maanantai 20. syyskuuta 2010

20.9.10

9:50am.

Nyt eletään siis Adelaiden aikaa, mikä on +9:30GMT. En ymmärrä, mikä järki näissä 45min eteen ajoissa on, viimeksi jouduttiin keskellä ei mitään siirtämään viimeksi 45min eteenpäin. Ja taas jossain vaiheessa huomaamatta..Tai ei, aivan varma en siis ole, mitä aikaa nyt kuuluisi elää, mutta koska Adelaide on nyt seuraava etappi, niin kai se on ihan kohtuullista elää tässä ajassa.

Paljon helpompaa olisi kuitenkin (kuten viimeyönä päätimme), että kaikki eläisivät samaa aikaa. Ei tarvitsisi siirtää kelloa sen tottumuksen mukaan, että työpäivä alkaa 8am. Täälläkin esimerkiksi työpäivä alkaisi siis joskus puolen yön aikaan (meinasin, että oisin osannut laskea tarkalleen, paljon kello täällä on, kun GMT on 8am, mutta ilman laskinta osoittautui vaikeaksi. Pitkä matikka.) Mutta kelloa ei tarvitsisi siirtää, ei tarvitsisi miettiä, että mihin suuntaan ja kuinka paljon. Paikalliset vain päättäisivät, koska on hyvä aika herätä ja avata kaupat. Toisaalta, saattaisi mennä sekaisin matkustellessa ja muihin maihin soitellessa, kun pitää jostain ottaa selvää sitten, mihin aikaan kuuluu käydä nukkumaan, tai kaveri neljän tuhannen kilometrin päässä on herellä..Ehkä se pidemmänpäälle kuitenkin on helpoin näin.
Ajettiin se, hah.


Elettiin tossa muutama päivä ilman kenttää. Kolme kokonaista päivää! Tuntuu hullulta, kun kuitenkin kokoajan ajaa eteenpäin ja tultiin muutamaan kaupunkiinkin (mm. Ceduna) ja silti ei ole moneen päivään kenttää. Suomalaiselle vaikea paikka, on kuitenkin tottunut, että jokapuolella löytyy edes muutama palkki. Alkaa arvostaa Elisaakin ihan toisella tavalla, kun oikeasti kehittävät verkkojaan kattamaan koko Suomen. Tottahan se on, että jos out backilla ei ole asutusta kuin muutaman sadan kilometrin välein muutama huoltoasemaa ylläpitävä henkilö, olisi niitä varten varsin työlästä pystyttää jotain mastoja, vai millä ne verkot nyt pystyssä pysyvätkään, mutta oli vähän orpo olo. Jännältä tosiaan tuntui sekin, että karttaan on merkitty nimellinen kaupunki ja se tosiaan tarkoittaa pelkkää huoltoasemaa ja Caravan Parkkia.
Se aurinkoinen ja lämmin Australia.


Valetta ei kai ole sekään, että Australiassa pohjavedet ovat aika harvassa. Niillekin harvoille huoltoasemille joudutaan tankeissa tuomaan kaikki käyttövesi. Tuntuu oudolta, alkaa arvostaa Suomea siinäkin mielessä..Ja tulee ikävä pitkiä lämpösiä suihkuja ihan vaan sen takia, että täällä vettä kai oikeasti pitäisi säästää, eikä vaan seisoskella suihkussa sen takia, että se on mukavaa. Pöh, pah.


Eilen nähtiin merileijonia Point Labattissa. Siellä oli niiden köllöttelypaikka. Ihmettelen kyllä, miten raukat tarkenivat siinä tuulessa! Tuuli meinaan ihan mielettömästi. Jäätiin sinne nurkille yöksi, koska päivänvalo ehti kadota taas yllättäin matkalla sinne. Yöllä ihmettelin, että kuka lahopää on jättänyt pressun ulos tuuleen lepattamaan, mutta aamulla sitten tajusin, että ympäröivät aallot pitivät myös jonkinmoista meteliä. Oli kyllä kauniit maisemat kaikesta tuulesta huolimatta.
Löydettiin toi vasta kun oltiin ajettu 1000km.


Toissapäivänä taas nähtiin matkan ensimmäiset, ihan oikeat, elävät kengurut! Hihuu! Se ei siis olekaan pelkkää satua ja turistien houkuttelemiseksi keksittyä valhetta, että niitä on täällä vapaana luonnossa. Ensimmäinen hyppäsi auton eteen jostain, tajusi meidät ja lähti karkuun, törmäsi aitaan, kaatusi, löysi aukon aidasta ja pakeni. Seuraavat kaksi pomppivat rauhassa metsän siimeksessä poispäin meistä jo valmiiksi. Ja kolme muuta hengailivat kimpassa tiellä ja lähtivät sitten metsään, kun osuttiin näköetäisyydelle. Seuraavana päivänä nähtiin vielä yksi tiellä, eli elävien kenguruiden saldo onkin yhtäkkiä, monen päivän jälkeen 7! West Australiassa ei nähty yhtään, nyt South Australiassa monta. Länsi ei kai vain ollut meidän paikka.
Merileijonoita.

Maisemija merileijonien luota.

Muuten päivät ovat kuluneet lähinnä autossa istuen. Välillä ollaan tehty ruokaa retkikeittiössämme (mitä ainainen tuuli kyllä hankaloittaa. Inhottavaa, kun kaasukeittimessä ei ole mitään "tuuliläppää" suojaamassa pientä hentoa liekkiä tuulelta. Mur.) Auto on toiminut hyvänä nukkumapaikkana, ei haittaa vaikka tuulisi.


Eilen ja toissapäivänä, kun ajoin taas Falcollamme, tajusin, ettei Ford ehkä ainakaan tulevaisuudessa tule ikinä olemaan autoni. Tai siis, että Fordit taitavat olla enemmänkin isojen poikien leluja, mitkä ainakin minun mielestäni silloin pitäisi varustaa pituusrajoituksella. Se on vielä ok, että penkki ei mene tarpeeksi eteen, siinä kuitenkin ylettää polkimille ja kun tämä on automaatti, ei niin tarvitse kytkimenkään kanssa pelata. Mutta että jalan koonkin pitäisi olla ainakin viisi numeroa isompi, kuin mitä minulla (36)! Pitkän aikaa ihmettelin, miksi kaasupoljin tuntuu niin raskaalta painaa ja eilen tajusin syyn. Minun pieni jalkani ei kunnolla yletä painamaan sitä! Voihan Jeesus-mies. Pitää ehkä virittää joku palikka kantapään alle aina kun lähtee ajelemaan, ettei tarvitse taiteilla jalan asentojen kanssa, tai vajota kokonaan ratin alle..Taidan olla vielä liian pieni ajamaan autoa.
Pildappa Rock.


Suunnitelmat ovat nyt selkeytyneet (kentättömyyden takia vasta nyt, muuten kai jo aikaisemmin). Jään siis Sydneyyn yksin ajaksi 1.10.-27.10. Tarkoitus olisi löytää töitä ja tehdä vähän rahaa, hihuu. Jaska lähtee pois siis muutamaa kuukautta aiemmin, kuin oli tarkoitus ja uusi reissukaveri, Jonne, tulee kuvioihin 27.10. (syntymäpäivänään, ääk! Pitääköhän sille keksiä lahja..?). Sitä ennen pitää kuitenkin edes päästä sinne Sydneyyn ja sitä ennen katsastaa vielä pari mestaa (se Adelaide nyt ensimmäiseksi). Ja tutustua Sydneyyn ja löytää työpaikka.. Ja posti, minne Tax File Numberini toivottavasti on saapunut ja jonne toivottavasti tämän päivän aikana saisin tilattua uuden rekisteriotteen, missä komeilee minun nimeni auton omistajana. Kuulostaa seikkailulta, minkä jälkeen alkaa oikea seikkailu.
Suoraa liikennevarovaisuus mainontaa?


Dodiin, Hihuu ja Wihii. Reissusta ainakin tullut ja tulossa erilainen, kuin mitä oli ajatellut. Suunnitelmiahan ei siis oltu missään vaiheessa tehty, eli suunnitelmien muuttumisesta voi puhua korkeintaan siinä kohdin, kun Jaska lähteekin pois aikasemmin. Mutta kuitenkin on hyvä fiilis jokatapauksessa kummallakin.

Road Kills (aka Raato Kriketti)

Jaska
44, 15 kengurua, 10 lintua ja yksi vompatti

Ch.
54, 18 kengurua, 11 lintua, vompatti ja lammas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti