Mitä vittuu vaan

Täänään tapahtui koko matkan randomein tapahtuma! No okei, onhan tämä toisella puolella maapalloa ja täällä on kamalasti kaikkea upeaa ja uskomatonta, mitä pieni suomalaistyttö katselee vain silmät selällään tietämättä oikein mitä ajatella. Milloin leijuu pilvissä ihan vain muuten vaan, kun tuntuu että omistaa koko maailman. Milloin taas haluaa takaisin kotiin, kääriytyä vilttiin ja juoda kupin teetä, katsoa ehkä vähän Salattuja elämiä, kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan ja tuntee, että on ihan yksin maailmassa. (Viimeaikoina onneksi enemmän edellä mainittua..)

Sinänsä tuntuu siis ehkä liioitellulta, kutsua tämän päiväistä randomeimmaksi ja ihmeellisimmäksi, mitä täällä on tapahtunut.. Mutta ottaen huomioon,  että en ole puhunut suomea yhtään sen jälkeen, kun erottiin Jaskan kanssa 27.9. jos mukaan ei lasketa öbaut kolmea Skypekeskustelua ja muutamaa puhelinsoittoa.. Ja että Australiassa en ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen, jos Jaskaa ja Tommia ei lasketa.. Tuntuu se ihan vain hieman(!!!)  randomilta tavata omassa hostellissa meksikolainen, 24 vuotta Meksikossa asunut Taneli, joka puhuu suomea!

Eilen istuttiin kanssa samassa pöydässä senkin kanssa, mutta kansalaisuudet eivät tulleet puheeksi. Tänään sitten kysyi, mistä olen kotoisin ja ilmeni, että sillä on suomalainen äiti. Vaikka kaveri on asunut käytännössä koko ikänsä Meksikossa, puhuu se savoa! Käynyt armeijan Suomessa ja silloin tällöin kylässä sukulaisillaan, mutta.. Voi mahdotonta! En vain ymmärrä. Ja jotain niin siistiä! Ja randomia. Suomessa on niin vähän ihmisiä, että ei ihme, ettei niihin täällä törmää.. Suomea puhuvia meksikolaisia kuitenkin riittää jokapuolella. :D

Toisaalta, jos ottaa huomioon, että pelkässä Mexico Cityssä asuu 20milj. ihmistä ja Suomessa.. Ei ihan kovin montaa.. Mutta suomea puhuvia?!? Hii!