Kieli solmussa

Oon täällä kamalan monta kertaa selittänyt siitä, kuinka kaikkien mielestä mulla on kamalan outo/hassu/cooli/ihana... aksentti. Adjektiivi riippuu vähän kommentoijasta, mutta jokatapauksessa se on aina erilainen ja epäaustralialainen. Lähes poikkeuksetta kommentista/kommentti seuraa kysymys(tä) Mistä maasta olen kotoisin.

Ajattelin nytten sitten omistaa postauksen englannille.

Itsehän olen huono englannissa. Vieläkin siihen nähden, että olen ollut täällä yli puoli vuotta. Toisaalta, silloin kun olin yksin Sydneyssä englanti sujui ja ajattelukin tapahtui vieraalla kielellä, toisaalta eipä suomea silloin kamalasti tullut viljeltyä. Mikä oli hyvä. Nykyään menee vähän kausittain kielen kanssa, toisinaan englanti sujuu ja toisinaan kieli on niin solmussa että huh, huh, eikä päässä ole yhtään linkkiä sanojen englanninkielisiin vastineisiin. En tiedä onko tälläinen "kausittaisuus" ihan normaalia. Töissä kyllä ajattelu ja puhe hoituu lähinnä enkuksi, kotona taas suomeksi.

Yleisesti isoissa kaupungeissa kukaan ei puhu sellaista stereotyyppistä aussimongerrusta. Matea ne kyllä viljelevät kaikkialla ja kaikille. Mutta puhe itsessään on selkeää. Sitten on taas näitä pienempiä kaupunkeja, jotka ovat täynnä vanhoja patuja, joista ei saa mitään selvää. Sanat vaan sulavat massaksi ja sitten on ihan että wut!? Mutta toisaalta, voisi verrata vaikka savoon tai johonkin, jota kaikki eivät välttämättä suomeksi tunnistaisi. Valtaosan ajasta ymmärtäminen on kuitenkin ihan yhtä helppoa, kuin minkä muunkin englannin ja pikkuhijlaa alkaa tottua vääntämiseenkin ja tunnistaa sanan sieltä, toisen täältä.

Englantini on siis vieläkin suhteellisen huonoa. Toisaalta, yritän muistuttaa itselleni, että ei se niin kuitenkaan ehkä ole. Satun nyt vaan vertaamaan itseäni kämppis britteihin ja paikallisiin. Minähän olen kuitenkin baarissa töissä, jossa pitää silloin tällöin muutama sana englanniksi vaihtaa, Sydneyssä olen hoitanut kaikki hemmetin autoasiat ilman suomenkielistä apua pelkällä enkulla ja olen reissussa tutustunut ihaniin ihmisiin ihan englannin kielellä. Ja verrattuna siihen, mitä englanti oli, ennen kuin tulin tänne? Ei ehkä edes tarvitse puhua siitä.

Toisaalta, jos mulla on kieli somussa näiden kanssa, on niillä ihmettelemistä mun nimessä ja esimerkiksi suomalaisissa painan nimissä. En ole ennen tajunnut, kuinka vihaiselta Kotka voi kuulostaa.. Eihän siinä ole muuta kuin konsonanttia! Ja nämä sanovat ne kovina kovaa. Hui. Tai Paavo Nurmi ja Kimi Räikkönen.. Ei mitään hajua, kestä puhuvat ennen kuin kertovat mikä tyyppi se on ja mitä tehnyt. Ja voi että Duudsonit on iso juttu!

Ja minun oma nimeni, jota olen ylpeänä pitänyt kansainvälisenä ja helposti englanniksi käännettävänä.. Australiassa olen aina ensin Kristin tai Kirstin, vasta myöhemmin Christa, jos ikinä sitä oppivat. Joku vanha ukko kertoi minulle ihan pokkana, kuinka täällä Christa a lopuisena on sama ja äännetään kuin Christ [kraist]. Juupajaa. Yritin sille kyllä kertoa, että Englannissa ja Amerikoissakin Christa on ihan nimi.
Sukunimi taas? Yleisimmin kai Ilorando.