24.11.10

Istun tällähetkellä mäkkärissä. Jee, vihdoin mäkkäri, mistä löytyy kanssa pistorasiapaikkoja. Jonnella tosin hajoaa kai pää, kun tyttö päätti ruveta lataamaan miljoonia kuvia edellisiin merkintöihin ja kirjoittelemaan lisääkin. Heh, voi raukkaa. :( Toisaalta, löydettiin kyllä musiikkikauppa täältä ja se lähti sinne soittelemaan sähkökitaroita - tai jotain. Ehkä tämä menikin ihan hyvin näin.

Taas ollaan hypätty pari päivää eteenpäin. Turhaudun aina menneiden muisteluun ja siihen, kuinka se menee vain mekaaniseksi, sieluttomaksi "ja sitten, ja sitten", mutta ilmeisesti en kuitenkaan osaa parantaa tapojani. Aina mietin, että otan tavaksi joka ilta kirjoittaa hetken, koska ei siinä tosiaan kuin hetki aina päivittäin menisi.. Mutta ei vain saa aikaiseksi. Ja taas huomaa muutaman päivän vierähtäneen ja sitten on taas kamalasti muisteltavaa ja kirjoitettavaa. Ehkä tämä tästä vielä joskus. Onneksi ei mitään ihmeellisiä ehdi tapahtuakaan.

Edellinen kirjoitus kuitenkin loppui toiseen iltaan "uimapaikoilla". Sillä ensimmäisellä, missä oltiin toinen yö ja missä oli Rock Pooli:

Aikainen nukkumaan meno ei jotenkin taaskaan onnistunut. Mestassa oli lämmin, hyvä nuotiopaikka, paljon puuta, eikä itikoita! Ei siis mitään syytä mennä aikaisin nukkumaan.
(Ei kyllä soitettu kitaraa tälläkertaa.. Minua alkaa vähän huolestuttaa, en ole moneen päivään rämpyttänyt yhtään! Voiei! Kohta olen taas ihan yhtä surkea kuin viikko sitten!)
Aikainen herääminenkin oli siis suhteellisen vaikeaa. Herättiin kai kolmelta iltapäivällä, mikä on ihme, koska autossa on himppaisen kuuma nukkua! Aamulla kuitenkin avattiin jokainen ikkuna ja luukku ja kivasti kun läpiveti, pysyi koppi viileänä.

Jatkettiin samantien kuin herättiin matkaa, eikä matkanvarrella oikein mitään ollut. Victorian raja tosin, eli nykyisin seikkaillaan siis Victoriassa ja saadaan taas lueskella väsymyksen tappavuudesta ja powernapsien tärkeydestä. LoL.

Jossain pienessä kylässä pysähdyttiin kaupassa ja ostettiin kaikkea hyvää grillattavaksi: sieniä ja pekonia ja maustevoite. Ja kasviksia nyytteihin pistettäväksi. Oli suhteellisen taivaallista nuudelikuurin jälkeen! Valmistettiin niitä nuotiopaikallisella levähdyspaikalla ja loppuillasta hengattiin ranskalaisten backpackereitten kanssa, jotka pakuillaan tulivat siihen viereen. Soiteltiin kitaraa ja sellaista, ei mitään kovinkaan ihmeellistä. Kaikki mentiin aikaisin nukkumaan.

Meillä on Jonnen kanssa puolivuotisseurustelupäivä 22. tai 23.11. Eli juhlittiin sitä tekemällä hyvää ruokaa ja seuraavana päivänä mentiin majataloon yöksi Orbostissa. Orbost oli todella pieni ja todella herttainen pieni kylä. Siellä ei oikeastaan siis ollut mitään, mutta ihan varmasti joskus sinne vielä hyökkää avaruusolioita tai jotain muuta Kingimäistä. Isona ehkä muutan sellaiseen paikkaan povaamaan maailmanloppua. "Loppu on lähellä, sanokaa minun sanoneen. Kyllä te nyt nauratte, mutta minä vielä näytän.."

Syötiin majatalon alakerrassa ja katseltiin telkkaria yläkerrassa. Hengattiin ja vietettiin hvyää aikaa. Taas oli ihan yhtä mukavaa nukkua katon alla oikeassa sängyssä pitkästä aikaa! Majatalon alakerran ravintola oli jännä. Sieltä sai aussiruokaa (joo, ruokalistassa oli sivullisen verran niitä) ja kiinalaista (jota sitten oli jotain viitisen sivua?). Yleensä sellaisista paikoista kun kuvittelisi saavansa ainoastaan burgereita ja pihvejä. Hyvää oli kuitenkin. :) Jee.

Tänään lähdettiin kymmenen maissa ajelemaan eteenpäin ja saavuttiin tänne Lakes Entranceen, jossa syötiin aamupalaa ja tultiin mäkkäriin netteilemään. (Ja netin nopeudesta päätellen tullaan olemaan täällä varmaan ainakin ikuisuus..-.-) Melbourneen on enään jotain parisen sataa kilometriä ja tarkoitus olisi ruveta pikkuhiljaa katselemaan jotain duunin tyylistä ja muita juttuja.. Hii, vähän odotan jo sitä, että pääsee isoon kaupunkiin ja elelemään siellä sitten ilman kiertelyä. Vaikka on tämäkin upeaa.

Välillä kaipaa vain jotain hostellimaista asutusta, jossa toisten ihmisten kanssa sosialisointi sujuu sujuvasti. Ei siinä, ei Jonnen naama vielä ainakaan ole alkanut tympiä, päin vastoin, mutta tavallaan tänne tuli oppimaan englantia, hankkimaan uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Se on helpompaa, kun on enemmän ihmisiä ympärillä.

Pikku-Ristoa on löytynyt vähän. Vaikka se ei ole enää ihan samanlainen kuin ennen vanhaan, on sitä kuitenkin vielä olemassa. Stressillisyys on kuitenkin huomattavasti vähentynyt, mikä on aivan loistavaa! Toivottavasti sama jatkuu.