17.11.10

Balmainin puistossa löydettiin ötykkäkaveri.

10:12

Ollaan pysähdytty jonnekin metsään (tienviereen, mutta keskelle ei mitään) ja kerrankin voisin soittaa kitaraa huoletta, mutta koska tätä juornalismia olen harrastanut paljon pidempää ja uskolliset lukijani (köh) varmasti odottavat jotain kuulumisia kuuluvan silloin tällöin, eikä mäkkärissä jaksa ruveta runoilemaan, ajattelin nytten uhrata arvokasta kitaransoittoaikaani päivittämällä vähän kuulumisia pitkän tauon jälkeen.

Viikko sitten tosiaan poistuttiin Balmain Backpackersista. Oli melko haikeaa, paljon tuttuja kun oli sinne ehtinyt kertyä ja paljon mukavia aikoja.
(Kun samana iltana käytiin pelastamassa vielä wheat-bixit sieltä itsellemme (Jonne unohti ne sinne, kun myöhemmin checkautui ulos) jokainen vastaan tulija oli "Oii, olette vieläkin täällä". ..No ei, tultiin vaan hakemaan ruokaa..)
Ehdin olla siellä aika tasan kuukauden ja vaikka suuri osa jengistä ehti vaihtua moneen kertaan, oli siellä pysynyt jengiä saman ajan kuin itsekin oli ehtinyt siellä viihtyä. Muutettiin Balmainin puiston viereen asumaan siksi aikaa, kun Sydneyssä oltiin. Ei mikään ihmeellinen paikka, mutta siihen nähden, että oltiin kaupungissa, oli rauhallinen ja mukava mesta pysyä.

Keskiviikkoiltana etsittiin paikka yöpyä ja torstai itselläni meni töissä. Kun torstaina pääsin töistä, löysin Jonnen terassilta joidenkin paikallisten raksaihmisten kanssa. Soittelivat kitaraa siinä ja itsekin liityin joukkoon sitten. Oli mukava ja random ilta, vaikka kamalan pitkään ei siinä istuttukaan. Kehuivat kamalasti GoldCoastia, ehkä sinnekin pitää jossain vaiheessa eksyä.

(En tiedä, olenko aiemmin ihmetellyt, mutta täällä tuntuu olevan kaksoisolento yllättävän monelle tutulle ihmiselle. Suorastaan häiritsevää, kun melkein joka kadunkulmassa luulee törmäävänsä tuttuun, mutta sitten muistaa, että on Down Under ja tutut todennäköisesti Suomessa. Yksi niistä raksamiehistäkin oli ilmetty suomituttu ja voi olla vähän häiritsevää, kun joutuu suomitytön tuijotuksen kohteeksi ihan ilman syytä. Voiei.)

Perjantaina oli viimeinen päivä töissä. Oli perus rauhallinen ja hiljainen (tylsä) siivouspäivä. Töiden jälkeen Steve (my boss) pyysi kaljalle viimeisen työpäivän kunniaksi. Kehui kamalasti ja kyseli suunnitelmista ja kertoi itsestään ja kahvilaurastaan. Kun kyseli, että mitä meinaan isona tehdä, sanoin etten yhtään tiedä. Ehdotti, että kannattaa ehkä ruveta yrittäjäksi, että minusta olisi ainesta siihen. Ja onhan se houkuttelevaa ja sitä haluaisinkin tehdä.. Kamala fiilis vaan jäi lähteä sieltä sitten ja jätin sen tavallaan pulaankin tässä välissä. Olen huono ihminen, kun poden sitten jälkeenpäin harmistusta kaikesta.

Lauantaina meidän oli tarkoitus nähdä Joshia. Kun odoteltiin, että kuultaisiin siitä, mentiin aamupalalle ja kahville Balmain Coffee Beaniin ja sen jälkeen kiertelemään Rozell Marketia ihan vain ajan tappamiseksi. Rozell Market on aina lauantaisin ja sunnuntaisin järjestettävä markkinameininki Balmainilla (tai Rozellessa, olen vähän niiden rajojen kanssa sekaisin), ihan vanhan hostellin vieressä. Päädyttiin katselemaan kitaroita, koska niitä siellä myytiin. Jonne oli luvannut, että opettaa minua soittamaan, jos meillä vain olisi kaksi kitaraa. Ja olisihan se siistiä itsekin osata soitella, rämpytellä edes jotain. Ja onko coolimpaa, kuin jossain outbackilla kuluttaa aikaa kitaraa rämpytellen ja maisemia fiilistellen!

Monia kitaroita siellä olikin, mutta kaikki olivat vähän arveluttavia. Niin, että itse niistä muka jotain olisin ymmärtänyt, mutta asiantuntija (J) kertoi, että ei niistä oikein mistään tiedä, onko ne kunnossa, kun kielet ovat niin vanhat. Saattavat soida kunnolla, kun kielet vaihtaa, tai ei. Jossain pappa innostui selittämään ja olisi kitaran myynyt $30. Siitä oli kyllä kaula katkennut joskus yhdestä kohtaa ja muutenkin oli turhan itsekorjattu. Huitoi sitten viereiseen kojuun "Tuolla myydään vain kiinalaista rojua, tämä on kuitenkin hyvä kitara". Itse ei oltu edes huomattu, että sielläkin on kitaroita.. Noh, sieltä ostin sitten kitaran itselleni $55 ja sain nahkaisen kitaralaukunkin itselleni! Wipii. Tyttö oli iloinen ja fiiliksissä.

Päivä oli mielettömän lämmin ja lähdettiin kitaroiden kanssa rantaan zippailemaan ja Jonne opetti jotain perussointuja ja rämpyttelin siellä. Joshista ei loppujenlopuksi mitään kuulunutkaan ja siirrettiin näkemistä sunnuntaille. Meillä oli alunperin ollut tarkoitus lähteä jo lauantaina, sen jälkeen, kun ollaan Josh nähty. Palattiin siis Balmainiin, ostettiin tortillameininkejä ja pickikkeiltiin tonnikalatortilloja ja rämpyteltiin kitaraa.

Illalla innostuttiin leikkaamaan minulta puoli päätä siiliksi. En nyt sano, että sitä olisin suunnitellut pitkään, alunperin oli tarkoitus leikata kaikki hiukset pois. Mutta jos siihen ryhdytään, pitäähän sitä kaikkea siltä väliltäkin kokeilla! Ja onhan se uskottavamman näköistä kanniskella kitaraa rokkarin (punkkarin?) näköisenä. ;)

Sunnuntaina sitten vihdoin nähtiin Joshia. Annoin sille muumimukin ja salmiakkia, siltä taas sain lahjaksi kamalasti kirjeitä joltain tullilta ja plääh! Mentiin syömään kiinalaiseen ravintolaan lähelle sen Unia. Soli jännä paikka, siellä tarjoilijat kiertelivät ruokien kanssa  ja siitä sai sitten valita, mitä haluaa syödä. Syötiin nyyttejä ja kalmareita ja juttuja. Oli mukavaa. Pian Joshin piti kuitenkin mennä takaisin kirjastoon opiskelemaan ja sanottiin heipat.

Palasimme autolle, kävimme tankkaamassa ja sanoimme heipat myös Sydneylle.

Ensimmäisenä iltana tien päällä päädyttiin Nationalparkkiin (minkä nimeä en nyt tähän hätään muista) aivan Sydneyn eteläpuolella. Oli kaunista ja upeaa. Paikkaa yöpymiseen ei vain tahtonut löytyä, kun joka puolella oli portteja, jotka sulkeutuvat 8:30pm, eikä niiden sille puolelle silloin saa jäädä. Löydettiin ihana uimaranta, jonne olisi ollut kiva jäädä yöksi, mutta koska Aussitavan mukaan uhkailtiin sakoilla ja rangaistuksilla, jatkettiin matkaa.

Säkällä löydettiin sitten pikkutie, jota pitkin päädyttiin parkkipaikalle ja päätettiin jäädä sinne, kun alkoi tulla jo pimeääkin. Kun oltiin saatu retkituolit ja rempseet kaivettua esiin, kurvaa auto vilkut päällä automme viereen. "Moi pojat..vai tytöt..?" No vähän kumpiakin. Tuli kuitenkin vain kertomaan, että on laittamassa portteja kiinni, että jos halutaan jäädä sinne, päästään pois vasta viiden aikaan. Ahaa, ei oltaisi niistä miljoonista kylteistä arvattukaan. Kerrottiin, että ei haittaa, oltiin ajateltu nukkua autossa. "Teoriassa se ei ole ihan sallittua, mutta en sitten nähnyt teitä." Toivotti hyvää yötä ja jatkoi matkaa. Jaa, että niin kovia rangaistuksia ja sakkoja täällä.

Aamulla herättiin ja satoi vettä. Perus. Juuri silloin, kun on nätissä paikassa ja haluaisi vain hengailla koko päivän siellä, sataa vettä, eikä tee mieli kuin istua sisällä ja läskistyä. Ajettiin läheiselle uimarannalle, minkä koulubussi oli vallannut koululaisineen. Uskaltauduttiin silti käymään suihkussa ja jatkettiin virkistyneinä matkaa. Ajomatka oli suhteellisen hasardi, koska pilveä oli tiellä niin paljon, ettei eteen meinannut nähdä. Upeat maisemat jäivät suurimmalta osalta näkemättä, harmi kyllä.

Maanantaina (kai, saatan olla päivistä vähän sekaisin, mutta kuitenkin siis seuraavaksi yöksi) pysähdyttiin kunhan vain jollekin levähdyspaikalle vähän matkaa ennen Ulladullaa. Satoi vieläkin, joten katos oli hyödyllinen. Jumitettiin paljon ja hengattiin kitaroiden kanssa katoksessa. Opin taas uusia juttuja! Juotiin Goonia, juteltiin, soiteltiin kitaraa. Ja kun mentiin nukkumaan, huomattiin, että kello oli jo viisi aamulla.. Ilmankos alkoi valoistua.

Aamulla jumitettiin pitkään (yllätys) levähdyspaikalla, keiteltiin nuudeleita ja kunhan hengattiin. Yritin soitella kitaraakin, mutta sillä kertaa ranne vihoitteli. Yöllä nukkuminenkin oli ollut katkonaista sen takia. Ties mikä varhaisreuma tai muu vaiva silloin vaivasi, nyt onneksi jo parempi taas.

Nuudeleiden ja lisemmän jumituksen jälkeen lähdettiin ajelemaan eteenpäin, käytiin Ulladullassa kaupassa ja mäkkärissä. Ja vettä satoi vieläkin.

Yöksi pysähdyttiin kunhan jonnekin tien varteen, missä oli jokin katosta muistuttava. Vahvistettiin sitä vielä vähän pressulla ja siitä tuli ihan kotoisa mökkerö. Ulladullassa oltiin ostettu tortillameininkejä ja syötiin tortilloja, soiteltiin kitaraa ja hengattiin.

(Musta jotenkin tuntuu, että nämä kertomukset toistavat itseään.. Varsinkin illat "juteltiin, soiteltiin kitaraa, juotiin Goonia". Ja varsinkin näin ajan päästä mihinkään on vaikea saada tunnetta mukaan. Ikävää. Ja nyt voin paljastaa senkin, että aikaa on oikeasti kulunut enemmän, kuin päiväys antaisi ymmärtää. Lähdettiin edellisestä paikasta "kiireellä" seuraavaan, ihan ilman mitään syytäkään ja mulla jäi teksti kesken. "Jatkan sitä sitten kohta", justjoo. Kyllä ne "kohta" tiedetään, kun on olevinaan paljon muuta ja parempaa tekemistä.)

Miun kitara ja Jonnen uskollinen 313.

Kippari-Kalle lookki.

Samainen ötykkä.

Maisemia rannalta, minne oltaisiin haluttu jäädä.

Random paikka keskellä metsää pressulla vahvistettuine katoksineen.