17.1.11

9:59am.

Joo, kuten varmaan arvaatte, maanantaina tähän aikaan minun pitäisi olla poimimassa hedelmiä (jotka myöhemmin osoittautuivat nektariineiksi) – ellei oltaisi lopetettu heti eilisen päivän jälkeen. Palasin kahdentoista maissa Jonnen avuksi ja saatiin kahteen mennessä valmiiksi ensimmäinen binimme. Wipii. Seitsemän tunnin palkka oli siis $15! Enpä ole ikinä tehnyt niin paljon työtä noin isojen rahojen eteen. Tuntipalkka reilu $2. Yhteistuumin siis päätimme jatkaa matkaa, eikä gängerikään yhtään ihmetellyt. Päärynöitä odotellessa.. Niiden pitäisi olla ihan hyviä sitten. Tuskinpa meitä tuolla farmilla kuitenkaan enään näkyy, oli siellä hyviä päärynöitä tai ei.

Buukkauduttiin Mooroopnaan motelliin, Cricketters arm tai jotain.. (Väärinkäsitys, Shanen mukaan olisi pitänyt olla Cherry Pickers arm. Kirsikkainsidejä. LoL, vieläkin.) Hostellissa ei ollut respa auki sunnuntaina ollenkaan, ei siellä kuulemma olisi ollut tilaakaan.. Tiedä sitten. Toinen motelli oli kallis ja tämänkin luultiin olevan kiinni. Baarin  kautta kuitenkin päästiin kikkailtua kirjautumaan motelliin. Hihuu. Oli ihan mukavaa, eilen tuli telkkarista Mission Impossible II ja kamala koti-ikävä taas.

Ei oikein jaksaisi autoöitä vähään aikaan (autossa alkaa olemaan vaan niin kamalan kuuma!), on vähän kipeä, pitää aloittaa töidenhakurumba taas.. Pah, jotenkin tuntuu siltä, että kotona voisi olla helpompaa. Ja ainakin voisi löhöillä vaan niin paljon kuin jaksaa, katsoa hyviä sarjoja telkkarista ja olla vaan.. No joo, ehkäpä seikkailuinto kohta taas tulee päälle, kun joudutaan etsiä uusia ympyröitä ja näkemään uusia maisemia.

Seuraavaksi suunnitelmissa tosiaa niitä töitä, Tasmaniaa, Great Ocean Roadia, Adelaidea, Alice Springsiä.. Ja siinä kaikki tämän hetken suunnitelmat kai olivatkin. Toteutusjärjestys todennäköisesti olisi tuo, mutta ajankohta täysin tuntematon. Pitää nyt katsella vähän niiden töiden perusteella.

Kohta on ulos checkautuminen motellista ja mennään viimeistä kertaa Turn Bull Brothersien  toimistolle, kerrotaan meidän TFN:t (jep, ollaan _vihdoin_ saatu ne!) ja.. En oikein tiedä mitä muuta. Mutta kunhaan saadaan vielä kerran sanoa numeromme: 247 and 248.

1:18pm

Nojoo, eipä menty sinne paikan päälle kertomaa tf-numeroitamme. Soitetaan sinne sitten myöhemmin. Kummallakaan ei vaan ole yhtään credittiä puhelimessaan, jätin lempikirjani (oli vielä kesken) motellille ja nyt ollaan vain reilun 70km päässä Mooroopnasta. Muutenkaan ei huvittaisi ajaa yhtään minnekään enään koskaan, mutta eipä taida sen suhteen olla vaihtoehtoa. Kirja taitaa kuitenkin jäädä motelliin, vaikka harmittaa eniten. Melkein voisi väittää, että vituttaa ja ärsyttää.

Nyt mäkkäriin hyökkäsi vielä joku kammottava kakaralauma metelöimään ja on kipeä olo. Hyvin pyyhkii. Ehkäpä tämä vielä tästä. 8)