6.Minun päiväni

Minun päiväni ovat suurimmaksi osaksi tylsiä. Tällähetkellä täällä Melbournessa ainakin.
Herään Jonnen kanssa samaan aikaan joskus kahdeksalta.
Tehdään aamupalaa.
Sanon Jonnelle heipat.
Käyn suihkussa.
Hengailen hetken hostellilla kun odotan että hiukset kuivuvat.
En kuitenkaan jaksa odottaa hiusten kuivumista, vaan lähden liikenteeseen märillä hiuksilla.
Menen joko kirjastoon tai kaupungille.
Hengailen joko netissä tai kiertelen jossain päämäärättömästi. Joskus saatan jopa lukea kirjaa tai neuloa jotain.
Syön jotain puolen päivän maissa. Joskus oikeaa ruokaa, joskus ostan pussillisen sipsiä.
Palailen hostellille viimeistään kun Jonne pistää viestiä, että on päässyt töistä.
Hengailen ja venailen että Jonne käy suihkussa.
Tehdään ruokaa ja juodaan pahaa instant kahvia.
Hengataan loppuilta huoneessa tylsästi lueskellen tai ulkona pihalla nauttien pari lasia goonia.
Ja sitten mennään nukkumaan.

Toisaalta, mielenkiintoisemman postauksen saisi kaikista arkisista asioista. Tai siis niistä asioista, mistä täällä on tullut arkea.

Arkea on, että on ainoa suomalainen kaikkien muiden kansalaisuuksien vallatessa hostellin.
Arkea on, että hostellilla kuulee enemmän saksaa tai ranskaa kuin englantia.
Arkea on, että öisin puissa rapistelee kissankokoisia possumeita. (Että moi vaan oravat.)
Arkea on, että keväällä on syksy.
Arkea on, että suunnitelmat ovat viikoksi eteenpäin ja sen jälkeen kaikki on vähän auki.
Arkea on nuudelipussi päivälliseksi.
Arkea on hidas nettiyhteys.
Arkea on laittaa pistorasia päälle katkaisimesta.
Arkea on erilliset kylmä-kuuma nupit jokapuolella.
Arkea on herätä autosta.
Arkea on viettää ilta siellä minne sattuu huvittaa pysähtymään.
Arkea on olla vapaa ja ilman velvollisuuksia. (Jossei auton ruokkimista lasketa.)
Arkea on tutustua uusiin ihmisiin päivittäin.
Arkea on kengurujauheliha lähikaupassa.