sun 29/5/11
9:50am
Pitäisi ehkä aina muistaa koputtaa puuta, jos erehtyy kehumaan jotain. Varsinkin jos se liittyy ilmaan. Eli juuri kun pääsin kehumasta ilmojen lämpenemistä, viimeyö oli jäätävä! Ehkä kylmin. Onneksi nyt on pilvetön taivas, josko vähän lämmittäisi vanhoja luita. (Todennäköisesti yölläkin oli siis selkeää ja siksi oli vilu.)
Enpä muutenkaan nukkunut liian hyvin. liikaa ajatuksia päässä.
8:45pm
Hui, kellohan on jo paljon! No, paljon ollaan tänään ajettukin. Ollaan tänään yötä South Australian ja Northern Territorion rajalla. Kilometrejä tänään kertyi reilu viisi sataa eilisen vajaan kolmensadan sijaan.
Mitään kummallista ei tosiaan ole tapahtunut. Normaalit aamuhengailut ilman tiskausta. Jonne soitteli vähän kitaraa ja itse otin valokuvia. Lähdettiin matkaan. Tankattiin yhdessä kaupungissa kallista bensaa ja tiskattiin astiat yhdessä levähdyspaikassa. Nähtiin teidenvarsilla lehmiä, tälläkertaa eläviäkin, eikä vain raatoja. Ja kotkia. Ajettiin tasaista 85km/h (älä naura, eipähän kulu liikaa bensaa! Ja kun vertaa Great Ocean Roadin koalanbongausvauhtiin.. Joo, mummo koittaa vaan selitellä..) Ja ärsyynnyttiin kärpäsistä. Niitä vain on liikaa!
Yhdessä road housessa pysähdyttiin välipalalla (Stop ’n Eat or We’ll Boths Starve). Jonne soi sandwichin ja itse kulhollisen ranskiksia (pienet ranut..). Oli hyvää ja kotoisan viihtyisä mesta.
Ajettiin parinkin levähdyspaikan ohi, muttei kelpuutettu niitä. Ollaan nirsoja!
Ei hyvä. Olisi pitänyt, koska täällä on sikanaan ihmisiä ja hiiriä. Varsinkin hiiriä. ..toisaalta, onpahan niille hiirille vaihtoehtoina muitakin kuin vain meidän auto. Ja monta roskista, mitä koluta. Ja niitä hiiriä tuntuu olevan miljoonia jokapuolella.. Yritin tiellä ajaa mahdollisimman monen päältä, muttei tunnu olevan vaikutusta. Tälläkin hetkellä meillä on rapistelija autossa. Kolmatta yötä peräkkäin.
Kenttää meillä ei ole ollut Port Arthurin, eli perjantai-iltapäivän jälkeen. Eikä näillä näkymin tule olemaankaan paljoa ennen torstaita. Ylihuominen tultaisiin viettämään Ulurussa, Ayers Rockilla. Sieltä olisi öbaut päivän matka Alice Springsiin, missä toivotaan ja oletetaan löytyvän kenttää Vodafonellekin. Huikeat suunnitelmat tähän asti.. Niiden toteutumista odotellessa.
Ajettiin tänään koko ilta auringonlaskuun. Ei ollut yhtään niin romanttista, kuin olisi voinut luulla. Häikäisi lähinnä. Nättiä kyllä. Ajetaan itseasiassa aina aurinkoon päin. Pohjoiseen, päiväntasaajan suuntaan. Ja hiekka on aina punaisempaa meidän takana. Auringon vaikutusta sekin? Ayers Rock:kin vaihtaa väriä päivän aikana auringon liikkeen takia (niin ainakin itse päättelin).
mon 30/5/11
10:40am
Huh, että väsyttää! Hiiret ja kylmä eivät lupaa hyviä yöunia! Nukuin minä joo tottakai jonkunverran, mutta näin mitä oudoinpia unia kokoajan. Yhdessä juttelin puhelimessa emon kanssa ja se suuttui, kun kerroin ettei ole ollut kenttää. Toisessa taas olin Melbournessa hostellissa ja sattumalta oltiin samassa dormissa puolten amislukiolaisista kanssa.. Ja jossain vaiheessa pikkuveli ja sen tyttöystäväkin olivat käymässä. Koti-ikävä?
7:10pm
Eilinen yöpaikka osoittautui varsinaiseksi turistirysäksi. Miljoonittain eläkeläisiä ilmestyi ihmettelemään infotauluja kun ruvettiin tekemään aamupalaa. Nice, mutta elämä on.
Tiskattiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Tankattiin juuri ennen kun käännyttiin Ulurun suuntaan. Opaalibensaa, kun oli halvempaa kuin Unleades (vain $1.8, kun normi öbaut $1.9..). Ajettiin Ulurun suuntaan, pysähdyttiin roadhousessa kysymässä huoneen hintaa ja katsomassa hyvin hinnoiteltua aboriginaali taidetta. 5,000 sakkoa kuvaamisesta, ei jäänyt todisteita. Jatkettiin matkaa.
Nyt ollaan toisen roadhousen yhteydessä olevalla ilmaisella camping sitellä. Ihan jees mesta.
Siistein juttu tänään oli varmaan aavikkomelonit, mitä kasvaa teiden varsilla. Jonne jonglöörasi niillä, minä otin paljon kuvia. Kuten otin miljoonista linnuista aamulla yöpaikalla.. Ne hiiret muuttuvat linnuiksi päivisin! Hyvä päivä. Toisaalta hiiristä puheenollen.. Ne olivat taas syöneet meidän leivän! Vasta toinen.. Kaksi leipää plus 3 valvottua yötä: hiiri 5, ch. 0. Surullista. Tänään Jonne laittoi pippuria paksiin, ettei hiiriä tulisi. Näinköhän toimii? Vielä ei ainakaan ole rapinaa kuulunut.
Huomenna Uluru.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti