Jooh. Elikkäs nyt ollaan elelty jo pari päivää hostellielämää taas ja tänään vaihdetaan taas uuteen osoitteeseen. Jei. (Että minä inhoankin autoilla kaupungissa! Ja etsiä parkkipaikkaa kaupungissa! Ja raah (tulisiko-joku-minulle-autokuskiksi-kiitos!)!)

Hostelliasuminen on kyllä ihan kivaa, ei siinä mitään. Tapaa uusia ihmisiä ja ehkä saataisiin kehitettyä meille jotain uudenvuoden ohjelmaakin.. Tai sitten eksytään randomisti jonnekin ja toivotaan, että siellä on elämää.. Joo, meillä ei ole suunnitelmia. Mutta ainakaan ei tarvitse pakkasessa värjötellä rakettien kanssa. 8) ..Vaikka toisaalta viime uuttavuotta on jo kyllä valmiiksi vähän ikävä, vaikka silloinkin kyllä oli kylmä.

Huono juttu siinä, että saatiin olla Jamesin kämpillä nyt muutama yö Joulun aikaan on se, että siellä oli telkkari ja dvd soitin. Katsottiin Frendejä ja Matrixeja ja kotimainen Saippuaprinssikin! Ja arvatkaas kolme kertaa, ehtiikö sellaisesta tulla ikävä laiskoja koti-iltoja, jolloin ei ole kiire minnekään, vaan laiskistuu vain sohvan nurkassa ja tuijottaa telkkarista hömppää. Voih. Ei tarvitse huolehtia autosta tai asuinpaikasta tai töistä tai mistään.. Ehkä siitä, että omassa jääkaapissa on jotain syötävää silloin tällöin (ei siitä, että mitä voi kaupasta ostaa, koska ei ole jääkaappia ja kuumassa autossa tavarat usein menevät huonoksi).

Entäs huono juttu alennusmyynneissä täällä? No että onko kamalasti kaikkea ihanaa roinaa, mitä voisi ostaa omaan kotiin (bongasin mm. ehkä maailman ihanimmat tuolit yhdestä näyteikkunasta!). Se oma koti vaan puuttuu ja lentokoneen vuokraus kaiken sen tavaramäärän kotiin saamiseksi on taloudellisesti kai suhteellisen epäkannattavaa. Nyyh. Ai ja autokin alkaa käydä pieneksi jo pelkästään rinkoista ja kitaroista (niin ja sen yhden varakumin takia, mikä vieläkin on paksissa, kun sitä ei ole saatu vaihdettua vararenkaaseen, diipaduu..).
Mutta olkaatten siis ylpeitä minusta, olen hillinnyt itseni kaikkien $10 kenkien, laukkujen, astioiden, sisustuselementtien (alanko tulla aikuiseksi, kun en enää katselekaan vain vaatteita?) keskellä ja ajatellut kerrankin aivoilla. "Ei, minä en tee mitään korkokengillä täällä, vaikka ne olisivatkin kuinka ihanat!" ..enpä! huutaa kuitenkin pieni sisäinen ääni jostain pikkuaivojen sopukoista. Sanotaanko siis, että ainakin toistaiseksi olen saanut itseni hillittyä.

Jonne on taas töissä ja minä hengailen st.Kildassa. Eli mäkkärissä tällähetkellä. Luovutettiin huone aamulla ja illalla pitäisi kirjautua sisään seuraavaan mestaan. Ja sanoinko, että se on keskustassa? Ja olenko kertonut, että inhoan ajaa autoa kaupungissa! Varsinkin nyt, kun ehti tottua pieniin 7000 asukkaan kyliin.. Nojoo, jos ajattelee positiivisesti, niin palattuani Suomeen voin ainakin nauraa kaikille, jotka valittavat Helsingissä ajamisesta..Onhan sekin jo suhteellisen kokoinen, puoli miljoonaa asukasta. Sydneyssä neljä ja puoli. (Wikipedia)

Ja huomaatteko, mulla ei oikeasti ole mitään asiaa. Ei ole tapahtunut mitään merkittävämpiä asioita, eikä ole suunnitelmissa mitään ihmeellistä. Ajattelin kuitenkin kertoa, että olen hengissä ja niinpäinpois. :)

Ps. Kai joulukortit lasketaan joulukorteiksi, vaikka ne lähettäisi Joulun jälkeen? Kunhan joulukuun aikana?
..seuraavaksi voisi suunnitella kirjoittelevansa niitä..

Pps. Niin, ja pakko avautua vielä vähän tfn:istä ja muista paperijutuista. Joo, en ole vieläkään saanut TaxFileNumberiani (tilasin sen 9.11.). Ja verovirasto aukeaa taas 4.1.11, non siis lomalla. Jee.
Ja Jonne ei ole saanut palkkaansa CherryPickingistä. Eli ei silläkään kivasti mene, puhelin käteen siis kummallekin heti ensivuoden alussa, jippii.