10:51am.
Eilen oltiin yötä Begassa motellissa. Arvatkaa vain miljoona kertaa, oliko virkistävää vaihtelua nukkua oikeassa sängyssä, käydä suihkussa niin pitkään ja usein kuin itse haluaa (riippuen ainoastaan siitä, jaksaako kovin usein odottaa, että suihkusta alkaa tulla lämmintä vettä..) ja olla muutenkin omassa rauhassa sisätiloissa. Siistiä, näitä ehkä lisempää matkan varrelle. Koko lysti tosin maksoi $75, mutta korvaukseksi siitä napattiin tyyny mukaan, edelliselle kun yhteistuumin sanottiin hyvästit ilman edes yhtä yhteistä yötä, kun se näytti niin mähmäiselle..
Nyt en kuitenkaan kirjoittele tätä mukavassa motellihuoneessamme Princes motellissa, vaan levähdyspaikalla muutama kilometri Begasta etelään. Seuraavassa kaupungissa on mäkkäri (hihuu) ja päätin repäistä itseäni niskasta ihan kunnolla, kirjoittaa tekstejä ja päästä vihdoin julkaisemaan jotain itsestäni. (Oletuksella, että akku suostuu yhteistyöhön tarpeeksi pitkälle.)
Edellinen kirjoitus loppui levähdyspaikalle keskelle ei mitään ja siihen, että lähdetään sieltä pois. Kronologisesti ajatellen tämän siis pitäisi alkaa siitä (pakollisia alkuspiikkejä ei lasketa):
Aamu sarasti aurinkoisena enteillen todennäköisesti parempia ilmoja, kuin kaksi aiempaa. Siitä rohkaistuneena lähdettiin kohti tuntematonta, kun Princes Hwy:ltä käännyttiin pikkutielle, jonka päässä kyltin mukaan pitäisi olla Beach. Maisemat olivat mukavia ja pikkutie kuoppineen, mutkineen ja inhottavuuksineen oli todella nautittava ajaa..Justjoo. Jonne näki matkalla kengurun! Itse en. Höh.
Olen huono ihminen, enkä muista mitään paikan nimiä ikinä, mutta saavuttiin kuitenkin rannalle. Soli nätti ranta ja mukava paikka, syötiin aamupalaa siellä. Ja koska päivästä tosiaan alkoi tulla lämmin ja mukavan oloinen, päätettiin etsiä oma ranta, ilman parkkimaksua. Palattiin takaisin 1tielle ja ajettiin sitä hetken matkaa eteenpäin, käännyttiin takaisin metsään ja sieltä vielä metsäisemmälle tielle. Se vasta olikin mukavaa ajettavaa.
Käytiin katsastamassa parikin rantaa Dark ja Myrtle Beach, upeita, kauniit maisemat ja lämmintä.. Mutta kuolleita lintuja ranta täynnä! Ei silleen yksi tai kaksi tai muutama siellä täällä, vaan kymmenittäin koko rannan mitalla nousuvesirajassa! Siis mitä hittoa? Jatkettiin matkaa ja löydettiin nimetön ranta, jossa auton sai lähelle rantaa. Vaikka sielläkin oli kuolleita lintuja _paljon_, päätettiin silti jäädä sinne. Eihän sitä siellä lintujen kanssa tarvitse hengailla.
Illalla tuli pilvisempää ja synkempää ja mentiin aikaisin nukkumaan. Oli ollut tarkoitus poltella nuotiotakin, mutta jostain syystä kummankaan ei tehnyt enää mennä ulos teltasta, kun sinne kerran oli päässyt.
