Heräilin tänään yhdentoista jälkeen, keittelin puurot, hengasin vähän. Kävin netissä katsomassa CommonWealth pankkitilin katteen ja koska se oli plussalla, päätin lähteä etsimään inspectoria Bondi Junctionista. Olin katsonut sen valmiiksi jo eilen. (Ja taas vertailematta muihin, päätynyt ensimmäiseen, minkä löysin edes vähän läheltä. En kyllä uskalla tehdä jälkivertailuakaan.)
Eksyin taas kerran matkalla, mutta jotenkin ihmeen kaupalla taas kuitenkin löysin oikeaan paikkaan. Googlemapsin reittiohjeet ovat kyllä mainioita. Not. Jotenkin aina onnistun hukkaamaan itseni pois reitiltä, mutta myöhemmin löytämään takaisin reitin puolenvälin jälkeen. Tarkoituksena selvästi on vain oikaista, muuten reitti olisi pitkä ja mielenkiinnoton.
Jätin auton huoltomiehen huomiin ja lähdin itse tutkimaan kauppoja. Ostin kuulokemikkisysteemin, jotta nyt sitten ehkä joskus oikeasti voin jutella sillä Skypellä. Kuulokkeet tosin ovat muutenkin hajonneet, että olisin kuitenkin tarvinnut uudet. Nyt hoitui kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja sain niistä $6 alennustakin! Maksoivat näinollen vain $23! Hihuu, selvää säästöä. Löysin toisesta kaupasta kivan pienen suoristusraudankin vain $19 ja päätin, että ostan sen, jos auto läpäisee testin. Parina päivänä olen muutenkin miettinyt, että hitto suoristusrauta olisi kätevä! Jäi suoristin kuitenkin ostamatta.
Pääsin takaisin tarkastajamiehen luokse ja se näytti kamalan iloiselta. Petollista: voi joko tarkoittaa hyvää minulle (hymyilee asiakkaan puolesta) tai hyvää hänelle (lisää rahaa, hähää).
Tällä kertaa se oli kai sekä että.
Auto oli paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä hän oli olettanut, selviän siis todella vähällä. Ainoastaan kaikki renkaat pitää vaihtaa (nojoo, voi olla, että niistä alkaa olla vähän jokaisesta urat hävinnyt), jarru korjata (se tärisyttää typerästi, kun kovemmalla vauhdilla painaa jarrua), pyyhkijänsulat vaihtaa (siis siksi ne vinkuvat inhottavasti!) ja töötti korjata (hyvä! Pääsenpähän vihdoin tööttäilemään takaisin kaikille törpöille).
Tiedän, tiedän, kaikki vaikuttavat ajoturvallisuuteen ja pitää korjauttaa. Mutta se tulee maksamaan ~$1100! Riippuen siitä töötistä. Huoltomies kun ei osannut sanoa, mikä siinä on vikana. Nice. Plus sitten Green slip (blue slipiä ei enää tarvitse maksaa, kun tarkastus on jo tehty. Kunhan korjauttaa kaikki huomautetut viat. Se oli $70.) ~$650 ja rego itsessään kai jotain kuudensadan paikkeilla sekin. Eli dodiin, senverran lisähintaa $1900 ostohinnan päälle! Eipä tässä kai auta kun keksiä kikkailukeinoja.
1.) Suunnittelin, että pitää tutkia Victorian käytäntö. Nyt kun auto on valmiiksi jo vicin kilvissä, tarvitsisi vain vaihtaa osoite Victoriaan, maksaa rego ja käydä hakemassa paperit ja tarrat sieltä (toivottavasti jostain lähellä rajaa sijaitsevasta postista tai jostain. Pitää etsiä myös potentiaalisia osoitteenvaihtopaikkoja). Toivottavasti. En siis oikeasti tiedä, miten se käytännössä menee, pitää huomenna tai viimeistään maanantaina ottaa selvää.
2.) Männynkävyt - mun lempiruokaa -suunnitelma. Eli maksaa koko vitun hoito ja stressata sitten loppureissu siitä, kuinka on ajanut itsensä ja vanhempansa mierontielle, elää kävyillä ja havunneulasille ja toivoa, että kesälläkin sataa, ettei tarvitse merivettä juoda.
3.) Jättää auto sinne missä se on, pakata tavarat ja siirtää paluulento huomiselle.
Vähän tulee koti-ikävä kaiken tämän säädön takia! Ihan tällaiseksi en osannut alkureissua suunnitella. Ehkä kohta jossainvaiheessa voi aloittaa oikean reissun: tehdä töitä, chillata (chillata, ei stressata!), kierrellä, katsella maailmaa, kokea ja pitää hauskaa.
Ja tällaisilla heikoilla hetkillä sortuu helposti jossitteluunkin, vaikka se turhaa onkin.
Jos olisin tiennyt, että tulen lähtemään yksin, olisin voinut lähteä vaikka aubairiksi.
Jos olisin tiennyt, että Jaska ei tule olemaan täällä kuin reilu kolme viikkoa, olisin voinut siirtää omaa matkaani ja vaihtaa matkakaverin Jonneen jo Suomessa.
Jos olisin tiennyt, että auto tulee olemaan vitunmoinen riesa, olisin jättänyt sen ostamatta.
Jos olisin tiennyt, että auto muutenkin jää kokonaan minun vastuulleni kaikkine riesoineen ja kustannuksineen (oletuksella siis, että olisin tiennyt, että siitä tulee moinen riesa) olisin satavarmasti jättänyt sen ostamatta.
Älkää pelätkö, en mä ketään ole tappamassa..Vielä. Ärsyttää vaan. Ja älkää käsittäkö väärin, rakastan syvästi autoani. Se on paras ystäväni. Mutta voi jeesus, että se osaa olla rasittava! Murrosikä. 14v, -96. Siitä sen on pakko johtua.
Ja älkää myöskään pelätkö, on mulla täällä välillä ihan kivaakin. Nautin omalla masokistisella tavalla tästä kaikesta. Ja siitä, että pärjää ja selviää. Jos ajattelen positiivisesti, ainakin opin joka asiasta jotain. Ja loppureissusta ei tarvitse tulla kuin kohtalainen, että se minun silmissäni on täydellinen. Heh. Hyvä siitä tulee tulemaan. Ja sunnuntaina Joshua lupasi esitellä minulle kaupunkia. Hihuu. Jätän ehkä auton suosiolla Balmainiin ja siirryn kaupunkiin bussilla, tänäänkin sai odotella puolitoista tuntia ruuhkassa, että pääsi Bondista Balmainiin. (Miinus se aika, minkä taas vietin eksyksissä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti