Hikistä meininkiä

3.9.2010 5:48/10:48
Hikistä meininkiä

Saavuttiin Hong Kogiin paikallista aikaa 7:10 ja ulkolämpötila silloin jo oli 27oc. Tällähetkellä ei ole mitään hajua, paljonko se on, mutta sen voin kertoa, että on kuuma! Kuuma ja kosteaa, ulkona satoi kaatamalla kun tulimme hotellille (Anne Black’s Guest House – YWCA, jihuu, kristillistä menoa. Ei voikaan joutua ihan rappiolle kun onneksi on huolehtijoita.) ja oli kiva kirjautua sisään märkää rottaa muistuttavana ilmestyksenä.

Seikkailuakin saatiin kokea, kun bussipysäkki ei ollutkaan ihan niin helposti löydettävissä ja bussikuskit ja paikallinen bussikulttuuri omituista meille suomalaisille. Onneksi oli paljon mukavia paikallisia, jotka halusivat neuvoa meitä parkoja. Yksi bussikuski heitti meidät tyhjässä bussissa ensin bussipysäkille ja antoi vielä reittikartankin. J Ihana ihminen. Seuraava bussikuski taas näytti meille vain ovea ja käski ostaa lipun. Ilmeni kuitenkin, ettei mitään lippuja, vaan käteisellä kuitenkin maksetaan.
(Ystävälliset randomit paikalliset tytöt kai säälivät meitä ja näyttivät kädestä pitäen bussitolpan, minkä luona pitää seisoa ja opastivat muutenkin bussin käytössä. Luulivat australialaisiksi. Hah, ei nyt vielä.)
Seuraava bussikuski otti sitten meidät kyytiin ja kuljetti reittiä pitkin, kuten sen kuuluukin ja hotelli löydettiin Jaskan ansiosta niin kuin pitikin.

 Hotellihuoneen numero on 1313, onneksi ei kuitenkaan olla taikauskoisia. Täällä on kuuma, pyöreät ovinupit, eikä siis kahvoja (jipii!), jääkaappi ja kaunakomero. En malta odottaa yötä, kun muutenkin kauhuleffamainen porraskäytävä ja kaunakomero heräävät henkiin ja alan nähdä pieniä kuolleita tyttöjä ja poikia hiukset silmillään..Vai Japanissako ne asuivat..?

Niin, ja pistorasioihin täälläpäin kai työnnetään pelkkiä ranskanperunoita..Pitää siis ehkä laittaa adapteri hankintalistalle, jos haluaa pysyä virroissa.

Kun katsoo hotellihuoneen ikkunasta ulos.

3.9.10 0:05/19:05
Eka päivä Hong Kongissa. Tultiin juuri takaisin hotellille ja ulkona sataa vieläkin, kuten koko päivän. Ikävää. Lämpötila on kuitenkin kuuma, liekö se sitten hyvä vai huono, kun ilmankosteuskin on sitten sen seurauksena melko trooppinen (helvetin hiostava).

Lennonn jälkeisten päiväunien jälkeen mentiin Jaskan kanssa syömään ennakkoluulottomasti lähimpään mäkkäriin, joka oltiin paikallistettu bussimatkalla. Big Mac maistui öbaut samalle, kuin muuallakin. Ruuan yhteydessä mietittiin, että kiva päästä Australiaan, kun siellä on sitten enemmän porukkaa, jolle jutella. Mäkkitädin kanssa käytyä listan osoittelukommunikaatiota ei oikein voi keskusteluksi kutsua.
(Joo, tulin tänne hakemaan kontakteja ainoastaan mäkkitädeistä, mutta pointti oli siis, ettei se kamalan rohkaisevaakaan ole.)
Liekö karma tai joku sitten kuullut, koska samantien kun pääsimme ulos, tuli paikallinen Ken huonoine hampaineen ja hyvin hoidetuine hiuksineen pummaamaan tupakkaa (ei jäänyt ainoaksi, mutta mikä ihana ja sosialisoiva tekijä tupakka onkaan).

Ken vei meidät ensin Discon ovelle. Vaikka Hong Kongin disco onkin todennäköisesti ainutlaatuinen ja kokeilemisen arvoinen asia, ei se spurgupaidassa, vieläkin matkasta väsyneenä houkuttanut tänä iltana tarpeeksi, että olisi sisälle asti uskaltautunut. Päädyttiin sitten pienempään, kotoisaan ruokamestaan, missä joimme drinkit (!?). Grass Hopper oli hyvää ja minttuista söpössä coktaillasissa, muttei ehkä tuntunut ihan kotoisalta. Nythän kyllä ollaan reissussa, että kotoisa ei ehkä olekaan se, mitä haetaan.

Ken haahuilee

Mukavasta baarista lähdettin kenin perässä jonnekin, itse en tiedä, minne meidän piti olla menossa, mutta päädyttiin turkkilaisen kahvilaan. Paikka oli todella pieni, mutta lohuonemainen, eli mukava.  Kahvi oli hyvänmakuista, vähän kuin espresso, muttei kuitenkaan sinne päinkään.  Ken ei oikein arvostanut, kyllästi sen sokerilla, koska se oli niin bitter. Itse join omppoteetä, oli muuten hyvää! Maistui ihan omenalle ilman turhia härpäkkeitä. Kylkiäisiksi saatiin myös turkkilaisia karkkeja, samoin kuin lähtiessä sellainen take away kuppi. Mukava mesta.
(Päivän sana on siis mukava.)

Ken osoittautui melko toimeliaaksi. Hän oli hommaamassa meille paikallisia pre paid –kortteja, valitsi kaupassa kaljat puolestamme, itseasiassa polttikin puolestamme ja olisi kovasti halnnut vielä syödäkin. Eroon ei olisi meinannut päästä millään, olisi kai halunnut saattaa meidät hotellillekin. Noh, mutta kivaa oli ja ainakin tuli juteltua ja tutustuttua paikkaan. Se Hong Konginkin pääteema kuitenkin on.