Tasmania - Penguin ja pingviinit

Hei taas. Vasta kolmatta kertaa tänään. Voipi olla, että pidetään tämän päivän kirjoittelusaldo siinä "kolmas kerta toden sanoo" (sanonnasta varmaan lisää, kun kerron teille miten meidän Great Ocean Road tälläkertaa sujui) ja jatketaan kirjoittelua taas huomenna. Toivottavasti. (Tai vähemmän toivottavasti.. En oikein tiedä, toivonko saavani pikaisesti töitä vai luvan lomailla sen aikaa kun Jonne käy töissä.. Kumpikin kun on ihan houkutteleva ajatus..)

Päivän viimeinen aihe tänään on Tasmanian ensimmäinen päivä. Eletään siis vuotta 2011, kuukautta huhtikuu ja päivää sunnuntai päivämäärältään seitsemästoista. Ja päivä jäi historiaan tosiaan siitä, että se oli ch.n ensimmäinen päivä Tasmaniassa ja ensimmäinen päivä kun näki niin paljon pingviinejä yhden päivän aikana. (Näinkö niitä oikeastikin? Se selviää kun luet tätä merkintää eteenpäin.)

Joo, ei ole ch.ta vähään aikaan kristillisissä osotteissa näkynyt, jossei jotain pikkuveljen rippijuhlia ym lasketa. :D

Herättiin tosiaan joskus viiden jälkeen, kun jengi kuulutteli ihmisiä valmistautumaan autokansille ja ajamaan autoaan ulos. Oltiin viimeisiä. Laiva oli satamassa siis kuuden aikaan, sen jälkeen lähtemisselvittelyjä.. Meni kuitenkin paljon nopeammin, kuin mitä laivaan pääseminen.

Laiva saapui Devonportiin ja jatkettiin samantien matkaa vähän lännemmäs, Penguin nimiseen kaupunkiin! Ja voih, miten siellä olikaan pingviinejä!

Vähän turisteja? No kai sitä välillä pitää olla!
Oli kanssa sunnuntai ja sunnuntaisin Penguinissa on markkinapäivä. Meillä oli hyvin aikaa tehä aamupalaa ja harrastaa yleistä hengailua ennen markkinoiden alkua 9 ja oltiin vissiin ensimmäiset ihmiset siellä! :D

Niillä oli siellä bändi ja kaikkea! Kunnon pikkukylän markkinatunnelmaa <3 Tykkäsin aika paljon! Ja kamalasti kaikkea ihanaa tavaraa, mikä ei kuitenkaan ehkä ihan autoelämään sovellu.. Muuten valikoima oli ehkä vähän pienempi kuin mitä Melbournessa ja silleenn.. Mutta tunnelma..

Vietettiin siellä vajaa viitisen tuntia. Käveltiin, ihmeteltiin, tutkittiin ja vain nautittiin olemisesta. Mahtava sunnuntai!

Markkinoiden jälkeen palattiin takaisin isolle pingviinille ja mentiin infosta kyselemään pingviineistä. (Niistä oikeista.) Infotäti oli kamalan pahoillaan ja kertoi, että kausi on ohi. Että Penguinissa ei ole yhtään pingviiniä enään, kaikki ovat lähteneet jonnekin muualle missä nyt talveaan viettävätkään, mutta vähän lännemmässä, Burniessa, on vielä kuulemma muutama jäljellä. Että jos ollaan onnekkaita ja pidetään sormet ristissä ja peukut pystyssä, saatetaan nähdä.

Ei oltu kovinkaan rohkaistuneita kyseisestä, mutta lähdettiin kuitenkin Burnieen, jos siellä kuitenkin olisi muutama.. Sielläkin mentiin infoon pingviinitiedustelulle, mutta setä selitti vain platypuksista. Sivulauseessa "joo, on tossa toi pingviiniobservatorio, kyllä siellä niitä on, platypuksia on tuollatäällä, teette ton kävelyn ja ..." Sedästä ei siis oikein ottanut selkoa, mutta ainakin kuulosti rohkaisevammalle, että niitä on.. Platypuksia siis ainakin.

 Pikkupingviini, fairy penguin, blue penguin.. Son siis tosiaan toi pienin noista. Ja muut on jotain muita pingviinejä.

Pingviineissä on se juttu, että ne tulevat esille vasta pimeällä/hämärällä, auringonlaskun jälkeen. Meillä oli siis aika paljon aikaa tuhlattavana ja tehtiin käppäilyä Burniessa. Oli aika paljon isompi paikka kun mitä Penguin. Ostettiin meille mm. paistinpannu. Jee. Tehtiin ruokaa ja odoteltiin pingviinejä saapuviksi.

Kun aurinko vihdoin laski, majoituttiin observatorion lähettyville ja tuijoteltiin kurkistusaukoista pimeään. Vähän ajan päästä pingviinejä näkyi jokapuolella! Tai siis niin ainakin luuli.. Silmät tekivät tepposia tai jotain, kun "pingviinit" eivät kuitenkaan minnekään liikkuneet. Taskulamput ja kamerat olivat tietenkin ankarasti kiellettyjä, pikkupingviineillä kun on herkät silmät.

Pimeään tuijottelua kesti aika kauan. Ja se alkoi käydä aika tylsäksi. Päätettiin kävellä vähän matkaa rantatietä pitkin ja lepuuttaa silmiä.

Ehdittiin kävellä ehkä kymmenen metriä, kun Jonne bongasi pingviinejä heinikosta. Niitä oli kolme ja aluksi nolivat suhteellisen kaukana ja piilossa, mutta kun vain hiljaa katseli ja ihmetteli, ne uskaltautuivat tulemaan vähän lähemmäs. Ja voi miten ne poseerasivat, jos vain omistaisin kameran jalan ja tarpeeksi hyvän kameran ilman salamaa kuvaamiseen... Voih. Ja niiden ääni? Muistutti vähän murinaa ja rääkymistä. Ei niin kaunista tai söpöä kuin olennot itsessään.

Tutkiskeltiin aikamme toisiamme, mutta muut paikalla olevat tajusivat meidän kai löytäneen kyseisiä pikkulintuja ja tulivat paikalle heilumaan ja ihmettelemään ja pelottelemaan lintuja pois. Myöhemmin ei enään niitä nähty, mutta olipahan nähty jo kerran. Voitiin mennä hyvillä mielellä nukkumaan.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa se platypuspaikka, josta infosetä meille kovasti hehkutti. Se ei olisi pitkän matkan päässä, itseasiassa matkan varrellakin! Oltiin valmiiksi jo aika innoissamme platypuksista!

Swan Hill - Tasmania

Terveisiä täältä Suom..Eikun Australiasta. Täällä vaan on vähän syksy ja en vain osaa kuvitella tänne kyseistä vuoden aikaa.. Tai en osannut ennen kuin näin. Tuntuu vaan vieläkin kokoajan, että olisi Suomessa, kun puut ovat ruskasta keltaisia ja aurinko laskee oranssina liian lyhyen valoisan ajan jälkeen.

Havupuumetsät ovat kanssa yksi, joka vain kuuluu Suomeen. Auttamatta kotoisa olo. En tiedä onko ikävä Suomeen lisääntynyt vai tuntuuko vain siltä, että voisihan täälläkin elää.

Noi ylemmät kuvat on mt.Franklinin Camp Groundilta, jossa oltiin toinen yö Swan Hillin jälkeen ja viimeinen yö ennen lauttaa Tasmaniaan. Ensimmäinen yö oltiin jollain levähdyspaikalla vähän ennen Bendigoa ja seuraava päivä tosiaan vietettiin Bendigossa kierrellen. Ei me ihan kamalasti kierrelty, minä lähinnä. Leikkautin pääni tasapituiseksi joka puolelta ja ostin kovan kitaralaukun siltä varalta, että täältä pitää joskus tulla Suomeen ja haluaisin kitarankin mukaan.

Täytyy myöntää, että ihan vähän vain taisin olla kiintynyt punaiseen tukkaan ja ominut sen identiteettiini, että kriiseilen vieläkin haaleanpunaisten latvojeni perään.. Nyt tuntuu siltä, että olen joku ihme hiippari, en ch. ollenkaan. Nojoo, tottumiskysymys kai. En kyllä malta odottaa, että pääsen Suomeen punaisten markettihiusvärien luokse <3

Vika ilta mantereella leikittiin leirielämää nuotiolla paistettujen makkaroiden kanssa.. En tiedä houkuttaako kokemus kokeilemaan sitä toistamiseen täällä.. Tai kokemus itsessään oli loistava, en vaan ole kovinkaan vakuuttunut paikallisista makkaroista. Novat vähintään epäilyttäviä! (Sitä ei voi selittää, eikä kuvakaan kerro mitään totuudesta. Se pitää tuntea. Millainen löllö ja ällöttävä ja limainen se koostumus on raakana.. Hrr..) Mutta ihan hyviä ne olivat, jos ei tarkemmin miettinyt niiden olemusta.

Ja oli kyllä rattoisaa istua nuotiolla ja paistella makkaraa ja katsella keltaisia puita, nauttia nuotion lämmöstä.. En tiedä voiko kukaan ymmärtää, kuinka ikävä menneitä aikoja joskus voi olla? Tottakai voi.. Mutta joskus haluaisi vain palata ajassa siihen kun oli 16 ja elämä oli metsä..
Asiaan?!

Seuraavana aamuna lähdettiin kohti Melbournea.. Tai aamulla ja aamulla, iltapäivällä. Käytiin ensin käppäilemässä ja ihailemassa maisemia ja sitten hengattiin vähän aikaa ihan muutenvaan.. Mutta seuraavana päivänä kuitenkin lähdettiin liikkeelle.

Vähän ennen Melbournea pysähdyttiin tankkaamaan ja hyödyntämään huoltoasemalla olleita suihkuja <3 Satamaan saavuttiin hyvissä ajoin: lautan kun oli tarkoitus lähteä 19 ja lastaus aloitettiin 2,5h aiemmin.. Oltiin paikalla tasan puoli viideltä. Asiaan kuului kuitenkin hieman odottelua ja oltiin laivassa sisällä ehkä puoli seitsemän maissa.. Ehanaa.

 Lautalla oli mukavaa. Vähän kuin olisi Ruotsin risteilyllä ollut, alus vaan oli vähän pienempi. Me mentiin halvimmalla systeemillä ja meillä oli ainoastaan "lepotuolit" yöksi. Hengattiin aika paljon siis muualla ja käytiin katsomassa leffateatterissa elokuvakin, Inception. Ja oli melkoisen hyvä pätkä. Ei ehkä parhaita ja juonikin oli vähän Matrixin kaltainen.. Mutta todella hyvä (varsinkin paluureissun leffatarjontaan verrattuna.. Kerrotaan siitä lisää ehkä myöhemmin).

Kaikenkaikkiaan matka sujui rattoisasti, lepotuoleissa nukkui yllättävän hyvin (varsinkin kun lentokoneessa nukkuminen on kuitenkin minulle täysin mahdotonta) ja aamulla oli sitten pirteänä ennen kuutta hereillä tyhjentämään laivaa.. No ei ehkä ihan pirteänä, mutta lähes. Ja suunnattiin nokka kohti Penguiniä ja pingviineitä! Siitä lisää kuitenkin ensi jaksossa, pysykää kanavalla, ch.n reissut ja mielenkiintoiset kirjoitukset palaa tauolta aivan hetken päästä.

Melbourne again and again

Hei vaan kaikki. Josko se olisi pikkuhiljaa tauon jälkeen taas aika päivitellä vähän kuulumisia tänne, kun nyt on mahdollisuuskin.. Hävettää vähän myöntää, että on tässä ollut mahdollisuus jo monta päivää mutta.. (Vähän tosiaan hävettää myöntää..) pari päivää sitten erehdyin ostamaan yhden kirjan, kun oli niin halpa ja nyt olen vain lueskellut sitä pari päivää..

Mutta kun kerran oli halpa! ..huono asia on vain, että en kehtaa pitää tuota esillä missään julkisesti! :D Unohdan sen sängynpäälle hostellissa tai se pilkistää ulos laukusta kun kävelen ulkona; kamala paniikki heittää jotain sen päälle ja piilottaa opus! Naurettavaa? No kyllä minustakin. Ja tällähetkellä suunnittelen kuitenkin, että ostaisin sen neljännen osan(?) kun sekin olisi kirpparilla vajaan kolmen dollarin hintaan.. Siellä kun olisi sellainen kokomusta vähemmän tunnistettavissa oleva.. (jonka kansi on kylläkin liimailtu täyteen "Love sucks when you're in love with a vampire", "sorry I only date vampires" ym tarroja..) Hmm, ehkä mun pitäisi palata takaisin todellisuuteen ja lukea Kingiltä jotain realistista.

Sitten josko vaikka siihen asiaan ja kuulumisiin. Siis oikeisiin ja vähemmän omituisiin. Tasmaniasta kerron joskus myöhemmin, ehkä useammassakin postauksessa.. Tylsiä luontokuvia on ainakin miljoonaan postaukseen.

Ollaan taas Melbournessa. En tiedä pitäisikö sen oikeastaan yllättää, ei me vain tunnuta pääsevän täältä edemmäs. Vikana päivänä Tasmaniassa, kun päästiin kentälliselle alueelle, Jonne sai viestiä Johnilta, joka pyysi sitä töihin. Ja nyt suunnitelmissa on tosiaan ainakin kaksi viikkoa taas täällä. Viime keskiviikosta alkaen siis. Töitä todennäköisesti tulee olemaan taas vähän pidemmäksikin aikaa, minkä takia olen tänään ahkerasti lähetellyt työhakemuksia ja keskiviikkona jo kiertelin cv kourassa ympäri st Kildaa.

Tälläkertaa asutaan siis st Kildassa. Ja hostelli on aivan loistava! Tai se muistuttaa Balmain Backpackersia, mikä on ehdoton lempihostellini, niin pelkästään se jo riittää. Asustellaan Home Travellers Motellissa ja valitettavasti mulla ei ole yhtään kuvaa sieltä. Pitänee ehkä korjata tilanne. Hostelli on pieni, kun vertaa CBD:n jättiläisiin MIB ja Discovery. Se on kanssa motellimainen, niinkuin nimikin antaa ymmärtää, eli huoneet aukeavat isolle sisäpihalle, keittiö ja olohuone on tehty entisiin "parkkilokeroihin" rakentamalla niihin seiniä ja jokaisessa huoneessa on oma kylppäri. Autokin saatiin pihalle! Mikä on ehdoton plussa.

Mitään erikoisen ihmeellistä tänne ei siis kuulu.. Suhteellisen isoja suunnitelmia on suunnitteilla, mutta koska ei ole mitään varmaa, niin en kerro niistä. Hähää! Ehkä sitten kun asiat varmistuvat.

Hyvästi Swan Hill

Tytön on nyt pikkuhiljaa aika lähteä hakemaan autoa jarruhuollosta. Se tarkoittaa sitä, että sen jälkeen pakataan kamat autoon ja lähdetään jatkamaan matkaa. Hyvästi Swan Hill.

Paljon on ollut mahtavia aikoja ja tutustunut mahtaviin tyyppeihin! Ei ehkä aina ole ollut niin huippua töissä, mutta aika täällä on ollut enemmän hyvä kokemus! Ja tyyppejä tulee tulemaan ikävä <3

Matkan jatkaminen tarkoittaa kanssakin sitä, että ei enään asuta Mäkkärin Wi-Fi alueella, eikä todennäköisesti ole pistorasioita 24/7 akkujen lataamiseen. Eli suomeksi, blogikin tulee todennäköisesti pysymään hiljaisena vähän pidempään, kausittain ja silleen. Yritän kuitenkin mahdollisuuksien mukaan kertoa jotain kuulumisia. :)

Innolla Tasmaniaa ja uusia seikkailuja odottaen,
Toivoo Christa

Matkalaskelmia ja kaikkea muutakin

 Oon nytten viimepäivät käyttänyt ahkerasti karttoja ja nettiä tutkien ja yrittäen saada jotain tolkkua tulevaisuuteen tien päällä. Ja ihan yllättävän hyvin (ottaen huomioon kuinka järjestelmällinen olen) olenkin siinä onnistunut! Apuna on ollut aina loistava Google Maps (nojoo, aina ja aina.. Siis silloin kun se toimii nettiyhteydellämme toimimaan..), iso souvenir map, jossa OZ näkyy kätevästi kokonaisuudessaan, auton mukana tullut karttakirja ja Camps Australia Wide 6, jonka ostin tossaa viimeviikolla.

Campsista kerronkin teille vähän. Se on kallis ($59.95), mutta ne puhuvat siitä mm. "The Traveller's Bible", "Worth its weight in gold - literally".
Okei, noi lainaukset on takakannesta.. Mutta esimerkiksi kun lähdettiin Sydneystä, kaikki kyseli että onhan meillä Camps. "Mitäh? Ei ole vai?! Miten te sitten löydätte mitään yöpymispaikkoja? Meinaatteko hankkia sen?" Löytyyhän niitä totta ilmankin. Mutta nyt kun olen vajaan viikon tota teosta hipelöinyt ja selaillut, voisin väittää, että ei se kuitenkaan ihan turha ole. Helpottaa huomattavasti suunnittelua ja löytyy kaikkia upeita paikkoja, joista ei muuten tietäisi. Siinä on kanssa pientä kuvausta jokaisesta paikasta, kerrotaan mm. onko kenttää, vessoja, vettä, tulipaikkaa.. Ihan siis sellaisia asioita, mitä aina miettii, kun toivoo seuraavan levähdyspaikan löytyvän ennen pimeää..

 Opuksessa on myös selkeät kartat. Melkein voisin väittää, että paremmat kuin karttakirjassamme.. Oikeasti en tiedä vielä, kun tositoimiin ei ole siinämielessä vielä päässyt.

Paitsi siis, että olen tottakai tehnyt Tasmaniasuunnitelmia (no suunnitelmia ja suunnitelmia.. Muutamia suuntaviivoja ja ideoita lähinnä. Tykkään vieläkin tyylistä "katsellaan sitten mitä tapahtuu".), olen myös katsellut vähän sen jälkeistä elämää ja laskeskellut tulevia kilometrejä.. Mitkä vaikuttavat mukavan pyöreiltä, mutta vähän hirvittäviltä; joku 7,000 Swan Hillistä poistumisen jälkeen ja ennen Cairnsia.. Se näillä suunnitelmilla tulee siis olemaan seuraava määränpäämme. Tai Darwin.. Riippuen vähän taloudellisen tilanteen kehittymisestä.. Tai ei se kamalasti varmaan kehity, taantuu lähinnä.. Noh, sitä pitää katsella sitten, kun tietää tarkemmin.

Söpö pikkuinen öttiäinen, eikö. Löydettiin se kadulta märkänä ja lentokyvyttömänä. Voi raukkaa.

Jonne on töissä tällähetkellä. Jo toista päivää. Toissapäivänä K soitti ja kertoi minulle, että Jonnen pitäisi olla maatilalla 8am, sille olisi töitä siellä Pomon isällä (siellä, missä sille piti olla töitä jo pari viikkoa sitten..). Kiva varoitusaika, eikö? Eilen se oli siellä ensimmäistä päivää ja tyyppi, jonka kanssa teki töitä, kertoi, että siellä olisi töitä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.. Joo, hyvähän se nyt sitten on kertoa, kun ollaan lähdössä parin päivän päästä! Tyypillistä tälle paikalle? Noh, mutta on parikin päivää parempi kuin ei mitään.

 Nyt kun ollaan kohta (huomenna?) lähdössä pois Swan Hillistä ja hiiristä on ollut paljon puhetta tänä aikana, päivitellään vähän lisää sitä asiaa. Joo, täällä on vieläkin hiiriä, paljon. Eivät ole hävinneet minnekään. Tuntuu lähinnä että päinvastoin. Taisiis.. Että ennen niitä oli kai vain talossa ja pihalla, ei autossa! Kun tyhjentelin paksia rengashuoltoa varten, oli siellä ties kuinka paljon hiiren syömiä muovipussinjämiä ja ties mitä.. Meillä oli kai jotain ruuanmurusia siis sinne jäänyt. Plus, että hansikaslokeroon oli jäänyt pari sulanutta salmiakkikarkkia pussiinsa.. Hyvin oli maistunut. Ihan en ymmärrä, että mitä pitkin ja miten ne siellä autossa vaeltavat, mutta ihan tehokkaita ovat!

Ja vielä ne täällä kotonakin ovat ihan kotonaan. Millon vipeltävät sohvassa, säikyttelevät ihmisiä kiipeilemällä sänkyyn ja muutenvain vipeltävät lattialla. Myrkkyjä tai ei.

Tänään olin vihdoin ahkera ja kävin viemässä rahaa pankkiin! Ei ehkä ole terveellistä kuljetella miljoonaa (..toiveajattelua..?) käteisenä rinkassaan.. Ei nyt silleen, että välttämättä uskoisin kenenkään arvaavan sitä varusteistamme ja välttämättä haluavan murtautua autoomme.. Mutta kun ei sitä ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan!

Pankkireissulla avasin itselleni kanssa säästötilin. Voi LMAO! Olen täällä matkustelemassa ja elän suhteellisen pitkälle kädestä suuhun.. No ainakin pidemmänpäälle. Ja saivat minut ylipuhumaan avaamaan säästötilin! Nojoo, toisaalta.. Ei se mitään maksanut, ensimmäiset kolme kuukautta korkoprosentti on yli 5% ja  se korko maksetaan kuukausittain. Ei siitä suoranaisesti kai mitään haittaakaan siis ole.. Toisaalta paljoa hyötyäkään?

Ostin tänään kanssa takin! Red Crossin kirpparilta $12! Se on jotain tekonahkan tyyppistä, siinä on karvaa kauluksessa ja hihansuissa (ööh..niinpä..) ja siinä on pörröinen vuori! Pitäisi ainakin olla lämmin. Varsinkin verrattuna muihin, mitä siellä oli: ei vuorta ollenkaan! Eikä se oikeasti niin pahan näköinenkään ole. Tottumista ne karvat ehkä vähän kyllä tarvitsevat.. Oih, ihanaa, nyt voi turvallisin mielin ja ilman paniikkihäiriötä lähteä Tasmaniaan, eiköhän riitä vaikkei ihan untuvatakkia olekaan. :D

 Eilen käytiin tosiaan syömässä paikallisessa Thai ravintolassa Java Spicessä lähtemisemme kunniaksi. Oli hyvää ruokaa, söin red curryä. Omn. Ja ainakin sai rahoilleen vastinetta, ruokaa oli niin paljon, ettei kaikkea jaksanut syödä! ..mikä on minulle harvinaista vaikka pikkunen olenkin :D
(Huomatkaa pipo päässä! Toinen niistä omatekemistäni..)

 

Tehtiin varaus aiemmin päivällä ja oltiin varattu ihana Hut meidän ruokailulle! Älyttömän siistiä ja silleen! Ulkona oli joo kylmä.. Mutta niillä oli sellaiset lämmitinjutut noissa, niin ei liikaa haitannut. Ja itse olin tosiaan pipo päässä ja kaulahuivi kaulassa fleecen kanssa liikenteessä.. Plus hyvä ruoka lämmitti <3

Tänään ohjelmassa vielä:
- lisää matkasuunnittelua, budjettilaskelmailua
- ruokaa kun Jonne palaa kotiin (oih, ostettiin Garlic Bread tossa pari päivää sitten. Nam.)
- pakkailua, josko huomen vihdoin lähdettäisiin
- yleistä hengailua, jos ne väkisin vaativat Jonnen vielä huomennakin töihin.

Huomenna ohjelmassa:
- auto jarrujenlaittoon
- auton pakkaus, jos lähdetään huomenna
- nokka kohti seikkailuja!
- pakkailua ja yleistä hengausta, jos poistutaan vasta perjantaina.

Lisäksi voisin tietysti vähän selailla pientä mustaa kirjaani tai käyttää hyväksi 24/7 nettiyhteyttä nyt kun meillä sellainen vielä on ja etsiä jotain kivojen kappaleiden sointuja.. Tiedättehän kuitenkin, että ikinä ei tule mitään mieleen, kun kerrankin voisi kappaleita etsiä.. Viime yönä niitä oli mielessä vaikka kuinka paljon, en vain enään jaksanut nousta sängystä kirjaamaan niitä ylös..x)

Kotoisaa

Täällä tosiaan syksy alkaa olemaan hyvällä mallillaan. Lämpötila ei nouse enään 20 yläpuolelle, on pilvistä, tuulista, sateista ja koloisaa koleaa. Talossa varsinkin (paitsi ehkä sateista..Mutta koleaa ja kylmää senkin edestä), aussitalot kun eivät ole tunnettuja eristeistään tai tuplalaseistaan. Ja tämä meidän talo varsinkin, tästä öbaut tuulee läpi. Eli lopputuloksena on se, että vaikka päivän aikana ulkona olisikin lämpöistä, talossa on jäätävää yön jäljiltä.

Pari iltaa sitten hengailtiin taas porukalla olohuoneessa, tuijotettiin telkkarista jotain vihreäpinkkiä ohjelmaa ja valitettiin kylmyyttä. Kumpa olisi edes joku lämmitinjuttu.. Hetkinen! Silloin kun tultiin tänne Jonnen kanssa, kun ulkona oli lähemmäs 40 lämpöastetta ja ilmastointilaite pauhasi tauotta.. Meidän huoneesta löytyi silloin pieni lämmitinlaite! Naurettiin sille silloin ja pistettiin vain kaappiin piiloon, mutta siellä kaapissa se on vieläkin! Tai oli, nyt se on nopeasti siirtynyt olohuoneeseen lämmittämään pieniä backpacker parkoja, jotka joutuvat asumaan jääkaapissa. Ja en kyllä oikein voi kuvitella mitään kotoisampaa, kuin lämmin olohuone, kun ulkona on kylmää ja pimeää.

Heh, vähän iskee koti-ikäväkin! Tiedättekös, sitä mukaan kun täällä tulee kylmempää ja pimeämpää (Voih, varsinkin pimeämpää!  Sen jälkeen kun siirrettiin kelloa, on pimeää jo heti kuuden jälkeen!), tulee kokoajan kotoisampi olo. Tai siis, nyt kun on lämmin olohuone, ulkona pimeää ja tunnelma on mökki! Ilmassa tuoksuu syksy (pidän siitä tuoksusta) ja tulee vain mieleen ne viimiset viikot, mitä vietti Suomessa ennen tänne tuloa, lähestyvä talvi ja perhejoulu. Jep, mulla on kokoajan sellainen fiilis, että joulu lähestyisi. Jotenkin en osaa mieltää sitä muualle kuin "talvikuukausiin". Eikä ole ihan hurjasti aussifiilis.. Taisiis, eihän täällä pitäisi olla kylmää ja sateista? Varmaan joskus Hong Kongin jälkeen nousin väärään koneeseen..

Hirvittää vähän valmiiksi jo autoon muuttaminen ja Tasmaniaan lähtö. Taisiis, kun ulkona on kylmä. Siihen nähden, että en muistanut pakata toppavaatteitani mukaan.. Pitänee jostain hankkia takki fleecen ja hupparin kaveriksi.. Ja ehkä tehdä villahousut. Tähän mennessä olen kyllä ihailtavasti ehtinyt kartuttaa villavaatevarastoani; on polvipituiset villasukat, kaksi pipoa ja Jonnelle ja itselleni väsäsin kummallekin kynsikkäät.. Ehkä oikeat lapaset ja kaulaliina vielä? :D (Voisin jossain vaiheessa kun saan aikaiseksi kuvailla vähän lisää noita kuteleita..)

Tän mustan pipon väsäsin siis sillon öbaut kuukausi sitten, kun siitä jotain mainitsinkin.. Siinä on lettiä ja ruutua, korvaläppiä ja reiänkin siihen tein..

Selailin jossain kaupassa jotain neuloslehteä ja siinä oli muutamissa pipoissa ja hanskoissa käytetty tollasta "katsokaa kuinka en osaa neuloa, vaan tekeleet ovat täynnä reikiä" tyyliä. Se näytti siistiltä, mutta en tietenkään tajunnut siitä vilkaista, miksi tyyliä oikeasti sanotaan tai miten sitä toteutetaan.. Nojoo, onhan sitä ennenkin sovellettu itsekseen. Oikeasti sen siis kuuluisi näyttää siistiltä, ei ihan noin kököltä ;)

Harmittaa jo valmiiksi lähteä täältä. Ei nyt silleen, pomo on päivä päivältä uskomattomampi ja työ enemmän ja enemmän perseestä.. Mutta tämä kaikki muu! Ihmiset täällä ja muutenvain oleminen, onhan tämä ollut koti jo monta viikkoa! Vähän kuin olisi tottunut jo!

(Kaiken muun uskomattoman lisäksi muuten ranskalaiset lähtevätkin jo toinen ensi maanantaina ja toinen viikon päästä siitä! Ja heidän takiaan mulle annettiin kenkää, kun ei enään ollutkaan vuoroja! Ette kuule arvaa, että ärsyttääkö!)

Jarruttelua

Hei vaan täältä Swan Hillistä vielä. Tänään tosiaan oli auton huollatus ($129!! Pelkkä huollatus.) ja huoltajasetä kertoi, että mulla on etujarrupalat ihan lopussa. Ja että ne ois parempi vaihtaa samantien, muuten edessä isompi remontti. Buukkasin niille seuraavan mahdollisen ajan ja se on vasta torstaina. Eli lähdetäänkin täältä vasta torstaina.
(Ja mokoma toimenpide maksaa öbaut $170! Musta tuntuu, että joku huijaa mua noissa hinnoissa ja repii öbaut kolminkertasta hintaa multa..)

Eilen juhlittiin läksiäisiä kun tänään kuitenkin tosiaan oli tarkoitus lähteä. Huomenna mennään paikalliseen thaikkuravintolaan syömään lähtemisemme kunniaksi.. Heh, katsoo mitä sitten keskiviikkona keksisi, kun oikeasti lähdetään :D

Töissä kaikki on sekaisin ja perseestä. Jos en olisi jo lopettanut siellä ja lähdössä, lähtisin ihan itse. Naurettavaa toimintaa! Palkkoja ei makseta nyt maanantaina, kun Pomo on muualla. C ei saa olla enään töissä D:n kanssa, kun juttelevat liikaa töissä! Siis wut, ihan kun siellä pitäisi sitten olla hiljaa ja mitään tekemättä jos muutenkaan ei ole mtn tekemistä. Niin ja että ensin kerrotaan, että yhdellä on töitä ja seuraavaksi soitetaan toiselle, että sen vuoro. Ja yhdellä ei sitten olekaan töitä. Naurettavaa! Uskomatonta oikeasti.

Hups..

Tänään piti olla pyykkipäivä ja yleinen lähtöönvalmistautumispäivä.. Heräsin viiden jälkeen ja ulkona näyttää että alkaisi sataa. Autokin pitäisi Fediltä kaydä hakemassa.. Arvaatteko miksi nukutti myöhään?

Tänään pitäisi illalla lähteä Barrellssiin (paikallinen night club) duunikavereiden kanssa.. Ja huomenna ottaa kuppia kämpillä lähtemiseni kunniaksi.. Huh, rankkaa tämä tällainen! Onneksi sitten pääsee kämppimään autoon, venailemaan lauantaita ja Tasmaniaa..Toivottavasti ei olisi kamalan kylmä..

Uusi käytetty rengas

Olenpas ollut tänään toimelias. Kello on yksi ja jossain vaiheessa minulla oli tapana herätä tähän aikaan.. Jokin on kyllä vialla, kun nyt kun ei ole töitä ja saisi nukkua pitkään, niin herää viimeistään yhdeksältä.. Paitsi tänään kyllä, kun oli töitä. Jalosti antoivat tytöt minulle pari siivousvuoroa, että saan edes muutamia tunteja kasaan.. Kävin siis siivoilemassa tänään. Ja huomenna on ihan hurjasti töitä, siivous aamulla ja 7pm. pitäisi mennä bistroonkin! Onneksi lauantaina taas vapaa, eihän tätä työn määrää muuten kestäisi...

Nojoo, siihen toimeliaisuuteen? Kävin siis siivoamassa, en jaksanut siivota kunnolla, mutta silti väitin, että siivosin kaksi tuntia. Uskokoot jos tykkäävät, jos eivät niin enpä tiedä mitä muka voisivat tehdä? Antaa potkut? Ehehee..
Ahkeran ja rankan "kaksituntisen" jälkeen tulin takaisin kämpille ja soitin Beaurepairesille josko sieltä saisi käytettyjä renkaita. Autossa siis kun toinen takakumi tyhjenee säännöllisesti viikon välein ajoi sillä tai ei ja eräs vararenkaan kumi on ollut paksissa Sydneystä asti vararenkaan itsensä ollessa tyhjänä ja hyödyttömänä vararengaslokerossa paksin lattian alla.. Hyödyllinen?

Beaurepairesilla oli käytettyjä renkaita ja sanoivat, että voin samantien mennä autoni kanssa sinne. Nopeasti kävin suihkussa pesemässä rasvaisen pään ja tyhjensin paksin, että vararenkaan saisi jotenkin sujuvasti pois vararengaslokerosta.. Vein auton liikkeeseen ja vaihtoivat kaksi rengasta uusiin käytettyihin, pistivät vararenkaaseen uuden vanhan kumin ja homma oli siinä. Aikaa kului 1,5h ja maksoi kaikkiaan $60! ..pelkäsin jotain satasen luokkaa.. Nyt on paksissa tilaa ja uskaltaa ajella vähän huolettomammin ainakin vähän aikaa taas. Ja vielä kun maanantaina saa auton huollatettua, voisi lähes huojentua sen suhteen. ..Jos ne nyt eivät löydä jotain auton elämän kannalta kohtalollista vikaa..

Käytiin Jonnen kanssa auton renkaanvaihdon valmistumista odotellessa syömässä aamupalaa kahvilassa ja kiertelemässä muutamaa kauppaa. Pitkään olen hiplaillut ja selaillut Pieniä mustia kirjoja ja tänään vihdoin nappasin yhden niistä kassalle asti. The Little Black Book of 4-chord songs.
..Hehe, tutut biisit kirjasta voi laskea ehkä kahden käden sormilla ja helpompaa ja halvempaa olisi kai latailla sointuja netistä. Mutta en vain voinut vastustaa kiusausta! Ja jos nyt kitaristiopinnot saisi jotain uutta kannustusta. Alan melkein itsekin kyllästymään Tupakka, Viina ja Villit Naiset -rämpytykseen. Mutta vain melkein!

Kohti ääretöntä

Nojoo, vieläkin on vähän  mieli maassa ja ärsyttää ja turhauttaa.. Mutta ei kamalasti auta mitään jäädä rypemään itsesäälissä tai muuta. Elämä on ja joka tapauksessa olin lähdössä ihan kohta. Viimeistään ehkä ensiviikon jälkeen.. En tiedä, kun ei ollut suunnitelmia.

Nyt kun on tarkkaan siis tiedossa, koska täältä lähdetään, pitää ne suunnitelmat kehittää viimeistään nyt. Tänään olen ollut reipas ja varannut meille lautan Tasmaniaan lauantaina 16.4. Aikaisemminkin oltaisiin voitu lähteä, mutta lautalla ei ollut tilaa. Nyt tulee siis olemaan muutama päivä turhaa aikaa ja ehkä Melbourneen (taas) hetkeksi. Victoria markets ainakin vähän himottaisi, nyt kun on rahaa.. Toisaalta, ehkä pitää vähän hillitä itseään, että sitä rahaa olisi vielä tulevaisuudessakin. :)

Edestakainen lautta Tasmaniaan maksoi kahdelta henkilöltä ja yhdeltä autolta $546. Melko suolaista kyllä, lennot olisivat halvemmat per henkilö.. Mutta sitten ei olisi autoa ja sellainen pitäisi ehkä vuokrata jostain. Eli suhteessa ihan ok. Mantereelta Tasmaniaan on 240km.

Varasin autolle kanssa huollatuksen. Se olisi sitten ensi maanantaina, tuskinpa meillä niin kamala kiire on pois täältä, ettei voisi lähteä vaikka vasta iltapäivällä. Sielläkään ei ollut vapaita aikoja aiemmin. (Kiitti pomo hyvästä varotusajasta!) Vähän pelottaa, että mitä huoltajasetä sanoo autosta.. Toivottavasti kaikki olisi ok tai vain pientä laittoa vaille. Kilometrejä autolla kun on aika paljon vielä edessä!

Tasmaniasta tullaan takaisin 22.4. ja sen jälkeen olisi tarkoitus suunnata Great Ocean Roadin ja Adelaiden kautta Alice Springsiin, sieltä kai Darviniin, Cairnsiin ja pikkuhiljaa rannikkoa pitkin Sydneyyn. Ostin tänään ison "tuliaiskartan" mihin värittelin reittiä, mitä pitkin olen jo kulkenut. Ja sen jälkeen kun Perthistä ajettiin Sydneyyn, ei ole kilometrejä kamalasti kertynyt! Suurin osa ajasta ollaan pyöritty päättömästi! Vajaa puoli vuotta jäljellä enään ja siihen pitäisi mahduttaa ihan kamalasti kaikkea! Ja todennäköisesti töihinkin pitäisi taas joskus pysähtyä.. Valitettavasti kun raha ei kasva puussa.

No, se on nyt kuitenkin vasta sen ajan murhe. Nyt on aikaa suunnitella Tasmaniaan jotain siistiä ja vähäksi aikaa eteenpäinkin. Töitä kun ei ilmeisesti tosiaan ole sen kahden vuoron lisäksi yhtään, vaikka pomo kertoikin että olisi.. Lupasi eilen illalla ilmoitella, eipä ole kuulunut ja eipä vastaa puhelimeen. <3

Leaving Swan Hill next Monday.

En tiiä ärsyttäisikö tässä nyt enemmän vai vähemmän.. Tällä hetkellä enemmän ja mitä enemmän asiaa miettii, niin ihmetyttää, ettei ärsytä enempää ja ylipäätään pystyy näkemään toisenkin osapuolen motiivin. Ja pystyy ymmärtämäänkin sitä. Vaikka hemmetin epäreilulta ja väärältä kaikki tuntuukin..

Tossa edellisessä postauksessa sivulauseessa mainitsinkin, että huolestuttaa tän viikon tunnit kun tänne tuli kaksi uutta työntekijää. Ja ei ihan turhaan, tällä hetkellä Rostereiden mukaan mulla on tasan kaksi vuoroa, toinen perjantaina ja toinen lauantaina. Maanantaina tosin olin töissä, mutta niillä tunneilla (~8h, kun tein siivouksenkin) saikin sitten vuokran maksettua. Odotettavissa ehkä yhteensä 6 tuntia loppuviikosta (6x19=$114), "We can guarantee 38h" in my ass!!


Tuo siis johtuu siitä, että uudet tytöt ovat vallanneet bistron, vaikka tekivät rsa:tkin. Heille väitettiin, että saisivat baarivuoroja.. Näinköhän. Ja pomo muuten pisti C:n ja K:n tekemään rcg:t, vaikka niistä nyt ei todellakaan mitään suoranaista hyötyä ole. ..niin ja ainiin, minulla on se jo, mutta en ole tehnyt sillä yhtään mitään..Pomon idea senkin hankinta..

Ja siis hypättiin aiheesta.. Niin, tämä siis johtuu siitä, että uudet tytöt ovat vallanneet bistron. C ja K ovat töissä baarissa, eikä siellä kahta backpackeria enempää tarvitakaan, todellakaan. Ei siis sieltäkään kamalasti heru vuoroja (plus sinne ei ole tehty uutta rosteria - yleensä niissä tapauksissa mennään vanhan mukaan ja viime viikon olin bistrossa ainoastaan). Niin ja koska bistrossakaan ei tarvita kahta enempää, ei siellä minulle - kolmannelle pyörälle - ole vuorolistassa kamalasti tilaa.

Olen nyt lähinnä vain odottanut baarin rosterin ilmestymistä ja toivonut näin edes muutamaa lisätuntia kokoajan miettien "tämä on viimeinen viikko, ei tarvitse enään kuin tämä jaksaa. Varsinkin jos jatkuu tälläisenä, varmasti lähden!"

Tänään sain sitten puhelun pomolta. Pääpiirteissään:
Minulla on tuskin yhtään tunteja antaa sinulle, tämän viikon vielä voin tehdä jotain, mutta en enään ensi viikolla. Että voisit lopettaa vaikka lauantaina tai jotain.


En nyt kamalasti ruvennut väittämään vastaan, koska olen jokatapauksessa ollut lähdössä. Ainakin alitajuisesti - mitään suunnitelmia tai muuta en kyllä ole tehnyt. Ja jos olisin metelin nostanut, hyvällä säkällä olisin joutunut jäämään tänne vielä pitkäksi aikaa.. Tai mitenniin olisin joutunut? Jos pomokin saa irtisanoa kolmen päivän (lasken että lauantaihin on kolme päivää, sillon loppuu kuitenkin työt vaikka kämpillä hengaan vielä maanantaihin) varoitusajalla, miksi se olettaisi työntekijän antavan enemmän varoitusta?! En mä nyt välttämättä ensimmäisenä siis backpackereita menisi syyttämään siitä, että lähtevät itsekin lyhyellä varoitusajalla (mikä varmasti on työnantajasta ärsyttävää).

Vähän on epätodellinen ja hajonnut olo. Ekat potkut mitä olen saanut. Masentavinta, koska luulin olevani hyvä työntekijä ja että muillakaan ei minua mitään vastaan olisi..

Toisaalta, työntantajan näkökulma.
Tullessani tänne sanoin viipyväni 2-3kk. Nyt olen ollut täällä öbaut sen kaksi kuukautta, vissiin vähän päällekin. Plus, että olen tosiaan ollut täällä nyt kauemmin kuin muut täällä olevat, eli todennäköisesti lähden täältä ensimmäisenä, ihan vähän ajan päästä, pois. Eihän minua sitten täällä ole varaa pitää sillä uhalla, että joku muu lähtee siksi, että sille ei riitä vuoroja minun takiani. Minähän niitä muiden tunteja tässä kuitenkin varastan! Turha kuvitellakaan, että työnteollani olisin yhtään mitään ansainnut.

Joo, olen huono antamaan työnantajan näkökulmaa tällä hetkellä. Mitä enemmän sitä yrittää miettiä ja perustella, omassa mielessä se ainakin alkaa ontumaan sitä pahemmin. Ja sitten ne ihmettelee, miksi backpackerit ovat vittumaisia työnantajilleen? Eikö se mene vähän että sitä saa mitä tilaa? Vai onko sitten joku backpackeri ennen vanhaan tehnyt kerran liian useasti katoamistemput ja nykyään kaikilta backpackereilta odotetaan vähintään samaa.. Todennäköisesti

No, eipähän tarvitse sanoa itseään irti.

P.S.

Päivä alkoi kyllä hyvin, luin Under the Domen loppuun ja söin varmaan kilon nachoja.