19.1.11

3:19pm.

Noniin, eletään siis taas kulkurielämää; nukutaan autossa, hengataan puistoissa, keitetään kahvit kaasukeittimellä ja metsästetään ilmaisia nettejä mäkkäreistä ja kirjastoista. (Nettien kanssa homma ei siis kamalasti eroa siitä, jos asuttaisiinkin jossain pysyvämmin.) Tällähetkellä ollaan siis Ballaratissa, mikä on Melbournesta hiukan north-westiin (oon parempi englannin koilinen kaakoissa kun suomen. Mikä on siis nätisti sanottuna, että entisenä partiolaisena ja mantun kirjoittaneena ylioppilaana en vieläkään ole varma miten väli-ilmansuunnat menivät).

Toissayö, eli Mooroopnasta lähdön jälkeinen yö, oltiin Daylesfordissa. Oli kamalan suloinen länkkärityylinen pieni kylä! Olisi tehnyt mieli jäädä sinne ja vaikka etsiä töitäkin sieltä, mutta paikassa ei ollut kenttää yhtään (ihmejuttu! Oli kuitenkin suhteellisen iso pieni kylä) ja piti hoitaa kaikennäköisiä puhelinjuttuja. Jatkettiin siis matkaa ja päädyttiin tänne. Ja jäätiin tänne, koska täällä oli kiva pistorasiallinen mäkkäri ja kirjastokin Wi-Fin kanssa.

Daylesfordissa löydettiin uudelleen vanha peli: laivanupotus. Vähän kiroan itseäni, kun menin lainaamaan mukaan ottamani ison ruutuvihkon Jaskalle, joka otti sen mukanaan takaisin Suomeen. Joudutaan siis piirtelemään ruudukot viivapaperille, ei kiva. Pitänee jossain vaiheessa investoida ruutupaperiin, että voi pelailla kaikkia muitakin kivoja ruutupaperipelejä, mökkiä ja ristinollaa ainakin. (Joo, kyllä, tultiin Australiaan asti pelaamaan laivanupotusta ^^. On se toisaalta ainakin sosiaalisempi kuin miinaharava, mihin olen onnistunut täysin koukuttamaan itseni..)

Daylesfordissa yöpymispaikkamme vieressä oli myös kiva second hand book store, mistä oli pakko ostaa korvaava romaani hävitetyn Under the Domen tilalle. Vihdoin löysin siis kauan etsimääni Peter Straubia, joten olihan se sitten pakko lunastaa itselleen.. Jonne tosin on vähän ominut sitä ja lukenut jo paljon pidemmälle kuin itse. Pöh. Meinasi ostaa sieltä jonkun öbaut tuhat sivuisen tiiliskiven, missä kerrottiin avaruudesta ja universumista ylipäätään, mutta kun se osoittautuikin tietosanakirjaksi se jäi hyllyyn. Kevyttä iltalukemista tosiaan.. Olisi siellä ollut kanssa Kingiä <3 Mutta ainoa kirja, mikä kummaltakin oli lukematta oli Christine tappaja-auto (mikä ei kuulosta kovinkaan kiehtovalta) päätetin hillitä himoni ja olla ostamatta jo kerran lukemiani kirjoja. Ja Pedon Sydämestäkään en ole varma, löytyykö se kirjahyllystä Suomessa..

Ja kaikkia kiinnostaa taas? Ihanaa, arvasin!

Eilen oli lintubongauspäivä:
(Että saadaan vähän kuviakin tähän merkintään.)

Vietettiin eilen Mäkkärissä varmaan neljä tuntia, hoidettiin kaikkia juoksevia asioita (fb) ja etsittiin töitä. Lähetettiin hakemuksiakin moneen paikkaan, mutta nyt Luukulla on huoltokatko, eikä päästä tarkistamaan onko mistään vastattu sähköpostiin.
(Tällähetkellä siis ollaan kuitenkin ulkona puistossa järven rannalla. Aurinko paistaa ja tuulee kivasti. Jonne soittaa kitaraa ja minä kirjoittelen minkä miinaharavan pelaamiselta ehdin. Aamupala ja –kahvi nautittiin myöskin täällä. Kohta takaisin kirjastolle, kunhan jaksaa.)
Itse sain eilen illalla jo tekstiviestin jostain työpaikasta, missä kyseltiin rsa:n (Responsible service of alcohol) perään ja vastasin siihen tänään. Cranbournessa olisi siis ilmeisesti baarityötä tarjolla, maksaisivat pimeästi ja palkkakin olisi parempi kuin kahvilassa oli. Ainoa vaan, että se on Cranbourne.

Cranbourne siis on vähänmatkaa itään/north-eastiin Melbournesta ja ollaan oltu siellä muutamia öitä ennen kuin päädyttiin Melbourneen tai edes Frankstoniin ja Philipp Islandille. Jamesin mukaan se on huonoa aluetta ja itsekin tavallaan saatiin vihiä siitä, kun poliisit kävivät useaan kertaan koputtelemassa ikkunaa ja kyselivät olimmeko nähneet sitä tai tätä, minkä jälkeen paikallisia nuoria täynnä oleva auto tulee kyselemään siitä, mitä poliisit kyselivät. Siellä myös saatiin hämähäkkitartunta autoomme (Hämähämähäkki..).
Pitää nyt siis katsella, että mitä vastaa ja mitä lupailee. Toivotaan vielä, että joku olisi sähköpostiin vastannut jotain muista mahdollisista työpaikoista.

Suunnitelia ei tällähetkellä ole minkään laisia, koska Cranbournet ja muutkin ovat vähän auki. Viikonlopuksi saatetaan palata Melbourneen, Jamesin nurkkiin, kun sen kämppis lähtee viikonlopuksi pois. Mooroopnasta kun lähdettiin, suunniteltiin, että ajeltaisiin Great Ocean Road ja siirryttäisiin South Australiaan Adelaiden nurkille, mutta nyt pitää tosiaan ottaa huomioon mahdolliset työpaikat ja muut mahdollisuudet.
Mitään ihmeellisyyksiä siis ei ole ehtinyt tapahtumaan, eikä näillähetkillä ole tiedossakaan. Mutta kuten aiemminkin, suunnitelmia tulee ja suunnitelmat saattavat muuttua hyvinkin äkisti. Katsoo siis, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. (Onpas kaunokirjallista.)

Tulvista muuten vielä vähän, kun aika moni tuntuu tietävän, että täällä suunnalla on sellaisia liikenteessä.. Pahimmat kriisit siis ovat Queenslandissa, mikä on suhteellisen paljon pohjoiseen Victoriasta. Juuri (pari päivää sitten) saamani tiedon mukaan Victoriassakin on kuitenkin jonkinnäköistä tulvakriisiä, varsinkin pohjoisemmissa osissa. Ja eilen luin lehdestä, kuinka jossain pikkukaupungissa Sheppartonin lähellä oli pikkupoika kadonnut tulvavesien mukana, kuinka kaupunkeja on täälläkin jouduttu evakuoimaan ja kaikki on kurjasti. En tiedä, onko tiedotuksessa puutetta, vai olenko itse uutispimennossa, mutta luulin, ettei täällä ole hätiä. Meillä on kuitenkin ollut todella hyvä tuuri, eikä olla itse törmätty tulviin tai tulvavesien takia suljettuihin teihin. Toivottavasti sama tulee jatkumaankin.

Paskoja Nektariineja.