Heh. Paikka vaikutti melko karmivalta alusta asti. Paitsi kuolleita lintuja, oli siellä myös pystyyn kuolleita puita ja korppeja. Ja sitten tuli fiilis, mitä ei oikein osaa selittää, mutta mikä vaan ei enteile hyvää. Tiedättehän sen, kun kauhuleffoissa aina on joku, joka sanoo, että sillä on kammottava olo, että joku ei välttämättä olekaan hyvä idea. Ei se ikinä sitä osaa selittää ja muut saavat aina ylipuhuttua kyseisen nössön mukaan, mutta katsoja tietää, että nössöä pitäisi kuunnella. Ja myöhemmin kaikki saavat katua sitä, etteivät ajoissa kääntyneet pois, vaan jäivät paikkaan. Vähän sellainen fiilis tuli Kuolleiden lintujen rannasta. Varsinkin auringonlaskun jälkeen ja teltassa nukkuessa.
Urhoollisesti selvittiin kuitenkin yöstä, herättiin aamulla todella virkeinä ja hyvinnukkuneina. Aamulla (yllätys) paikka ei enää ollut niin karmiva ja koska oli mahtava ilma, jäätiin sinne vielä hengailemaan. (taas) Soiteltiin kitaraa, lueskeltiin, juteltiin.. Vietettiin ja tuhlattiin aikaa auringossa ja hyvästä ilmasta nauttien. Käytiin meressäkin. Yöllä aaltojen pauhu kuulostaa kohtalokkaalta ja kammottavalta, hiostavassa ja kuumassa auringonpaisteessa virkistävältä ja kutsuvalta. (Petollista, se on sen taktiikka tuudittaa ihmiset turvallisuuteen!) Käytiin 'uimassa' - leikkimässä aaltojen kanssa, lillumassa ja vain ihailemassa sitä, miten kiehtovia aallot ovat. Juuri ennen aallon murtumista näyttää, että koko meri olisi edessäsi lasiseinän takana ja voi nähdä pohjaan. Upeaa.
Iltapäivällä Jonne löysi valtavan punkin päästään. Kiireesti kerättiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin ajelemaan seuraavaan kaupunkiin ihmisten ilmoille, että saadaan jotain apuvälinettä miehen pelastamiseksi. Päädyttiin Batemans Bayhyn, kipitettiin apteekkiin ja apteekin tädit ottivat punkin pois. Jee - Päivä pelastettu! Yöksi jäätiin levähdyspaikalle muutama kilometri Batemans Baysta etelään.
Levähdyspaikalla oli muutamia autoja ennestään ja yksi asuntoauto, joka ainakin vaikutti siltä, että on asunut siellä jo ikuisuuksia. Niillä oli siellä auton lisäksi teltta ja katoksia, kunnon mökkimeininki (telkkareineen ja sähköineen -.-). Illalla me tälläkertaa oikeasti tehtiin tuli, oli mukavaa. Niin ja (vaihteeksi) soiteltiin kitaraa, juteltiin ja juotiin Goonia. Ja koska Jonnelle näyttää sattuvan ja tapahtuvan kaikkea melko usein, sinä iltana se tökkäsi metrin mittaisen halon ranteestaan läpi.. No ei ihan niin brutaalisti, mutta iso tikku sillä meni kämmeneen ja syvälle! Reikä ei kuitenkaan jäänyt kuin pieni ja nyt se on jo lähes parantunut. :) Jee.
Kirjoitan tätä taas seuraavana päivänä loppuun. Viimeksi loppui akku kesken, oli tarkoitus tosiaan mennä mäkkäriin. Ja kahdessa mäkkärissä ollaan käytykin, mutta missään ei ole ollut pistorasiaa! Lapsellista minusta. Mutta pointti siis oli, että mulla ei oikeasti ole mitään käsitystä päivistä ja en muista mentiinkö seuraavaksi illaksi sitten jo Begaan. Leikitään niin ja jatketaan siitä.
Bega oli pieni ja mukava paikka. Ja maisemat matkan varrella olivat upeita! Ei silleen, että se muka Australialta olisi näyttänyt, mutta mielettömän kaunista! Saavuttiin Begaan, varattiin motellihuone ja nautittiin. Ja siitä eteenpäin tiedättekin jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti