Swan Hill - Tasmania

Terveisiä täältä Suom..Eikun Australiasta. Täällä vaan on vähän syksy ja en vain osaa kuvitella tänne kyseistä vuoden aikaa.. Tai en osannut ennen kuin näin. Tuntuu vaan vieläkin kokoajan, että olisi Suomessa, kun puut ovat ruskasta keltaisia ja aurinko laskee oranssina liian lyhyen valoisan ajan jälkeen.

Havupuumetsät ovat kanssa yksi, joka vain kuuluu Suomeen. Auttamatta kotoisa olo. En tiedä onko ikävä Suomeen lisääntynyt vai tuntuuko vain siltä, että voisihan täälläkin elää.

Noi ylemmät kuvat on mt.Franklinin Camp Groundilta, jossa oltiin toinen yö Swan Hillin jälkeen ja viimeinen yö ennen lauttaa Tasmaniaan. Ensimmäinen yö oltiin jollain levähdyspaikalla vähän ennen Bendigoa ja seuraava päivä tosiaan vietettiin Bendigossa kierrellen. Ei me ihan kamalasti kierrelty, minä lähinnä. Leikkautin pääni tasapituiseksi joka puolelta ja ostin kovan kitaralaukun siltä varalta, että täältä pitää joskus tulla Suomeen ja haluaisin kitarankin mukaan.

Täytyy myöntää, että ihan vähän vain taisin olla kiintynyt punaiseen tukkaan ja ominut sen identiteettiini, että kriiseilen vieläkin haaleanpunaisten latvojeni perään.. Nyt tuntuu siltä, että olen joku ihme hiippari, en ch. ollenkaan. Nojoo, tottumiskysymys kai. En kyllä malta odottaa, että pääsen Suomeen punaisten markettihiusvärien luokse <3

Vika ilta mantereella leikittiin leirielämää nuotiolla paistettujen makkaroiden kanssa.. En tiedä houkuttaako kokemus kokeilemaan sitä toistamiseen täällä.. Tai kokemus itsessään oli loistava, en vaan ole kovinkaan vakuuttunut paikallisista makkaroista. Novat vähintään epäilyttäviä! (Sitä ei voi selittää, eikä kuvakaan kerro mitään totuudesta. Se pitää tuntea. Millainen löllö ja ällöttävä ja limainen se koostumus on raakana.. Hrr..) Mutta ihan hyviä ne olivat, jos ei tarkemmin miettinyt niiden olemusta.

Ja oli kyllä rattoisaa istua nuotiolla ja paistella makkaraa ja katsella keltaisia puita, nauttia nuotion lämmöstä.. En tiedä voiko kukaan ymmärtää, kuinka ikävä menneitä aikoja joskus voi olla? Tottakai voi.. Mutta joskus haluaisi vain palata ajassa siihen kun oli 16 ja elämä oli metsä..
Asiaan?!

Seuraavana aamuna lähdettiin kohti Melbournea.. Tai aamulla ja aamulla, iltapäivällä. Käytiin ensin käppäilemässä ja ihailemassa maisemia ja sitten hengattiin vähän aikaa ihan muutenvaan.. Mutta seuraavana päivänä kuitenkin lähdettiin liikkeelle.

Vähän ennen Melbournea pysähdyttiin tankkaamaan ja hyödyntämään huoltoasemalla olleita suihkuja <3 Satamaan saavuttiin hyvissä ajoin: lautan kun oli tarkoitus lähteä 19 ja lastaus aloitettiin 2,5h aiemmin.. Oltiin paikalla tasan puoli viideltä. Asiaan kuului kuitenkin hieman odottelua ja oltiin laivassa sisällä ehkä puoli seitsemän maissa.. Ehanaa.

 Lautalla oli mukavaa. Vähän kuin olisi Ruotsin risteilyllä ollut, alus vaan oli vähän pienempi. Me mentiin halvimmalla systeemillä ja meillä oli ainoastaan "lepotuolit" yöksi. Hengattiin aika paljon siis muualla ja käytiin katsomassa leffateatterissa elokuvakin, Inception. Ja oli melkoisen hyvä pätkä. Ei ehkä parhaita ja juonikin oli vähän Matrixin kaltainen.. Mutta todella hyvä (varsinkin paluureissun leffatarjontaan verrattuna.. Kerrotaan siitä lisää ehkä myöhemmin).

Kaikenkaikkiaan matka sujui rattoisasti, lepotuoleissa nukkui yllättävän hyvin (varsinkin kun lentokoneessa nukkuminen on kuitenkin minulle täysin mahdotonta) ja aamulla oli sitten pirteänä ennen kuutta hereillä tyhjentämään laivaa.. No ei ehkä ihan pirteänä, mutta lähes. Ja suunnattiin nokka kohti Penguiniä ja pingviineitä! Siitä lisää kuitenkin ensi jaksossa, pysykää kanavalla, ch.n reissut ja mielenkiintoiset kirjoitukset palaa tauolta aivan hetken päästä.