Nyt on käynyt niin, että tiiviin viiden kuukauden 24/7 yhdessä olon jälkeen ch. on jäänyt yksin Swan Hilliin. Jonne sai Melbournesta töitä öbaut kolmeksi päiväksi, maanantai - keskiviikko, ja lähti nyt tänään sitten suureen kaupunkiin kolmen ja puolen sadan kilometrin päähän. Vähän oli haikeata saattaa toinen juna-asemalle, missä nousi nelivaunuisen taajamajunan kyytiin..
Noh, ehkä se on välillä ihan hyvä olla yksin! Ainakin allekirjoittanut on täysin sitä mieltä ja vähän innoissaankin "omasta ajasta". Töissähän se lähinnä tulee menemään (hyvä niin!), keskiviikkona vasta kai seuraava vapaa (jos vielä menee samalla kaavalla kuin aiemmat viikot..). Ja Jonnehan on silloin jo ehkä takaisin. Toivottavasti kuitenkin jatkuisi hommat vähän pidempään.. Tai nopeasti kuuluisi jostain muualta positiivisia työuutisia.
Töissä on ollut suhteellisen perus, tänään tosin on bistropäivä, jee. Vähän vaihtelua. Baari on ollut normaali hiljainen itsensä - ei mitään tekemistä siis. Kotkan paria kuppilaa entistä kovempi ikävä vaan.. Siellä oli sentään jääpalakoneet! Ja kruunukorkilliset pullot avattiin avaajalla <3 Mun kädet kertoo kanssa, että ne vihaa kierrekorkkeja. Ihan ymmärrettävää, ne ei läheskään niin helposti avaannu avaajalla, avaajia on öbaut kolme koko baarissa ja kädet ei Suomessa tykännyt pidemmän päälle edes Tehojen availusta! Siihen verrattuna kruunukorkit suorastaan silpovat käsiä..MUR!
(..kesäisiä puistoiltoja/kavereiden illanistujaisia ajatellen kierrekorkit ovat kyllä parhaita keksintöjä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti