Se hetki, kun kersana odotti näyttämöverhon takana omaa esitysvuoroaan voimisteluryhmän kanssa?
Se hetki, kun oli ensimmäistä kertaa keskenään metsässä?
Se hetki, kun oli Pylpyrä?
Se hetki, kun oli ripari?
Se hetki, kun oli Tarus?
Se hetki, kun peruskoulu loppui?
Se hetki, kun oli lukiolainen?
Se hetki, kun saa puhelun työhaastatteluun?
Se hetki, kun valmistuu ylioppilaaksi?
Se tunne, kun maksaa viimeisen erän lentolipuista Australiaan?
Mulla on kaikki nämä haasteet luetteloita. Terveisiä vaan kaikille äikänopeille: "Ei luetteloita!!" Paljon helpommin asiansa saa kyllä tiivistettyä luetteloksi.
Elän, tai ainakin pyrin elämään, hetkessä. Vuosi koostuu kuukausista, kuukaudet viikoista, viikot päivistä ja päivät hetkistä.
'Kun katsoo maailman isoja asioita tarkkaan, näet, että ne onkin pantu kokoon monista pienistä asioista.' (jostain DragonLanceista)
Se hetki elämässäni olisi varmaan kuitenkin se, kun pääsin liittymään partioon. (Itseasiassa muistan kyllä ensimmäisen kokouksen ja kun sitä ei ollutkaan.. En muista, miksi sitä ei pidetty mutta petyin niin paljon, että kävin itkemään ja kaikki katsoivat minua vähän oudosti.. Olen vieläkin turhautumisesta jne itkijä.)
Se hetki itsessään, se kun pääsin liittymään partioon, ei hetkenä ole mikään ihmeellinen. Mutta jos haluaisi etsiä käännekohtaa elämässä, tai jotain sellaista, mikä itseesi on vaikuttanut eniten, olisi se varmaan juuri tuo. En oikeasti osaa sanoa, millainen ihminen olisin, jos en olisi kokenut kaikkea sitä mitä koin. Tiivistettynä ehkä kaiken. Teininä vietin viikonloput metsässä hauskaa pitäen. Elämäni parhaat ystävät minulla oli partiossa. Kamalasti hienoja hetkiä, pt-kisa voittoja, naarmuja, hymyjä, lehmälaavuja, kohmeisia sormia ja märkiä lapasia, havunneulasia, perhe, kuusenkuivia alaoksia, herra huu ja niin paljon kaikkea muuta.
Ja ilman niitä? No olisin ainakin eri ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti