tiistai 26. lokakuuta 2010

Nyt saa hengittää

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Kaiken ei tarvitse mennä, niinkuin
On etukäteen suunniteltu, niin
Kuin tähtiin kirjoitettu. Joskus
Täytyy elämän potkia turpaan niin,
Että sattuu kunnolla, muuten ei
Voi onnea oikeasti tuntea ja kun
Se sattuu kohdalle, niin se tuntuu
Siltä, niinkuin joku päästäis kädet
Kurkultas ja sanois: "Nyt saat
Hengittää."

Goon - Kaiken Ei tarvitse

Päivän biisi on Goonia
(jollekin, joka ei tiennyt, tälläkertaa tarkoitan Karhulalaista bändiä, en viinitonkkaa. Ja jollekin muulle, joka ei tiennyt, täällä backpackerien elämän eliksiiri on goon (ei niinkään hyvää, mutta halpaa verrattuna kaikkeen muuhun alkoholipitoiseen täällä))
ja nostalgisoin sitä tänään aika paljonkin ja sattumalta törmäsin tohon kertsiin ja se kertoo niin kaiken tästä hetkestä! Ja fiiliksestä.

Jonne istuu tällähetkellä jo Amsterdamin kentällä odotellen jatkolentoa Hong Kongiin, mistä lähtee sitten ajankohtana x ja on täällä huomenna 9pm! Enää vähän reilu vuorokausi siis! Arvatkaa siis, onko tämä jo nyt ihan täpinöissään ja onnessaan ja kaikkea. Saa varmaan ensi yönä nukuttua ja huomennakin steppaa vaan paikoillaan, kun ei tiedä miten päin olisi. Pitää ehkä lähteä kaupungille pyörimään tai jotain.
(Jonnella on synttärit huomenna! Mulla ei oo sille lahjaa!! Pitääkö mun hankkia jotain!?!)

Tänään oli lyhyt päivä töissä, ainoastaan neljä tuntia ja vasta kymmeneksi töihin. Ja pääsin jo kahdelta. Koululaisilla on jonkinnäköinen loma nyt tällä viikolla, eikä kahvilaakaan siis ole järkeä pitää auki = loppu viikko vapaa! Voisikohan olla parempaa ajoitusta! 8) Voin potea JetLagin sitte Jonnen puolesta ja silleen, ko itellään ei aikoinaan pahemmin edes ollut. Ehkä siisteintä.

Koska tänään oli lyhyt päivä töissä, mulla oli aikaa hoidella myös muutamia paperiasioita, mistä "Nyt saa hengittää" fiilis myös johtuu.

Töttöröö ja muuta rumpujen päristystä jännityksen lisäämiseksi..

Sain vihdoin siirrettyä autoni omiin nimiini! Nyt se on sitten mun ihan oikeasti, se on rekisteröity vuodeksi eteenpäin ja se on keltaisissa kilvissä (Nyyh, no more OPY) Hankin jopa e-Tagin, että voin liikuskella vapaasti stressaamatta tietulleista. Hah, niinkuin aikaisemminkaan niistä olisin stressannut, eihän auto minun nimissäni ollut ;) Voi Fabian raukkaa, jos se joskus vielä haluaa tulla Australiaan takaisin.. Sillä saattaa olla muutamat maksamattomat tietullit nimissään, soo soo! 
(Mitäs antoi ymmärtää että asiat olisivat paljon helpompia. Mukava tyyppi kyllä, mutta plaah! Turhan paljon harmia ja stressiä on mokoma auto aiheuttanut.)

Mutta enään ei siis tarvitse stressata mistään. Matkan pääsee aloittamaan kunnolla, kun matkakaveri saapuu tänne, autoa ei tarvitse enään stressata kun se on tieturvallinen, rekisteröity ja vakuutettu! ..Joku TFN ja ABN pitäisi kai vielä hankkia.. (Joo, TFN ei ole vieläkään tullut. Mun pitää ehkä huomenna soittaa sinne..) Mutta eipähän tarvitse stressata niitä yksin! Jonne tulee tänne ja sen pitää kanssa hankkia mokomat numerot niin voidaan yhdessä vittuuntua sitten papereihin. Hilpeää.

(Vielä kun tämä saat..ärsyttävä langaton netti täällä toimisi kunnolla niin voisin hengittää muutenkin kuin kiukusta puhisten
(No ei vaineskaan! En tiedä voisiko tämä tästä enää paremmaksi muuttua..Paitsi tietysti huomenna, kun Jonne oikeasti on täällä!))

Ja päivän biisin opetus oli siis, että vaikka välillä on perseestä ja elämä tosiaan potkii päähän, on se ehkä loppujen lopuksi sen arvoista. Ainakin tietää pärjäävänsä ja nytkin huomaa, että huonosta seuraa yleensä parempaa. Ja myös että muiden ihmisten apu on tärkeää ja on hyvä, että ympärillä on ihmisiä. En oikein osaa kuvitella, miten muka olisin selvinnyt kaikista autoasioista ilman Joshia. Tai jaksanut olla täällä, jossen olisi tiennyt, että Jonne on tulossa. Tai kuinka perseestä olisi ollut, jossei olisi tiennyt että Suomeen voi aina mennä takaisin ja sieltä autetaan jos apua tarvitsee. :) Pelkästään tieto kaikesta muiden tuesta auttaa paljon.
(Unohtamatta tietenkään ihanaa hostellia ja ihania ihmisiä täällä. :) Ei kyllä kamalasti harmita, että päätin vaihtaa hostellia lähes samantien!)

1 kommentti: