikä on viereisessä korttelissa Internationalista. Jonne sai öbaut viikoksi töitä täältä ja tulimme siis takaisin Great Ocean Roadiltamme, mikä oli vienyt meidät jo vajaat 100km sitä oikeaa kohti.

Ohjelmassa siis:
Yrittää etsiä töitä täältä.
Yrittää etsiä töitä jostain farmilta.
Yrittää etsiä töitä Adelaidesta.
Löytää kadonnut fiilis!


Rakkain terveisin
ch.

Suunnaksi Great Ocean Road

Aika siirtyä taas Melbournesta eteenpäin. Odotetaan, että pyykit vähän kuivuvat, hypätään autoon ja suunnataan kohti Geelongia. Sieltä Torquaihin (olin Englannin vastaavassa kielikurssilla 2006. Pitää katsoa jos on yhtään kaimansa näköinen.), josta Great ocean roadin väitetään alkavan.

Reissulta lähinnä odotetaan koaloita, kauniita merenrantamaisemia on ollut aikaisemminkin, eikä siis uskota, että ne kamalasti olisivat tuollakaan ihmeellisiä. Mutta ainakin kun sen on ajanut läpi, tietää, mitä siellä sitten oikeasti on ollut. Ja koaloita siellä on kuulemma paljon! Plus, että se on kivasti matkanvarrella kohti Adelaidea, voi siis olla, että suunnataan sinne seuraavaksi. Töitä pitää kuuloilla vähän, nyt on ollut hiljaista. Toivottavasti se vähän jossain vaiheessa muuttuisi.

Suunnitelmia siis on nyt, mutta onneksi niissä on vähän joustovaraa, kuten aina.

Ps. Eilen oli kamalat olot kiitos illan suomijengin kanssa. Ei silleen, hauskaa oli. Toivottavasti enään ei "tarvitse" vähään aikaan törmätä suomalaisiin, muuten taas jumittuu niiden seuraan. Kamalasti ei englantia kehitä tai muutakaan kulttuuritietämystä.

ruutupaperivihko

Öbaut jossain vaiheessa kerroin, että ollaan löydetty laivanupotus ja että seuraavaksi satsataan ruutupaperiin. No, niinhän sen olisi luullut olevan niin helppoa. Sitä ruutupaperia vain ei tunnu löytyvän mistään!

En tiedä, onko mun vihkojen ostelusta jotenkin muka niin kauan, että luulin, että ainakin Suomessa lähes poikkeuksetta kaikki vihkot ovat ruutuvihkoja? Ja että jos haluaa raitavihkon, siinä on enemmän etsimistä? No täällä se on ehdottomasti sitten toisin päin ja itseään tuli kirottua ruutuvihkon lainaamisesta entistä enemmän.

En ole edes ihan varma, montako kauppaa kierrettiin jonkin ruutuvihkon perässä, mutta vihdoin juna-aseman lehtikojusta löytyi sellainen! Ei se mikään oikea vihko edes ole, sellainen muistiinpanovihko, mistä saa sivut revittyä irti. (En tiedä, miksi sellaisia vihkoja oikeasti sanotaan?) Mutta onpahan nyt sitten ainakin ruutuvihko. Jee.

Eilen käytiin tosiaan kiertelemässä vähän kaupungilla, eipä mitään kummallista. Southern Crossissa käytiin kävelemässä outlet myymälöitä läpi, ei löytynyt mitään. Queen Victoria marketeille yritettiin mennä, mutta vaikka aukioloajat uskottelevat, että paikka olisi kuuteen asti auki, ei siellä enään viideltä mitään ollut. Parempi onni ensi kerralla. Sinänsä varmaan kuitenkin ihan hyvä, eipähän tullut kiusausta ostaa mitään :)

Vanhan hostellin nurkilla käytiin moikkaamassa jäljellä olevia suomituttuja ja parturinikin näin. Pitää katsoa, jos tänään kehittäisi vaikka jotain ohjelman tynkääkin kyseisten suomityyppien kanssa.

Syömässä käytiin sushia. OmnOmnOmn!

Ja illalla katsottiin Housea dvd:ltä.

Ja sitten jäin meseen juttelemaan tuttujen kanssa, kun Jonne paineli "jo" nukkumaan (vastahan kello oli kaksi). Tyttö saattaa täältä lähdön jälkeen potea taas vähän koti-ikävää ja 'olisipa vähän pysyvämpi paikka' ikävää. Voisi ostaa vaikka weetabixejä tai muroja, eikä tarvitsisi pelätä, että torakat autossa muuttavat sinne asumaan ja lisääntymään.. Yök.

Torakoista olen ihan varma, että ne syö ihmisiä. En pidä niistä. Varsinkaan jos niitä on autossa.
Yksi yö Jonne herätti minut kertomalla, että tunsi jotain liikkuvan nilkkansa yli "varmaan torakka tai hämähäkki". Ja arvatkaas nukkuiko tämä sinä yönä enään ollenkaan.

Melbourne again

Nyt ollaan siis taas Melbournessa. Tultiin eilen, mutta eilinen oli mitäänsanomaton laiska pyykkipäivä, joten siitä ei ole kamalasti kirjoitettavaa. Pestiin monta koneellista pyykkiä, katsottiin Frendejä ja lözzittiin muutenvaan sillävälin, kun James oli töissä.

Kamalan huono fiilis tavallaan hengata toisen nurkissa, varsinkin, jos avaimia on vain yksi. Se on hankalaa ja vaivalloista. Suurin syy kuitenkin, miksi en siitä kai pidä, on se, että tulee liikaa ikävä kotia. Ehtii melkein tottua siihen "normaaliin" arkeen, mihin ei kuulu yöpaikan etsiminen, kattiloista tappeleminen hostellilla, rinkan raahaus ja autolla palloilu. Ei edellämainituissa mitään vikaa ole! Mutta sitä kun on harrastanut jo tovin toisin kuin kotileikkejä. Noh, kunhan täältä taas pääsee pois, menee varmaan tovi koti-ikävää potiessa, sitten taas tottuu arkielämään ja kaikki on kuin ennenkin. Kotiin kuitenkin pääsee aina, Australia ja autoelämä on enemmän once in a lifetime.

Kotiin pääsemisestäkin sen verran, että olen nyt varannut paluulennot sitten oikealle päivälle. Olen siis 2.9. Suomessa. Visa loppuu - totta - vasta 5.9. mutta lentoliput vanhenevat aiemmin. Ne ovat vuoden voimassa, eli koska 2.9. aloitin matkan ja suuntasin Hong Kongiin muutamaksi päiväksi, pitää minun 2.9. olla kanssa takaisin Suomessa. Jonnella paluulento on 6.9. Toivottavasti se saa siirrettyä sitä, muuten on vähän typerää.
Siitä, että oltaisiin Jaskan kanssa oltu tavoitettavissa silloin kun Jonne varasi lentoja olisi ehkä ollut hyötyä.

Tänään olisi tarkoitus lähteä keskustaan pyörimään, tehdä jotan "sight seeingiä". Nyt kun kerran tultiin takaisin tänne, pitää ehkä käyttää hyödykseen tilaisuus nähdä muutakin kuin vain MIB ja Fluid OZ.

19.1.11

3:19pm.

Noniin, eletään siis taas kulkurielämää; nukutaan autossa, hengataan puistoissa, keitetään kahvit kaasukeittimellä ja metsästetään ilmaisia nettejä mäkkäreistä ja kirjastoista. (Nettien kanssa homma ei siis kamalasti eroa siitä, jos asuttaisiinkin jossain pysyvämmin.) Tällähetkellä ollaan siis Ballaratissa, mikä on Melbournesta hiukan north-westiin (oon parempi englannin koilinen kaakoissa kun suomen. Mikä on siis nätisti sanottuna, että entisenä partiolaisena ja mantun kirjoittaneena ylioppilaana en vieläkään ole varma miten väli-ilmansuunnat menivät).

Toissayö, eli Mooroopnasta lähdön jälkeinen yö, oltiin Daylesfordissa. Oli kamalan suloinen länkkärityylinen pieni kylä! Olisi tehnyt mieli jäädä sinne ja vaikka etsiä töitäkin sieltä, mutta paikassa ei ollut kenttää yhtään (ihmejuttu! Oli kuitenkin suhteellisen iso pieni kylä) ja piti hoitaa kaikennäköisiä puhelinjuttuja. Jatkettiin siis matkaa ja päädyttiin tänne. Ja jäätiin tänne, koska täällä oli kiva pistorasiallinen mäkkäri ja kirjastokin Wi-Fin kanssa.

Daylesfordissa löydettiin uudelleen vanha peli: laivanupotus. Vähän kiroan itseäni, kun menin lainaamaan mukaan ottamani ison ruutuvihkon Jaskalle, joka otti sen mukanaan takaisin Suomeen. Joudutaan siis piirtelemään ruudukot viivapaperille, ei kiva. Pitänee jossain vaiheessa investoida ruutupaperiin, että voi pelailla kaikkia muitakin kivoja ruutupaperipelejä, mökkiä ja ristinollaa ainakin. (Joo, kyllä, tultiin Australiaan asti pelaamaan laivanupotusta ^^. On se toisaalta ainakin sosiaalisempi kuin miinaharava, mihin olen onnistunut täysin koukuttamaan itseni..)

Daylesfordissa yöpymispaikkamme vieressä oli myös kiva second hand book store, mistä oli pakko ostaa korvaava romaani hävitetyn Under the Domen tilalle. Vihdoin löysin siis kauan etsimääni Peter Straubia, joten olihan se sitten pakko lunastaa itselleen.. Jonne tosin on vähän ominut sitä ja lukenut jo paljon pidemmälle kuin itse. Pöh. Meinasi ostaa sieltä jonkun öbaut tuhat sivuisen tiiliskiven, missä kerrottiin avaruudesta ja universumista ylipäätään, mutta kun se osoittautuikin tietosanakirjaksi se jäi hyllyyn. Kevyttä iltalukemista tosiaan.. Olisi siellä ollut kanssa Kingiä <3 Mutta ainoa kirja, mikä kummaltakin oli lukematta oli Christine tappaja-auto (mikä ei kuulosta kovinkaan kiehtovalta) päätetin hillitä himoni ja olla ostamatta jo kerran lukemiani kirjoja. Ja Pedon Sydämestäkään en ole varma, löytyykö se kirjahyllystä Suomessa..

Ja kaikkia kiinnostaa taas? Ihanaa, arvasin!

Eilen oli lintubongauspäivä:
(Että saadaan vähän kuviakin tähän merkintään.)

Vietettiin eilen Mäkkärissä varmaan neljä tuntia, hoidettiin kaikkia juoksevia asioita (fb) ja etsittiin töitä. Lähetettiin hakemuksiakin moneen paikkaan, mutta nyt Luukulla on huoltokatko, eikä päästä tarkistamaan onko mistään vastattu sähköpostiin.
(Tällähetkellä siis ollaan kuitenkin ulkona puistossa järven rannalla. Aurinko paistaa ja tuulee kivasti. Jonne soittaa kitaraa ja minä kirjoittelen minkä miinaharavan pelaamiselta ehdin. Aamupala ja –kahvi nautittiin myöskin täällä. Kohta takaisin kirjastolle, kunhan jaksaa.)
Itse sain eilen illalla jo tekstiviestin jostain työpaikasta, missä kyseltiin rsa:n (Responsible service of alcohol) perään ja vastasin siihen tänään. Cranbournessa olisi siis ilmeisesti baarityötä tarjolla, maksaisivat pimeästi ja palkkakin olisi parempi kuin kahvilassa oli. Ainoa vaan, että se on Cranbourne.

Cranbourne siis on vähänmatkaa itään/north-eastiin Melbournesta ja ollaan oltu siellä muutamia öitä ennen kuin päädyttiin Melbourneen tai edes Frankstoniin ja Philipp Islandille. Jamesin mukaan se on huonoa aluetta ja itsekin tavallaan saatiin vihiä siitä, kun poliisit kävivät useaan kertaan koputtelemassa ikkunaa ja kyselivät olimmeko nähneet sitä tai tätä, minkä jälkeen paikallisia nuoria täynnä oleva auto tulee kyselemään siitä, mitä poliisit kyselivät. Siellä myös saatiin hämähäkkitartunta autoomme (Hämähämähäkki..).
Pitää nyt siis katsella, että mitä vastaa ja mitä lupailee. Toivotaan vielä, että joku olisi sähköpostiin vastannut jotain muista mahdollisista työpaikoista.

Suunnitelia ei tällähetkellä ole minkään laisia, koska Cranbournet ja muutkin ovat vähän auki. Viikonlopuksi saatetaan palata Melbourneen, Jamesin nurkkiin, kun sen kämppis lähtee viikonlopuksi pois. Mooroopnasta kun lähdettiin, suunniteltiin, että ajeltaisiin Great Ocean Road ja siirryttäisiin South Australiaan Adelaiden nurkille, mutta nyt pitää tosiaan ottaa huomioon mahdolliset työpaikat ja muut mahdollisuudet.
Mitään ihmeellisyyksiä siis ei ole ehtinyt tapahtumaan, eikä näillähetkillä ole tiedossakaan. Mutta kuten aiemminkin, suunnitelmia tulee ja suunnitelmat saattavat muuttua hyvinkin äkisti. Katsoo siis, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (Onpas kaunokirjallista.)

Tulvista muuten vielä vähän, kun aika moni tuntuu tietävän, että täällä suunnalla on sellaisia liikenteessä.. Pahimmat kriisit siis ovat Queenslandissa, mikä on suhteellisen paljon pohjoiseen Victoriasta. Juuri (pari päivää sitten) saamani tiedon mukaan Victoriassakin on kuitenkin jonkinnäköistä tulvakriisiä, varsinkin pohjoisemmissa osissa. Ja eilen luin lehdestä, kuinka jossain pikkukaupungissa Sheppartonin lähellä oli pikkupoika kadonnut tulvavesien mukana, kuinka kaupunkeja on täälläkin jouduttu evakuoimaan ja kaikki on kurjasti. En tiedä, onko tiedotuksessa puutetta, vai olenko itse uutispimennossa, mutta luulin, ettei täällä ole hätiä. Meillä on kuitenkin ollut todella hyvä tuuri, eikä olla itse törmätty tulviin tai tulvavesien takia suljettuihin teihin. Toivottavasti sama tulee jatkumaankin.

Paskoja Nektariineja.

17.1.11

9:59am.

Joo, kuten varmaan arvaatte, maanantaina tähän aikaan minun pitäisi olla poimimassa hedelmiä (jotka myöhemmin osoittautuivat nektariineiksi) – ellei oltaisi lopetettu heti eilisen päivän jälkeen. Palasin kahdentoista maissa Jonnen avuksi ja saatiin kahteen mennessä valmiiksi ensimmäinen binimme. Wipii. Seitsemän tunnin palkka oli siis $15! Enpä ole ikinä tehnyt niin paljon työtä noin isojen rahojen eteen. Tuntipalkka reilu $2. Yhteistuumin siis päätimme jatkaa matkaa, eikä gängerikään yhtään ihmetellyt. Päärynöitä odotellessa.. Niiden pitäisi olla ihan hyviä sitten. Tuskinpa meitä tuolla farmilla kuitenkaan enään näkyy, oli siellä hyviä päärynöitä tai ei.

Buukkauduttiin Mooroopnaan motelliin, Cricketters arm tai jotain.. (Väärinkäsitys, Shanen mukaan olisi pitänyt olla Cherry Pickers arm. Kirsikkainsidejä. LoL, vieläkin.) Hostellissa ei ollut respa auki sunnuntaina ollenkaan, ei siellä kuulemma olisi ollut tilaakaan.. Tiedä sitten. Toinen motelli oli kallis ja tämänkin luultiin olevan kiinni. Baarin  kautta kuitenkin päästiin kikkailtua kirjautumaan motelliin. Hihuu. Oli ihan mukavaa, eilen tuli telkkarista Mission Impossible II ja kamala koti-ikävä taas.

Ei oikein jaksaisi autoöitä vähään aikaan (autossa alkaa olemaan vaan niin kamalan kuuma!), on vähän kipeä, pitää aloittaa töidenhakurumba taas.. Pah, jotenkin tuntuu siltä, että kotona voisi olla helpompaa. Ja ainakin voisi löhöillä vaan niin paljon kuin jaksaa, katsoa hyviä sarjoja telkkarista ja olla vaan.. No joo, ehkäpä seikkailuinto kohta taas tulee päälle, kun joudutaan etsiä uusia ympyröitä ja näkemään uusia maisemia.

Seuraavaksi suunnitelmissa tosiaa niitä töitä, Tasmaniaa, Great Ocean Roadia, Adelaidea, Alice Springsiä.. Ja siinä kaikki tämän hetken suunnitelmat kai olivatkin. Toteutusjärjestys todennäköisesti olisi tuo, mutta ajankohta täysin tuntematon. Pitää nyt katsella vähän niiden töiden perusteella.

Kohta on ulos checkautuminen motellista ja mennään viimeistä kertaa Turn Bull Brothersien  toimistolle, kerrotaan meidän TFN:t (jep, ollaan _vihdoin_ saatu ne!) ja.. En oikein tiedä mitä muuta. Mutta kunhaan saadaan vielä kerran sanoa numeromme: 247 and 248.

1:18pm

Nojoo, eipä menty sinne paikan päälle kertomaa tf-numeroitamme. Soitetaan sinne sitten myöhemmin. Kummallakaan ei vaan ole yhtään credittiä puhelimessaan, jätin lempikirjani (oli vielä kesken) motellille ja nyt ollaan vain reilun 70km päässä Mooroopnasta. Muutenkaan ei huvittaisi ajaa yhtään minnekään enään koskaan, mutta eipä taida sen suhteen olla vaihtoehtoa. Kirja taitaa kuitenkin jäädä motelliin, vaikka harmittaa eniten. Melkein voisi väittää, että vituttaa ja ärsyttää.

Nyt mäkkäriin hyökkäsi vielä joku kammottava kakaralauma metelöimään ja on kipeä olo. Hyvin pyyhkii. Ehkäpä tämä vielä tästä. 8)

16.1.11

10:53am.

Tyttöä vähän vituttaa, harmittaa, väsyttää ja paha olotuttaa. Mun pitäisi vieläkin olla keräämässä.. Ei edes tiedetä, mitä kerätään! Päärynöitä ne ei kuitenkaan ole ja ovat ihan perseestä. Binistä saa $30, mutta ei kahdestaankaan saatu kolmessa tunnissa kerättyä yhtäkään biniä. Kirsikoita kuitenkin sai kaksi lagillista yksin kolmessa tunnissa: huonoimmillaankin siis sen $30.
(C: Onko tämä aina tällaista? Puissa ei ole yhtään hedelmää, vähän hankala kerätä..
G: Nojoo, niinhän se vähän on, mutta kuulitteko kuinka paljon saatte palkkaa sen takia?)
 Mur. Nojoo, lähdin pois siis vaan sen takia, että olen kipeä, eikä vähän ajan päästä tuntunutkaan niin hyvältä ajatukselta kerätä siellä puolikuntoisena niitä jotain.

Hedelmät ovat ihan isoja, että silleen voisi kuvitella binin täyttyvän nopeasti.. Puissa vaan ei ole yhtään hedelmiä! Yhdestä puusta saa keskimäärin ehkä jotain kymmenisen kunnollista hedelmää (ja nyt veikataan reippaasti yläkanttiin!), loput ovat jonkun taudin peitossa, niitä ei luonnollisesti saa kerätä. Yläoksille on turha edes yrittää kurkotella, ei siellä kuitenkaan mitään ole. Tikkaita saa siirtää puulta toiselle, kiivetä ylöös ja palata tyhjän laukun kanssa alas, uudestaan sama ja uudestaan.. Turhauttavaa?

Plus meidän gängeri on juuri aloittanut hommansa: ei tiedä mistään mitään. Ei mitään hajua, paljon ihmiset yleensä päivässä poimivat, onko toimisto tänään auki. Koska toimisto ei ollut auki, kysyin siltä sitten majoituksesta, suihkuista.. ”En minä vaan tiedä, olen juuri aloittanut.” Justkoo, kahdentoista aikaan takaisin siis kyselemään vähän lisää juttuja. Ja viemään Jonnelle ruokaa. Tosiaan luultiin, että tänään olisi joku ”koulutuspäivä” ja huomenna vasta aloitettaisiin hommat.. Turha toivo. Samoin kuin ilmeisesti olisi, että pääsisi sänkyyn nukkumaan, jonnekin viileään.. Ei auton takapenkille: vähän kun tulee kuuma jos yrittää ennen keskiyötä tai 5am. jälkeen koisata. Kunnon yöunet olisivat sinänsä nääs ihan kivat.. Tai se suihku.

Tyttö on kanssa ihan itikansyömiä täynnä! Eilen nukuttiin Mooroopnan vieressä autossa yö ja son ilmeisesti itikoiden suosimaa aluetta.. Käsivarret ihan paukamilla ja kutisee, jalat ja nilkat samoin. Toisaalta, ei varmaan edesauttanut sekään, että tänään lähdin töihin shortseissa, sielläkin kun on muutama inistelijä.

Mutta pitää katsoa nyt, mitä tässä tekee.. Jos tämä pysyy tälläisenä, tänne ei ainakaan jäädä – ei siinä ole mitään järkeä. Asuminen maksaa vain $51, mutta sitä varten pitää kerätä kaksi biniä per naama. Tällä vauhdilla se ei vaikuta kamalan todennäköiseltä. Jos ajateltaisiin hypoteettisesti, oltaisiin ehkä tänään saatu kaksi biniä kerättyä, jos olisin itsekin pysynyt vielä tikkailla. _Ehkä_. Joten toinen vuokra maksettu. Huomenna seuraava. Neljä työpäivää lisää ja kaksi biniä/päivä = 8biniä = $240 (Oletuksella, että palkka pysyy näin hyvänä, normaalisti maksavat $20/bin.) ja se jaettuna kahdelle on huimat $120! Mielummin etsin jotain kivempaa vapaaehtoistyötä.
(Nyt loppuu akku, kerrankin voisin kirjoitella vielä lisää, mutta nyt kävi näin. Ja enpä tiedä, missä voisi konetta tai muita ladata, kun gängerikin on niin avuton!)

15.1.11

10:16am.

Meillä on check outti 45minuutin päästä. Pitäisi pakata ja kaikkea, valmistautua henkisesti lähtemään pois täältä ja varsinkin Mebournesta. Vielä kun ei ole henkisesti ihan perillä siitäkään, että on Melburnessa.

