Sydney sight seeing

Tämän päivän ohjelma oli käydä katselemassa vähän nähtävyyttä. Edellisellä kerralla tosiaan kun ei ollut aikaa siihen yhtään (juupajuu, laiska). Jokatapauksessa kun tiesin tulevani takaisin, jätin sen siis suosiolla myöhemmäksi. Uutta ja ihmeteltävää oli viimeksi muutenkin.

 Sydney Town Hall. Luotettavasti en tiedä yhtäkään toista pysäkkiä, jolla jäädä (busseista vähän riippuu nääs, minne ne ton jälkeen jatkaa), joten jäin tutulla ja turvallisella.

Ja se sama toisesta suunnasta.

Siinä on Sydney Tower(?) ja jotain randomeja rakennuksia Pitt streetiltä. En tiedä särkeekö jonkun silmään, kun on vanhaa ja modernia yhdessä, mutta tämä tykkää. Antaa kaupungille ihan omanlaistansa ulkonäköä, kun on massiivisia ja koristeellisia kivirakennuksia lasisten pilvenpiirtäjien kanssa.

Kun on yksin liinekteessä, pitää turvautua kyseenalaisiin konsteihin kuvatakseen itseään.

Oletteko muuten huomanneet, kuinka tulee hyvä fiilis pelkästään jos luulee näyttävänsä hyvältä? Tänään ekaa kertaa varmaan kolmeen kuukauteen laitoin hiukset! Ja voi että että hyvä fiilis! ..auringonpaisteellakin saattoi toki olla osuutta asiaan. Ja uudella nahkarotsilla.

Ei ole yhtään tyhmä olo keskellä kaupunkia kuvailla seiniä.. :D Mutta siellä olen minä!

Patsasta.

Olen lähes satavarma, että toi sama didgeridoon soittaja on siinä Haloo Helsingin musiikkivideossa.. Tai sitten ne kaikki vaan näyttävät samoilta? Oliko siinä didgeridoon soittaja? Täällä on estetty kaikki videot (netin ylläpitäjä siis vaan), enkä pääse tarkastamaan..

Kameleilla auringonlaskuun? Tai jotain muuta aurinkoon ratsastamisesta..

Ja taustalla Harbour bridge. Monta kertaa olen ajellut sitä kumpaankin suuntaan (tullisilta btw), mutta eka kuva! (sekin on kai jonkinnäköinen nähtävyys.. Ja sinne voi kiivetä jotain maksua vastaan.. Kuulemma.)

"Kirahvi sanoo öriöriöri.." mutta niin sanoo kamelikin!

Kuka tunnistaa taustalla vasemmalla olevan rakennuksen? Pisteet sille.

Ja taksivene.

On se ihan tyylikkään näkönen pytinki! Sinistä ja valkoista..

Yksin hengailusta ja yksin kuvaamisen vaikeudesta. Oppitunti #667. Kameran jalka pelastaa monessa tapauksessa, mutta mallinkin pitäisi vähän keskittyä.

Noniin, nyt on jo paljon tyylikkäämpi.. Vai mitensemeni.

Varma keino yksin kuvatessa on myös vanhat kunnon pissiskuvat. Kamera mahdollisimman ylos ja katse viehkosti kameraan.

Toinen didgeridoon soittaja. Tällä oli kunnon popit meneillään, siistin kuuloista! Otin vähän videota, mutta koska kamera otaa HD tason kuvaa, en usko että sitä saa tänne näillä neteillä ladattua.. Tietysti en tiedä ennen kun kokeilen, mutta olen vähän laiskalla päällä. Koitan myöhemmin saada sen jos osaan.

Silta ja oopperatalo. Päivä oli aurinkoinen, mutta sitten taivaalle ilmestyi typeriä pilviä.

One American thought they could change our name to what?

Onneksi toisissa mestoissa on paljon turisteja. Esimerkiksi oopperatalolla (vaikka ette välttämättä uskoisi) ja he tuntevat myötätuntoa yksinäiseen pissiskuvailevaan turistiin ja auttavat hädässä. Kiitos sinulle random, joka itse ehdotit, että voisit ottaa kuvan!

Olin oopperatalossa.

Tää on oopperatalon vierestä. Noli ruuvannut katukivetykset maahan! Mikä loistava idea.

Sitten törmäsin amerikkalaiseen katuteatterityyppiin. Enkä ollut ainoa. Mahtava! Loistavaa huumoria ja osasi temppuillakin ihan hyvin. Veti kuitenkin stand upinkin samalla.

Poika toimi apurina, niin tyyppi antoi sille $10 vaivanpalkkaa.<3 (Kiristystä vanhemmille.)

Neljä metriä korkea toi yksipyöräinen.

Hei minä täällä taas.

Katutaiteilijoita löytyy paljon! Kitaran tai viulunsoittajia en jaksanut kuvata. Ja yhtään pillipiiparia en tälläkertaa nähnyt. Musiikkia on siis eniten, mutta kanssa kuvataidetta. Aboriginaalit tekevät paljon omia perinteisiä töitään ja välillä löytyy modernimpaakin. Tyypillä siis messissä vain paperit ja läjä mustia kuulakärkikyniä.

Kukaan multa (blogissa) ei ole kysynyt tykkäänkö enemmän Sydneystä vai Melbournesta. Se on kuitenkin perus kysymys aina ja kaikkialla, jos on käynyt kummassakin kaupungissa. Itse tykkään enemmän Sydneystä.