Puhelintyttö

Kirjottelen tätä nyt hostellin tietokonehuoneen aulassa, enkä uskalla liikuttaa konetta milliäkään. Kurottelen siis typerästi lattialla istuessani säärten päällä olevan koneen ylle.. Netti kettuilee taas ja pelkään, että jos kone liikahtaakin, niin yhteys katkeaa taas. Mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. 8)

Tytöllä on taas puhelin. Osti uuden, koska vanhan korjauksessa (vaikka sen loppujen lopuksi olisi saanutkin melko edullisesti) olisi kestänyt vielä muutaman päivän ja kuitenkin ainakin viisi päivää olin jo ilman konetta, en jaksanut enää. Kaikki vanhat ja uudet numerot kyllä menivät vanhan puhelimen myötä, en ollut fiksuna tyttönä tallentanut niitä Vodafounin simkortilleni. Jotenkin en osannut ajatella vaihtoehtoa, että puhelin hajoaisi. Pitää ehkä jossain vaiheessa saada aikaiseksi korjauttaa tuo vanha, nyt kun tietää, mikä siinä on vikana.
(Mutta siis, mulla siis ei ole kenenkään numeroita. Jos haluatte jakaa omanne kanssani, pistäkää toki viestiä ja kertokaa kuka olette. 8) Jos olette turha tyyppi, ei tarvitse vaivautua. Kiitos.)

Kämppää käytiin katsomassa eilen toissapäivänä (vaikka piti käydä jo edellisenä). Olihan se ihan kiva ja silleen, mutta suhteellisen kallis, kun ottaa huomioon, että halvemmallakin saa. Sijainti oli kyllä lositava, ihan keskustassa eikä kämppä muutenkaan ollut hullumpi.. Mutta toisaalta tarkoitus ei ole kai tuhlata kaikkia rahoja keskustassa asumiseen, vaan säästää vähän tulevaisuudenkin varalle, jos sitä joskus vaikka vielä poistuu Sydneystä tämän kymmenen kuukauden aikana.

Töissä on aika randomia. Vähän tekisi mieli valittaa, mutta perjaatteesta kuitenkaan en nyt tee sitä..Mainitsen ehkä muutamia asioita.
(mitkä kaikki eivät ole minuun kohdistuvia negatiivisuuksia. esimerkiksi:)
Eilen lähdin töistä iloisesti ja oli ollut kiva päivä. Vartin päästä (olin ehtinyt käydä puhelinkorjaajalla ja olin kävelemässä jonnekin tappamaan aikaa) aloin ihmetellä kilinää mitä pidin. Ei mulla kuitenkaan mitään kolikoitakaan ollut taskussa tai mitään.. Noli pomon avaimet! Äkkiä kiireellä juoksin takaisin, mutta Boss oli ehtinyt jo häipyä. Jätin avaimet respaan.

Tänään en osannut käyttää herätyskelloa
(Tai niin luulin, aika oli vain am ja pm sekaisin. Syytin ensin herätyskelloa, mutta joku talipää oli pistänyt kellon ajan puoli vuorokautta eteenpäin.)
ja nukuin tyylikkäästi pommiin. Heräsin puoli tuntia ennen töiden alkua ja hyppäsin sen jälkeen vielä väärään bussiin. Siihen ainoaan, mikä ei mene suoraan kaupunkiin. Tyypillistä? Loppujen lopuksi en kuitenkaan myöhästynyt kuin kymmenisen minuuttia (jos katsoo pomon kelloa, oman mukaan vain viisi), koska bussi jättikin kivaan paikkaan lähemmäs Surry Hillsiä, ettei tarvinnut Town Hallilta asti kävellä. Jee. Kivasti sattuu kaikki tälläiset peräjälkeen.

Muusta en kyllä nyt jaksakaan valittaa kuin itsestäni. Taas on hyvä fiilis, enkä halua pilata sitä vatvomalla ikäviä asioita. Odottelen sellaista hetkeä, kuin takaisin hostellille päästyäni olen vielä äkäinen ja ärsyyntynyt ja puran sen sitten tänne. Pääasiassa kuitenkin tykkään olla duunissa siellä.. Välillä vaan tulee olo, että se vaan katsoo, kuinka paljon voi pompottaa ilman että vinetän. Ja tuntuu kanssa, että tunteja on ainoastaan juuri sen takia, että teen pienellä(?) rahalla mukisematta ja ahkerasti. Mutta joo, ei siitä sen enempää. 8)

Eilen käytiin Jonnen kanssa katsomassa Resident Evil Afterlife 3D:nä Eventissä. Oli aika mylly! Kamalan kallista vaan, $21,50/lippu. Mutta J oli kiva ja herrasmies ja tarjosi :) Pitää itse tarjota seuraava kierros, jos mentäisiin vaikka katsomaan uusi Saw! ..jos Jonne suostuu, mulla kun on kai tapana painaa kynnet sen kyynärvarteen aina kun säikähdän.. Vaikka siis, minähän en säiky helposti! ..ehkä vähän.