Muutosten tuulet puhaltavat, puuh

Ärsyttääkö?! Juuri silloin, kun olisi kamalasti asiaa ja tekisi mieli kirjoittaa, silloin Bloggerilla, netillä tai muulla kolmannella taholla on jokin vammainen ongelma, eikä pysty toteuttamaan mielitekoaan. Sitten miettii, että ei se haittaa. Seuraavalla kerralla sitten. Mutta kyllä se vähän haittaa, kun ei se sitä samaa tekstiä enään seuraavalla kerralla tule olemaan. Ties kuinka hyviä juttuja ollaan menetetty jo muutamia. Että ei ole minun vikani, jos kirjoitan tylsää tekstiä: niille parhaille ei vain anneta mahdollisuutta!

Nojoo, päivän aiheeseen. Kirjoitan tätä nyt siis Wordilla (Wordilla ja Bloggerilla on kanssa aina ongelmaa.. Eli jos tarkennetaan, kirjoitan Wordilla, tallennan ”Muistioon” ja kopioin sieltä Bloggeriin. Ja säädän vähän lisää (marttyyri)) ja julkaisen vasta huomenna. Ei siis enään ehkä niin ajankohtaista, mutta onpahan jotain tekstiä. Tänään meinaan on ollut muutosten päivä.

Muutos numero 1. (Ja vähän tarinaa)

Sain vihdoin vanhan puhelimeni takaisin käyttöön! Viimeviikolla vein sen Victoriamarketeille puhelimen korjauspaikkaan. Kiinalaisia, älkää luottako niihin! (Huono neuvo – muuten ette saa mitään elektroniikkaa ikinä korjattua.. Lähinnä siis olkaa varauksellisia!) Kertoivat, että eivät saa puhelinta korjattua kun vasta muutaman viikon päästä (ensin panttasivat sitä muutaman päivän), joten menin luurin kanssa muualle. Sanoivat, että vika ei ole ”flexi kaapelissa” (en tiedä mikä se on, siitä ne kovasti ovat kuitenkin selittäneet).

Menin lauantaina puhelimen kanssa toiseen paikkaan, jätin sen sinne ja kävin tänään hakemassa. Siellä tyyppi oli kai korealainen.  (Aasialainen sen elektroniikkakorjaajan siis vähintään pitää olla.) Homma sujui siis nopeammin (vrt. jätin puhelimen tiistaina, sain takaisin lauantaina, eikä mitään oltu edes korjattu). Täti (tai setä, en ottanut tyypistä oikein selvää) selvensi tänään minulle sitten asiaa huonolla englannillaan ja ainoa missä pysyin kärryillä, oli se kohta, kun se kyseli onko puhelin aiemmin ollut korjattavana. Sanoin että ei korjattavana, mutta että on ollut ”tutkittavana”. Sieltä ilmeisesti oli puuttunut jotain osia sisältä! :D Se niistä kiinalaisista siis – pöllivät vain varaosia muiden puhelimiin. Kiittivaan! Ja jonkun kaapelin se täti(?) siitä puhelimesta oli kuitenkin korjannut.

Noh, jokatapauksessa, puhelin on taas käytössä! Samoin kaikki vanhat numerot! Ette arvaa kuinka siistiä, että voisin häiriköidä kaikkia tuttuja suomessa jos tekisi mieli! Enpä usko, että sitä kuitenkaan tulee tapahtumaan, mutta se mahdollisuus on. Olen onnellinen! Samoin kun että on ihan hyvä, että ne numerot ovat siellä sitten kun palataan Suomeen. Mikä onkin oiva aasinsilta muutokseen numero kaksi.

Muutos numero 2.

En tiedä, kuinka moni on huomannut noita mitättömän pieniä muutoksia tuolla sivupalkeissa jo. (Siis ottaen huomioon, että julkaisen tämän ”huomenna”, eli olen jo eilen tehnyt muutokset sivupalkkeihin.) Tuskinpa kovin moni – ne nyt kun eivät yleensä ole se juttu, mihin blogissa pääsääntöisesti kiinnitetään huomiota. Yleensä kai teksteihin. (En kyllä tiedä sitten tapauksista, joissa tekstit eivät ole mielenkiintoisia.. Ei niin, ettäkö minulla mitään epäilyksiä olisi..) Siellä on kuitenkin kaksi muutosta.

Ensinnäkin (jos mennään alhaalta ylöspäin – ihan tällainen looginen järjestys siis) Päiviä pallon alapuolella–laskuri on hypännyt muutamia päiviä eteenpäin. Tänään (mikä siis julkaisuhetkellä on eilen) mittari näytti vielä, että päiviä olisi jäljellä 116. Ja nykyään huomaatte, että se on paljon edellä.

Toiseksi huomaatte ”blogin kuvaus laatikoissa”, että paluulento Sydneystä ei ole enään 1.9. vaan 15.7.
Päätettiin siis lähteä kotiin vähän aiemmin ja tänään vihdoin saatiin lennot siirrettyä.

Syynä on koti-ikävä ja se, että mä vaan vihaan Ausseja. Tähän asti olen koittanut sinnitellä, koska olisi ollut niin noloa lähteä etukäteen.. noot. Tottakai on koti-ikävä, mutta pääsyy on kuitenkin se, että ei nähty tarkoituksenmukaisena jäädä pidemmäksi aikaa. Kun tehtiin listausta mietittiin, mitä täällä vielä halutaan tehdä, tajuttiin, että ehditään tehdä se ihan hyvin parissa kuukaudessa. Pidempi aika olisi tarkoittanut lisää työnhakurumbaa ja yleistä hengaamista. Sitä sellaista ”no ollaan täällä vielä vähän aikaa, kun ei kai meillä muutakaan tekemistä”. Milloin siis ei ole niin väliä, että missä sitä harrastaa. Järkevämmältä tuntui tehdä asiat, mitä haluaa tehdä ja palata Suomeen ja kehittää jotain järkevää.
Järkevää? Todennäköisesti muutan vain saunaan, välillä käyn keittiöstä hakemassa palan ruisleipää ja jos oikein repäsen niin Soolossa kahvilla.

Ei nyt silleen – rakastan sitä kaikkea ”No worries, hengataan vaan” meininkiä, mutta toisaalta, vastahan tässä on kahdeksan kuukautta sitä harrastanut. Aikansa kutakin.