21.12.10

6:18pm.

Josko nyt vihdoin sitten voisi oikeasti kirjoittaa viimeisestä työpäivästä.. Tai edes ensimmäisestä neljän päivän vapaan jälkeen. Kaikesta on pitänyt kirjoittaa joka päivä, mutta ei ole vaan huvittanut/jaksanut. Töiden jälkeen on paljon kivempi vain hengata ja jauhaa kirsikoista.
(Huolestuttavaa tosiaan, että paljoon mitään muuta puhuttavaa ei ole kenelläkään. Mutta olemmehan me Cherry Pickereitä!)

Viime viikon torstaina tosiaan oli toinen työpäivä ensimmäisen lauantain jälkeen. Pää meinasi hajota siihen kaikkeen turhaan vapaa aikaan, kumpa vain olisi päässyt poimimaan kirsikoita ja ansaitsemaan niitä hurjia rahoja! Heh, totuus on tarua karumpaa tai jotain. Oli ehkä odotettavaakin, että nopeasti se pää hajoaa niihin kirsikoihinkin. I didn’t pick the cherries, I got picked by cherries. Eli välttämättä tulevaisuuden Australian matkaajille en suosittele kirsikan poimintaa lagi palkalla.. Tuntiliksa olisi jees.

Fiilikset viikon aikana ovat heitelleet melko laidasta laitaan. Kirsikkamaalla joka päivä mietin, kuinka kirjailen jotain oikein adjektiivirikasta kaunokirjoitusta kirsikanpoiminnan romanttisesta puolesta. Kuinka herää auringonnousun aikaan kylmään Aussikesään, vetää aamukahvit (instant -.-) naamariin ja ajaa kirsikkamaalle peltojen huurutessa ympärillä. Kirjautuu sisään, nappaa valmiiksi mutaiset tikkaat kainaloon ja lähtee liukastelemaan kuraista peltoa jonnekin toiselle laidalle välillä upoten puoleen sääreen mutaan.. Kohmeisin sormin nyppii kirsikoita irti puusta vain huomatakseen niiden olevan huonoja ja tietäen, ettei lag tule ikinä täyttymään. Kaunista ja runollista tosiaan. Haha.

Toisina hetkinä ajattelin, että oli ihan hyvä, että kirsikat poimivatkin minut. Se tuntui lähes kutsumusammatilta, oksat notkuivat meheviä punaisia marjoja/hedelmiä (ei vieläkään Jonnen kanssa olla ihan varmoja, ollaanko sittenkin marjanpoimijoita..) ja ämpäri tuntui täyttyvän hetkissä. Tikkaita ei tarvinut siirtää läheskään niin usein, kuin ämpäriä tyjnentää lagiin. Ne olivat niitä hetkiä. Parin puun jälkeen tuli taas paskoja rypäleitä. (En ymmärrä, miksi _meidän_ pitää hoitaa lajittelutyö.. Kuka hullu tekee tällaisena kautena ei tuntipalkallista lajittelukeräystä, kun sato on vielä huonompi kuin palkka!)

Joka ilta on kuitenkin ollut kiva palata kotiin, kerääntyä pöydän ääreen ja puhua kirsikoista. Vaikka on ollut parempiakin kokemuksia, en kuitenkaan tätä vaihtaisi mihinkään ihan vain näiden iltojen takia. Ja kokemus sinänsä, huonojen jälkeen hyvät tuntuvat entistä paremmilta.

Viimeisestä työpäivästä on tosiaan pitänyt kanssa kirjoittaa monet kerrat.. Tai lähinnä siitä, kuinka viimeisen työpäivän jälkeen on aina kuitenkin ollut vielä yksi päivä lisää. Alun perin sunnuntain piti olla viimeinen, sitten maanantain. Maanantaita kukaan ei oikein uskonut viimeiseksi, mutta tänään luultiin, että vihdoin olisi oikeasti viimeinen päivä.. Ja huomenna töihin! On ollut totta, että paljon on sateiden syytä. Täällä siis tosiaan satoi lauantaina ja sunnuntaina. Maanantainakin aamulla. Hiphei, paitsi, että on muutenkin kohmeessa, on myös märkä. Sunnuntaina lopetettiin työt kokonaan jo kahdentoista aikaan, kun vettä tuli niin rankasti. Ja ihan hyvä niin, kun päästiin kotiin, satoi rakeita.

Masentunut kirsikanpoimija. "Ja sinä luulit, että tänään olisi ollut viimeinen työpäivä."

Välillä mietin, että tavan paljon huonoa karmaa minulle on ehtinyt kertyä, että matka on alkanut näin.. Vaikka en valita, on ollut mahtavaa, mutta olisi voinut olla helpompaakin. Säät eivät ole olleet kovinkaan suotuisia, varsinkaan viime aikoina tai matkan alussa. Plus, että tosiaan heti parin päivän sisällä tuli isoja muutoksia, mitkä ovat vaikuttaneet tämänkin hetken taloudelliseen tilanteeseeni.. Ja työt ”Australiassa saa ihan mieletöntä liksaa.” No, kai se vähän riippuu. Postinjakohommasta on turha ehkä edes sanoa mitään. Kahvilasta sain $12 käteen (”Baari ja kahvilahommista saa vähintään $15”), mutta sekin vaikuttaa ruhtinaalliselta verrattuna tähän! Ensimmäisenä päivänä per lagi sai kai $15. Tehtiin Jonnen kanssa viisi. Tänään per lagi sai $18. Tehtiin yhteensä kahdeksan.. Noh, aina se on parempi kuin ei mitään.

Toivottavasti oikeasti viimeistä päivää odotellessa. Lupailtiin, että kahdentoista aikaan oltaisiin valmiita.. Niin meidän piti lauantaina olla yhdentoista aikaan lopetettu toisen alueen puiden latvaosat ja tehtiin niitä vielä sunnuntainakin. Kohta on Joulukin ja pitäisi päästä Melbourneen. Ehkä ei huomennakaan vaan huvita mennä.