Mulla on ikävä..

Mulla on ikävä kavereita ja perhettä. Se nyt on ilmeistä, tottakai jokaiselle niitä tulee ikävä.

Mutta mulla on kanssa ikävä Suomea ja sen talvea ja syksyä. Kylmyyttä ja pimeyttä ja lunta. Tietysti siihen liittyy vahvasti myös viltteihin käpertyminen, äärettömän kaunis luonto, sisällä kyhjäys, elokuvat, käsityöt.. Aikaisia herätyksiä pimeässä ja kylmässä ei ole ikävä. Eikä loskasohjoa tai jäätävää merituulta, josta huolimatta nenä pitää aina välillä pistää ulos, oli se kuinka ikävää tahansa.

Mulla on ikävä mun vaatekaappia ja kaikkea turhamaisuutta. Vaikken luonnostaan olekaan turhan turhamainen, on se yllättävän piristävää saada valita vaatteet useammasta kuin yhdestä farkkuparista, kahdesta mekosta ja vajaasta kymmenestä paidasta. Vaikka ei uskoisi, puolessa vuodessa moinenkin vaatemäärä alkaa tuntumaan melko tutulta ja tylsältä. Entäs kengät sitten? Vaikken normaalistikaan käytä kuin öbaut yhtä paria kenkiä kerrallaan (LoL), olin lähes onnesta soikeana, kun eilen ostin uudet balleriinantapaiset työkengiksi. Heihei vähäksi aikaa rakkaille Vagabondin tennareille ja flipflopeille, nyt mulla on mistä valita! ..toisaalta, Note to Self, kengät mallia "käppyräballerinat" syövät akillesjänteitä.

Meikkiä olen käyttänyt reissussa jopa vähemmän kuin Suomessa, samoin koruja. Mutta voi että, joskus olisi kiva värjätä oikein luometkin ja pistää kaulaan muutakin kuin Pandoraa (vaikka suuresti rakastankin <3). Tai maalata kynnet! ..kaikkea näitäkinhän tänne voisi ostaa ja antaa itselleen mahdollisuuden turhamaisuuteen.. Samalla kuitenkin joku tylsä rationalisti ja ilonpilaaja huutelee takaraivosta, ettei siinä ole mitään järkeä, en minä niitä kuitenkaan käytä ja Suomeen niitä varsinkin on ihan turha raahata takaisin. Ja oikeassahan se on.

Kulutustottumukset ainakin ovat muuttuneet radikaalisti. Heha, jos työkäyttöön hankittuja vaatteita ei lasketa, olen viimeksi shoppaillut Sydneyssä, sieläkin saalis oli kai kolmisen paitaa :D Muutenkin on krääsän keräily jäänyt ihan vähän vaan.

Mulla on ikävä mun yhen megan mokkulaa. Voi että se oli ihana, nopea ja uskollinen kun vertaa Mäkkinettiin. Sillä katsoi Youtubea ja kaikkea! Spotifykin kuului, oi niitä aikoja. Ja mun isoja kaiuttimia mulla on kanssa ikävä. Läppärissä ei käytännössä ole kaiuttimia ja en vain tykkää napeista. Hyi minua.

Ja sitten mulla on ikävä ruisleipää <3 Ah, voiko olla mitään isompaa herkkua! Ja näkkäriä ja hapankorppuja.. Ette arvaa harmittaako, kun en ottanut ukin antamaa varhaisjoululahjaa mukaan.. Noh, nyt se on enää turha valitella. Ja oikeaa kahvia! Entäs halpaa ruokaa sitten ylipäätään? Ja halpaa alkoholia. Tai omaa keittiötä, jossa voisi rauhassa täyttää jääkaapin ja kaapit ihan millä haluaa? Ostaa ihan mitä vain keittiötavaroita, eikä vain etsiä kissojen ja koirien kanssa niitä muutamaa kahvikuppia, joista yksi löytyy loppujen lopuksi sohvan takaa likaisena muiden olinpaikan jäädessä vielä arvoitukseksi.

Omaa huonetta/kämppää, jotain omaa tilaa, jonka seinät voisi ripustella täyteen tauluja ja jonne voisi ostaa kaikkea ihanaa. Täällä ollessa kun tietää kohta taas lähtevänsä tien päälle, ei autoon lisempien rojujen hamstraus kuitenkaan inspiroi ihan kauheasti.

Ja mulla on ikävä ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä kanssani. Että osaisi pitkästä aikaa oikeasti käyttää kieltä, jota puhuu, heitellä sanaleikkejä ja viljellä sarkasmia.. Nii, sarkasmia ymmärtäviä ihmisiä mulla on kanssa ikävä. Näille se on täysi mysteeri ja siinä saakin sitten tovin selitellä.. Eheh.

Mulla on kanssa ikävä mun Rellua. Falco tympii liikaa. En edes aloita. Mutta Rellu, ah! Se oli sopivan kokoinen, pieni ja näppärä. Eikä mulla sen kanssa ollut ikinä mitään ongelmia.

Mun kädet sanoo kanssa, että mulla on ikävä tiskiharjaa! Ne on niin kuivat kuin korput, eikä mikään rasva auta! Täällä kun ei olla kuultu tiskiharjasta, sienistä ja räteistä vaan.. Ja kun päivittäin töissä lilluttaa käsiään tiskivedessä..

Sitten mulla on ikävä vanhoihin duunipaikkoihin. Siellä oli viinoja ja likööreitä mistä valita, kaikki eivät juoneet vain Jackia, Johnia ja Jimiä. Ja siellä joku joskus joikin viskinsä/bourboninsa ilman cokea. Täällä raaka viina on tuntematon käsite. Siellä kanssa työvuorolista tuli öbaut viikkoa aiemmin kolmeksi viikoksi kerrallaan. Täällä kerran viikossa, yleensä kun uutta listaa on kulunut vähintään kaksi päivää.

Ja on mulla varmaan vaikka kuinka paljon lisää ikävä asioita. Ja paljon asioita, joita tulen jäämään ikävöimään täältä!

(Kuvat Googlen kuvahausta, haha :D)