Ei ole mummoa puikkoihin katsominen

Oma huone! Telkkari ja kaikki, wohoo!

 Enpä ole pitkään aikaan tänne mitään ajankohtaista kirjoitellut, joten nyt päätin tehdä muutoksen. Vasta olen tänään tuhlannut vajaat viisi tuntia töissä ja vasta kuudeksi takaisin.. Eli nyt on kivasti aikaa kirjoitella jotain.

Ollaan siis tosiaan täällä Swan Hillissä, päästiin perille hyvin (vaikkakin vähän myöhässä) tulvista, kiertoteistä ja kiertoteiltä eksymisistä huolimatta. Mutta eipä se tuntunut menoa liiemmälti haittaavan. Ensimmäinen työpäivä oli heti seuraavana päivänä, perjantaina (olisin joutunut töihin jo torstaina, jos olisin saapunut niihin aikoihin, kun annoin ymmärtää mahdollisesti olevani perillä). Ja perjantaista lähtien on töitä ollutkin jokaiselle päivälle, aamuvuoro ja iltavuoro. Välissä muutama tunti vapaata ja välillä aamuisin vähän siivoiluakin. Suhteellisen laiska olen siis ollut vapaa-aikani.

Rakas kotitalomme.

 Jaetaan kämppämme kahden muun reissaajan kanssa täällä. Ei ole mikään huipputalo, saatikka liian siisti tai vähäötökkäinen, mutta ihan vaihtelua hostelleihin tai autoon. Meillä on täällä oma huone ja tilaa! Keittiötäkään ei tarvitse jakaa 300 muun ihmisen kanssa! Eikä tämä liikaa maksakaan, mikä on sekin ihan vaihtelua hostelliin.

Mäkkärin kyltti pilkottaa puiden takaa pihalle. LoL.

 Asutaan ihan mäkkärin vieressä, joten päästään kivasti surffailemaan macca's Wi-Fillä omalta kotisohvalta. Mukavaa vaihtelua tämäkin!

Töissä on ollut kivaa, tykkään työkavereista ja työstä ylipäätään. Olen siis Federal Hotellissa bistrotarjoilijana. Ihan helppoa ja leppoista hommaa, tekemistäkin riittää yleensä. Vähän olin parin päivän tarjoilun jälkeen paniikissa, kun piti ruvetakin ottamaan tilauksiakin, kun tiistaina jo pistivät yksin vuoroon, mutta - yllätys, yllätys - ei se ollutkaan yhtään niin kamalaa, kuin mitä panikoin. Vaikka kaikki nauravatkin ja ihmettelevät aksenttiani. Ehkäpä se siitä kehittyy..

Olohuoneemme.

 Heh, monta kertaa olen tämän Oz matkani aikana ehtinyt nauraa säälittävälle sanavarastolleni.. Siitä ei ainakaan hyötyä ole, voin kertoa! Vinkiksi siis kaikille, jotka lukevat pakkoenglantia, eivätkä pidä siitä, eivät jaksa lukea sanastoa tai keskittyä kielioppiin.. Kannattaa niitä kuitenkin opiskella ja yrittää painaa mieleen, ainakin jotain. Joo, ymmärtäminen on helppoa, koska sanan merkityksen saa yleensä kontekstista selvitettyä, mutta jos itse joutuu jotain puhumaan.. :D Nimimerkillä: en jaksanut opiskella englantia, koska se oli vaikeaa (mikä mahtava tekosyy jättää opiskelematta jotain).

Keittiötä. Pieni, mutta eipä tarvitse jakaa kuin kahden muun kanssa!

Takapiha.

Bongasinpa hiiren yksi jos toinenkin aamu. Jonne päätti, että otetaan toi poliittiseksi vangiksi: Varastaa meidän ruuat.

 Ihan kamalasti ei ole mitään mainitsemisen arvoista ehtinyt tapahtua. Omalta osaltani päivät ovat lähinnä kuluneet töissä tai vain lözzien väliaikaa. Telkkarikin on omassa huoneessa - ja olohuoneessa, eli sitäkin tulee vaihteeksi tuijotettua ihan urakalla. Hyväkö vai pahako sitten..

Pari päivää sitten kävelin kuitenkin kaupungilla sillä välin, kun odotin pyykkien valmistumista pesulassa. Ja törmäsin mielettömän moniin söpöihin pikkutavaraa myyviin kauppoihin.. Ja törmäsin eräässä kaupassa kamalan kivan värisiin lankakeriin ja puikkojakin siellä myytiin!

 Ette arvaakaan, kuinka pahoja vieroitusoireita tämä varhaismummo on kokenut, kun ei ole saanut tehdä käsillään mitään koko aikana! Varsinkin, kun Suomessakin on talvi ja talvisin, mikä voi olla parempaa vapaapäivätekemistä, kuin tuijottaa telkkaria/sarjaa/elokuvaa.. ja tehdä villasukkia/lapasia/kaulahuiveja/pipoja.. Nojoo, ketä minua tuntevatkin niin tietävät..

Ainoa omituisuus ja iso eroavaisuus Suomeen oli välineitä ostaessa, että sukkapuikkoja per pakkaus oli vain neljä. Neljä? Viisihän niitä kuuluisi olla! Miksi niitä Suomessa muka tarvittaisiin yksi enemmän? Miksi Australialaiset muka tarvitsevat yhden vähemmän? Elämän suuria kysymyksiä tosiaan, omituiselta kuitenkin tuntuu. Mutta, saahan sitä jotain aikaiseksi vain neljälläkin puikolla..

Liian monta kertaa on ollut ikävä villasukkia. Eipä enää kohta! Eipä kyllä ihan heti muutenkaan, jos ilmat taas pysyvät tällaisina.. Ilmastoinnit ja kattoropellituulettimet täysillä ja hikoilee ihan sikanaan, ulos menemisestä ei puhettakaan! meinaa ihan tulla kuuma. En kuitenkaan valita. Vaikka tänäänkin aamulla siivotessa hien määrästä olisi voinut päätellä minun treenanneeni kolme saliohjelmaa, eikä vain harrastaneen imuroimista.. Niin ja kello oli alle 10am.