Hyvää pyhän Patin päivää!

Tänään on siis st. Patric's day ja toivottavasti baarissa olisi kiirettä ja vilskettä. Ei haittaisi yhtään vaihteeksi. Illalla tarkoitus itsekin juhlistaa sitä vähän töiden jälkeen, huh! Mitähän siitäkin tulee? Huomenna kun pitäisi kuitenkin herätä reippaasti siivoilemaan.. Töihin kyllä muuten vasta 5:30, eli ehtii nukkua sitten vaikka kolmet päikkärit välissä, jee!

Jonne on vieläkin Melbournessa, tulee huomenna takaisin. Ihan hyvä juttu, että töitä olikin koko viikoksi vain kolmen päivän sijaan, saattaapi olla vielä ensiviikoksikin. Se ei kuitenkaan ole vielä ihan varmaa. Sunnuntaina olisi taas pienimuotoiset Partyt, kun A lähtee Thaikkuihin. Varmasti tulee ikävä! Nooh, jääpähän tänne vielä C ja saksalainen.

Uusi tyttö lähti pois jo eilen ilman, että kukaan oli edes huomannut.. Oli kuulemma sanonut, että tulisi loppuviikosta takaisin, mutta tiedä sitten. Hah, ehkä nopein! Yksi ilta kanssamme - ei me nyt niin kamalia olla!

Hyödynsin eilisen vapaapäiväni pelaamalla Miinaharavaa ehkä sikamonta tuntia. Pesin kyllä pyykkiäkin, mutta mihinkään muuhun eivät energiat sitten riittäneetkään. Lözzäilin vaan. Illalla aloin lukemaan Liseyn tarinaa taas <3 Straubin Koko on kesken vielä, mutta Kingiä ei vain voi vastustaa! Ja Liseyn tarina <3 Ehkä parhain, vähintään yksi parhaista. Jonne sai sen joululahjaksi Jouluna. Heh, itse oon lukenut sen jo kahdesti, mutta ei siihen vain kyllästy. Taidankin tästä seuraavaksi tehdä jotain syötävää itselleni ja lähteä katsomaan, mitä Liseylle kuuluu.

Kingistä muuten (en ole siitä niin kamalasti kai tänne kertonutkaan..), se on parhaimmillaan henkilöhahmojen kanssa. Mulla on vieläkin kamala ikävä Under the Domea, jonka typeränä jätin Mooroopnaan motelliin. :( En minä ikinä unohda kirjoja minnekään! Mutta siis, kirjaa on ikävä ja tottakai haluaa tietää loppuratkaisun ja mistä jutut johtuvat jne.. Enemmän ikävä mulla on kuitenkin niitä hahmoja! Haluan tietää miten Barbin käy, mitä toimittajalle kuuluu ja poliisipäällikön leskelle.. Että miten ne pärjäävät Big Jimiä vastaan ja että saahan se lopun, jonka ansaitsee! Sama on Kingin muissakin kirjoissa. Henkilöistä tulee kavereita ja tuttuja - se vaan osaa rakentaa ne niin hyvin! Ja kirjoihin jää koukkuun, kun haluaa tietää miten hahmojen käy, ei niihin tapahtumiin niinkään. Straubin Kokossa esimerkiksi olen sen eron huomannut, henkilöt ovat ihan kivoja, mutta ei minua oikeastaan kiinnosta mitä niille tapahtuu. Tottakai varmasti on perseestä jos huomaa sarjamurhaajan olevan kannoilla, mutta..Mitä se minua liikuttaa? Nojoo, hyvä kirja sekin on, mutta haluan nyt tässä välissä kulkea vähän matkaa Liseyn kanssa. Keski-ikäinen kirjailijanleski on mielenkiintoisempi.