Säälittävän vähän ollaan täällä mitään tehty. Illat ja ovat ihan liiaksi kuluneet hostellilla chillaten ja Goon, sen seurauksena aamutkin siis venyvät helposti suhteellisen myöhäksi ja ennen kun on reippaana lähdössä liikenteeseen, kello ehtii tulla viisi. Ja viimeaikoina sekin aika on kulunut sitten kirjastossa Wi-Fiä hyödyntäen. Sitä ainakin tulee taas ikävä, tervetuloa mäkkinetit.<3

Lähdetään siis tosiaan tänään pois täältä, sunnuntaiksi suunnataan Moroopnaan Turnbull Brothersien tialle poimimaan päärynöitä. (Kyllä, aivan oikeasti, palaamme sinne, minne vannoimme, ettemme palaa enää koskaan! Mutta ainahan sieltä pääsee pois, jos siltä tuntuu.) Edessä autoyö ja sitten taas omaa kämppäilyä (ehkä ainoa asia, mitä sieltä ikävöin). Autoiluyötä odotan oikein innoissani, joko kerroin, että löydettiin torakkavauvoja autosta? <3 Olo on muutenkin aika huono ja kipeä. Kaikki näyttää iskevän aina samaan aikaan. Ei riitä, että potee flunssaa, kurkkukivut, yskät ja nuhat, eilen iski kanssa silmätulehdus! Jee. Korvat tuntuvat tukkoisilta kanssa ja aamulla luulin, että kohta pitää hammaslääkäriinkin lähteä, kun takahammasta jomotti niin. Nyt se on ihan ok. (Itsehän en ole ikinä hammassärkyä reikäisen hampaan takia potenut, mutta olen ymmärtänyt, ettei siitä voi erehtyä?)

On elämässä paljon kivaakin pelkän vinetyksen lisäksi. Eilen käytiin suomalaisten kanssa syömässä thai ruokaa viimeisen illan kunniaksi. Tytöt lähtevät siis myös jo tänään, suuntaavat kai Byron Bayhin. Eipä ollut mitään ihmeellistä sapuskaa ja riisi oli suorastaan pahaa. Eilen sain myös hiusten parturoinnin siksarilla. Meillä kun täällä hostllilla hengaa kaiken näköistä porukkaa, joukkoon on eksynyt parturikin.  Hiukset ovat nyt kuosissaan, hienot ja silleen. Vielä kun osaisi niitä jotenkin laittaa (olisipa edes mömmöjä tai syy laittaa hiuksia). Tänään huomasin vain, että edestä ne ovat ainakin ärsyttävän pituiset – menevät suoraan suuhun kun eivät pysy korvantakana. Mutta myötäilevät kai posken tai jotain kaarta?

Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin olla aika herätellä Jonnea pakkaamaan ja silleen. 30min check outtiin. Päärynöistä lupaan yrittää kirjoittaa ahkerammin kuin kirsikoista tai Melbournesta!

12.1.11

2:50pm.

Harmi, jätin sitten kuitenkin eilen kirjoittamatta, vaikka etukäteen vartavasten mietin, että pakkohan se on, jos päiväykseksi tulee pelkkää ykköstä. Toisaalta, on mulla marraskuussa vielä toinen mahdollisuus. Silloin kyllä olen takaisin suomessa (ainakin todennäköisesti näiden suunnitelmien perusteella), eli tiedäppä kirjoittelenko silloin enään ollenkaan mitään.

Eilen oli taas karaoketiistai. Kipeänä (yllättävää kyllä) kokis ja vesi maistuvat paremmin kuin gooni, eli tuli taas vaihteeksi oltua ihan rauhallisesti. Toisaalta, vähän synkkää kyllä lähes selvinpäin seurailla toisten..riehumista? En oikein keksi tohon sanaa, koska ei se kuitenkaan örvellystä tai muutakaan ole. Yleistä hauskanpitoa kännissä ilman draamoja tai muita. Mukavaa siis, eikä nyt niin kamalaa. (Puhunko vähän ristiin ja pussiin itseäni? Mukavaa mullakin oli vain parin alkoholillisen juoman turvin.) Jännä, että täälläkin tulee hengailtua karaokemeiningeissä.. Yllätys, yllätys en täälläkään laula, mutta kuuntelen.

Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hoi..

Kipeys itseasiassa näyttää pikkuhiljaa helpottavan. Vaikka nokka vuotaakin ja yskittääkin (eilen varsinkin, huh!), sain kuitenkin viime yönä nukuttua ihan koko yön! (Siihen asti, kun rakkaat kämppikset rupesivat metelöimään keskenään aamulla. Ilmeisesti olivat lähdössä, mutta silti. Typerät ranskalaiset.)

Toissapäivänä käytiin katsomassa jotain suomalaista ja loistavaa. Elikkä Rare Export! Täälläkin sitä näyttää vielä yksi elokuvateatteri ja olihan se pakko mennä näkemään. Mitään mainoksia tai julisteita siitä ei ole ikinä täällä näkynyt, johtunee varmaan niin erilaisesta joulukulttuurista, lumettomuudesta ja silleen. Tuskinpa kukaan täällä tietää, mistä oikea joulupukki on kotoisin.
Mutta niin, leffaan? Sehän oli loistava! En kyllä välttämättä saisi siitä läheskään kaikkea irti, jos en puhuisi/ymmärtäisi suomea, mutta silti! Näyttelijät ja varsinkin pikkupoika! Ja enpä oikein osaa sanoa, mikä _ei_ olisi ollut hyvää.. Kerrassaan loistava ja viihdyttävä vain! Mitä sitä muuta valehtelemaan.

Tänään on tarkoitus hipsiä vähän kirjastoon (joo! Täällä on Free Wi-Fi kirjastossa, mäkki ei olekaan ainoa vaihtoehto! Ja tosiaan, hostellilla netti maksaa ”only $3/h”.), parantaa nettiriippuvuutta (jopa päivittää blogia!), katsella vähän töitä ja sellaista. Sitten tulla hostellille ja tehdä ruokaa: Tortilloja! Omn. Eilen jo paistettiin kanat valmiiksi, kun tehtiin tulista kanakeittoa/pataa, eikä se tarvinut kaikkea kanaa. Tortillat siis ovat ainoa keino tuhota kyseiset kanat. Mmm.

10.1.11

12:16 pm.

Rakkas päiväkirja, tyttö on kipeä. Justjoo, pari lämmintä päivää ja ajelemassa Mornington Peninsulassa suomalaisten kanssa.. Ja nyt tämä kärsii kolmatta päivää flunssasta! Kurkku on kipeä ja nokka vuotaa, eikä saa nukuttuakaan. Nami. Mutta koska asiat ovat niin kurjasti, eikä oikein tee mieli tehdä mitään, kirjailen tänne sitten! Jotain hyvää siis.

Aloitetaanko mistä? Tässä kun on uudetvuodet ja kaikki kertomatta. Voi minua säälittävää bloginpitäjää.
(Kerrotaan siis vaikka käänteisen kronologisesti.)

Eilen tultiin tosiaan takaisin Mornington Peninsulasta, minne lähdettiin perjantaina. Laitettiin hostelli jäätymään, me Jonnen kanssa lähdettiin omalla autolla ja muut neljä vuokrasivat auton. No, reissu oli hupaisa ja kaikkea, pientä säätöä ja turhautumista ehkä.. Jos olisi tiennyt, että siellä ei tapahdu muuta kuin palloilua ja edestakaisin ajelua, olisin ehkä jättänyt välistä. Autolla kun ollaan palloiltu ihan tarpeeksi pakostakin. Ja lauantaina vielä alkoi satamaan illalla (päivä oli kyllä upea ja lämmin ja vietettiin se rannalla! Nam!), osa muista ei ollut täysin varautunut telttailu/”eräily” meininkeihin, vaikka sitä meidän suurimman osan käsityksen mukaan piti toteuttaa.. (Siis asiaan?) Lauantaina alkoi satamaan ja koska suurin osa oli ilman makuupussia tai vastaavia plus meidän telttamme kanssa (epäilyttävä), päättivät ne etsiä katon päänsä päälle. Me Jonnen kanssa suunnattiin Frankstoniin, mikä oli kivasti kotimatkamme lähellä ja jossa oltiin jo ennen Philipp Islandia ”viihdytty”. Ja eilen tosiaan saavuttiin reissulta hostellille, soitettiin aamulla että ollaan tulossa ja saatiin huone edellisen tilalle.

Myöhemmin eilen illalla kipeän jumittelun jälkeen mentiin Jamesin luokse syömään kengurua! Oli vähän hyvää, omn. Jonnekin tykkäsi, jee. (Ihmekös sinänsä, kenguru kun on hyvää.)

Päivät täällä uudenvuoden jälkeen ovat menneet lähinnä chillaillen ja jumittaen. Kamalasti suomalaisia, hengailtu niiden ja muiden hostellissa olevien kanssa. Mukava hostelli, kamalan iso vain ja ilman oleskelutilaa.. Niin, paitsi tietenkin tämä ruokala, mikä on keittiön yhteydessä..

Uusi vuosi taas! (Vihdoin.) Uutena vuotena hengailtiin ensin hostellilla, tavattiin suomalainen pari, hengailtiin niiden kanssa. Kuunneltiin kamalan pitkään, kun ne puhuivat ruotsia keskenään: ”Toi kuulostaa ihan suomalaisten puhumalta ruotsilta, ei yhtään ruotsalaiselta..” Mietittiin asiaa pitkään ja ilmenivät tosiaan suomalaisiksi.

