Se tunne kun..(III)

 Se tunne, kun Suomi voittaa maailmanmestaruuden, olet Australiassa, heräät neljältä aamuyöllä todistamaan tapahtumaa, suomenkielinen streami hukkuu ja joudut seuraamaan ruotsinkielistä diaesitystä, kun netti on liian hidas pyörittämään videota. Joskus tosiaan haluaisi olla Suomessa enemmän kun toisinaan. Jaakko ois ollu aika jees. Mutta onnea jokatapauksessa Suomelle ja kaikille suomalaisille, jo oli aikakin! Ruotsalainen hostellilla luulee vieläkin, että huijaan sitä siitä, kuka voitti. Toisaalta, onhan 6-1 aika uskomatonta finaalissa!

Kamalasti päiviteltävää.. Tai lähinnä jorinaa, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Hostellila on mukavaa ja rakastan ihmisiä täällä! Vähän harmittaa, että ollaan lähdössä jo lauantaina.. (note to self: varaa hostelli lauantaihin asti, ettei tarvitse checkautua ulos huomenna) Mutta toisaalta, onkohan tämä juuri sitä matkustelua. Juuri kun tutustuu uusiin ihaniin ihmisiin, pitää ne hyvästellä. Epäreilua.

Mulla oli vuosipäivä matkani kanssa 14.5. Sillon varattiin lennot. Silloin odotin innoissani Australiaan pääsyä pakoa arjesta. Nyt taas on ikävä Suomeen sitä samaa arkea. Toisaalta – ihan vain sen takia, että pääsee taas joskus uuteen reissuun! Sitten ehkä Eurooppaa tai Aasiaa.. Amerikkakin (kummatkin) olisi ihan kiva joskus. Onhan tässä koko elämä aikaa!

Väsyttää!

Tinapilli ja huuliharppujamit. 

 Hostellihuoneemme. (Se aikasempi) Huomatkaa siisteys<3

Vessan lukko kiinni. 

Vessan lukko auki. Normipäivä.