Tasmania - Penguin ja pingviinit

Hei taas. Vasta kolmatta kertaa tänään. Voipi olla, että pidetään tämän päivän kirjoittelusaldo siinä "kolmas kerta toden sanoo" (sanonnasta varmaan lisää, kun kerron teille miten meidän Great Ocean Road tälläkertaa sujui) ja jatketaan kirjoittelua taas huomenna. Toivottavasti. (Tai vähemmän toivottavasti.. En oikein tiedä, toivonko saavani pikaisesti töitä vai luvan lomailla sen aikaa kun Jonne käy töissä.. Kumpikin kun on ihan houkutteleva ajatus..)

Päivän viimeinen aihe tänään on Tasmanian ensimmäinen päivä. Eletään siis vuotta 2011, kuukautta huhtikuu ja päivää sunnuntai päivämäärältään seitsemästoista. Ja päivä jäi historiaan tosiaan siitä, että se oli ch.n ensimmäinen päivä Tasmaniassa ja ensimmäinen päivä kun näki niin paljon pingviinejä yhden päivän aikana. (Näinkö niitä oikeastikin? Se selviää kun luet tätä merkintää eteenpäin.)

Joo, ei ole ch.ta vähään aikaan kristillisissä osotteissa näkynyt, jossei jotain pikkuveljen rippijuhlia ym lasketa. :D

Herättiin tosiaan joskus viiden jälkeen, kun jengi kuulutteli ihmisiä valmistautumaan autokansille ja ajamaan autoaan ulos. Oltiin viimeisiä. Laiva oli satamassa siis kuuden aikaan, sen jälkeen lähtemisselvittelyjä.. Meni kuitenkin paljon nopeammin, kuin mitä laivaan pääseminen.

Laiva saapui Devonportiin ja jatkettiin samantien matkaa vähän lännemmäs, Penguin nimiseen kaupunkiin! Ja voih, miten siellä olikaan pingviinejä!

Vähän turisteja? No kai sitä välillä pitää olla!
Oli kanssa sunnuntai ja sunnuntaisin Penguinissa on markkinapäivä. Meillä oli hyvin aikaa tehä aamupalaa ja harrastaa yleistä hengailua ennen markkinoiden alkua 9 ja oltiin vissiin ensimmäiset ihmiset siellä! :D

Niillä oli siellä bändi ja kaikkea! Kunnon pikkukylän markkinatunnelmaa <3 Tykkäsin aika paljon! Ja kamalasti kaikkea ihanaa tavaraa, mikä ei kuitenkaan ehkä ihan autoelämään sovellu.. Muuten valikoima oli ehkä vähän pienempi kuin mitä Melbournessa ja silleenn.. Mutta tunnelma..

Vietettiin siellä vajaa viitisen tuntia. Käveltiin, ihmeteltiin, tutkittiin ja vain nautittiin olemisesta. Mahtava sunnuntai!

Markkinoiden jälkeen palattiin takaisin isolle pingviinille ja mentiin infosta kyselemään pingviineistä. (Niistä oikeista.) Infotäti oli kamalan pahoillaan ja kertoi, että kausi on ohi. Että Penguinissa ei ole yhtään pingviiniä enään, kaikki ovat lähteneet jonnekin muualle missä nyt talveaan viettävätkään, mutta vähän lännemmässä, Burniessa, on vielä kuulemma muutama jäljellä. Että jos ollaan onnekkaita ja pidetään sormet ristissä ja peukut pystyssä, saatetaan nähdä.

Ei oltu kovinkaan rohkaistuneita kyseisestä, mutta lähdettiin kuitenkin Burnieen, jos siellä kuitenkin olisi muutama.. Sielläkin mentiin infoon pingviinitiedustelulle, mutta setä selitti vain platypuksista. Sivulauseessa "joo, on tossa toi pingviiniobservatorio, kyllä siellä niitä on, platypuksia on tuollatäällä, teette ton kävelyn ja ..." Sedästä ei siis oikein ottanut selkoa, mutta ainakin kuulosti rohkaisevammalle, että niitä on.. Platypuksia siis ainakin.

 Pikkupingviini, fairy penguin, blue penguin.. Son siis tosiaan toi pienin noista. Ja muut on jotain muita pingviinejä.

Pingviineissä on se juttu, että ne tulevat esille vasta pimeällä/hämärällä, auringonlaskun jälkeen. Meillä oli siis aika paljon aikaa tuhlattavana ja tehtiin käppäilyä Burniessa. Oli aika paljon isompi paikka kun mitä Penguin. Ostettiin meille mm. paistinpannu. Jee. Tehtiin ruokaa ja odoteltiin pingviinejä saapuviksi.

Kun aurinko vihdoin laski, majoituttiin observatorion lähettyville ja tuijoteltiin kurkistusaukoista pimeään. Vähän ajan päästä pingviinejä näkyi jokapuolella! Tai siis niin ainakin luuli.. Silmät tekivät tepposia tai jotain, kun "pingviinit" eivät kuitenkaan minnekään liikkuneet. Taskulamput ja kamerat olivat tietenkin ankarasti kiellettyjä, pikkupingviineillä kun on herkät silmät.

Pimeään tuijottelua kesti aika kauan. Ja se alkoi käydä aika tylsäksi. Päätettiin kävellä vähän matkaa rantatietä pitkin ja lepuuttaa silmiä.

Ehdittiin kävellä ehkä kymmenen metriä, kun Jonne bongasi pingviinejä heinikosta. Niitä oli kolme ja aluksi nolivat suhteellisen kaukana ja piilossa, mutta kun vain hiljaa katseli ja ihmetteli, ne uskaltautuivat tulemaan vähän lähemmäs. Ja voi miten ne poseerasivat, jos vain omistaisin kameran jalan ja tarpeeksi hyvän kameran ilman salamaa kuvaamiseen... Voih. Ja niiden ääni? Muistutti vähän murinaa ja rääkymistä. Ei niin kaunista tai söpöä kuin olennot itsessään.

Tutkiskeltiin aikamme toisiamme, mutta muut paikalla olevat tajusivat meidän kai löytäneen kyseisiä pikkulintuja ja tulivat paikalle heilumaan ja ihmettelemään ja pelottelemaan lintuja pois. Myöhemmin ei enään niitä nähty, mutta olipahan nähty jo kerran. Voitiin mennä hyvillä mielellä nukkumaan.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa se platypuspaikka, josta infosetä meille kovasti hehkutti. Se ei olisi pitkän matkan päässä, itseasiassa matkan varrellakin! Oltiin valmiiksi jo aika innoissamme platypuksista!