Alkuilta meni siis hostellissa hengaillen, loppuillasta siirryttiin Federation Squerille katsomaan ilotulitusta. Kamalasti oli ihmisiä ja hurjan hauskaakin. Itselläni ilta loppui melko lyhyeen, ilotulituksen jälkeen palasin suoraan hostellille (kuulemma ensin olin lähtenyt kokonaan väärään suuntaan) ja painuin nukkumaan.

Suunnilleen seuraavana iltana pidettiin suomibileet kun löydettiin kaksi suomalaista lisää. Toinen oli Loviisasta ja toisen oli ollut tarkoituskin tulla edellisten seuraksi tänne. Juotiin Goonin lisäksi Jalluskumppaa. Oli melkoisen hyvää! Puhuttiin suomea ja oltiin varmasti ärsyttäviä.

Viime tiistaina taas (paljon mulla on mainitsemisen arvoisia asioita) (4.1.) mentiin laulamaan ja kuuntelemaan karaokea, sekä katsomaan komediaa. Hyvällä säkällä oltiin juuri koomikoiden edessä ja päästiin vähän osallistumaankin meininkeihin. Ollaan siis Suomesta, ei puhuta englantia ja tultiin kanoottien kanssa tänne, koska meillä Suomessa ei ole lentokenttiä.

Ja sitten? Niin, sitten loput illat ovat kai vain menneet hostellilla lähinnä hengaillen. Tuskin mitään erikoisen mainitsemisen arvoista, kaikki illat ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia. Nyt poden kipeyttä, mikä toivottavasti lähtee nopeasti pois, ehkä sitten saisi vähän nukuttuakin, eikä olisi vain väsynyt kokoajan. Kitaraa en ole soittanut ikuisuuteen, en varmaan osaa enään niin yhtään mitään! Surkeaa. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni senkin asian kanssa, ei vain tämän kirjoittelun. Ehkä jos taas saisi jotain rytmiä elämään, eikä vain hengailua.. Niinpäniin.

6.1.11

4:06 pm.

Hyvää uutta vuotta siis. Melkein voisi luulla, että olen unohtanut koko blogin, kun olen ollut taas niin tuottelias tekstien kanssa, mutta oikeasti en ole vain ehtinyt/jaksanut. Kuten yleensäkin. Ja luen taas kirjaa. Ja oli uusivuosi ja uusia ihmisiä, kamalasti kaikkea kivaakin tekemistä. (Joo, tätä en laske kivaksi ollenkaan, juupajuu.)

Lunapark.

Ollaan oltu täällä Melbourne International Backpackersissa (MIB!!) nyt vähän reilu viikko ja 13. asti oltaisiin asuminen maksettu. Huh. Tarkoitus olisi vähän etsiskellä töitä kaupungista, tai jostain muualtakin, ylipäätään siis katsella töitä. Ja olen ollut vähän laiska senkin kanssa, hyi minua! Hedelmäkausi (päärynöitä ja aprikooseja) olisi kuitenkin pian aluillaan, eli toivottavasti sellaisienkin hommien löytäminen sujuisi kivasti.

Joo, eli miksi en viihdy autolla Melbournessa yhtään keskustammassa.. Siinä vaan ei ole mitään logiikkaa!

Uusivuosi meni juhlien ja mukavasti..Kuten pari seuraavaakin päivää. Kamalasti täällä on suomalaisia! Mikä vaihteeksi on kieltämättä mukavaa, mutta toisaalta – kuten kaikki muutkin puhuvat, ei ihan sitä, mitä täältä tultiin hakemaan. En kuitenkaan valita, yleensä kun suomalaisiin törmää sen verran harvemmin (toivottavasti kuitenkin vastaisuudessakin).

Kerron tässä vaikka vähäisen hostellista. Oikein ole inspiraatiota pidempään tekstiin, koitan sellaisen kuitenkin lähitulevaisuudessa saada aikaiseksi.

Tämä siis on kamalan iso, kolme kerrosta ja silleen. Vaikuttaa ihan hotellilta, huoneen numerointi alkaa satasesta ja loppuu johonkin reiluun kolmeen sataan (ei huoneita kuitenkaan ole kuin kolmeakymmentä(?) per kerros). Kaikki ovet pelaavat avainkorteilla, oli sitten ulko-ovi, huoneen ovi tai vessan ovi. Oleskeluhuonetta ei ole ollenkaan, ainoastaan ”aula”, missä on respa, keittiö ja ruokala (vaikuttaa tosiaan ihan koulun ruokalalta pitkine pöytineen ja astioiden kilinöineen), sekä vielä muutamia tietokoneitakin. Onnea vain niille, jotka haluavat harrastaa dataamista rauhassa.