Varsinaista parasta ystävää minulla ei ole. Tai sanan siinä ”ollaan erottamattomia, BFF 4ever!!11” merkityksessä. Paljon on hyviä ystäviä, mutta yksi omituinen tapaus, jonka voisin nostaa parhaaksi ystäväkseni, löytyy.
Ollaan tunnettu joku kuutisen vuotta kohta. Tutustuttiin isosleirillä, mikä – nykyään kun meidät tuntee – on ehkä randomein paikka, missä meihin on voinut törmätä. Toisaalta, kun Ausseissa kerrottiin joillekin siitä, kuinka tutustuttiin, eivät ne meinanneet pysyä tuoleillaan! Ihan ymmärrettävää, jos ympäristö on kristillinen leiri ja tarinaan liittyy maalarinteippiä, jeesusteippiä, käsiraudat ja tuoli. Pointtina oli siis se, ettei toinen uskonut, että jeesusteippi on kestävämpää kuin maalarinteippi, käsiraudat olivat vain rekvisiittaa.
Paras ystäväni on siitä loistava, että ei haittaa, vaikka unohtaisin pitää siihen vähään aikaan yhteyttä. Ei ole mitään ihmeellistä, jossei puoleen vuoteen kuulla toisistamme yhtään mitään. Ja silti, sitten kun toiseen sattuu törmäämään, on kuin oltaisiin viimeksi nähty eilen. Ehkä ollaan vaan tylsiä, eikä muututa vaan pysytään aina samanlaisina. Tai sitten että ollaan vaan samalla aaltopituudella, vaikka muuten muututtaisiinkin. Kenenkään muun kanssa en ole ikinä jutellut yhtä syvällisiä ja mustia juttuja. Joku voisi meitä kuunnellessaa luulla, että ollaan karattu pehmeästä huoneesta tai suunnitellaan jotain terrori-iskua, jolla tuhotaan maailma. Ehkä meillä on vähän outo huumorintaju.. Tai näkemys maailmasta.
En tosiaan ole mitään sellaista BBF tyyppiä. Että uskoisin, että aina tullaan olemaan tekemisissä ja yhteyksissä, hengailtaisiin aina yhdessä ja jaettaisiin kaikki salaisuudet toistemme kanssa. Ei se nytkään mene niin. Mutta uskon siihen, että jos mulla ikinä tulee olemaan tyyppiä, jonka kanssa synkkaa aina, se on tämä paras ystäväni. Pelkästään jo se, että ollaan pitkään oltu pitämättä yhteyttä ja silti mikään ei ole muuttunut, kertoo siitä, että ehkä se on sama kolmenkymmenenkin vuoden päästä. Ja että vielä joskus lähdetään uudelle seikkailulle, käymään kahvilla.. Ja päädytään varaamaan vuoden viisumi ja lentoliput pallon toiselle puolelle..
On aika reilusti kerennyt jäädä tekstiä rästiin, mutta uskallan olettaa tekstin perusteella, että se on anteeksiannettavaa. ;) Kyllä nousi iso hymy huulille ja voin kokemuksesta kommentoida, että se on hieno asia että sellainen ihminen löytyy. :)
VastaaPoistaTäytyy myöntää että jään tällä kertaa vähän sanattomaksi, sai niin harvinaisen hyvälle tuulelle! :)