Puolivuotisjulkaisu

Dodiin, nyt ollaan jo siinä pisteessä, että olen ollut reissussa puoli vuotta. Puoli vuotta sitten lähdin Helsinki-Vantaalta kohti suurta ja tuntematonta ja puolen vuoden päästä olen takaisin Suomessa. Päivät pallon alapuolella vähenevät siis uhkaavaa vauhtia, vaikka eivät ne tätä aiemminkaan ole ainakaan lisääntyneet. Tästä lähtien ollaan kuitenkin lähempänä loppua kuin alkua. Nyt yhtäkkiä tuntuu kuitenkin, että vielähän on kamalasti jäljellä, ennen kuin taas olen rakkaassa kotimaassani. Puolessa vuodessahan ehtii tapahtua ihan kamalasti!
(Varautukaan kuvaoksennukseen puolen vuoden ajalta! :D)

Ensin oltiin Hong Kongissa kolme päivää. Takana Suomessa valvottu yö, siitä huolimatta valvottu suhteellisen pitkä lento matka. Rasittavasta bussisompailusta huolimatta löydettiin hostellille turvallisesti. Hong Kongissa lähinnä kierreltiin ja ihmeteltiin, toivuttiin jet lagista ja hengailtiin. Tavattiin Ken, jonka kanssa sompailtiin yksi ilta. Pakattiin kamat ja päädyttiin ongelmitta lentokentälle.

Hong Kongilaista pinkkiä muovirahaa.

Turisti!

Coolit, aidot merkkilasit luotettavalta katukauppiaalta.

Hong Kongilaista sateenvarjovilinää.

Hong Kongista lennettiin taas turvallisesti Perthiin, jossa T oli vastassa. Lahjottiin sitä Jallulla ja lakritsilla ja se heitti meidät hostellilllemme. Kertoili kaikkia juttuja lähinnä Perthistä ja soitti meille Down Under biisin: Welcome to Australia, you might accidentally get killed. Väsyneinä ja innoissamme päästiin nukkumaan ja parantelemaan jet lagia. Jota ei Hong Kong ei lisännyt, mutta jota oli vieläkin jäljellä Suomen aikaeroista johtuen.

"Uskollinen" kotimme.

Perthissä meni muutama päivä ihan vain kierrellessä ja ihmetellessä. Jossain vaiheessa saatiin aloitettua autoasiaa enemmän ja töiden hakuakin ajateltua. Potentiaalinen auto löytyi suhteellisen helposti Fabianilta ja päätettiin ostaa se. Samana iltana toinen päätti kuitenkin, että haluaisi mielummin olla Suomessa. Noh, mitäpä minä siinä estelemään, jos toinen on sitä mieltä niin lähtekööt. Kurjaahan sitä on väkisin matkustaa. Minä taas tekstaamaan Jonnelle, että mitä jos pyytäisin sitä tänne niinkuin nyt.. Ostin auton, järjestettiin käytännönasiat ja suunnattiin nokka kohti Sydneytä.

15.-23.9.10 kului siis tien päällä Perthistä Sydneyyn. Matkalla oli kamalasti kaikkea, vaikka oikeasti ei mitään. Muutamia huoltoasemia siellä täällä, kengurunraatoja ja rekkoja. Maisemat olivat upeita ja tiet suoria ja pitkiä.

Kalgoorlien ruuhkaa.

Super Pit Kalgoorliessa.

Pildappa rock.

Sydneyyn saavuttiin turvallisesti, yövyttiin yksi yö hostellissa ihan oikeassa sängyssä ja lähdettiin retkelle. Retki ei kauas vienyt, kun auton rengas oli vähän kuin puhki. (Ei ole paljon parantunut vieläkään, nyt toisaalta toisen puolen takarengas.) Siitä ne ongelmat auton kanssa alkoivat. Ja retken jälkeen erosivat kahden matkaajan tiet. Oli eri intressit ja ch. jäi yksin pallon alapuolelle. Nukuin autossa, etsin töitä mäkkärissä ja löysinkin jotain.

Sydney.

Three sisters.

