En tiedä, onko mun vihkojen ostelusta jotenkin muka niin kauan, että luulin, että ainakin Suomessa lähes poikkeuksetta kaikki vihkot ovat ruutuvihkoja? Ja että jos haluaa raitavihkon, siinä on enemmän etsimistä? No täällä se on ehdottomasti sitten toisin päin ja itseään tuli kirottua ruutuvihkon lainaamisesta entistä enemmän.
En ole edes ihan varma, montako kauppaa kierrettiin jonkin ruutuvihkon perässä, mutta vihdoin juna-aseman lehtikojusta löytyi sellainen! Ei se mikään oikea vihko edes ole, sellainen muistiinpanovihko, mistä saa sivut revittyä irti. (En tiedä, miksi sellaisia vihkoja oikeasti sanotaan?) Mutta onpahan nyt sitten ainakin ruutuvihko. Jee.
Eilen käytiin tosiaan kiertelemässä vähän kaupungilla, eipä mitään kummallista. Southern Crossissa käytiin kävelemässä outlet myymälöitä läpi, ei löytynyt mitään. Queen Victoria marketeille yritettiin mennä, mutta vaikka aukioloajat uskottelevat, että paikka olisi kuuteen asti auki, ei siellä enään viideltä mitään ollut. Parempi onni ensi kerralla. Sinänsä varmaan kuitenkin ihan hyvä, eipähän tullut kiusausta ostaa mitään :)
Vanhan hostellin nurkilla käytiin moikkaamassa jäljellä olevia suomituttuja ja parturinikin näin. Pitää katsoa, jos tänään kehittäisi vaikka jotain ohjelman tynkääkin kyseisten suomityyppien kanssa.
Syömässä käytiin sushia. OmnOmnOmn!
Ja illalla katsottiin Housea dvd:ltä.
Ja sitten jäin meseen juttelemaan tuttujen kanssa, kun Jonne paineli "jo" nukkumaan (vastahan kello oli kaksi). Tyttö saattaa täältä lähdön jälkeen potea taas vähän koti-ikävää ja 'olisipa vähän pysyvämpi paikka' ikävää. Voisi ostaa vaikka weetabixejä tai muroja, eikä tarvitsisi pelätä, että torakat autossa muuttavat sinne asumaan ja lisääntymään.. Yök.
Torakoista olen ihan varma, että ne syö ihmisiä. En pidä niistä. Varsinkaan jos niitä on autossa.Yksi yö Jonne herätti minut kertomalla, että tunsi jotain liikkuvan nilkkansa yli "varmaan torakka tai hämähäkki". Ja arvatkaas nukkuiko tämä sinä yönä enään ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti