Lueskelin tossa vähän aikaa sitten joitain matkablogeja, lähinnä Australiaan liittyen ja muutamia muita sieltä täältä. Melkein tuli paha mieli, kun kaikilla tuntui olevan niin hyvä, helppo ja kokemusrikas reissu.
Eipä, onhan tässä minunkin reissussani kokemuksia ollut, paljonkin. Sekä hyviä että huonoja on ehtinyt näkemään näinkin alussa matkaa. Paska työpaikka ja rottahostelli olivat ehkä huonoja. Samoin kylmät yöt autossa ja paperiasioiden hoitelu. Kaikki nekin vaikuttavat ihan arvokkailta näin vähän ajan päästä katsottuna. Samba edellisen hostellin katolla, leireily auton kanssa, opiskelijabileet Perthissä, HongKongin kuuman hiostavat yöt ulkona kaljan kanssa.. Vain esimerkkejä niistä kaikista hyvistä, mitä on ollut. Ja olen ollut reissussa vasta kuukauden!
Tällä hetkellä mieltä painavat kuitenkin kaikki asiat, mille en voi mitään. Se, kuinka rahojen siirtymisessä maasta toiseen kestää kauan, kuinka autoasia osoittautuikin hankalammaksi ja kalliimmaksi, kuin mitä oli odottanut..Tänään tosiaan piti pyytää sen takia Suomesta vähän avustusta. Budjetti ei ihan pitänytkään niin hyvin, kuin oli kuvitellut. Siihenkin tosin vaikuttivat monet minusta riippumattomatkin seikat.
Esimerkiksi en ollut osannut odottaa, että lähdettäisiin samantien Perthistä Sydneyyn ilman, että tehdään ensin yhtään töitä. Samoin se, että auto olisi kokonaan minun, että ostaisin sen yksin ja olisin vastuussa kaikista sen kuluista alkumatkan bensoja lukuunottamatta tuli vähän ennakoimatta. Olen yrittänyt elää kamalan säästeeliäästi, mutta mässäilypäiviä (mässäiltiin sitten kirja- tai karkkikaupassa) oli kuitenkin vähän turhan monta, samoin mäkkärissä tuli syötyä ehkä turhan monta ateriaa "koska siinä säästää, kun voi nettiä käyttää sitten ilmaiseksi". Sai sitä nettiä käyttää pelkän kahvinkin ostettua.
En myöskään ollut osannut ennakoida, että töiden haku olisi näin hankalaa. Toisaalta, jos englanti vielä vähän tökkii, on sitä kaupungista ehkä hankala saada mitään kamalan hyvää työtä. Varsinkin kun autoasioiden järjestely vie kamalan paljon aikaa. Ehkä pitää siis nyt lakata vaan stressaamasta kaikkea muuta samaan aikaan.
Venailua ja odottelua inhoan ehkä kaikkein eniten. Milloin pitää odotella vastausta jostain, milloin virastossa, koska rahojen siirtymisissä.. Tuntuu, että se kaikki on vain turhaa aikaa, mutta jos osaisi elää vaikka hetkessä, ehkä siitä ajasta kun ei voi tehdä mitään, pitäisikin tehdä aikaa, milloin ei saa tehdä mitään. Jos se sitten olisi vähän enemmän lomaa, eikä vain stressaavaa aikaa, jolloin odottelee kolmannen osapuolen hoitavan asioita. Ei saa tehdä mitään sisältää myös, ettei saa stressata.
Tästä lähin lupaan (yrittää) olla stressaamatta sellaisista asioista joille en voi mitään. Sisältäen myös stressaamisen siitä, millainen tämän matkan pitäisi olla. Koska eihän tämän pidä olla mitään. Tämä on juuri sellainen, kuin tästä teen (hieman muiden tahojen avustuksella/häirinnällä). Ihan sama, millaisia muiden matkabloggaajien matkat ovat olleet. Minä olen ch ja tämä on minun matkani. Ja huomenna lähden ehkä Newtowniin juomaan kaljan sen kunniaksi. Ehkä jopa ensimmäisen itseostaman baarikaljan koko reissun aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti