We picked the cherries

 Eilen oli kuin olikin viimeinen kirsikanpoiminta päivä. Ja päästiin pois ennen kahtatoista, jo yhdentoista aikaan. Tosin, rakkaat gängerimme olivat kai erimielisiä asiasta, kun kerrankin tekivät yhteistyötä. Vic ja hänen traktorinsa ja Ron the haahuilija. Ronin antoi minulle luvan lähteä kolmannen lagin tultua täyteen, Victor koitti saada meitä kumpaakin jäämään vielä. "Ette halua enään yhtään tehdä? Fine, tulkaa sitten vain allekirjoittamaan kirjoihin keräämänne laatikot."

Sniikattiin toimiston kautta kämpille, käytiin kyselemässä uloskirjautumisista ja hakemassa palkkakuitit. Ne eivät ole ottaneet minulta ollenkaan  vuokraa pois! Haha, asuttiin kotonamme siis käytännössä puoleen hintaan, mikäs sen mukavampaa. Olen vaan sellainen ihminen, jota ei ole. "Älkää minusta välittäkö, minähän se vain olen."

Kotona odotti Shane ja Helen, BBQ, muutama olunen, Goon, vodka.. Mur, oli kyllä mukavaa! Ja kaiken sen vaivan arvoista. Kirsikat ovat ihan mukavia, kunhan tietää, että ne joskus loppuvat. Tai ovat jo loppuneet! Cherry Christmas sinne vaan.

Voi olla, että kaikki palataan takaisin päärynöitä ja aprikooseja varten. (Jonne lupasi kyllä tuhota kaikki aprikoosit, se inhoaa niitä. Maistuvat mummolle. :D) Halutaan tottakai sitten Campbell's Campiin, samat huoneet ja samat numerot. Two-four-five, two-four-six, two-four-seven and two-four-eight. "What number? One-zero-three-six?" Vic ja hänen traktorinsa. <3

Tänään piti siis lähteä pois kotoonta, haikeaa, tulee ehkä ikävä sitä paikkaa. Ellei sitten päätetä palata päärynöitä varten. Mietittiin moneen kertaan kirsikoiden tarkoitusta, kukaan ei tiedä kenenkään niitä ostavan, eikä niissä mitään suuria rahoja liiku. Syy niiden poimimiseen täytyy siis olla vain se, että pääsee valmiiksi kirjoille päärynöitä ja aprikooseja varten! Niissä täytyy olla isot rahat liikenteessä! ..luulen niin. Shane on siitä varma. Ja asiasta on tosiaan keskusteltu monet, monet kerrat.

Nyt ollaan matkalla Melbourneen viettämään Joulua. Jonnella on siellä tosiaan tavallaan sukulaisia ja linnoittaudumme sinne nurkkiin ainakin vähäksi aikaa. Sitten on maailma taas totaalisen auki. Ehkä etsitään Melbournesta jotain tuntipalkallista!! työtä ja pysytään siellä vähän aikaa (mieli ainakin tekisi viihtyä siellä hetki kauempaakin). Tai sitten palataan Moroopnaan (Fruitsalad city, population 7203) poimimaan päärynöitä.. Tai etsitään muuta farmityötä.. Tai jotain muuta.

(Tällähetkellä ollaan parkissa paikallisen ABC:n pihalla ja suunniteltiin jäävämme yöksikin tänne. Haha, elämä on ihanaa. Toivottavasti ei ole kamalaa ihmisvilinäruuhkaa heti aamulla..)

Have a Cherry Christmas. (Jos olen huomenna laiska, tai ylihuomenna. Yritän kuitenkin olla ahkera. Mutta mahdollista on kyllä ihan, että vain unohdan Joulun. Jos en ole vielä sanonut, täällä ei oikein tunnu Joululta yhtään.)