Ihka ensimmäinen työpaikka oli postinkantaja. Tai mainosten jakaja. Samalla muutin hostelliin pois autosta, Sydney City Resortiin. Kumpikaan ei kamalan pitkään kestänyt, duunit lopetin aika äkkiä samoin kuin vaihdoin hostellia. Uusi osoite siis Balmain Backpackers, joka on ehkä maailman paras hostelli. Hyvä tuuri siis kerrankin. Ja ei City Resortistakaan pelkkiä huonoja muistoja jäänyt, tapasinhan siellä Joshin, josta tuli hyvä ystäväni ja josta oli isosti suurta apua!

Ei aikaakaan, niin sain uuden duunipaikan AIM cafesta, jossa äkkiä teinkin täyttä päivää. Oli mukavaa ja päivät kuluivat nopeasti töissä ja hostellilla hengaillen sekä odottaessa Jonnea. Auton kanssa oli häikkää ja siihen tuhlasin kamalasti energiaa. Omiin nimiin rekisteröiminen ei ollutkaan ihan niin helppoa, kuin olisin toivonut, mutta onneksi oli Josh apuna. Ja 27.10. Jonne jo saapuikin.

Bondi Beach.

Kitara ostokseni.

Puolet hiuksistakin lähti Sydneyssä.

Puistoeläin aka. Possumi.

Sydneystä jatkettiin matkaa eteenpäin 15.11. alkaen suuntana Melbourne. Ennen kuin päästiin Melbourneen asti, ehdittiin kuitenkin kierrellä ja kaarrella ainakin reilun 3000km edestä. Nähtiin Wallhalla, Philip Island, vähän sitä sun tätä ja käytiin poimimassa kirsikoitakin. Jouluksi kuitenkin vihdoin päästiin Melbsiin  ja vietettiin siellä Jonnen tavallaan sukulaisten kanssa Joulua.

Todistusaineistoa siitä, että minäkin olen joskus soittanut ahkerasti kitaraa (Vaikkakin tälläkertaa Jonnen).
Kuva muuten kuolleiden lintujen -rannalta.

Nicholsonista. (Käytiin siis uimassa ja pistettiin kamat narulle kuivumaan. Muuta pointtia kuvassa ei olekaan :D)

Wallhalla.

Philip Island.

Vähän jumituttiinkin Melbourneen, kahdesti lähdettiin sieltä ja palattiin kuitenkin kummallakin kerralla. Ensin lähdettiin poimimaan päärynöitä (osoittautuivat kuitenkin paskoiksi nektariineiksi) ja toisella kerralla suunnattiin kohti Great Ocean roadia (jolle ei vieläkään olla päästy), mutta käännyttiin takaisin, kun Jonne sai töitä.

Beach Boxes.

Joulupäivänä.

Lähdettiin retkelle suomalaisten kanssa Melbournessa.

Mustia Joutsenia.

Ajelulta Sheppartoniin. Oli vain pienen kapeaa ja mutkaista. "Oikotie."

Yksi Sheppartonin kuuluisista(?) maalatuista lehmistä.

Päärynänpoimintareissun tulos. Yksi Binillinen nektariineja päivän aikana. Arvo $30.

Nyt ollaan asetuttu Swan Hilliin, jossa työskentelen tarjoilijana/baarimikkona. Tarkoitus täällä olisi olla öbaut kahdesta kolmeen kuukautta, elikkä jonnekkin maalis/huhti/toukokuulle. Että saa vähän rahaa säästöön tulevia koitoksia varten. Tulevat koitokset ovat luultavimmin Adelaiden ja Alice Springsin suunnalla, ehkä Tasmaniassa? Mitä tähän seuraavaan puoleen vuoteen nyt sitten tulee mahtumaan!

Välillä iskee koti-ikävä. Ja välillä haluaisi ihan kamalasti olla Suomessa. Toisaalta taas, eihän tätä mihinkään vaihtaisi! Kaikki mitä täällä on, on kamalan ihanaa ja uutta. Puolen vuoden jälkeen helposti vain unohtaa sen kaiken uuden ja ihanan, on mukamas tottunut! Mutta taas kun alkaa miettimään, niin löytää sen kaiken ihanuuden, mistä muuten jäisi paitsi, jos olisi vain Suomessa. Tuskinpa ikinä tulen kotimaatani lopullisesti muualle vaihtamaan. Mutta en tätä reissuakaan!